perjantai 7. heinäkuuta 2017

Rusinanten tuunaus

 
Pari vuotta oon hallinnoinnu Uunoperheen hallussa ikänsä elänyttä Rusinantte-pollea.

Heppa on kymmenvuotisen elonsa aikana koviakin kolhuja kokennu, vikuri kun on vähän ollu ja niinpä mie päätin pikkuse ehostaa eli nykykielellä ilmastuna tuunata pollee.

Alunperin vajaan neljänkympin hintaseksi arvioitu tuunaukseni on nyt hinnaltaan 40€+100€+120€+16€+munkkikahvit.

No joku arvio tuunaukseni loppusummasta oli jo lähellä tonnia, mutta nyt näyttää siltä, että sinne ei onneksi yletytä, vaikkakin homma on vielä keskentekonen.

No tulihan siitä tuunauksestani kuitenkin jo tässäkin vaiheessa mainio, heh ja silmää hivelevä teos.

Kintut on suunnilleen samoissa jamoissa tuunausyrityksistäni huolimatta kuin tuo Rusinantte.

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Kipeytyneen akillesjänteen kuntoutus


 


Tämmönen oli oikea akilles toukokuun alkuviikoilla. Takana oli jo 2-3vk lähes täysin juoksematonta aikaa. Ainoastaan yks 3km:n kokeilu toukokuun alussa.

Tasan kaks viikkoo sitte käin Kampin Terveyskeskuksessa urheilulääkärin juttusilla. Tätä ennen käin Kouvolan terveyskeskuksessa, ja sieltä sain ohjeistuksen männä "sporttispesialistin" pakeille.

Miun ongelmahan on (oli?) tuo oikean jalan akillesjänteen kiinnityskohta. Turvotusta ja kipua kantapäässä noin 5cm:n matkalla alkaen noin 1cm lattiatasosta.

Aluksi kokeilin tulehuskipulääkekuurin 1vk, ja "aktiivista" lepoa, mutta ei auttannu. Monella miun kaverilla oli jo sama vaiva ollu ja usealla pitkäkestonen, kroonisoitunnu vaiva, ja yhellä se jo rapsahti poikkikin. Ei paljo naurattannu Uunookaan.

Ite on tullu tössittyä monet kerrat joku vaiva liian aikasella juoksun uuvelleen alotuksella. Nyt en sitä ennää vanhana kääkkänä halunnu millään tehä. Virheistä pitäs meijän kaikkijen oppia, eikä toistaa jo aikasemmin huonoiksi havaittuja juttuja.

Sporttispesialisti anto seuraavat ohjeet: Aamuin ja illoin tulehuskipugeeliä. Akillesjänteen venytystä, aluksi kolme venytystä, pieni lepo ja sitten uus kolmen sarja. Yhteensä sarjoja 10kpl. Sitten nostetaan sarjoja 20kpl:n määrään. Eli yhteensä venytystoistoja 60kpl. Venytyksen jälkeen jäähdytys esim. kylmägeelipussilla...heh tai pakastevihanneksilla. (Ei kylmägeelillä, joka jäähyttelee vaan pintaa). Illalla sitte vois vaikka nakella naamatauluun vielä tulehus/kipu- pillerin, ja vaikka viikon jakson jälkeen pittää yhen "venytysvälipäivän". Lisäksi röntgenissäkäynti luupiikin mahollisuuven poissulkemiseksi. Kortisoonia ei tässä veiheessa kuitenkaa tuikata ku turvonnu kohta on nuin alhaalla, sano myös spesialisti.

Röntgenissä sitte piipahin Kouvolassa muutaman päivän kuluttua ja varailin puhelinajan Spesialistille. Ei siellä mittää piikkijä, eikä luutakaa juuri ollu, ja niiltä osin homma oli kunnossa.

Ohjeistuksen mukaset toimet oon hoitannu säntillisesti, ja tänä parin viikon ajanjaksona "lievää liikuntaa" pyörällä (8-15km) ja kävellen (2-8km). Yks liikunta/pvä ja muutaki venyttelyä. Tännää innoissani tein lisäksi 6vk:n voimaharjotteluohjelman alkutestin. Tuossa vasemmassakin akilleksessa on ollu vähän lievempää kipuilua, ja alotin myös sen venyttelyn.

Tälle päivälle oli sovittu Spesialistin puhelinaika, ja poikkeuksellisesti kanniskelin luuria lähes joka paikkaan mukanani. Soittoo ei kuulunnu, ja kaalija alko jo vähän "kuumottaa". No illalla ku noita akillesvenytyksiä tuossa terassin rappusella teeskentelin, soitto kuitenki tuli. Kello oli jo puol kasin maissa.

Akilleksen kipu on vähentynny lähes nollaan ja turvotuskin lasehtinu. Mie sain luvan alotella keykäsen juoksun tapasta (1-2km). Ei kuitenkaan joka päivä, ja jatketaan samalla systeemillä. Juoksuu ei kuutenkasn kannata tehä tulehuskipulääkkeen vaikutuksen alasena, eli sen käytön tyssään nyt tähän.

Huomenna en kuitenkaa vielä juokse, kun on muuta akilleksija rasittavvaa hommaa tiijossa, nimittäi Risulahen päivähumpat.

No katotaa mite kääkän käännökset mänee, ja kestääkö kyynyspäät?

Akilkeksen tän illan kunto...

...ja Uunon kunto illan venytyssessijossa. Mainio paikka tuo terassin rappu tähän hommaan kun siinä on nuo kaiteet, joijen avulla voi keventää venytyksen alkuvaihetta.





lauantai 24. kesäkuuta 2017

Kymen Kynnysremontit laajenee

 
Vasta perustettu Olan ja Uunon virma: Kymen Kynnysremontit laajentaa toimialaansa. Lupaavan alun ja kasvavan tilauskannan innoittamana ollaan harkittu myös virman nimen muuttoa. Ajateltiin vaihtaa nimeksi Kymen Kynnys- ja Rappuremontit.

Rahavirtojen kasvava renti on ajateltu ohjattavaksi rekisteriin, jonka hallinta on vain meillä itellämme, kun tuo lakikin sen nykysin sallii. Siihen ei nyt verottajallakaan oo mitään sanomista.

Eka rojekti tehtiin päivänvalossa, mutta toinen ja paljon tuottosampi tekastiin pimijänä ja ottalamppujen valossa, ja patterijen loputtua ihan "käsikopelolla". Riimaa pukkasi kuitenkin ja työn tilaaja oli meijän työn tulokseen erittäin tyytyväine.

Tilauskirjat oli niin pullollaan, että Ola joutu piipahtamaan täällä etelässä ruuhkasumaa ja saunan rappuja purkamassa, vaikka Ola onkin Pohjoi-Suomen aluejohtaja.

Uunon vastuualueena on Eteläisempi Suomi.

torstai 22. kesäkuuta 2017

Jannen Iltalenkki 21.6.2017

Ola ja kisaisäntä Janne.
 
Käytii eilen kattelemassa mukavaa juoksutapahtumaa Elimäellä Olan visiitin päätteeksi. Mökillähän myö möyrittii ja sajetta pijäteltii usijampi päivä. Elimäellähän juostiin Jannen Iltalenkki. Janne ja Vessu oli pistänny palkinto-, tarjoilu- ja kaikki muutkii pöyvät notkolleen erilaista kamaa, eikä jo vähän juoksuruosteessa oleva Kymen Kynnysremontit- virman voimaton kaksikkokaan tarjoiluista paitsijoon jäänny. "Piikkikahvit" ja -piirakat vilahti liukkaasti masuihin. Suuret Kiitokset! Kisamakkarat mäni ilman piikkiä ja arpoja ostettii molemmat kympillä kannatuksen vuoksi. Olan kellovalikoima lissäänty yhellä kuin myös Uunon vajavainen perspuolialustavalikoimakin.
 
Perinteijen mukkaan alussa juostii useita lastensarjoja. Niissä oli tekemisen meininkijä.
 
Sitte alettii valumaa kympin lähtöpaikalle, ja ohiteltii polkujuoksunki lähtöpaikka. Se valumine kesti meiltä muutaman sekunnin liijan kauvan, eikä siitä muuta keritty näkemää ku lähön takarivin persoonijen takalauvotukset. Sitte käännyttii ja valuteltii ittemme lähtöpaikalle takasin.
 
Siellä oli Aarne Tenkanen ja orkesteri vetämässä rokettia ja rollia raktorin . Hyvin pojat veteli tuttuja piisejä ja väliin lensi huulikin mukavasti.
 
Lauri Olli-Tervo oli myös paikalla ja kovasti oli ponsoroinnu palkintoja ja moni muukin virma.
 
Sitte jatku nuorempien sarjojen pyttyseremoniat Vessun ja Anne-Marin joholla. Pienemmille oli varmasti mieleenpainuva hetki.
 
Sitte jo alkoki tulemaa kympin kisaajia lähtölakanan alituspaikalle.
 
Jukka. M40-2.
 
 
Hannu. M50-1.
 
Antti. MYL-10.
 
Esko. M60-1.
Jari. M50-2.
 
Jarno. M40-3.


Jarmo. MYL-12.
 
Kari. M40-4.
Marko-Tapio. M50-5.
Juha. M50-3.
Esa. M50-8.
 
Auvo. M60-2.
Soini. M60-3.
Kauko joutu nyt keskeyttämää.
 
Juha. Hölkkä-2.
 
Juha. PolkuM-7.
Janna. PolkuN-1.
 
Tässä vaiheessa Uunon vasarasta loppu isku, eikä loppukinkerilöistä mittää kuvia ennää saannu. Olan ottaman kuvan vielä tähän kuitenki linttaan:
Jarmo, Antti, Juha ja joku outo makkaransyöjäki änkesi vilmille.
 
 Mukavaa oli varmasti kaikilla. Suuret kiitokset Jannelle, Vessulle ja koko kisaorkanisaatijolle!
 
Ja Olalle visiitistä...heh...tuoho Kymen Kynnysremontit- virman asijaan joutuu kyl vielä palaamaan myöhempänä ajankohtana.

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.
 
 
 

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Hammasviilari ja sporttispesialisti

 
Miulla oli koko maanantaipäivä varattuna terveyvenhuoltoon. Siinä joutu singahtelemaan Luumäjeltä Haapasalon saaresta Kouvolan kautta Helsinkiin ja takasin sitte ko hommat oli hoijettu. Oli ennakoitavissa sateinen, pitkä ja hikinen päivä.

Herätys oli jo klo 5.00, ja aamupalan syöntiin ja huolellisen hammasmuovijen hinkkauksen jälkeen varusteet venhoon ja kovassa vesisateessa yli Kivijärven mantereen puolelle. Hyvin ainakin heräsin. Uunituoreet Nokian talvijatsarit pelitti mahtavasti, eikä tarvinnu pelätä sukkanailonijen kastumista niinku vanhoilla vuotojatsareilla aina kävi ku kinttuansa veessä hetken liotti. Nyt oli nailonit ihan kuivat venhon telakoinninkin jälkeen.

Sitte riisuttii järvenylitystamineet lähes täyteen Nipponin Rusinan perälootaan ja Satun Makijoille kahville. Hiissauvuin sitte Rusinantten (Nipponin Rusinan, eli Rosinanten nimen uusin versio) kanssa entisen Turistihovin (nykysin Pub 23) ja entisen Nuorisotalon (nykysin Motiimi) väliselle parkkipaikalle ja jatkoin matkaani lähellä olevan hammasviilarin ootteluhuoneeseen.

Veskissä käin vielä hinkkaamassa hammasmuovijen väleistä pois Satun pullanpalaset ja sitte oli jo miun vuoro istahtaa hammasviilarin viilapenkkiin. Penkki ja viilari oli kyllä mukavia, mutta hiki siinä käänteislankutuksessa tulee väkisin, ku joutuu aina sen puolituntisen olemaan pelkkien kantapäijen ja niskan varassa viilapenkissä.

Hiki siinä tais tirahtaa meiltä molemmilta ja itku välillä ainaki Uunolta ku huolella viilattii ja tongittii viilapiikillä kaikki karstottuneet hammasmuovijen välit putipuhtaiksi. Lopuksi sitte vielä kiillotettii muovit huolella ja laitettii siihe sekkaan joku vaksi pinnalle. Huokasin syvvään helpotuksesta ku homma oli ohi.

Sitte Rusinantte ja Uunon liuhuletti kohti Helsinkiä. Miulla ois ollu nyt mahollista käyttää myös Onnipussia, ja kyytii ois päässy tuosta Tepoilin nurkilta, ja perilläki oisin päässy Kampin Terveyskeskuksen liki, jossa miulla oli tuo seuraava miittinki sovittuna sporttispesialistin pakeille. Oisin kuitenki joutunnu kökkimää Kivikylässä tuntitolkulla ja siellä en halunnu aikaani yhtään tärvätä pakollista enempää, ja niinpä lähin yrittelemää Rusinantella, vaikka tineroita palo tällä systeemillä paljo enempi. Onnipussi ois ollu hinnaltaan kympin molemmin puolin per suunta....plus tietysti "uunoilulisät", joita joutuu aina makselemaan tahtomattaan, eikä niijen määrää voi etukäteen arvioija. Samat lisät on titenki vaarana myös Rusinantten kyyvilläki, mutta nyt pääsi lähtemään ihmisten ajoissa takasin.

Vettä losotteli ja ajelu oli työlästä. Kiire ei kuitenkaa ollu ja toppasin Kuninkaantien ABC:llä sumpin pihistykseen, niinku tapana on aina ollu. Sitte jatkettiin ja lähtiessä laitoin jo tuon vanhoilla kartoilla olevan Nuvikaattorin päälle. Ilman Nuvikaattorija ois pitänny jo lähtee edellisenä päivänä pyörimään Helsingin kujille.

Vettä sato, ja itkuu, rattii ja hikee väännettii ja kaistoja vaiheltii lukematon kerta ennenku Mannerheimin kujalta pääsin oikijalle kääntymää Presitenttihotellin eteen. Siinä sitte jonossa ahistava viisminuuttinen paikallaan ennen P-Kamppi parkkihalliin syöksähystä. Lippu masiinasta kätteen ja tyhjä paikka löyty heti.

Sitte kapsäkit ja kumilurtsi mukkaan ja Rusinantesta ulos. Sitte tuli vaikeuksia. Rusinatte ei suostunnu lukittemaa itteesä. Mie koitin vaikka mitä konstii, mutta aina lävähti viimevaiheessa ovien sähkölukot auki...teppasin siinä ympäri autoo ainaki vartin verran, mut viimein ne ovet sain sitte säppiin. Oisko Rusinanten takalauta ollu vähä huonosti???No se pitää kyl muistaessaan testata.

Sitte ulostauvuin parkkihallista vesisatteeseen ja lähin haahuilemaan haavi auki kohti Terveyskeskuksen ovia. Siinä joutu kyl kyselemää usijan karran, ennenku neljännen kerroksen oikijaan ilmottautumisaulaan eksyin.

Siinä normaali oottelu lippuautomaatista nykäsemäni vuorolapun kanssa. Sitte pelattii viis minuuttii pasianssia sisäänheittovirkailijan kanssa Uunon kela- ynnä muilla korteilla, ja miut neuvottii käytävälle oottelemaan.

Urheiluspesialisti kiekasi sitte tutun nimen ja mie änkesin otille. Kerroin taustat ja sitte selälleen paperipäällystetylle hetekalle. Vääntelyä, kääntelyä ja puristeluu ja rutisteluu. Sitte ylös ja neuvonpitoon. Hoito-ohjeet, lääkkeet ja röntgen mahollisen luupiikin toteamiseksi. Kortisoonii ei nyt tökätä, ku äitynny kohta on niin alhaalla. Spesijalistilla oli kestävyysjuoksijan taustat ja tuntu tietävän mitä teki. Ja kyl mie kuuklasin, ja näyttää, että on tehnny paljon. Uuno ei tienny.

Mie ulostauvuin tyytyväisenä ja nilkutin tiskille taas pasianssin peluuseen Uunon korteilla. Nyt pelattii vaan yhellä kortilla, ja se oli pankkikortti.

Uunon nuppi oli jo jokseenkin sekalla ja pyörällä, ja aika homma oli löytää ittesä talosta ulos, ja sitte ettimää sitä P-Kampin sisäänmenoo. No se oli ihan likeellä, ja löyty heti, mutta miun parkkeerauskortille sopivaa maksumasiinaa ei meinannu löytyy millään. Kaikenmoista masinaa oli joka nurkalla. Yhen kerran sen jo tungin väärään masinaan, mutta masina yskäsi sen onneksi ulos.

Sitte jo löyty oikija masina ja sain 15€:n maksun suoritettuu, mutta 50€:sta vaihtorahat peliautomaatti sylki kakseurosina...voi pertsuikki, nyt oli tineroita. Sitte tuli etteen seuraava ropleema. Miten perhanassa pääsen tuonne parkkihallin puolelle, ku kaikki ovet on säpissä. Sitte taas kysyttii, ja joku viisas osas Uunoo valistaa, että lipukkeessa on numerosarja, joka pittää näpytellä ja sitte ovet aukee uunoillekkii. No miun rillit oli syvällä repussa ja mie lyöttäyvyin seuraavan sissäänmänijän vanaveteen ja painelin tuossa samassa veessä sissään ilman näpyttelyjä.

Rusinantte löyty ja Nuvikaattori päälle ja ratin pyörityksee. Kuninkaantiellä stoppi ja Tepoililla toinen ja vesisajeveneilyy ja huvijahti liekaan.

Koko päivän sain käytettyy näijen operaatijoijen toheloimiseen. Toivottavasti tuo akillesvaiva tästä alkaa jo peräytymään taka-alalle.

TOIVOO UUNO

Kokovuotista uunoilua jo vuodesta 1953 lähtien.

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Kymijokiviesti 10.06.2017

 
Kymijokiviestin mitalistijoukkueet v. 2017:
 
 1. Kymen Vartiointipalvelu Oy
2. Uunon Ontuva Elämä
3. Fixus Team
 
Uunon Ontuva Elämä II,
Juha M. ja Mikko I. vaihdossa 5.

Markku V. kiihyttelee loppusuoralla maaliin.

Uunojoukkueet sai juostuu nyt kuuvennen Kymijokiviestin. Kokonaismatkahan viestissä on 68,7km, jaettuna kaheksaan 6-13km:n mittaseen osuuteen. Meillähän oli nyt toista kertaa myös toinen joukkue mukana kisassa. Tulokset oli ihan loistavat. Ykkösjoukkue paransi parin vuoden takaista ennätystään yli 8min, ja kakkonen saatiin nyt ekaa kertaa maaliin yhen naisen ja seittemän miehen voimin. Siinä mielessä kakkosenkin tulos on ennätys. Viimevuonnahan Jarmo I. juoksi yhen pätkän myös kakkosessa.

Ykkösjoukkue juoksi nyt yli ennakko-odotusten, ja sijotuksena toinen sija. Sinne jäivät nyt taakse monivuotiset kilpakumppanit: Korjaa Meidät (FIX-US), Janatuisen Professorit (JANA-PRO), ja Porvoossakin ne on Urheillu, Karjalassa Prikaattia pijelly ja Anjalassaki ne yritti yhteen Liittyä, mut nyt oli Uunon porukat silkkaa rautaa.

Kokonaiskisanhan voitti ylivoimasesti Sakkaran Jannen porukka: Kymen Vartiointipalvelu Oy lähes puolen tunnin erolla Uunoihin.

Kelihän oli kosteen nihkee alta parikymmentä lämpöö, mutta aurinkopaikoilla kuumahko.

Kaisa alotti kakkosjoukkueen viestin, ja oli nyt ainoa nätimmän polven edustaja Uunojoukkueissa. Hyvin mäni alotus ja alkukiihytyksen jälkee suoran päässä hymyssä suin jatko juoksuu.

Teemu alotteli ykkösjoukkueen viestin. Kovaa oli kyyti ja mukavasti vaihtoon. Ens vuonna jos tahti säilyy samana juostaan vieläkin kovempaa.
 
Esa P. jatko ykkösen viestiä. Vaikeutta ja vaivoja on riittänny, mutta hymy ei hyydy. Hyvällä sykkeellä vaihtoon. Hyvä Esa ja kiitokset taas.
 
Mika M. lupautu myös juoksemaan nyt kakkosessa ja lyhyemmän pätkän. Mikan nykynenkin vauhti ois piisannu ykköseenkin. Ehkä ens vuonna? Kiitokset Mika kun mukaan tulit jelppimään.
 
Antti K. oli myös nyt ykkösjoukkueessa "paljon vartijana" ja vastuun kantajana. Pisin pätkä, ja takuuvarmasti Antti homman hoiti kotiin ja sijotukset nousi.
 
Kakkosjoukkueessa Soini P. kanto vastuun pisimmästä pätkästä. Hyvin mäni. Kiitokset kun lupauvuit pisimmän pätkän juoksemaan.

Ykkösen nelospätkän juoksi Mika S. Takuutyöskentelyä Mikalta. Kiitokset suuret.
 
Arto P. juoksi kakkosen nelososuuden. Mukava oli saaha Arto mukkaan tänä vuonna. Jokunen kerta on jo aikasempina vuosina yritelty. Arton takavuosien ansiot on Uunon muistissa vieläkin. Uuno ei uunoilultaan saannu parempaa kuvaa Artosta aikaseksi. Anteeksi! Kuva on vetastu Uunon hatarasta ulkomuistista, ja sehän ei ehkä parasta eikä toisiksparastakaan luokkaa enää oo. Sisämuisti vielä jotenki pelittää. Kiitokset Artolle ja ens vuonna uuvestaa paremman kuvan kera.
 
Markku K. on myös Uunojoukkueijen kantavia voimahenkilöitä. Hitsi ku sais Markun vielä innostumaa tuosta "Pitkänmatkanjuoksusta", ni kokonaisaika parantusi muutamalla minuutilla. No eihän tää nyt tosin kenekään aktiivijuoksijan ykköskisa ehkä oo, ja jokahinenhan ite meistä parhaiten tietää mikä itelle parasta on. Kiitokset suuret myös Markulle.
 
Juha M. oli nyt ekaa kertaa mukana. Hyvin taittu kakkosessa vitososuus. Toivottavasti kokemus oli mukava ja ens vuonna taas mukaan. Kiitokset Juhalle. Toivotaan, että juoksuintoo piisaa jatkossakin.

Jarmo I. kanto nyt ykkösessä myös suuren vastuun. Heti tuli lupaus hoijella toiseksi pisin osuus. Keskitahti parani yhellä sekunnilla, ja taktiikka toimi ihan tarkalleen alkusuunnitelman mukasesti. Hyvä Jarmo ja kiitokset.

Mikko I. oli heti valmis juoksemaan toiseksipisimmän osuuden kakkosessa, ku näitä osuuksia vekslailtii. Mikkoo ei tarvi mukaan paljoo houkutella, jos on kyse mistä tahansa liikunnasta, vaikkapa sekanelinpelipainista. Kaikki onnistuu Mikolta. Kovasti kiitoksia taas kerran.



Esa K. yllätti nyt erittäin positiivisesti. Juoksi ykkösen seiskaosuuven ja kovalla kyyvillä. Jos tahti ja terveys samana pyssyy, ja intoo on enski vuonna "uunoiluun", ni Esalle pittää ettiä pitempiä pätkiä juostavaksi. Nyt oli lyhin, ja se oli selkee Uunon tyrä.

Pasi P. hoiteli nyt. seiskaosuuven lisäksi kakkosjoukkuveen koortinointija hyvällä menestyksellä. Uunon sisämuistissa on vieläki tuo muutaman vuuven takanen Suijankosken juoksu, jossa Pasin loittonevaa selkää haikeesti kattelin. Pasi on myös aina valmis joka hommaan ja vähän enempäänki. Kiitokset sinnekin.
 
Juha on ja ykkösjoukkueen "luottoukkoja", ja hoiteli nyt ankkuriosuuden. Juhan intomieltä ja paloa ei ikävuodet oo taltuttannu yhtään. Kunto on kohillaan ja täyttä rautaa. Mallikkaasti kakkosena maaliin. Kiitokset Juhallekin.
 
Tapio V. oli myös ekaa kertaa remmissä. Tapsa hommasi myös Juha M.:n juoksemaan. Tapsa juoksi kakkosen ankkurina. Tulos oli mainio. Kiitokset Tapsalle ja vuoden päästä uuvestaan.

TULOKSET ja paljon muuta sälää löytyy Kymijokiviestin sivustolta:
http://www.kymijokiviesti.fi/



UUNO KIITTÄÄ!!!
 
 
 

 
 
 

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Lunes Negro

Joku souvi ku alkaa oikeen mänemää päin takalauvotusta ni sitte tahtoo se sama suunta tarttuu kaikkeen muuhunki. Täällä saaressa eiline päivä oli just semmone, eli paska maanantai. Lähes kaikki mihi kajetuin hajos kässiin tai ei männy sillee ku olin käsikirjotuksen aamulla laatinnu...

Maanantain homma...yks ja ainut, oli tehä saunaan jo vuosia aikomani turvakaije. Nyt sitte sain aikaseksi siihe tekoon ruveta. Tai oikeesti jo jokunen päivä sitten alottelin, mutta lupaava alku tyssäs työkalujen puutteeseen.

No Rouva-Uuno niitä toi mukanaan säkillisen ku tänne ilmaantu. Olin jo muutaman sopivan pulikan vuoleskellu vesurilla ja kirveellä, mutta halusin viimeistelyn tehä höylällä ja se oli sähkökäyttöne. Siihe sähkön tuotantoo tarvittii akrekaattija.

Se raijattii kalukopista kaksissavoimin taistelutantereelle aamupäivällä ja homma alko. Ryyppy päälle ja muutama rivakka riuhtasu vanhoilla bensoilla. Ei mittää elonmerkkijä. Lissää riuhtasuja ja ryypyt välillä pois ja taas päälle....ei mittää muuta tapahtunnu ku se, että Uunoo alko hikoiluttammaa.

Etiskelemää tulppa-avainta ja tulpan katastukseen....kuiva oli, eli masiina ei saa bensaa. No tässä vaiheessa oli Uunon lämmöt jo noussu siihen malliin, että oli kahvin paikka ja lähin hakemaa samalla kanisterillisen tuoretta bentsiinijä Teppoililta.

Sieltä venereissulta ku rantauvuin, sama nykyminen jatku. Alko jo Uunon ottasuontaki nykimään, mutta masiina ei inahtannukkaan. Sitte ruuvailin suuttimen auki...kuivahko oli sekin, ja sakkakuppija ja bensaletkuu ja ilmanpuhistajaa irti. Jo perhana alko bensaa tulla ku tankin täytti piripintaan, mutta väärästä paikasta ja paniikkkija pisti jo päälle, jos koko tankilline taistelutantereelle vuotaa.

Sain sen sakkakupin tilkittyä ja jo perhana armahti ja masiina pörähti pörisemmää...tiukille otti kevään eka käynnistys.

Sain sitte kalikat höyläiltyy sopiviin mittoihin ja saunalle niitä hirsiin naulailemaan. Eka ja tärkein mäni helposti kuuven tuuman nauloilla, mutta sitte alko vastustammaa, tokan viimone naula alko kovassa tuulessa taittumaan ja mäni ihan persiilleen. En sitä enää irti ruvennu nykimään vaan moukaroin pään vängällä tasaseksi. Siinä oli oksankohta takana.

Kolmas oliki sitte jo lähes ylivoimane työ. Naulaamalla ei onnistunnu ja piti sorkan näköne rauta hakija avuksi ja vääntää perseellään oleva pulikka siitä kovan narinan ja marinan kanssa irti. Samalla se pulikkaki oli jo entine ja piti lähtee vuoleksimaa ja höyläilemää uutta. Voi helvata mikä soppa...

Tässä vaiheessa mie höräsin viimosen saunakaljan kitusiini, ja jatkoin kuitenki turaamistani.

Uuven pulikan sain kuitenki sitte ruuveilla liimailtuu paikoilleen. Sitte alko homman vaativin osuus ja se mäni vähintäänki yhtä perseelleen ja vaikijamman jälkeen. No kuitenki sain irrotettavan turvakaiteen sinne söhellettyä, ja "käsityön jälki" kyllä asennuksessa paistaa läpi jo kauas, niinku Uunon kaljuki.

Sitte oli meininki vielä laittaa sauna tulleen ja testata turvakaijetta, mutta niin ei käynny. Rouva-Uunooki rupes vastustammaa. Se oli tuikannu kaminaan tulet, ja kesken tulijen oli kamiinan ovi rysähtänny irti ja oven lasi säpäleinä lattijalla ja lieskat lepatti ilosesti ovettomassa kamiinassa.

Siinä oli viimone niitti koko saunomiselle ja itku silmissä sovittii, että lämmitettää se parempana päivänä.

Myö jo silmäiltii siinä sitte molemmat varaston naruvarastoo ja vaseliinipurkkija, mutta laitettii varaston ovi kuitenki kiinne ja ruvettii hetekalle ja oottelemaa meteoriitin kalloon kopsahusta....ei kuulunnu sitä kuitenkaa.

No tännää oli vastaavasti paljon, paljon parempi meininki ku Lappeenrannassa se uuninluukku käsissä hortoilin.