torstai 16. marraskuuta 2017

Contraato, järki ja kypärä


Eilen sain vihdoin päätökseen tuon mörskän vuokraukseni ensi kevääksi. Homma oli työläs ja aikaa vievä toimitus. Toissa iltana hiiviskelin Torren kujia kaupungin toiselle laijalle neljän kilsan päähän kattomaa kevään asuntoo. No hinta- laatusuhde oli miun useijen satojen Casojen kattelun jälkee kohillaan ja jopa alareunalla ja niinpä sitte sovin Unkarilais- Venäläisen välittäjätytön kanssa, että vuokrasopimus tehtäisiin eilen illalla Inmobilarian toimistolla. Toimisto sijaitsi Orihuela Costalla, ja täältä sinne tuli matkaa 11km. Mie lähin sinne Kankeen kyyvittämänä. Kyyti oli aluksi kylmää pimmeessä ja viileessä ilmassa, kun kulkuneuvossa ei oo lämmityslaitetta, mutta koska se toimii kaura- ja ohraporemoottorin voimalla muutaman hetken päästä yleensä tarkenee...niin kävi nytkin.

No pimmeessä tuo Inmobilarian sijainti ei ollu ihan tarkalleen tavottannu Uunon ottalohkon karttaosastoo, ja niinpä siinä mäni aiottuu kauvemmin aikaa, ku vähän päästä piti "Nokian vasara" kaivaa kapsäkistä ja tarkistella sijaintia. Vähäsen myöhästyin, ja osasyy myöhästymiseen oli se, että täällä ensimmäinen kerros on aina toinen kerros, ja mie käin ekaks alakerrassa väärässä toimistossa pikavisiitillä. Seki toimisto sattu olemaa Inmobilaria ja seki osaltaa sotki entuuvestaa sekalla olevia Uunon molempia ottalohkoja.

No kyl mie sitte sen suoranki toimiston löysin toisesta kerroksesta ja siellä istuskeli eilisestä asuntoesittelystä tuttu välittäjätär.

Tällä kertaa sopimuksen tekoon osallistu meijän lisäksi kaks näkymätöntäki henkilöö, nimittäin välittäjättären esinainen ja asunnon Bulgarialainen omistaja, joka on tällä hetkellä Sofiassa.

Sitte käytii tekemää sopimusta. Se väännettii kahella kielellä, englanniksi ja virallinen versio on espanjaksi. Välillä puhelimella neuvoteltii omistajan kanssa ja välillä neuvoteltii esinaisen kanssa sanamuodoista, sisällöstä ja muotoseikoista. Tarkasti käytii läpi joka kohta ja Uunovuokralaisen ja vuokranantajan oikeuvet ja velvollisuuvet ja Orihuelan kunnan asijaa koskevat lakipykälät...välillä revittii vääriä versijoita ja rintattii ja allekirjotettii uusia. Lopuksi asian osaavan ja tehokkaan olosen välittäjättären esinainen sitte esitti Contraatoon haluamansa muutokset, ja ne käytii vielä lävitte ja sitte allekirjotettii nelisivusen lanketin kaikki kuvaliitteet ja jokahine sivu.

Hommassa mäni kaikkijaan kaks ja puol tuntii ja kaks isoo kuppii kahvia ja pari keksijä. Puol kymmeneltä lähin sitte polkemaa pimmeessä kohti Torreviejaa ja sen toisella laijalla olevaa nykymörskääni.

Takatullessa tuossa ennen Valetaa olevan palmupuistikon kohilla Uunon meinasi ottaa ohraleipä. Kankeen perspuoli oli varustettu punasella kiinanmiehen vilkkuvalolla, joka ei nyt jostaki syystä oikee vilkuttannu. Mie kun siitä Orihuela Costan viimesestä liikenneympyrästä selvisin hengissä, käänsin palmupuiston tikkusuoralla loivasti alamäkeen viettävällä pyöräpaanalla Kankeen kauramoottorin tehot ja vaihteet kaakkoon ja lähes täyvessä vauhissa rupesin pimmeessä vilkuilemaa vilkuttaako perspuoli...sitä ei ois järki-ihmine männy tekemään, vaan Uunopa teki. No sehän vinttasi miut metrin, pari syrjään asvalttipintaselta pyörätieltä puolen metrin syvyseen ojaan, jonka pohjalla painoin n. 15metrin matkan täyvellä liike-energialla koko aika vaan toivoen, että pimeessä ojanpohjassa ei mitään isompaa estettä osus eturenkaaseen, josta ois väistämättä seurannu pitkä ilmalento ja sen perrään huonommassa tapauksessa täys hiljasuus ja paremmassa ankara kirroilu ja luijen rutina ja kinttujen tutina. No nyt oli Uunolla tuuria, sain kovasti Kankeen kääntökahvoja puristaen sen käännettyy loivasti ja kaatumatta takasin pyörätielle....pikkusella kinttujen tutinalla ja kätösien vapinalla selvisin.

No senverta sekasin olin vielä seuraavassakin liikenneympyrässä, että vetasin sepelikölle, mut siinä ei mitään vaaraa enää ollu. Dialprixin kohilla oli jo töppösten ja kätösten vapina vaimentunnu normaalille kuusnelosen tasolle....

Mitä tästä opimme. Todennäkösesti Uuno ainakaan ei mitään, mut järki ja kypärä pitäs olla päässä. Nyt ei ollu Uunolla niitä kumpaakaan.

maanantai 13. marraskuuta 2017

Pitkälettisen kyykytysvara ja kakstoikkone elo

Tallustelun päätepiste. Guardamarin kunnantalo. Penkillä näkyy Uunon reppu.

Kiivasta oli kyyti heti hetekalta ylösnousun jälkeen. Mörskää piti kiillottaa ja toimitella kaikenmoisia kiinteistöpisneksiä. Se homma on jatkunnu jo useamman päivän, mutta tulosta alkaa tulemaan vasta muutaman päivän päästä, jos sillonkaan? No jääpi nähtäväksi löytyykö sopivanhintasta mörskää kevääksi, vai onko voimakaksikko tammikuussakin vielä puiston penkillä.

Mörskän kiillotuksen ja puolenpäivän jälkeen oli lähettävä nuoriso-osaston hakuun Alicanten lentoasemalta. Alkumatkan tuonne Guardamarin kunnantalolle saakka olin suunnitellu tallustavani jalkapelillä reppu selässä. Matkaahan täältä mörskältä sinne tulee 11-12km, ja sinne lähin yrittelemään.

Pinomarissa toppasin Kyllikin keittämillä kahveilla, ja kun selkäpuoli oli jo 5km:n kyykkäilystäni kostunnu, join myös yhen servojuoman vauhin hillitsemiseksi. Sitte jatkoin hikistä reppusulkeistani taukoja pitelemättä Guardamarin kunnantalolle, josta jatkoin Hessun avustuksella Alicanten lentovenevalkamaan.

Vähän aikaa ooteltiin ennen parkkipuomeille menoa ja sitte ihan nappiajotuksella valkaman puomeista sisään masinan suoltaman pahvilapun kanssa. Kyytiläiset oli jo valkaman ulkopuolella oottelemassa, ja autoon mänijöijen kamat kyytii ja keula kohti Torree. Valkamasta jos alle 15 minuutissa kerkijää ulos, ei tarvi maksaa tineroita ollenkaan.

Myö jäätii jälkikasvun ja sen ison kapsäkin kanssa oottelemaa linjapelikyytiä. Käi nimittäi sillee, että muutama sekunti liijan myöhää älyttii, että meillä on kiire. Linjapeli Torreviejaan kerkis just ennen meitä lähtee.

No seuraava lähti tunnin päästä, ja sitä jäätii vuottelemaan. Se tuli ja lähti ajallaan ja myöki nyt kerittii siihen. Oishan siinä ollu taksikyytimahollisuus 50-60€:n maksua vastaan, mutta nyt linjapeli makso 7€/lärvi ja Torren linjapeliasemalta otettu taksikyyti 9,50€. No siinä saatto olla jokunen euro pikälettisen kyykytysvaraa, tai sitte jotaki iltalisää, mutta en ruvennu kinailemaan, enkä kyselemäänkään mitään, kun jo vähän oli ramaseva olo.

Mukava oli ku nuoriso-osasto tuli Uunon kakstoikkosta eloa ilahuttamaan.

perjantai 10. marraskuuta 2017

Uunon matkaopaspisnes

Kari ja Marja Segurajoen suulla olevan vanhan majakan kuppeella.

Jep, tuolla Seratonin melskeessä Rouva-Uunon kanssa temmeltäessä tavattii pariskunta, jotka oli innokkaita muutenki liikehtimää ku pelkästää parketilla, ja ne kyseli oisko Uunosta pyörällä tapahtuvaan retkiopastukseen. No Uuno lupautu homman tekasemaan, ja tännää oli sovittu sen tekasupäivän olevan.

Yheltätoista mie kiisin reppu selässä, kalju kiiltäen, ja renkaat ja Uuno ulvoen pitkin Pariisija ja Manzaa kohti Mercadonaa, joka oli miittinkipaikaksi sovittu.

Kari ja Marja tuli sovitulle paikalle, ja lähettii siitä sytkyttelemää La Matan suunnille Parque Aromatican sivuitse. Sitte poikettii La Matan luonnonpuiston alkupään Desajuuno-paikalla, ja jatkettii matkaa kohti Guardamaria. Sitte poikettii Pinomarin hiekkarannalla ja parin kuvan verran patsasteltii hietikolla.

Patsastelua Pinomarin rantahiekalla. Kuva: Kari

Mäntii edelleen pitkin vakiouunoreittiä rantaan ja sitte rantakuppiloijen välistä palmupuistoon. Siintä siivuteltii majakalle ja se kierrettiin pari kertaa ihan huvin vuoksi...Unolla on edulliset huvit aina, niinku sanassaki sanotaan (vrt. Hulluilla on halvat huvit).

Sitte mäntii huvijahti satamaan. Siellä jahattii enste vessaa, mutta eka jahti ei tuottannu tulosta, ja sitte mäntii siihe takimmaisee kuppilaan kahville, ja siellä jo vessajahtiki eteni tarpeijen verran.

Jatkettii sitte Segurajoen vartta ylävirtaan, ja nää täkäläiset joet on suuaukolta kilsan matkan päässä jo kaislikkomeriä, eikä Seguarakaan poikkeusta siinä tee. Torren Los Locosin rannan toiselle puolelle laskevassa "Rio Röntgenissä" voi olla vettä monin verroin enempi tulvaaikana, kun Segurassa kuivan ajan tienoilla. Siintä on viime talvena omakohtane kokemus ku persukset märkänä kroolailin kauppaan Rio Röntgenin ylitte.

Mie pistäyvyin leivänkannikan, patukoijen ja juoman ostossa Masymas'issa ja pienen juomatauvon jälkee jatkettii matkaa vähän ali 332:n, ja katsastettii Seguran ylityspaikka, josta mänemällä ei tarvihe Carreteraa pitkin ajella, kun siellä on kallon litistymisvaara noijen autojen takija.

Siintä lähettii ajelemaa Guardamarin keskustan lävitte kohti Torree. Pinomarissa hain Hessun ja Tuulan hoivista verkkapuseron, jonka olin taas unohtannu autoon muistiharhasena eilen. Sitte poikettii vielä Torre de Moron pikkupuistossa kattelemassa merimaisemaa. Torre Tayn kohilta käännyttii sitten Uunomörskälle. Siinä pikku hetki jutusteltii Leijonakujalla, ja sitte erkaannuttii askareillemme. Uuno rättijen ja ittesä pesemiseen ja muonan laittoon.

Kiitokset suuret opastettaville mukavasta päivästä!

Sitte piti hyökätä Pariisin ja Manzan risteyksessä olevaan apteekkiin naurattamma apteekkaria ja myyjää...heh...vaikka toiset ja Uunoki välillä sanoo, että uunovitsit ei aina oikeen pure, mutta nyt tuntu purevan, vaikka Uuno ei joka lausetta ollu vitsiksi meinannukkaan. Mie ku lävähytin muistilapuni tiskille ja rupesin yskänrokkoon Zoviraksia kyselemään ni apteekkari ja myyjä oli lähes kaksikerroin maassa ja miusta näytti, että ne nauro. Voi olla, että ne itkikin, mutta lystijä niillä kyllä oli ja kovasti. Katteeksi vähän kävi....heh...no se ilo minkä miun tankeroespanja sai aikaan saatto johtuu siitä, että tuo espanjankielinenki sana viittaa herpekseen, ja se voipi olla muuallaki ku huulessa....heh....no mie juttelin siinä pitkään ja hartaasti ja sain rokkoseen yskääni kaipasmani Zoviraksin ja kutijavaan korvaani tippoja.

Semmosta tännää ja huomisesta en huolta kanna.

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Torren mato murahti

 

Eilen illalla tuo maan alla möyrivä Torren mato vähän liikahti lepopaikaltaan. Siintä oli seurauksena Uunon mörskän lattijan, astijoijen ja Uunon alaleuvan tärinä ja housunpunttijen vapina.

Matosen majapaikan keskus oli tällä kertaa tuolla Torreviejan sairaalan tienoilla. Tärähys oli voimakkuudeltaan 2,3, ja asteikko lienee tuo Richterin avoimena jatkuvasti pitelemä? Monasti oon kyllä miettinny, miks ei Richteri tai joku muu saa asteikkoo suljettua. Sen levällään, ja kaiken kansan tollotettavana piteleminen on energian haaskausta.

Täälläki yölämpötilat on laskennu jo 10 asteen tienoille ja kaikki luukut, sermit ja räppänät on parasta illalla sulkija. No siihen pääsyy lienee tuo pohjoistuuli joka sitä viileempää yöilmaa sitte tänneki raijaa.

Pari päivää sitte tuli noijen räppänöijen sulkemisen kanssa pieni johtoajatuksen katkeeminen. Iltapäivällä Rouva-Uuno tuli yläkerran terassilta nahkan lämmityksestä alas ja sulki vaan kalterioven. Mie siinä illalla sitte ihmettelin, että kylläpä on vilposta ja vetosta ja laitoin ilmalämpömasiinan tulille ekan kerran. Ei sekään tuntunnu oikeen auttavan. No yöksi se kuitenki sammutettiin. No sitte aamulla kattelin, että mikä perhanan valo tuolta terassille mänevästä rappukäytävästä paistelee....ei oo aikasemmi paistellu. No homma selvis. Oli pelkästään kalterit lukossa. Räppänä ja sisäovi molemmat sepposen selällään ja aurinkohan se sieltä valoo anto käytävään ja tuuli puhalteli koko oviaukon leveyveltä mörskän sissään...voi näitä vanhuuven "iloja".

Liikunta on ollu lähes päivittäistä, mutta vaivat ei oo vähentynny. Pyörävalikoima sensijaan on yhellä "Carrefourin Jäykällä" lisääntynny. Kolme omistuksessani olevaa pyöräähän on nimetty seuraavasti: Kankee, Vieläkankeempi, ja Jäykkä. Yhestä pyörästä jouvun luopumaan 3.12.2017.

Mie jatkan tallustustani, niin kauvan kun tietä piisaa.

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Carrera de la Luz. 21.10.2017. Santa Pola

 
 
Liikuntaa on harrastettu lähes joka päivä, mutta ketarat tökkii kovasti vastaan, kun tuota juoksuu yrittelee. Vaikija laji ikäihmiselle.
 
Toissa aamuna kuitenki taas kyykkäilin jo ennen auringon nousua tuonne Masan mäjelle ja Torre del Moron puistoon. Sieltä on hyvät näköalat merelle, ja muutenki hieno puistikko.
 
Muutaman kuvan räpsäsin Nokian vasarallani. Siellä oli jo muitaki jalkeilla. Espanjalaisukko minuu lähesty, ja mie heittäyvyin juttusille. Euroohan se vaille oli, jota ois aamukahvii varten tarvinnu, mutta eihän miulla tineroita mukana ylleensä oo ku kujilla pimeeseen aikaan kuljeskelen. No vapinasta päätellen euro ois saattannu männä muuhunki ostokohteeseen, ja oisin sen kyllä miekkoselle ilomielin luovuttannu, jos mukana ois ollu, mutta nyt en voinnu sitä tehä.
 
Saattohan se vapina kyl johtuu viileähköstä yöstäki. Sillon oli yöllä "vaan" 15 astetta. Normaalisti on nyt ollu yli kahenkympin, niinku oli viimekin yönä.
 
Iäkseen ukko sano 50, mutta lärvin perusteella oisin veikannu kyllä parikytä vuotta vanhemmaksi. No sitte mie toivottelin kaikkee hyvää ja jatkoin Torrejonille, ja Norskibaarilta käännyin alas Gabriela Mistralii myöten Leijonakujalle ja mörskälleni.
 
Eilen illalla oli "Sonta" Polassa iltakilpailu. Tartti oli vasta klo 22. Iteki aattelin lähtee kattomaan Kankeen satulan viemänä, mutta tuo myöhänen ajankohta muutti aatokset toisiksi. Unien puolesta valinta ei nyt muuttannu mitään, kun klo 3:n aikoihin heräsin, ja sitte on oltu siitä lähtien silmät ristissä ja väsyksissä valveilla.
 
Kisassa oli mukana muutamia pohjosen heimonki henkilöitä. Vanhempi henkilö oli huhujen mukkaan vetänny ittensä piippuun jo alkukiihytyksessä...no semmosta kyl sattuu aika usein ku pohjolan seuvuilta tulee ja ekaa kertaa lapun rinnoillensa asettelee täällä ihanneolosuhteissa.
 
TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.

torstai 19. lokakuuta 2017

Kisuliinin pelastus

 

Viime yön vietteli Uuno, sekä muutki naapurit puolivalveilla. Syy siihe oli pikkusen kisuliinin poikasen mouruaminen. Mite voi niin pienestä elukasta lähtiä niin iso ääni? No kyllä näköjään voipi ja se kesti usijamman tunnin.

Aamulla ko sitte ulostauvuin huoneistoni ovesta hyvin valvoneena, ja huonosti nukkuneena silmät ja jalat ristissä, naapuri aukasi oven samanaikasesti, ja kyseli, että nukuttiko? Heh...heillä oli ollu samoja vaikeuksia kisuliinin takia.

No en asiaa sitte enempi ajatellu, mutta iltapäivällä sydäntähyytävä konsertti sai meijät kaikki hätäännyksiin. Oliko elukalla kaikki kohillaan ja kunnossa.

Naapurit oli jo johonki soitellu, mutta asia ei tuntunnu edistyvän, ja kisuliinikonsertti jatku. No mie sitte aattelin ja ottaa yhteyttä Zarikoon, jonka kautta oon asuntojani viimevuosina vuokrannu. Miun kyselyyni tuli heti vastaus, ja Heidi tuli ite hoitamaan homman reilun vartin päästä miun yhteyvenotosta ja hakemaan kissanpoikasen lekuriin ja hoitoon. Siintä oli kaikki kovasti tyytyväisiä ja mielissään, eikä vähiten kisuliini.

Heidille antasin kyllä nyt positiivista palautetta, kymmenen pisteen ja papukaijamerkin verran ripijästä ja esimerkillisestä toiminnasta. Kerkisi vielä tämänki homman hoitaa pitkän työpäivän päätteeksi.

Uunollahan on yleensä aina ollu jotaki rutisemista...millon on ollu sukka tai otta kurtussa, tai jotaki muuta ongelmaa...heh...nyt on sen positiivisen palautteen aika...

Kiitos Heidille ja muullekin Zarikon väelle, ja naapureille hyvästä yhteistyöstä kisuliinin ja meijän kaikkien yöunien pelastamiseksi.

maanantai 16. lokakuuta 2017

Petanque- kisa

 
Tän kauden perinne- ja tapahtumarikas Petanque- koitos alotettii nyt uintireissulla Pinomarin mahtavalle rannalle.
 

Sinnehän päästää kyykkäämällä muutama sata metriä peliareenalta pinjametikön lävitte rannalle. La Matan markkinapaikalta alkaa hiekkaranta ja sitä piisaa Guardamariin saakka.
 
Toiset kaikki käi veessä, mutta Uunon jo ryppyselle ulkonahkalle +25- asteinen vesi on vielä liijan kylmää ja märkää. Veen lämpötila pitäs olla +36,7 astetta, jotta se ois miulle passelija. Mie pysyttelin koko aika yli kahen metrin päässä vesirajasta oman vesirajani kanssa, ja vahtailin toisten kamppehia niijen uintireissun aikana, Kyllikin mekko päälläni osan aikaa.


Sitte mäntii tasottelemaa peliarenaa huippupelin vaatimaan kuntoon.
 
Ilma oli nyt "sattumalta" kohillaan muuten "normaalisateisen", ja "normaalivilposen" syksyn lopulla. Eli ihan normi-Tiempo.
 
Pelihän oli kiivasta ja kiukkusta koko aika, ja siinä taisteltii tän syksyn mestaruuvesta "verissäpäin", niinku aina on ollu. Siinä ei vistsi lennä, ja tosissaa pelataa...heh Uuno nyt taitaa pistellä pahasti omiaan.
 
Ammattilaisten tyylinäyte.
 
No voittajajoukkue kyllä tälläkin kertaa selvisi, ja sitte siivottii baaana ja lähettii murkinalle ja vähäse viininki lipitykseen. Meijän Cochineero ja Cochineera olivat taas pistelly pöyvät notkolleen herkkuja. Siinä vierähti usijampi tunti niitä nautiskellessa ja pimmeessä sitte kyykkäiltii ajan kanssa Leijona- kujan mörskälle.

 
 
Suuret Kiitokset taas Pinomarin baarille kaikesta kestityksestä!!!
 
t.Uuno ja Rouva-Uuno
 
Tänää sitte oli hyvä tempo ja tiempo taas päällä Uunolla. Aamupäivällä nilkutin pikkusen juoksuyrityspätkän. Iltapäivällä voimailin vähäsen ja lähin sitte pyörällä kipasemaan Guardamarin majakalla nollapysähyksen taktiikalla tällä kertaa. Hirmune oli tuuli ja lerppu aika pahasti Uunon ylähuuli.