sunnuntai 19. helmikuuta 2017

IV Carrera Base Aerea de Alcantarilla

 
 
Tännää lähettii tuonne Murcian Alcantarillan lentotukikohtaan, jossa armeijan miehet oli järjestänny juoksukisat. Uunohan oli nyt pitkin, pitkin hampain lähtökarsinoijen katsomon puolella kattomassa muijen juoksemista. Matkoinahan oli 14,2km ja 5km.

Hanne juoksi tuon 14,2km ja Jore toimi kuljetus- ja huoltopäällikkönä, ja Uuno vaan muun joukon jatkeena ja riesana. Keli oli +15 tietämillä ja alussa lähes tyyni, mutta sitte jo "tuulahteli" 5-10m/s, ja lähes pilvinen taivas.

Uunohan oli myös hätäpäissään kerinny tänneki ilmottautuu ennen tuota viikon takasta lonkan lonksahusta, ja juoksijanpolsaa mieki lähin yrittelemää, vaikka aamun "ketutuskäyrän" takija, ku ei juoksemaa päässy, olin jättänny myös passinki kopijot kämpille, eikä kuvaakaa passista ollu "älyttömässä vasarassani".

Tiukassa oli polsa, mutta kyllä mie sen kanssa sieltä polsa-aluveelta militanttijen tiukan syynin ja kovan suunpieksämisen jälkee ulos linkutin. Englantija ei kukkaa ymmärtänny ja aika harvassa oli persoonat, jotka Uuno-espanjaaki ymmärti, mutta jokunen kuitenki senverta, että Uunoki sen polsansa ulos sai kiikutettuu, ja ilman aluksi vaadittuja tokumentteja.

Sitte käytii Cortado-kahveilla ja välillä autolla niinku lähtökuvijoihin kuuluu ja sitte vähän päästä Joren kanssa toisilla Cortadoilla. Nyt kävi kuitenki aika somasti, ku sattu olemaa Konjamiiniputeli ihan kahvimasiinan likkeellä ja helposti meijän silmijen ja tarjoilijan käsijen ulottuvilla, ja myökii siitä saatii pikkuset siivut laseihimme. Hyväne aika ku oli hyvvää.

Sitte kökkimää lähön ootteluun ja Hanne mäni karsinoimaan. Juoksijoita oli 1800 yhteensä, eli lähes maksimi osanottomäärä. Rajoina oli 500 5km:lla ja 1500 14,2km:lla. Sitte tapahtu lähtö, ja ukkoo ja akkaa, kättä ja jalkaa ja rullatuolija ja muuta kamaa oli ilma sakijana, kun kaikki koko kalusto yritti rynnistää keulapaikalle.

Hyvin hoijettuja puistoja piisaa täälläki.

Mie siintä lähin nilkuttamaa kilsan päähän Joren kanssa sovitulle 4:n ja 5km:n kohille, hyvälle katsastuspaikalle vanhan kuljetuskoneen juurelle. Hannella oli meno helppoo ku joskus heinähommissa jollakulla, vaan ei Uunolla.

Sitte tultii erinäisten vaiheijen jälkee takasi maali- ja lähtöaluveelle väenpaljouven ja runsaslukusen polliisi- ja militanttijoukon sekkaan.


Hanne oli paahtannu kovasti koko kisan ja voitti oman sarjansa. ONNEA KOVASTI!!!

Hannen mukkaan reitti oli vaativa ja vaihteleva ja hiekkapätkäki reittiin sisälty, ja lentokenttäalueella yltyvä tuuli haittasi...heh....Uunoki käi lisäämässä tässä välissä pyykkipoikija kuivumassa olevan takaparvekkeen "kalsarinäyttelyn" somisteeksi.

Sitte kateltii pootijumijuhlallisuuksia ja pikku hiljaa lähettii lompsimaa autolle ja keulat kohen Torreviejaa. Ennen liukenemista Uuno vielä käi onnittelemassa tutun F-sarjan kolmoseksi tulleen kolleekan.

Kiitokset Jorelle ja Hannelle mukavasta päivästä!

TULOKSET ilmaantuu varmaan TÄNNE?

keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Tyhjäpäisiä ihmisiä

 
Näyttää siltä, että tuo Mierdatalikko on liimautunnu nyt pysyvästi Uunon kässiin, eikä siitä irti pääse millään ja kasat senkun vaan jatkaa kasvamistaan.

Aamulla ku käin Kankeeta ja Vielä Kankeempaa katsastelemassa takaparvekkeella samalla ku haistelin tulevaa päivän kelijä, huomasin, että Kankeen etugummi oli ihan lutussa ja maailmat alareunasta poissa. Voi pertsuikki.

No sitte vejättelin lenkuralle lähtöö, käin ite WC:ssä lenkuralla ja toimittelin muitaki joutavia, enkä saannu itteeni mörskästä helpolla ulos.

Säkää oli kyl eilen ku iltapäivällä vetelin reilun 30km:n kauppareissun Guardamarin "Lisää-ja-Lisää- ruokakauppaan". Onneksi ei gummi sillon tyhjentynny.

Ennen puoltapäivää sain kuitenki lähettyy riehumaan kylille Vielä Kankeemmalla. Kummasti tuo aurinoinen keli oli saannu rantajuottolat täyttymää tyhjäpäisistä ihmisistä, jotka täyttelivät päitänsä kaksin käsin juottoloijen elämäneliksiirisammijoista semmosella tahilla, ku ois ollu tuomijopäivän aatto. Huomenna sitte selvijää oliko se. Tuskin oli.

Mie en sinne singahtannu, vaan ryttyyttelin Vielä Kankeemmalla sairaalan lähellä olevaan Aldin kauppaan. Läskikimpaleet ja Edamjuuston ku sain kiinni ja maksettuu, kyykkäsin satuloimalla mörskälle.

Taijan lähtee puistelemaa luontoo tuon Vielä Kankeemman kyytillä iltaehtoon ratoksi.

tiistai 14. helmikuuta 2017

Monotooni-Ropotti ja Vastuuvapautuslauseke

Nää viimoset päivät sunnuntaista lähtijen on männy enempi ja vähempi päin takalauvotusta, eli suomeksi sanottuna päin persusta.

Tuo mukana raahattava vasen takajalka on vähän onneton kapine tällä hetkellä. No eilen iltapäivällä kuitenki testasin, mitä se tuumaa Kankeen satulalla istumisesta....heh...ei tuumannu mitään, ihan ku koko kinttu ois riimakunnossa. No se oli mukava havaita, ja innoissani istuin tuonne Pinomariin saakka satulalla, vaikka mustat pilvenköriläät paino kohti ja muutama tippa tuli vettäki ja ukkonenki murahteli.

Kyllikkijä jututtelin hetken ja sitte lähin ketjuja kierrättämään kohti mörskää.

Aamulla sitte otin perspuoleni alle Vielä Kankeemman ja kiertelin mukavassa kelissä keskustan rantoja ja kujia. Kasinon kulmilta suunistin kalasataman ohitte aallonmurtajalle ja siellä tavotin jo aikasemmin viimoselle lenkilleen lähteneen Olan. Siintä jatkoin Altzhaimerin ja suolakinosten ohitte radanpohjan kaislikoille ja siintä koukkasin Crevilenten tien vierustalle ja Carrefourin suuntaan.

Sitte aattelin, että oikasen suoraan urheilukentän suuntaan ja Manchaa ja Piriisija pitkin mörskälle. No siintä sitte suojatien ylitte ku kiirehin ja yritin Vielä Kankeempaa taluttamalla ottaa yhen vaivasen, vähän kiivaamman juoksuaskeleen tapasen, ni vihlasi kyllä niin perusteellisesti, että oikeen silmijä kirveli.

Siintä sotkin suorinta tietä niskat kyömyssä mörskälle ja kanniskelin Vielä Kankeemman pilttuuseen.

Olallahan oli tännää kotijalähtöpäivä, ja mie lähin myös mukkaan kyyvittemää sitä Alicanten lentoveneasemalle. Jo Olan kämpillä suoritetun pakkausvaiheen aikana oli ennustettavissa tulevija vaikeuksija, ja ennakkotietoon perustuen, semmosia sieltä tulikin.

No Uunolla ei käynny sen paremmin iltapäivällä täällä mörskällä, ku pitkin hampain käin selvittelemää miun matkusteluvakkuutuksien kattavuutta koskijen tuota lonkan löyhentäjälihaksen kivulijasta toimintaa.

Mie siintä parin päivän mittasella henkisellä valmistautumisella iltapäivällä sitte soitin sinne vakuutteluyhistyksen toimistoo.....voi perhana.....näppylät sikijää jo nyt pintaa ja pumpusta ottaa ku tätä uuvestaa joutuu miettimää...no joo...pittää koota ittesä...nii, ensin mäni puhelu väärälle osastolle, vaikka satavarmasti siihe numeroo soitin mihin oli neuvottu...no puhelu sitte siirrettii toiselle osastolle, tai oikeemmin sille osastolle tulevijen puheluijen hännille....voi perkele...vartin ku olin kuunnellu niitä eri pimputuksija ja sen ukon konekielistä nauhotusta kiukku oli jo kohonnu ihan yli viimosen rajottimen....sitte sieltä jo vissiin ihmine vastas, vaikka miulle kyl puhelunki jälkee se ei ihan varmaa ollu. Saatto olla kyl vaikka Ropotti.

Mie selvitin enste monotoonisen äänen omaavalle henkilölle tai Ropotille miun henkilötunnukset, syntymäajat ja kalisonkijen värit ja sitte asijani, ja sitte Ropotti kysy ekan kysymyksen, ja siihe se selvittely sitte tyssäs miun kohalta. Se kysy, että ootko allekirjottannu VASTUUVAPAUSLAUSEKKEEN? Heh....mie siinä naureskelin ja tokasin, että minkä? No monotooniääni siellä toisessa päässä sano, että se pittää selvittää, oliko kisassa semmone lauseke vai eikö? Jos oli lauseke miun matkusteluvakkuutus ei semmosissa kisoissa sattuneita lonkan höyhentäjälihaksen vaurijoita korvaile.

Mie siintä jo senverta hikkeennyin, että sanoin ihan selvällä suomen kielellä, vaikkakin espanjaksi murtaen, että" nyt miuta on taas kusetettu", ja että "en taija nyt jaksaa tuota ruveta selvittämmää". MONOTOONI-ROPOTTI sano, että kyllä se kannattas selvittää. Mie siihe vielä tuumasin, että "palataa asijaan, jos jaksan sen selvittää", ja loppasin luurin kiinne.

Ropotin kanssa jutustelleesa selvis vielä sekin, että vuos sitte miulla oli semmone vakkuutus, ja vielä voimassaki, mikä ois homman korvannu ilman isompija rutinoita, ja tääki tieto sai miun yläkopan kihisemmää entistä enempi. Nytte ei semmosta vakuutusta voimassa ollu ku oli tarjottu halvempaa "karvahattuvakuutusversijoo".

Tuulimylly-Uuno on kyl joutunnu kaikenmoista selvittelemää Torrenvuosina, eikä tääkää mikään ylivoimane juttu oo selväksi tehä, mut se turhan Mierdan kaivelu ei jaksas nyt kyl yhtää kiinnostaa ja kyl miulla on semmone hytinä asijasta, että tuo Renuncia- lauseke siellä ilmottautumisen yhteyvessä on mahollisesti julki tuotu, ja ilman kyseisen lausekkeen hyväksyntää ei pääse osallistumaan. No ehkä tänki selvitän ku yön yli nukun jos nukun....?

maanantai 13. helmikuuta 2017

XIX Medio Maratón y 8K "Ciudad de Orihuela". 12.02.2017

Näillä männään seuraava viikko.

Mie käin eilen kokemusta hakemassa tuolta Orihuelan puolimaratonilta. Monelta osin mukava reissu taas, mutta toisaalta ois voinnu jäähä mörskän hetekalle rötköttelemää, jos etukättee ois tienny reissun yksityiskohat.

Myöhän lähettii Olan kanssa aamusella Vesan kyytii ja matkustammaa kohen Orihuelaa. Los Montesinosista sitte tuli mukkaan kahen auton letkaan Eira ja Ilkka.

"Pelipaikoilla" oltii ihan ajoissa ja pirssit saatii parkkii hyvin ja torsaalit ja polsat kässiin vauhikkaasti, mitä nyt Uunolla vähäse tankerointija nuijen numerolitanijoijen luvetteloinnissa.

Kelihän oli uhkakuvista huolimatta ihan ok, +17, 2m/s, pilvinen.

Eilistä "kisakalustoo"

Takasi pirssille ja kuorittii vaatekertoja vähemmäksi ja sitte yritettii kahville. No siinä mäni väenpaljouven takija kovasti aikaa ja hermo petti ja lähettii verryttelemää. Vettä tuli muutama tippa, mut satamaa ei onneksi ruvennu. Takasin autolle ja kuorimaa ylimääräset rättikerrokset kisavarustusten ympäriltä ja jolkottelemaa tarttiputkilon alle.

Mie mänin putken etupuolelta karsinaan ja pääsin ihan eturiviin. No siintä joutu kyl näillä hartijoilla kymmenen minuutin kökkimisen jälkee usijamman metrin pakittelemaa, mutta hyvä oli paikka. Ola joutu kiertämää sivuaitauksen ympäri ja oli paljo miun takana. Vesaki oli lähellä lähtöviivaa.

Sitte lähettii ja "ryysis" oli ihan mahoton. Pelko perspuolella ja kieli keskellä suuta toivoin, ettei joku tallaa Uunoo allensa. No ei tallannu, ja hyvin lähti juoksuki kulkemaa. Eka kilsa 4:27 ja ihan ok tuntuma, vaikka tuolla keskitahilla tuskin maaliin oisin jaksannu?

Rupesin yrittelemää jarrutteluu, mutta vauhti oli seuraavat kolme kilsaa samoilla lukemilla ja hyvin kulki muutenki. Ollihan oli männy jossaki kilsan kohilla miusta ohi.

M60- sarjan ykkönen ja kakkonen höystettynä Vesalla.

Vähän ennen neljää kilsaa oli kääntöpaikka ja kuulin Petrin huutavan Ollille kannustuksija....js sitte repsahti Uunon vasen lonkka, Uuno ja koko Uunon juoksu...vasenta jalkaa oli vaikija siirtää etteen päin ja jotta juoksemalla etijäpäin pääsis, pitäs siihen pystyy, ja vielä semmosella tahilla, että se juoksuksi tulkittaisiin. Nytte ei pystynny ja siihen lässähti ja lerpahti hyvin alkannu kisa Uunoselta.

Riuhoin numerolapun irti rinnuksiltani, vetasin niskat kyömyyn ja monasti Uunolle tuttu tappijomieliala valtasi koko Uunon ruumiin ja sielun.

Siintä hiljalleen rupesin ittijäni hiissailemaan hitasti nilkuttamalla maalialuveelle. Monta kertaa piti kysellä suuntaa, ku ei halunnu koko reiluu parijakymppijä tällä nilkutuksella kierrellä.

Kertaalleen lanssimiehistöki minnuu kyytillensä anoskeli, mut mie en vielä niin huonossa kunnossa tuntenu olevani, että vaaterissa ois kuletusta ruumis vaatinnu. Alaleuka kyllä alko jo vähäse väpättää ja suumuovit lonksutella toisijaan vasten kylmän vaikutuksesta.

Matleena pootijumilla keskellä ykkösenä, ja oikijalla monasti Olaa ja Uunoo jelpannu Tragamillasin pressa Paco.

Löyty se parin kilsan konttaamisen jälkee maalialuve, mutta siellä mie suunnistin telttailemaan ensiapupisteelle. Siellä sitte usijamman henkilön toimesta Uunon nivusta tutkailtii, jotaki vaksija siihe työnnettii ja pyyvettii johonki "vekselilankettii" nimi kirjailemmaa. No mie en ollu hanttiinlaittokunnossa, ja vetasin nimen paperiin ja pääsin maalialuveen karsinaan. Myöhempi tijaknoosiarvijo lienee vika lonkanlöyhentäjälihaksessa?.

Sitte suunnistin olutteltalle, ja siinä viivyin usijamman verran. Leuvat löi loukkua, ja piti lähtee vastavirtaan hakemaa juoksijoille kuuluva pyyhe, vaikka miehän en vaadittuja kilsoja juossukkaan.

Sitte alko kylmänvilakka Vesan ja Olan oottelu. Lisärätithän oli autolla ja auto säpissä ja säpin avaimet Vesalla.

Paikallista pootijumiporukkaa.

Sieltä ne "pojat" tuli molemmat maaliin. Olli voitti ylivoimasesti M60-sarjan ja Vesaki oli viijentenä omassaan. Molemmilla puolikas juoksumatkoina.

Matleena voitti myös oman 8km:n tyttösten sarjansa. Mikko ja Matleena oli pyöräpeleillä kisapaikalla. Petrin ja Mikon tuloksia en pinellä ettimisellä löytänny ja pääkopan tän hetken rajalliset voimavarat ei riitä isompiin ponnisteluihin.

Senverta nyt maanantaina ponnistelin, että nilkuttelin Varmasijasta hakemaan 20 kappaleen pillerisatsin. Ola tokas mörskälle tullessani, että "otit sitte vaan kolmen päivän kuurin".....heh....ku näki tuon "vähäsen" pillerimäärän.

Kyllähän myö eilen iltasella vielä nilkuteltiin Olan voittojuhlija ja Uunon tappijojuhlija viettelemää Kiinanmiehen kuppilaan. Sieltä sitte nilkuteltii mörskälle takasin kuitenki suupielet hymyssä ja tennarit ja silmät enempi ja vähempi vinossa vähän myöhempänä.

No mukava oli "mierdaa" jutella ja kuunnella....heh...hyvät oli jutut eilen päivällä ja illalla ja mukavat oli jutut.

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.
 

maanantai 6. helmikuuta 2017

Tiun verran


Nyt oli poikkeuksellinen viikonloppu, kun sopivia kisoja ei meille löytynny. No olipahan aika vejellä kipeetä lonkkaa ja hirsiä. Liikuntaakin tuli harrastettua kuitenki Uunon käsikirjan mukasesti.

Siihen kuulu tänää tiun mittanen jalkalenkki, josta 17,5km rimpuilin tuulen kanssa juosten ja loput tissuttelin kävellen. Illalla en tänää tissutellu.

Perhananmoine oli kyl tuuli. Harvon niin kovaa tuulee, että juoksemisesta ei mitään meinaa tulla, mutta tänään tuuli. Mie lähin varoiksi tuonne keskustan kujien suuntaan, jossa oli vähän helpompi talojen välissä nilkutella. Irtolippa oli päässä alkumatkasta, mutta keskustan toisella laijalla ku talot, ja niijen tarjooma tuulensuoja loppu, piti kaularätistä värkätä päähine ja ottaa irtolippis kätöseen riesaksi.

Sairaalan kohilla piti kääntyy takasi, ku jalatkaan levällään juosten ei haluttu juoksusuunta pysynny, vaan piti lyhtytolppaa ruveta syleilemmää puolipukeissaan. Tuli siinnä lyhtytolppija "pussaillessa" mieleen tuo asia, että miks täällä Espanjassa ei oo Pajero- merkkisijä autoja....heh...sen voipi jokahine sanakirjoista selvitellä.

No siintä siirryin myötätuuliosuuteen, mutta ei sekkää oikee mieltä hivelly ku tuuli oli puuskittaista ja suunta vaihteli kovasti. No nahkaa kyllä hiveli enempi, etenki rantaosuuksilla kun hiekkaa oli ilma ja silmät sakijana, vaikka okulaarit nokilla oliki vähän suojaamassa mykijöitäni.

Kasinon kulmilta kanttailin aallonmurtajan suuntaan ja puoleenväliin portille asti nilkutin aallonmurtajan "alakerrassa". Ylös ei ollu asijaa, kun sieltä ois saannu Uuno ilmasen kyyvin Afrikkaan pelkästään kätesä levittämällä.

Sitte ilahutin juottoloijen kanssaihmisijä kyykkäämällä rantapaseoo myöten Curan- rannan kauttta Locosin rannalle ja mörskän läheisyyteen. Vettäki tuli jo muutama tippa, mutta ei kastellu.

Sitte oli taas siirryttävä tuulen takija muutama kortteli rannalta ja jolkkasin kotikujaa pitkin ylös Torrejonille saakka. Siintä Aromatica- puiston viertä Pariisille, ja mörskän ohi Terveyskeskukselle. No senverta oli vielä voimija ja edelleen runko lähes pystyasennossa, että sinne ei sissään tarvinnu pyrkijä, ja niinpä käännähin takasin ja taas Parriisia alamäkkeen.

Rio- Röntgenikin on ollu nyt jo monet päivät rutikuiva ja sitä pitkin hiissasin itteni väsyksissä kotikujalle ja mörskälle. Laittelin heti kattilan tulille ja keittelin tiun verran munija. Keittelyt ku sain lopeteltuu, yhestä koekappaleesta manailun voimalla kuoret vaivalloisesti irti, ja päälle pari kourallista "voittosuolaa" ja munuainen suuaukosta sissään.

Hyväksi olin munat keittänny, ja "sopivasti" suolaa sekaan heittänny! Nytte on jo myöhä, ja runko hetekalla vaakasuorassa asennossa ollu reilut pari tuntui, mutta silmämunuvaisten päälle ei nahkalärpäkkeet meinaa millään asettuu. Pitäsköhän ruveta miettimään elämän peruskysymyksijä, ja niihin sopivia vastauksis, ni sais ajan kulumaan aamuun saakka?

torstai 2. helmikuuta 2017

Pyörimistä

Välillä pitää vääntäytyä tuon Kankeen tai Vielä Kankeemman selkään, riippuu siitä missä jamassa on lumpijo, ja onko pitempijalkasella Olalla Kankeenkäyttövuoro. Kankee on rungoltaan vähän kookkaampi kun tuo Vielä Kankeempi, ja miulle on sama kummalla vekottimella veivailen, ku nuo matkat on kuitenki lyhkäsempijä ku Olan retket.

No olosuhteisiin nähen on saannu nilkutuskilsoja ja -kertoja kerrytettyy ihan mukavasti. Alkuviikosta käväsin tuolla Guardamarissa kääntymässä Vielä Kankeemmalla. Tänään ehkä sama juttu? No sen näkee päivemmällä.

Eilinen toinen lenkki mäni vähän liijan myöhäseksi, ja sittehän ei oikeen uni tullu hetekalla silmään ja muutenki oli pelkkää "pyörimistä" koko hetekointiaika. Saatto olla, että tuo lenkin jälkeen pesemättä jäänny hikinen lenkkirättikasa vaikutti myös unen laatuun huonontavasti.

Nyt rätit on jo koneessa, mutta tuota kovaäänistä masiinaa ei naapurisovun takia vielä viitti pyörimään laitella. Meillä on vähän eri aikataulut espanjalaisen naapuripariskunnan kanssa. Ne kukkuu illalla ja myö nukutaa jo sillon ja vastaavasti myö kukutaa yöllä ja aikasin aamulla ja ne sillon nukkuu.

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Murcia Maratón. 29.01.2017

 
Kohti lähtöpaikkaa...

Tännää kökittii aamulla sysipimmeessä kyytiä sovitulla noukkimispaikalla. Oltii lähössä Murciaan juoksemaan kympin kisaa. Jorma ja Hanne meijät noukki kyytii sovittuna aikana.

Päällä oli rättilöitä usijampi vuosikerta, ku oli aika vilposta ennen auringon nousuu. Kisapaikalle päästii mukavasti ajoissa ja pirssi vietii järjestäjien neuvomalle parkkialuveelle, mikä oliki mainijo paikka.

Mukavan näköstä seutuu tää Murcian keskusta.

Siintä lompsittii rullaluistelijoijen ja maratoonarijen lähtöö kattomaa ja tutkailemaan lähtö- ja maalialuetta. Sitte viel kertaalleen hampparoitii autolle ja vilponen kisavarustus päälle.

Maaliputkilo kirkon kuppeessa.

Lämpöö oli Sylvi ennustellu +8 asteen verran ja tuulta 5m/s, joka suunnilleen piti kutinsa. Aurinko vähän välillä pilkisteli, vaikka se ei oikeen yltänny aina korkeijen keskustan kortteleijen tietasoon asti, eikä kyllä tuulikaan onneksi.

Kisahan järjestettii nyt viijennen kerran, mut suuren miinuksen antasin järjestäjille lähtöaluveen meiningistä. Vaikka kaistoja ja leveyttä kadulla oli, mutta siinä suihki eri suuntiin samanaikasesti maratoonareita ja rullaluistelijoita, ja myös autopelejä yritti vastavirtaan tungokseen päristellä.

Pootijumiseremonijoita

Kympin lähtö myöhästy vartin verran, ku ei ollu muulta liikenteeltä sopivaa rakoa! No sitte meijät komennettii kaikki koko runsaslukune lauma tien toiselle puolelle kyttäilemää sopivaa lähtöhetkee. Sitte kovalla tohinalla kaikki lähtökarsinaan ja lähettii mänemää pikalähetyksenä.

Liijan kapija oli meille varattu lähtökuja, ja miun eellä juokseva törmäsi metalliseen aitaan tai sitte heittäyty vaan ihan liijan aikasin ja kaatu asvaltille miun eessä. Onneks oli Uunon refleksit senverta herkälle sääjetty, että kerkisin vanhuuven vapisuttavilla jaloillani loikata nippa- nappa heittäytyjän yli, enkä siihe jääny iteki "hetekoimaan". Pikkuse teki kipijää tuossa raihnajalassa. Ola tuli miun jälessä ja onnistu myös tuon lihaesteen ylityksessä.

Rullaluistelijoijen alkykiihytyksijä.

Kovasti oli kapija väylä tukkeessa ja Ola ei omalla vauhilla päässy juoksemaa. Miulle oli varmasti etu, että ei päästy, eikä Uunon ravi päässy nyt ryöstäytymää alkulaukalle niinku monasti käypi. Kello näytteli yli 5minuutin kilometritahtija, mutta siintä se rupes kyllä laskemaa ja tasaantumaa. Ola mäni jossaki puolen kilsan kohilla ohitte, mutta Uunonki jalka ja pumppu läpsytti ihan mukavalla vauhilla.

Jore kannustaa Maratonin voittajaa loppusuoran vihreellä matolla.

Hanne voittajana pootijumilla. Onnea!

Toinen kilsa mäni tasan 4.00 tahilla eli liijan rippeesti. Siintä keskitahti vakiintu 4.13 lukemiin ja kuuven kilsan kohilla rupes vähän epäilyttämään, että miten tässä kääkälle käypi ja kestänkö katkijamatta loppuun asti. Sitte mäni taas kilsa ja keskitahti jökötti samoissa lukemissa...hyvä. Joren kannustus autto mukavasti usijassa kohtaa ja kulku oli Uunohyvää laatua.

Olli taas tutulla paikallaan. Onnea!

Ennen maalii tuli vielä vastatuulipätkä ja sain hyvävauhtisen ja levijän selän etteeni suojaksi. Vuntsin, että tässä roikottelen ja lopussa sitte ohitte. Niin tehtii, ja ennen viimosta mutkaa parisataa metrii ennen maalija nilkutin ohitte.

Sitte vielä viimone pieru ja pinnistys maalisuoran vihrijää mattoo pitkin läkähyksissä maaliin.

Senverta jo silmissäki haritti, että olin näkevinäni lukemat 40:37....tai jotaki....heh, mutta oikee lukema oli 42:37. Kellonki sammuttamine tais unehtuu maaliviivan ylityksessä, kun sillo oli niin paljo muuta toimintaa seuhtovissa käsissä ja nilkuttavissa jaloissa. Uunon keskitahti oli 4:13 ja matkamittariin kerty lukemat 10,178km. Sillä heltisi Veteranos F- (M60)- sarjan kakkostila. Yläkanttii mäni tänää rapijasti.

Uuno ja muut kääkät.

No niin mäni myös Hannella ja ykköspaikka heltisi vähän yli 50:n ajalla, vaikka matkalla suoritettii lukuisia kättelyitä.

Ola otti myös normipaikkansa ja oli ykkönen sarjassaan hyvällä 39 alkavalla ajallaan, vaikka polvee aristaaki.

Mukava oli päivä ja vielä mukavampi ku nilkutuskin tuntui nyt kulkevan. Huomenna on taas uusi päivä, mut liikaa ei kannata kujeilemaa ruveta. Siitäkään ei hyvää seuraa.

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.