sunnuntai 24. syyskuuta 2017

7ª 5K y 10K Villa de Redován. 24.9.2017

Hulppeita Redovanin kisamaisemia.

Ekat kisat tuli tänää "korkattua", tosin jatkoin ite uunoiluani katsomon puolella, ja samalla tyylillä jatketaan useampi viikko parhaassakin uunovisiossa. Kisathan oli Redovanissa, jossa Uunoki on nilkutellu useampana vuonna aikasemminkin.

Hannen varassa oli nyt meijän menestys. Hanne oli ilmottautunnu kympille. Toinen vaihtoehto ois ollu 5km. Ilmahan oli tyyni ja asteita jo liki 30 kisan alussaki. Osanottajia molemmilla matkoilla kolmensaan kieppeillä yhteensä.

Jore ja Hanne ennen kisaa.

Numeron haku oli helppo homma ja Uuno rutisi muutaman espanjalaistutun kanssa rautalankavyyhti takataskussa. Tiukan paikan tullen ku sanavarasto käi niukaksi, siintä oli hyvä väännellä erilaisia kuvioita verbaalisen esityksen selvennnykseksi.

Hanne sai numeron ja mäntii kahvikipollisille maalialueen lähikuppilaan. Sitte jo Hanne mäni verryttelemää ja myö valmennuspäällikön vastuullista virkaa toimittavan Joren kanssa lähettii juoksureitin varrelle sopivia passipaikkoja katastelemaan.

Redovanin kisan maalialuetta.

Kisa saatiin tarttailtua ja ripijäjalkasimmat kiihytteli keulilla. Moneen otteeseen veihettiin paikkaa myöki kisan edetessä ja hyvin näytti Hannellakin jalka nousevan helteestä huolimatta. Juottopisteitä ei matkan varrella ollu, ainoastaan maalialueella vitosen kohilla sai vilvottavaa ja kurkun kovasti huutavaa vettä.

Kisan lopussa siirryttii maalisuoraa edeltävn mutkaan kattomaan juoksijoijen loppukiihyttelyitä. Hanneki tuli hyvävoimasena maaliin. Kaheksasta ysiin, kun mäntiin vähän ylämäkeen, oli ollu kisan huonoin vaihe. Muutenhan reitti on tasainen ja juostaan kahtena lenkkinä kylän katuja kieriskellen.

Hannen aika oli 51:56, ja ajallaan Hanne oli komeesti kakkosena.

Kisan jälkee Hanne kipasi hakemaa huolto-osastolle kaljakipot janosten nielujensa alle. Siinä sitte ruvettii oottelemaa pystijuhlia. Ripijästi tuli tulokset ja juhlatki siitä kohta rupes pikku hiljaa alkamaan.

Onnittelut Hannelle!


Hanne "pystityksen" jälkeen kunniakorokkeella espanjalaisten saartamana.

Kiitokset myös Valmennuspäällikölle kun sain mukana olla, mukavassa seurassa ja ilmassa!

lauantai 23. syyskuuta 2017

Eka kisa

 
Hiljaseksi on vetänny Uunon pitkäksi aikaa. Koko loppukesän on joutunnu hoitelemaa juoksevia ja käveleviä asijoita ja setvimää toisten vanhoja tössimisiä. Uunon asiat on ollu lähes kaikki noita "käveleviä". Uunon omatki askeleet on ollu kävelyvoittosia noijen kaiken maaliman raihnasuuksien takia.

Poskivalssiksihan tuo tanssahtelu on männy, eikä tangon taivutuksia oo paljo näkynny muuta ku Kallioniemen lavalla, jossa muutama kerta on piipahettu. No tiije vaikka noijen tössimisten selvittelyssä pääsis vielä tanssahtelemaa kalteritangoaki...kera vesi- ja leipätarjoilun.

Torreviejassahan mie nyt luurailen. Kovasti on täälläki ollu näinä alkupäivinä käveleviä asijoita hoijettavana ja vastuksia voitettavana.

Tänää aamupäivällä oottelin sähkömiestä tai -naista viitisen tuntii. Ei tullu kumpaakaan. Sitte kävi kutsu Pinomarin täyshoitolaravintolaan syömään. No siellä on niin hyvä palvelu ja edulliset hinnat, että ei kertakaikkijaan voi kieltäytyä koskaan.

Pottumuussi ja puolenlautasen kokone possupihvi kaikkine lisukkeineen vilahti luurista ales alta aikasen yksikön. Kahvin ja jälkiruokaoluen jälkeen jatkoin pyöräilyy Guardamarin majakalle. Keskustan rantakadut oli täynnä autoja ja rannan kautta en nyt lähtenny oikomaan vaan ajoin keskustan kautta palmupuistoon.

Siintä poleksin Segurajoen vartta Rojalesiin ja edelleen Benijofariin. Nestehukka jo alko vaania miuta ja susihukka teki samaa pusikossa. Jatkoin kuitenki Quesadan läpi ja edelleen valuin kohti Torreviejaa.

Ennen Montesinosin risteystä otin kisat pikku jänöjussin kanssa pyörätiellä ja tulin kisan kakkoseksi. Sitte jo persuksetki alko kaipailla mörskälle jäänyttä satulan geelipäällistä, ja piti vähän päästä "kevennellä" nousemalla välillä polkimien varaan seisoskelemaan.

Markkinat on nyt sitte siirtynny sinne uimahallin nurkille, ja sitä kautta päristelin kippeillä kannikoillani yli Cortes Valencianan Manchalle ja siitä edelleen Leijonakujalle ja mörskälle. Kilometrejä tuli 41 ja rapijat ja nytte on ollu vähän hiljasempaa.

Juoksemistaki oon "ajatellu" jo muutamien kilometrien verran lekurin luvalla, mutta luulen, että kyse on ennemmin päivistä kuin viikoista kun se tyssää. Senverta jo kantapäitä "kuumottelee". No kyl se tästä EHKÄ lähtee? Ja mielen pitää virkeenä tietosuus siitä, että pahemmat ajat on vielä eessäpäin.

perjantai 7. heinäkuuta 2017

Rusinanten tuunaus

 
Pari vuotta oon hallinnoinnu Uunoperheen hallussa ikänsä elänyttä Rusinantte-pollea.

Heppa on kymmenvuotisen elonsa aikana koviakin kolhuja kokennu, vikuri kun on vähän ollu ja niinpä mie päätin pikkuse ehostaa eli nykykielellä ilmastuna tuunata pollee.

Alunperin vajaan neljänkympin hintaseksi arvioitu tuunaukseni on nyt hinnaltaan 40€+100€+120€+16€+munkkikahvit.

No joku arvio tuunaukseni loppusummasta oli jo lähellä tonnia, mutta nyt näyttää siltä, että sinne ei onneksi yletytä, vaikkakin homma on vielä keskentekonen.

No tulihan siitä tuunauksestani kuitenkin jo tässäkin vaiheessa mainio, heh ja silmää hivelevä teos.

Kintut on suunnilleen samoissa jamoissa tuunausyrityksistäni huolimatta kuin tuo Rusinantte.

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Kipeytyneen akillesjänteen kuntoutus


 


Tämmönen oli oikea akilles toukokuun alkuviikoilla. Takana oli jo 2-3vk lähes täysin juoksematonta aikaa. Ainoastaan yks 3km:n kokeilu toukokuun alussa.

Tasan kaks viikkoo sitte käin Kampin Terveyskeskuksessa urheilulääkärin juttusilla. Tätä ennen käin Kouvolan terveyskeskuksessa, ja sieltä sain ohjeistuksen männä "sporttispesialistin" pakeille.

Miun ongelmahan on (oli?) tuo oikean jalan akillesjänteen kiinnityskohta. Turvotusta ja kipua kantapäässä noin 5cm:n matkalla alkaen noin 1cm lattiatasosta.

Aluksi kokeilin tulehuskipulääkekuurin 1vk, ja "aktiivista" lepoa, mutta ei auttannu. Monella miun kaverilla oli jo sama vaiva ollu ja usealla pitkäkestonen, kroonisoitunnu vaiva, ja yhellä se jo rapsahti poikkikin. Ei paljo naurattannu Uunookaan.

Ite on tullu tössittyä monet kerrat joku vaiva liian aikasella juoksun uuvelleen alotuksella. Nyt en sitä ennää vanhana kääkkänä halunnu millään tehä. Virheistä pitäs meijän kaikkijen oppia, eikä toistaa jo aikasemmin huonoiksi havaittuja juttuja.

Sporttispesialisti anto seuraavat ohjeet: Aamuin ja illoin tulehuskipugeeliä. Akillesjänteen venytystä, aluksi kolme venytystä, pieni lepo ja sitten uus kolmen sarja. Yhteensä sarjoja 10kpl. Sitten nostetaan sarjoja 20kpl:n määrään. Eli yhteensä venytystoistoja 60kpl. Venytyksen jälkeen jäähdytys esim. kylmägeelipussilla...heh tai pakastevihanneksilla. (Ei kylmägeelillä, joka jäähyttelee vaan pintaa). Illalla sitte vois vaikka nakella naamatauluun vielä tulehus/kipu- pillerin, ja vaikka viikon jakson jälkeen pittää yhen "venytysvälipäivän". Lisäksi röntgenissäkäynti luupiikin mahollisuuven poissulkemiseksi. Kortisoonia ei tässä veiheessa kuitenkaa tuikata ku turvonnu kohta on nuin alhaalla, sano myös spesialisti.

Röntgenissä sitte piipahin Kouvolassa muutaman päivän kuluttua ja varailin puhelinajan Spesialistille. Ei siellä mittää piikkijä, eikä luutakaa juuri ollu, ja niiltä osin homma oli kunnossa.

Ohjeistuksen mukaset toimet oon hoitannu säntillisesti, ja tänä parin viikon ajanjaksona "lievää liikuntaa" pyörällä (8-15km) ja kävellen (2-8km). Yks liikunta/pvä ja muutaki venyttelyä. Tännää innoissani tein lisäksi 6vk:n voimaharjotteluohjelman alkutestin. Tuossa vasemmassakin akilleksessa on ollu vähän lievempää kipuilua, ja alotin myös sen venyttelyn.

Tälle päivälle oli sovittu Spesialistin puhelinaika, ja poikkeuksellisesti kanniskelin luuria lähes joka paikkaan mukanani. Soittoo ei kuulunnu, ja kaalija alko jo vähän "kuumottaa". No illalla ku noita akillesvenytyksiä tuossa terassin rappusella teeskentelin, soitto kuitenki tuli. Kello oli jo puol kasin maissa.

Akilleksen kipu on vähentynny lähes nollaan ja turvotuskin lasehtinu. Mie sain luvan alotella keykäsen juoksun tapasta (1-2km). Ei kuitenkaan joka päivä, ja jatketaan samalla systeemillä. Juoksuu ei kuutenkasn kannata tehä tulehuskipulääkkeen vaikutuksen alasena, eli sen käytön tyssään nyt tähän.

Huomenna en kuitenkaa vielä juokse, kun on muuta akilleksija rasittavvaa hommaa tiijossa, nimittäi Risulahen päivähumpat.

No katotaa mite kääkän käännökset mänee, ja kestääkö kyynyspäät?

Akilkeksen tän illan kunto...

...ja Uunon kunto illan venytyssessijossa. Mainio paikka tuo terassin rappu tähän hommaan kun siinä on nuo kaiteet, joijen avulla voi keventää venytyksen alkuvaihetta.





lauantai 24. kesäkuuta 2017

Kymen Kynnysremontit laajenee

 
Vasta perustettu Olan ja Uunon virma: Kymen Kynnysremontit laajentaa toimialaansa. Lupaavan alun ja kasvavan tilauskannan innoittamana ollaan harkittu myös virman nimen muuttoa. Ajateltiin vaihtaa nimeksi Kymen Kynnys- ja Rappuremontit.

Rahavirtojen kasvava renti on ajateltu ohjattavaksi rekisteriin, jonka hallinta on vain meillä itellämme, kun tuo lakikin sen nykysin sallii. Siihen ei nyt verottajallakaan oo mitään sanomista.

Eka rojekti tehtiin päivänvalossa, mutta toinen ja paljon tuottosampi tekastiin pimijänä ja ottalamppujen valossa, ja patterijen loputtua ihan "käsikopelolla". Riimaa pukkasi kuitenkin ja työn tilaaja oli meijän työn tulokseen erittäin tyytyväine.

Tilauskirjat oli niin pullollaan, että Ola joutu piipahtamaan täällä etelässä ruuhkasumaa ja saunan rappuja purkamassa, vaikka Ola onkin Pohjoi-Suomen aluejohtaja.

Uunon vastuualueena on Eteläisempi Suomi.

torstai 22. kesäkuuta 2017

Jannen Iltalenkki 21.6.2017

Ola ja kisaisäntä Janne.
 
Käytii eilen kattelemassa mukavaa juoksutapahtumaa Elimäellä Olan visiitin päätteeksi. Mökillähän myö möyrittii ja sajetta pijäteltii usijampi päivä. Elimäellähän juostiin Jannen Iltalenkki. Janne ja Vessu oli pistänny palkinto-, tarjoilu- ja kaikki muutkii pöyvät notkolleen erilaista kamaa, eikä jo vähän juoksuruosteessa oleva Kymen Kynnysremontit- virman voimaton kaksikkokaan tarjoiluista paitsijoon jäänny. "Piikkikahvit" ja -piirakat vilahti liukkaasti masuihin. Suuret Kiitokset! Kisamakkarat mäni ilman piikkiä ja arpoja ostettii molemmat kympillä kannatuksen vuoksi. Olan kellovalikoima lissäänty yhellä kuin myös Uunon vajavainen perspuolialustavalikoimakin.
 
Perinteijen mukkaan alussa juostii useita lastensarjoja. Niissä oli tekemisen meininkijä.
 
Sitte alettii valumaa kympin lähtöpaikalle, ja ohiteltii polkujuoksunki lähtöpaikka. Se valumine kesti meiltä muutaman sekunnin liijan kauvan, eikä siitä muuta keritty näkemää ku lähön takarivin persoonijen takalauvotukset. Sitte käännyttii ja valuteltii ittemme lähtöpaikalle takasin.
 
Siellä oli Aarne Tenkanen ja orkesteri vetämässä rokettia ja rollia raktorin . Hyvin pojat veteli tuttuja piisejä ja väliin lensi huulikin mukavasti.
 
Lauri Olli-Tervo oli myös paikalla ja kovasti oli ponsoroinnu palkintoja ja moni muukin virma.
 
Sitte jatku nuorempien sarjojen pyttyseremoniat Vessun ja Anne-Marin joholla. Pienemmille oli varmasti mieleenpainuva hetki.
 
Sitte jo alkoki tulemaa kympin kisaajia lähtölakanan alituspaikalle.
 
Jukka. M40-2.
 
 
Hannu. M50-1.
 
Antti. MYL-10.
 
Esko. M60-1.
Jari. M50-2.
 
Jarno. M40-3.


Jarmo. MYL-12.
 
Kari. M40-4.
Marko-Tapio. M50-5.
Juha. M50-3.
Esa. M50-8.
 
Auvo. M60-2.
Soini. M60-3.
Kauko joutu nyt keskeyttämää.
 
Juha. Hölkkä-2.
 
Juha. PolkuM-7.
Janna. PolkuN-1.
 
Tässä vaiheessa Uunon vasarasta loppu isku, eikä loppukinkerilöistä mittää kuvia ennää saannu. Olan ottaman kuvan vielä tähän kuitenki linttaan:
Jarmo, Antti, Juha ja joku outo makkaransyöjäki änkesi vilmille.
 
 Mukavaa oli varmasti kaikilla. Suuret kiitokset Jannelle, Vessulle ja koko kisaorkanisaatijolle!
 
Ja Olalle visiitistä...heh...tuoho Kymen Kynnysremontit- virman asijaan joutuu kyl vielä palaamaan myöhempänä ajankohtana.

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.
 
 
 

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Hammasviilari ja sporttispesialisti

 
Miulla oli koko maanantaipäivä varattuna terveyvenhuoltoon. Siinä joutu singahtelemaan Luumäjeltä Haapasalon saaresta Kouvolan kautta Helsinkiin ja takasin sitte ko hommat oli hoijettu. Oli ennakoitavissa sateinen, pitkä ja hikinen päivä.

Herätys oli jo klo 5.00, ja aamupalan syöntiin ja huolellisen hammasmuovijen hinkkauksen jälkeen varusteet venhoon ja kovassa vesisateessa yli Kivijärven mantereen puolelle. Hyvin ainakin heräsin. Uunituoreet Nokian talvijatsarit pelitti mahtavasti, eikä tarvinnu pelätä sukkanailonijen kastumista niinku vanhoilla vuotojatsareilla aina kävi ku kinttuansa veessä hetken liotti. Nyt oli nailonit ihan kuivat venhon telakoinninkin jälkeen.

Sitte riisuttii järvenylitystamineet lähes täyteen Nipponin Rusinan perälootaan ja Satun Makijoille kahville. Hiissauvuin sitte Rusinantten (Nipponin Rusinan, eli Rosinanten nimen uusin versio) kanssa entisen Turistihovin (nykysin Pub 23) ja entisen Nuorisotalon (nykysin Motiimi) väliselle parkkipaikalle ja jatkoin matkaani lähellä olevan hammasviilarin ootteluhuoneeseen.

Veskissä käin vielä hinkkaamassa hammasmuovijen väleistä pois Satun pullanpalaset ja sitte oli jo miun vuoro istahtaa hammasviilarin viilapenkkiin. Penkki ja viilari oli kyllä mukavia, mutta hiki siinä käänteislankutuksessa tulee väkisin, ku joutuu aina sen puolituntisen olemaan pelkkien kantapäijen ja niskan varassa viilapenkissä.

Hiki siinä tais tirahtaa meiltä molemmilta ja itku välillä ainaki Uunolta ku huolella viilattii ja tongittii viilapiikillä kaikki karstottuneet hammasmuovijen välit putipuhtaiksi. Lopuksi sitte vielä kiillotettii muovit huolella ja laitettii siihe sekkaan joku vaksi pinnalle. Huokasin syvvään helpotuksesta ku homma oli ohi.

Sitte Rusinantte ja Uunon liuhuletti kohti Helsinkiä. Miulla ois ollu nyt mahollista käyttää myös Onnipussia, ja kyytii ois päässy tuosta Tepoilin nurkilta, ja perilläki oisin päässy Kampin Terveyskeskuksen liki, jossa miulla oli tuo seuraava miittinki sovittuna sporttispesialistin pakeille. Oisin kuitenki joutunnu kökkimää Kivikylässä tuntitolkulla ja siellä en halunnu aikaani yhtään tärvätä pakollista enempää, ja niinpä lähin yrittelemää Rusinantella, vaikka tineroita palo tällä systeemillä paljo enempi. Onnipussi ois ollu hinnaltaan kympin molemmin puolin per suunta....plus tietysti "uunoilulisät", joita joutuu aina makselemaan tahtomattaan, eikä niijen määrää voi etukäteen arvioija. Samat lisät on titenki vaarana myös Rusinantten kyyvilläki, mutta nyt pääsi lähtemään ihmisten ajoissa takasin.

Vettä losotteli ja ajelu oli työlästä. Kiire ei kuitenkaa ollu ja toppasin Kuninkaantien ABC:llä sumpin pihistykseen, niinku tapana on aina ollu. Sitte jatkettiin ja lähtiessä laitoin jo tuon vanhoilla kartoilla olevan Nuvikaattorin päälle. Ilman Nuvikaattorija ois pitänny jo lähtee edellisenä päivänä pyörimään Helsingin kujille.

Vettä sato, ja itkuu, rattii ja hikee väännettii ja kaistoja vaiheltii lukematon kerta ennenku Mannerheimin kujalta pääsin oikijalle kääntymää Presitenttihotellin eteen. Siinä sitte jonossa ahistava viisminuuttinen paikallaan ennen P-Kamppi parkkihalliin syöksähystä. Lippu masiinasta kätteen ja tyhjä paikka löyty heti.

Sitte kapsäkit ja kumilurtsi mukkaan ja Rusinantesta ulos. Sitte tuli vaikeuksia. Rusinatte ei suostunnu lukittemaa itteesä. Mie koitin vaikka mitä konstii, mutta aina lävähti viimevaiheessa ovien sähkölukot auki...teppasin siinä ympäri autoo ainaki vartin verran, mut viimein ne ovet sain sitte säppiin. Oisko Rusinanten takalauta ollu vähä huonosti???No se pitää kyl muistaessaan testata.

Sitte ulostauvuin parkkihallista vesisatteeseen ja lähin haahuilemaan haavi auki kohti Terveyskeskuksen ovia. Siinä joutu kyl kyselemää usijan karran, ennenku neljännen kerroksen oikijaan ilmottautumisaulaan eksyin.

Siinä normaali oottelu lippuautomaatista nykäsemäni vuorolapun kanssa. Sitte pelattii viis minuuttii pasianssia sisäänheittovirkailijan kanssa Uunon kela- ynnä muilla korteilla, ja miut neuvottii käytävälle oottelemaan.

Urheiluspesialisti kiekasi sitte tutun nimen ja mie änkesin otille. Kerroin taustat ja sitte selälleen paperipäällystetylle hetekalle. Vääntelyä, kääntelyä ja puristeluu ja rutisteluu. Sitte ylös ja neuvonpitoon. Hoito-ohjeet, lääkkeet ja röntgen mahollisen luupiikin toteamiseksi. Kortisoonii ei nyt tökätä, ku äitynny kohta on niin alhaalla. Spesijalistilla oli kestävyysjuoksijan taustat ja tuntu tietävän mitä teki. Ja kyl mie kuuklasin, ja näyttää, että on tehnny paljon. Uuno ei tienny.

Mie ulostauvuin tyytyväisenä ja nilkutin tiskille taas pasianssin peluuseen Uunon korteilla. Nyt pelattii vaan yhellä kortilla, ja se oli pankkikortti.

Uunon nuppi oli jo jokseenkin sekalla ja pyörällä, ja aika homma oli löytää ittesä talosta ulos, ja sitte ettimää sitä P-Kampin sisäänmenoo. No se oli ihan likeellä, ja löyty heti, mutta miun parkkeerauskortille sopivaa maksumasiinaa ei meinannu löytyy millään. Kaikenmoista masinaa oli joka nurkalla. Yhen kerran sen jo tungin väärään masinaan, mutta masina yskäsi sen onneksi ulos.

Sitte jo löyty oikija masina ja sain 15€:n maksun suoritettuu, mutta 50€:sta vaihtorahat peliautomaatti sylki kakseurosina...voi pertsuikki, nyt oli tineroita. Sitte tuli etteen seuraava ropleema. Miten perhanassa pääsen tuonne parkkihallin puolelle, ku kaikki ovet on säpissä. Sitte taas kysyttii, ja joku viisas osas Uunoo valistaa, että lipukkeessa on numerosarja, joka pittää näpytellä ja sitte ovet aukee uunoillekkii. No miun rillit oli syvällä repussa ja mie lyöttäyvyin seuraavan sissäänmänijän vanaveteen ja painelin tuossa samassa veessä sissään ilman näpyttelyjä.

Rusinantte löyty ja Nuvikaattori päälle ja ratin pyörityksee. Kuninkaantiellä stoppi ja Tepoililla toinen ja vesisajeveneilyy ja huvijahti liekaan.

Koko päivän sain käytettyy näijen operaatijoijen toheloimiseen. Toivottavasti tuo akillesvaiva tästä alkaa jo peräytymään taka-alalle.

TOIVOO UUNO

Kokovuotista uunoilua jo vuodesta 1953 lähtien.