maanantai 22. tammikuuta 2018

Vuosikertakahvin terveysvaikutukset

Kuva on joku päivä sitten otettu Guardamarin puolimaratonin lähtöalueelta, jossa käin kyykkimässä.

Sitten otsikon aiheeseen. Mörskällä on ollut kovasti keskustelua, välillä kiivastakin väittelyä ns. vuosikertakahvin terveysvaikutuksista. Senverta rähinätaso on mörskällä noussu, että ei muu auttannu ko alkaa tekemää aiheesta tieteellisempää tutkimusta, vaikka miulle on kyseisen, viimeaikojen merkittävimmän juomakeksinnön terveyttä edistävät vaikutukset ilman tutkimistakin ihan selviä.

Tässä vaiheessa huomautan, että en kehota seuraavassa mainittua kahvinjuurta valmistamaan, tai ainakaan nauttimaan ulkoisesti, enkä sisäisestikään. Siintä voi seurata vähimmilläänkin vattanpuruja, lekurireissu tai hengen pakeneminen ilmiselvästi liijan ohkasen pääkopan tai sieraimijen kautta.

Takavuosien ihmelitkun Kananjalkaliemen saatavuus on ollu tänä vuonna ongelmallista, ja siksi mörskällä on kehitelty uusi käänteentekevä voimajuoma, vuosikertakahvi.

Vuosikertakahvin tärkein ainesosa on kahvin juuri, vähän samalla tapaa, kuin rukiisen leivän valmistuksessa on taikinan juuri. Juuren saa helpoiten syntymään jättämällä osan tuoretta, juurikeitettyä kahvia juomatta, ja avonaiseen astiaan, esim. kahvimukiin seisomaan. Kahvikuppi on ihan liian pieni tähän takoitukseen, ja istumaan sitä ei missään tapauksessa saa jättää. Sillon mänee auttamatta pilalle koko juuri.

Hyvän kahvin juuren muodostumista auttaa huomattavasti, jos mukia ei ole jynssätty muutamaan päivään, eikä varsinkaan millään pesuaineella tesinfijoitu.

Tässä yhteyvessä en tarkoin halua puuttua kemijallisiin- enkä muihinkaan mukissa alkaviin reaktijoihin, mutta pintapuolinen selvitys lienee tarpeellinen. Seisomaan jätetyssä mukissa alkaa pakteeri- ja sienikanta heti lissääntyä. Ajan kuluessa, muutaman päivän päästä juuri on parhaimmillaan, ja noin viikon kuluttua on havaittavissa jo vihertäviä saarekkeita seisovassa mukissa olevassa kahvijuuressa.

Homma vaatinee vielä lisätutkimusta, ja on ennustettavissa, että lopulta koko kahvijuuri on peittynyt vihreään bakteeri- sieni- tai jalkasienikasvustoon. Rihmaston laatu on vielä määrittämättä, koska ei oo määritykseen tarvittavaa välineistöö saatavilla mörskällä.

Kun kahvin juuri on saatu valmistettua, ja kullekin sopiva väkevyystaso määritettyä, voidaan juurta käyttää sellaisenaan, kuten mie monasti teen, tai sitä voidaan "jatkaa", eli laimentaa keitetyllä vedellä, tai tuoreella, juuri-keitetyllä kahvilla. Näin saadaan valmistettua mainio terveysjuoma, vuosikertakahvi.

Tässä vaiheessa on mainittava, että kämppiskolleega on heti ku silmä vähänki välttää, nakkaamassa miun kupissa hyvällä alulla olevan itiöviljelmän viemäriin, ja täällä leiriolosuhteissa en oo tuohon "pintakasvustovaiheeseen" päässy vielä kertaakaan.

Vuosikertakahvin terveysvaikutukset voidaan jaotella ainakin viiteen osaan.

1) Janoa sammuttava vaikutus.
2) Ruumiin aktiivisen toiminnan lisäys tai väheneminen.
3) Hiusten lähdön lisäys.
4) Hammasluuston väri ym. muutokset.
5) Alaraajojen vaikutukset.

Janoasammuttava vaikutus perustuu ihan vaan solutasolla nestemäärän lisäykseen. Kaiken juomisenhan on todettu olevan terveellistä, oli juoma mitä tahansa. Ruumiin aktiivisen toiminnan lisäys perustuu kohvehiinin olemassaoloon, vaikkakin sen osuus kiehuvalla vedellä jatkettaessa väheneekin. Hiusten lähdön lisäyksen todentaminen vaatii lisätutkimusta, eikä surantaan osallistuvien määräkään ole tarpeeksi lukuisa (nyt 2 henkilöä). Molemmissa ryhmissä, lasebokahvia ryystävällä (Ola), ja vuosikertakahvia nauttivalla (Uuno) hiustenlähtö on lisääntynny, eli latvuston kokonaispaino on vähentynny, ja sitä kautta suoritustaso parantunnu. Hammasluustoon vuosikertakahvin nauttiminen vaikuttaa tummentavasti. Se taas helpottaa kylällä pimijään aikaan turvallista liikkumista. Liijan valkosten hampaijen välähtely, ja varsinkin jalometallien välke saattaa aiheuttaa joissakin ihmisissä rosmoreaktijon, ja liijan valkonen tai valkokultanen hammas saattaa suusta tipahtaa ja joutua vääriin käsiin. Molemmissa ryhmissä havaittiin myös alaraajavaikutuksia, mutta tutkimus on vielä ajanpuutteen takia pahasti kesken.

Eipä tässä nyt tän tärkeempää oo.

Mie taijan ja lähtee ulos toistamiseen,  ku on niin metka ja lämmin ilma.


tiistai 16. tammikuuta 2018

Just just

Ola valmistautumassa aamuyön ekalle lenkille. 

Sunnuntaisen Elche-ilottelun jälkeen oli sitten esissä paluu arkeen ja "normaaleihin" leirielämän ruttiineihin. Öilinen päivä mäni pääosin hetekalla hervottomana makoillessa ja uneksiessa uuvesta aamusta. Kyllä se uusiki aamu sieltä tuli, mutta sitä ennen jo iltapäivällä iteki virkosin ja mörskän hengissä olevien määrä palautu entiselleen, vaikka eilen aamulla se näytti reilun yhen kappaleen vajetta.

Muutenki usvasemman aamun jälkeen oli mukava köpötellä kankein jaloin auringonpaisteessa kahville. Siintä kyykistelin sataman kautta aallonmurtajalle ja rantapatikkapaanan alkupäästä otin yhen kuvan. Sitte siirryinki jo pienen kujanjuoksun jälkeen mörskälle takasin lihapatojen äärelle ja läskin käristykseen.

Rantapatikkapaanan alkupää.

Tänä aamuna oli mörskän hengissäolevien lukumäärä noussu jo reilusti yli kahen ja henki oli noussu korkijalle yli mörskän ja koko talon katon. Ola veteli lenkkiretongit päälle jo aikasin heti ekojen yökahvien jälkeen ja mieki jo raottelin silmijäni tiikeripeiton alta. Mieki siintä pienen vh-aamusetin vetasin kahvituksen päälle.



Nyrkkipyykkijä nysväsin pikkusen ja sitte lähin kyykyttämään Aromatica-puiston suuntaan. No parin korttelin päässä joku huuteli Uunoo, ja siellä oli tuttuja ja siihe toppasin. Kahvitarjoiluuki ois järjestetty, mutta just olin muutaman litran kumonnu ja kieltäyvyin. Siinä muisteltii männeitä ja juteltii mukavia, ja taijettii siinä tonkasta muutamaa paskasempaaki kassaa.

Toivoteltii näkemiset, ja mie jatkoin kävellen ja välillä juosten. Vähän oli siipeensaaneen olonen vasemman kantapään sivu. Tuulimyllypuiston kohilla Ola tuli vastaan hirmuvauhilla, ja vähän aikaa siinä auringonpaisteessa manailtiin tätä ainasta hellettä, ja sitte jatkettiin omille suunnillemme.

Mie mänin Valcianan ylämäkkeen ja käännyin liikenneympyrästä oikijalle ja sitte vasurille Aromatica-puistoon. Siellä vejätän aina pikkusen voimailusetin sananmukasesti ruusupusikossa. Siintä lähin linttaamaan Pariisija ales ja koukkasin Leijonakujalle, ja edelleen takasin Pariisille ja Balearisia pitkin Valencianalle ja Tuulymyllykavulta kohti mörskää.

Lämpöne ilma oli saannu liikenneympyröijen vahtijen määrän aamusesta lisääntymään kahella. Lyhkäne oli mekkoretongin pittuus, ja just just se yletty nousuvesirajan alapuolelle. Kengän korko oli taas vastaavasti pitkän puoleista mallija. Mörskälle rynnin ja taas vähän pyykkijen nysväystä ja muuta toivotonta turaamista, ja kantapäijen ja ylimmäisen pääni säästämiseksi kohta satuloin Kankeen ja lähen ajoon...

sunnuntai 14. tammikuuta 2018

IV Carrera 10k Rotary Illice, Elche. 14.1.2018

Ola kukonlaulun aikaan Elchen jokiuoman sillalla.

Tänää oli sitte Uunolla eka startti kilvanjuoksennassa reilun 9kk:n akillesjännepaussin jälkeen.

Kisavalmistelut kesti pari päivää, ja ne tehtiin huolella. Rynnisteltiin ympäri Torren kylää etiskekemässä parasta kuljetusvälinevaihtoehtoo kisapaikalle, joka sijaitsi täältä aikalailla tasan 40km:n päässä Elchen koillislaijan sporttikeskuksessa.

Paperibussikuljetuksen selvittelyssä singahettii Torren Infopisteeseen ja siellä kehotettii käymää vielä Pääpaperibussiasemalla varmuuven saamiseksi siihen, että ko. kuletusta ei sunnuntaina Elchen jolkkauspaikalle löyvy. Siellä kuitenki käytii ja varmuus saatii...ei kule peltiset, eikä paperisetkaan bussit sunnuntaina Elcheen. Arkipäivisin ois sopiva kuletus löytynny ja asemaki ois ollu samalla suunnalla meijän toimintoja ajatellen.

 Niskat kyömyssä ja tappiomieliala päällä Suomikuppilaan kahville. Siellä sitte "turpaanmättäjäiset" jatku mukavasti, ku iski perhananmoisen paniikin päälle. Mörskän paniikkipuolellakaan tää ei ollu ees eka tän vajaan viikon leirisessijon aikana. En nimittäi ollu varma oliko miulla "Huanviemä" uunituore vasara mörskältä lähtijessä mukana. Kahvit nassuun ja sassiin ja kevyttä kenttähölkkää mörskälle. Helpotus oli suuri ku Hua oli vienny, tai Uuno tarkemmin sanottuna jättänny vasaran kyökin pöyvälle irralleen lojumaan.

Oishan meille kyyti varmasti kyllä järjestynny ystävijenki toimesta, mutta "kuuskasi" ja "kuusnelone" ei viittisi millään aina olla muijen eloo häirittemässä ja kyytejä norkoilemassa.

Tarkan pohtimisen jälkeen päädyttiin meijän kannalta "helpoimpaan" ratkasuun jolkkapaikalle mänön suhteen: Männää pyörillä. Kummallakaan ku ei sen isompija menestymispaineita eikä - tarpeitakaan ollu ni siihen päädyttiin. Sitte ruvettii asian vaatimiin valmisteluihin ja kyytipelijen virittelyyn. Perspuolien valmistelut paljon ajamalla oli molemmilla nollan tasolla ja sekin vähän huoletti käsiin vanhenevaa, entistä voimakaksikkoa.  Meillähän oli kalusto jo jaettu. Ola ajelee Jäykimmällä ja mie Kankeella. Kovasti viriteltii erilaista elektroniikkaa ympäri menopelejä. Oli punasta vilkkuvaloo, kiinteetä ja vilkkuvaa valova, kelloja, tabletteja ja vasaroita ympäri pyörijä. Kiinanmieheltä hajettii lukkovekottimia ja molemmat satulat on nyt "sen seittemässä säpissä", ja niitä ei irti siitä saa kahlekunkku, eikä naapurin Erkkikää.

Jäykimmän etuohjauspaneelin viimesin ja käyttöönotettu laitekokoonpano.

Pyörät saatii illalla viriteltyy toimintakuntoon ja kaikki tarvittava välineistö ja juomisto täpötäysiin reppuihin. Tänää aamulla sitte kello 4:45 tapahtu kulkuvälineijen käynnistys ja kääntö Elchen suuntaan. Reittihän kulki Quesadan, Benijofarin ja San Fulgencion ohitte Elcheen. Ratevasti edisty matka, mutta sitte oli pientä "hapuilua" San Fulgencion kohilla senverta, että kätösijä rupes palelemaan, erityisesti Uunolla tuota "köyvenvetokättä", jossa on huono verenkierto jo vuoskymmenijä sitten tapahtuneen uunoilun jäliltä.

No siintä säkkipimmeessä taas päästii reitille, mutta kintuissa ku oli nuo ohkaset kilpapatiinit, ni jalkojaki rupes palelemaa. Sitkeesti kuitenki jatkettii ja ennen Elchee ekasta ylikulkusillasta käännyttii jokiuoman toiselle puolelle, kuten elektroniikka meitä ohjeisti, eikä mänty keskustaan rälläämään. Sitte jo käännähettii Yliopiston vierestä Urheilupuistoon johtavalle valtaväylälle. Persukset ja nokatki punasina reilun 40km:n sätkyttelystä saavuttiin kisapaikalle kasin maissa. Sitte seurasi Kankeen ja Jäykimmän liekaan laitto, ja aikaa oli ylimääräsiinki kuljailuihin ja pusikkokevennyksiin. Posliinisellakin joku käi istahtamassa.

Torsaalijen haussa meitä luultiin nyt Joulupukin kaksosolennoiksi, ku molemmilla on tuo pläsi lähes ruokkoamaton.

Sitte jo kipastiin kapsäkkijen luovutuskarsinassa tekemässä lajinvaihon vaatimat vetimien vähennykset ja minimaalisen verryttelyn jälkee jo oltii taas täyvessä toiminnassa tömistelemässä tennareilla meijän tulosuuntaan. Aurinko jo paisteli ja lämmitti mukavasti, vaikka juoksu oli raskasta keykäselle kääkälle. Loppu oli hidas, ja alku vieläkin hitaampi... heh... mutta sieltä se laahusti maaliin pienempiki...meinasin laittaa ihminen, mutta vaihoin sanan Uunoksi, ettei tulis valeheltuu.

Lähössä oli Uunonki takana porukkaa aikalailla, maalissa vähempi.

Ola vetasi olosuhteisiin nähen mukavasti 10km:n pätkän alle 45:n minuutin, ollen hienosti pootijumilla kolmosena sarjassaan. Uuno hoippui maaliin ajassa 49 minuuttia, ja oli sarjassaan kaheksas. Loppupäästä laskettuna Uunon sijotus ois ollu tuotaki parempi.

Olan hyvä 40km:n mittanen alkuverryttely tuotti pootijumipaikan.

Suomalaisia juoksijoita oli kisassa muitakin ja pystiseremonijoissa keulapaikoilla. Seremonijoijen jälkeen myö mäntii vielä juoksijoille varattuun syöttökarsinaan ja tankkailtii jarrujuomia ja muuta muonaa masut killilleen.



Yllä muutamia kuvia heimosiskojen ja - veljien seremonioista.

Mukavasti lämmitti aurinko ja hiippailtiin pilttuuseen valjastamaan ittemme täpötäysillä repuilla ja kulkupelit lajinvaihtoo varten. Sitte oli eessä 40km pyöräilyy punoittavin persuksin ja kuumottavin kintuin, ja takana 40km samaa lisättynä 10km:n kilpakävelyllä. Oltiin jo yli puolenvälin päivän ankarimpia askareita ajatellen.

Vitsit ei kuitenkaan vähentynny paljookaan, ja kokemus kyllä lissäänty tässä lajissa ja pysähyksetkin verrattuna aamuyön tulomatkaan. Nyt oli keskivauhti kuitenki pari kilsaa aamusta ripijämpää.

Onnittelut Olalle pystistä, kuin myös muillekin, jotka niitä saivat, erityisesti oman heimon väelle.

Kuvia laittelen ehkä huomenna kuivahkoa tekstiä elävöittämään.

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ :

https://www.grupobrotons.es/clasificaciones-2018/.


perjantai 8. joulukuuta 2017

Paluu ja pidätys

En oo vieläkää oikee toipunnu järkytyksestä, minkä tää Perslantijaan palluu aina aiheuttaa. Lähtövalmistelut kesti pari täyttä päivää. Paljon  oli tehtäviä ja toimiteltavia asijoita. Rättilöitä pestii monta koneellista ja kamoja pakkailtii ja lattijoita ja astijoita pestii. Hessu miut nakkasi ystävällisesti Alicanten lentovenekeskukseen. Tällä kertaa olin lähössä issekseen, ilman saattajaa ja käjestä pitäjää, mikä ois jo nyt aina Uunolle tarpeellinen apu. Nyt oli pärjättävä ilman.

Jos on viis toimitettavaa hommaa, niistä joku aina tuppaa unohtumaan, ja nyt niitä oli paljon lukusampi määrä....välihousut piti ottaa mukkaan, hanskat saataville sukat ja kengät jalkoihin...mielummin oikein päin, niinku nuo päällimmäiset vaatekerrat muutenki. Alimmaiset voipi olla vaikka nurinniskoinki. Omat maletat sain kuitenki toimiteltuu omasta mielestä oikijaan koneeseen ja lähin siitä laukkomaan tuonne aina yhtä epämiellyttävään "turpatarkastukseen". Senverta oli noita työkohteita jo asmullaki ollu tehtävänä, että olin jo valmiiksi jonkunverran sekopäisenä ku sinne kuontalonarvijointikoneen läpi lähin yrittelemää. Pää oli jo tyhjä ja taskuni tyhjentelin ja"pillerin" ja kännykän otin repusta niinku asijaan kuuluu, ja laitoin ne muovikiulun pohjalle ja repun siihen päälle, ja päälytakin erilliseen kiuluun. Kahen kiulun taktiikalla yritin lävitte niinku ennenki jo varmaan muutaman sadannen kerran.

No yks homma pääs unehtumaa, ja se oli tuo metallisolella varustettu vyö. Se perhana unehtu irrottaa. No siintähä oli taas seurauksena jo monennnenko kerran Uunon pidätys ko sirrat rupes ulvomaa ja valot vilkkumaa. Mie ekaks luulin, että se johtu miun metallisolkisista kengistä, jotka joskus on laukassu pidätysmekanismin, mutta sitte muistin vyön. No eipä se muistamine tässä vaiheessa mittää auttannu, ku mekanismin olin jo taas laukeemaa saannu. Ei siinä auttannu muu ku käskystä "manot""arriva", ja seisoma-asennoksi ehotettii kevyttä haara-asentoo. No asentovaihtoehot oli nyt Uunolla vähissä ja kevyt haara-asento tuntu nyt ylivoimaselta asennolta ku vellit oli jo pöksyissä.

Sitte taas normaalit hivelyt ja ihmiset katteli ihmeissään Uuno-eläimen pidätyksen etenemistä. Hivelykäsittelyn jälkee sitte repun valaisija sano, että pilleri ja kännykkä ei saa olla samassa kiulussa repun kanssa, eli miun kahen kiulun taktiikka oli pykälijen vastane, ja siihe ku erehyin sanomaa, että "pasa nada", ni repun valasija riemastu vaan lissää ja linttasi muin elektroniikkaa pullollaan olevan repun takasin valolaitteen suuaukolle. Sitte oli jo parasta pittää Uunon kuontalo jo soukemmalla lisähankaluuksijen välttämiseksi. Uunovitsit ei aina joka tilanteessa pure, sen oon huomannu monesti jo aiemminkin. No kyllä mie vielä kaikesta riesasta huolimatta kiitokseni pidätyksen lopuksi julkasin, ja läksin kamoja ja housujani pijellen syrjemmälle kokoamaan itteni ja kamani.

Itsenäisyyspäivää ja tätäki päivää on juhlittu 2-vuotijaan ja 4-kuukautisen tyttölapsen kanssa...heh....siinä on ollu mukavampaa toimintaa. Tännää käytii sitte elokuvissa itkiä tirahuttamassa. Kuva oli Aki Louhimiehen Tuntematon Sotilas....suosittelen.

lauantai 2. joulukuuta 2017

Viimosta iltaa

Joopa-joo, kuka vanhoja muistelee sitä kepakolla persuksille. Viime vuoden Torreviejan puolimaratonin juotto- ja syöttöaluetta.

Käytii iltasella viettelemässä viimosta Torreviejan iltaa Uunon mörskän nuoriso-osaston kanssa. Niillä on huomenissa, loppuyöstä Perslantijaan lähtö, ja Uunolla parin päivän päästä. Mukava on ollu, ku pääsivät kääkkää ilahuttamaan. Uuno ei oo ihan jokahisee tiskorientoo osallistunnu, eikä ihan joka toiseenkaa, mut mukavaa on ollu koko ajan.

Käytii Habanerasin Kallen kiinalaisessa, jossa on käyty viimesinä vuosina aina viimene atria nielemässä. Myöhä mäntii sinne liijan aikasee, niinku aina ennenki, ja piti sitä enne käyvä Irlannin miehen ravitsemusliikkeessä yhet irlantilaisittain valmistetut kahvit juopasemassa. Hyväne aika ku oli hyvvää vilposessa kelissä.

Takatullessa oijottii kylän keskustan hikisijä kujia myöten suorinta tietä mörskälle . Väliin mahtu pikku pätkä kilpailuluontosta kävelyyki. Jopa rupes veri kiertämää ja sukkaki kenkäsessä hiertämää, ainaki Uunolla.

Muuta en voi tehä, ku toivotella kaikkee hyvää tulevaisuuteen nuorisolle, joka Uunomörskällä vietti elämänsä alkutaipaleesta jokusen viikon. Kiitos vissiitistä, ja turvallista kotimatkaa....toivoo Uuno.

Mahottoman mukavaa


Viimosia kuvia Uunomörskän kattoterassilta äsken otettuna.

Eilen alottelin jo lähtövalmisteluitani Perslantijaan. Vuosi on ollut tähän männessä huonoimpia miesmuistiin. Uunomuisti on vuotta lyhkäsempi ajanjakso, mutta miesmuisti on jo kymmeniä vuosia ja naismuisti lienee vielä tätäkin pitempi ajanjakso?

Ajelin Jäykimmän Pinomariin ja sieltä ei ilman kahvija oo tarvinnu lähtee juuri koskaan.  Eikä tääkää retki poikkeusta tehnny. Kiitokset taas Kyllikille ja talon isännälle. Siintä kävelin kuuven kilsan matkan mörskälle ja välillä poikkesin Aromatica puistossa venymässä. Sitte oli vuorossa tunnin hierontasetti tuossa puolentoista kilsan päässä. Samalla vein Vielä Kankeemman uuteen kotiin. Senki kyyvittämänä on monet retket rymytty, ja luita rikottu ja hampaitaki lennätetty....no vähänhän se vikuri oli, mutta em muistele yhtään pahalla. Mainijo kulkupeli hintaansa nähen. Jäykin on uusin, mutta miusta huonoin ajettava, ja vieläki vikurimpi ku tuo Vielä Kankeempi.

Tunti mäni siinä mukavasti, vaikka välillä vähän hikijä pintaan pukkasikin kun lähes jokaine lihaksenpaikka oli hellänä. Olin varustautunnu juoksuvermeillä, ja tarkotus oli sessijon päälle vähän hölkätä, mutta sovittii, että ei ehkä kannata heti päälle hikijä nykästä ja niinpä tulin mörskälle vaan muutaman juoksuaskeleen verran kävelleenä. Hyvä oli olotila kuitenkin.

No nyt aamulla sitte kovassa tuulessa ja auringonpaisteessa käväsin viimesiä investointeja tekemässä Kiinanmiehen kaupassa. Sitte mörskälle ja  kohta takasin paanalle....nyt yritin juosta...heh...pitkästä aikaa homma maistu erittäin mukavalta  ja mielusa oli koko yli 5 kilsan kokemus. Masan, LaMatan kautta 332:n varteen ja siitä Aromatica puistoon ja Pariisille.

Parriisin ylimmästä kohasta ku täyvessä auringonpaisteessa ja kovassa myötätuulessa kylällepäin aloin kaahata, piti vaihtaa uunotyyli Vainijon takakenoksi, jotta pysy raskastekone Uunon runko pystyssä ja jalkakäytävän puolella....mahottoman mukavaa pitkästä aikaa....velat oli sastavia...ja muutaki metkaa.