torstai 22. maaliskuuta 2018

Läskit pannulle ja toiset läskit silmille

Kuva on Uunon taukopaikalta, läheltä Los Montesinosia.

Aamulla kävin auringonnousun aikoihin yrittämässä juoksuntapasta pari kilometriä. Siintä ei kannata sen enempää mainita.

Yläkuolokohta.

Sitte mörskälle ja kympiltä heti Bikemaniaan, kun oli Kankeessa vähän "vaihelaatikkovaivaa". Siihe vaihettii kokonaan uus kettinginsiirtoyksikkö eturattaijen puolelle. Vanha oli jo väsynny, niinku on jo Uunoki, ja se ei pysynny muodossaan, ja kettingit oli hinkannu sen jo ihan puhki, niinku Uunonki nää elämän viimeset ajat.

Kankeen vielä kiiltäviä ja uunotuoreita vaihelaatikon osia.

Hommassa mäni reilu tunti, ja käväsin siinä välissä kahvilla ja nelisen kilsaa kävelemässä ja voimailusessijon vetasemassa tuossa läheisessä pikkupuistossa. Sitte taas Bikemaniaan kattomaan oliko tilattu työ jo valmis. No olihan se niinko oli sovittu. Maksoin parikymppisen ja Kankee oli ko uus...heh....Senverta siintä intouvuin, vaikka Uunolle ei sopivia varaosia itelle löytynny Bikemaniastakaan, että käin mörskältä hakemassa repun ja lisätarvekaluja, ja lähin sotkemaan noita kahta suolajärvee ympäri.

Taukopaikalla Torreviejan suolajärven takana.

Ajelin sairaalan ohitte Los Montesiinosiin, ja siitä Quesadan viertä Guardamarin yläkuolokohtaan, ja siitä Pinomarin ja La Matan kautta Pariisille ja "Rio Röntgeniä" pitkin rantatielle, ja loppukylän läpi mörskälle. Kilsoja tuli 38.

La Matan "Mölinäpuiston" kupeelta.

Rätit koneeseen ja niijen kyttäilyä, ja sen jälkeen läskit pannulle ja kohta toiset läskit silmille hetekalla. Tästä se lähtee.

tiistai 20. maaliskuuta 2018

AntinProidi- puhelimen keksijälle

Epäonnistuneen aamulenkin loppupuolella näppäsin tän kuvan. Jos totta puhun, ni lenkki oli silti onnistunnu, vaikka juokseminen jäi vajaaseen viiteen kilometriin, ja sekin useammassa pätkässä. Kävelyä kerty pikkusen vähempi.

Sitte männää tuoho otsikon asijaan. Antti on vissiin veljellesä keksinny tuon puhelimen, jonka mieki sekopäisyyksissäni, ja hätä- tai muuten päissäni mänin ostamaan. Perhana en kyllä tienny ostaessani, että Antin velipoika on todennäkösesti minnuu paljon nuorempi. Tuon kolmen kuukauven käyttökokemuksen jälkeen kyl ainaki siltä tuntuu. Seuraava luuri ei todennäkösesti oo Uuno-vanhuksella ainakaan Antin valmistama, jos ei asioihin tuu ripijästi muutosta.

Mitä enempi on Uunon käyttötunteja tullu, sitä enempi paskaa tullee luurista ikäihmisen silmille. Sitä en sano, etteikö ikäihmineki vielä jotaki opi, mutta pointti on se, että ikäihmisellä eritoten, jos se on eläkkeellä, sillä ei ennää oo aikaa kaiken maaliman JAKAMISIIN, KOMMENTOIMISIIN tai muuhun joutavaan. Sillä ei oo ku muutama vuos jälellä, eikä se haluva niitä käyttää jonnenjoutavaan.

Nytte on ihan vertailun vuoksi sanottava, että ilman muuta palaisin Nokiaan ja Ikkuna-puhelimeen, jos ois mahollista, mutta ei taija olla? Tuki lienee loppu ja kaikki muukin alamäjessä älyttömissä luureissa? Sillä ei juuri mittään itestä riippumatonta silmille hypiskelly, niinku tässä Antin-Velipoikapuhelimessa tapahtuu vähän päästä.

Toine juttu on nuo, eritoten Antin Proidi- puhelimen näppäimistöasetukset. Perhana sentään, on kääkkä kamppaillu viikkotolkulla ihan vaan sen kanssa, että jokahine merkki, minkä painan näppikseltä tulee samanlaisena näytölle......Perkele....mistä helvetistä Antin Proidi luulee tietävänsä haluanko kirjottaa minkäkin kirjaimen, öön, vai jopa ään.....tän kanssa oon painiskellu "jonkusen tovin" monasti...heh...ja vähillä "eläkeläisajoilla". Ja silti vaikka oon näppisvalintani saannu kondikseen helvetinmoisella työllä, vähän päästä tulee "ehotuksia", josko nyt vaihtaisit johonki toiseen...perhana. Pitäs olla enempi "yks puhe", niinko ennenmuinoin oli pokeripelissä. Nyt on semmoset periaatteet jo kuopattu kilometrien syvyyteen.

Joo tiijen....lue OHJEISTA ja NETISTÄ...no siihen sanosin, että kuusnelonen on jo saannnu ihan tarpeekseen lukija erilaisija ohjeita siintä ja siintä ja siintä...ja myös niitä nouvatella....sitä ei enää juuri kiinnosta minkään ohjeen lukeminen...ja niijen nouvattaminen vielä vähempi....heh se on nuorempien asia.

Ja perkele tuo salasanojen jatkuva tallettamisen kysely....ottaa kyllä pattiin. Miulla, ja muillaki tän ikäkauven tuotteilla on jatkuva ongelma siinä mistä ne oikijat, salassa olevat sanat löytää. Ei niitä kyllä kannata mihinkään pilviin käyvä sirottelemaan, jos ei lissää riesoja itelleen halua. Sieltä niitä ei ainakaan kuusnelonen löyvä ikänä. Joku muu kyllä löytää ihan varmasti.

ANTIN-PROIDI vaihtuu oitis Uuno-ystävällisempään malliin. Nytte ois markkinarako, ja oisin semmoseen luuriin valmis muutaman satasen ylimäärästäki laittamaan, johon ei tulis yhtään mainosta, ei ees semmosta minkä ite haluaisin.

Löytyykö? Ei taija nykyaikana löytyy. Lähen ettimään nyöriä ja rasvapurkkia...

Pittää tähä nyt vielä jatkeeksi lisätä, että käväsin äsken paskomassa. Jo tuli Antin Velipoikapuhelimesta kysely, että pitäs ruveta arviomaa käynti. No aikasemmi en oo jaksannu mittää arvioija, mutta nytte vetäsen arvion: Tää oli ihan vakiokamaa, ei löysää, eikä liija jöötiäkään, eli sanosin kutakuinkin MEDIUM....no enpä tiije paljonko tästä joku Kookle sitte viisastuu, mutta kertakaikkisen paska homma on tuo kaikenmoinen tietojen kyräily, mitä nuo yhistykset tekkee.


maanantai 19. maaliskuuta 2018

II Medio Maraton Dama Guardamar del Segura. 18.3.2018 Muutama kuva.

Tarkoin oli Guardamarin puolikkaan voittaja Javier Ballester Murcia voimansa jakannu....

Tällä kaverilla oli jäänny voimareservejä vielä maaliviivan jälkeen tapahtuvaan kymmeneen punnerrukseen...

Vesalla oli helppoo ku heinähommissa...

Ja Kakella kans, vaikka "häkki heilahtikin"...


sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

II Medio Maraton Dama Guardamar del Segura. 18.3.2018

Lähtökiihyttelyä.

Tännää kokeiltii taas erilaisia kyytivaihtoehtoja kisapaikalle mänössä. Vuorossa oli nyt pirssikyyti. Uunohan oli pieniä varmisteluita jo käynny tekemässä tuossa kotinurkalla olevalla taksiasemalla. Siihe oli sovittu rehvit Kaken ja Raijan kanssa varttii vaille kaheksaksi.

Juoksuvastuu oli Kaukolla ja Raijalla huoltovastuu, ja Uuno piti huolen uunoilusta ja muusta tahvoilusta.

Yks pirssi siinä asemalla könötti Libre- kyltti kylessä, ja Uuno säntäsi kuskin juttusille ja kyyvistä neuvottelemaa. Hinta oli kohillaan, je meillä kova hinku Guardamariin, jossa oli tänään tuo Guardamarin puolimaratonikisa Kaukolla juostavana. Uunoki sinne oli ilmottautunnu, mutta ei kisassa juossu.

Kaukon torsaaliteltassa valmistautumista koitokseen.

Kisan järjestävänä seurana toimi Club Maratonianos Guardamar del Segura. Mukavan mahtavasti oli kisajärjestelyt hoijettu, ja hommat pelasi kaikki ihan mallikelposesti. Manolon vastuulla oli monta hommaa kuulutuksesta lähtien, ja hyvin mäni kaikki. Uunoki sai nautiskeltua lepposan ilmapiirin ja usijamman serveesan ja paellalautasen avittamana mukavasta kisatapahtumasta usean tunnin ajan. Unohtaa ei sovi myöskään Juoksijan Bolsan sisältöö, jonka sai omakseen 14€:n osanottomaksulla. Bolsassa oli mm. laadukas verryttelypuku ja lippis! Suuret kiitokset järjestäjille!

Tästä se lähtee, ja lähti kanssa.

Saatii kyyvin yksityiskohista sovittuu, ja ängettii sitte pirssin sissään ja kohen Guardamaria. Lähtöhän sijaitsi tuolla Cervantesin Kallen kotinurkilla, Reina Sofian puiston nurkalla, joka on ihan mahtava paikka tämmöselle tapahtumalle kaikin puolin. Taksi paineli ihan perille asti Uimahallin ja Salidan putken viereen, taksimerkin antamilla oikeuksilla.

Manolo median haastateltavana. Hyvin hoitu kaikki hommat, mitkä vastuulla oli. Felicidades!

Kateltii siinä paikkoja tovi, ja käytii hakemassa Torsaaliteltasta torsaalikapsäkki, ja lähettii rannalle kahvikupposta hakemaa. Sehän löyty helposti, ja aikaa kun oli istuskeltii kuppilan sisätiloissa kuumien Cortado- kuppien äärellä puhumassa mukavia. Sitte maksettii kupposet, ja lähettii lähtöalueelle takasin.

Voittajan maalinarun katkasu.

Guardamarin Vesakin siihen sitte ilmaantu, ja osallistu kisaan myös juoksemalla. Kake ja Vesa painu sitte verryttelemää, ja myö kanniskeltii Raijan kanssa reppuja ja oltii muutenki hengessä mukana.

Vesan loppukiristys. Hyvä!

Sitte lähin Kakee avittamaa Torsaalitelttaan, ku oli jo aika vähentää vermeitä kisavarustustasolle. Kohta oli jo aika lähettää juoksemaan tulleet matkaan. Mahoton oli ryske ja ruudin ja pelihousujen käry, ku lähtötoimituksen aika oli. Rakettia, ruutia, savua ja sputnikkia ja muuta ohjusta oli ilma sakiana ja tärykalvot tärisi vielä vartinki päästä itekseen.

Kaukon loppukiristys. Hyvä!

Sitte lähettii valumaan rantakadulle yks kortteli alemmas, mutta Vesa kerkis jo männä ohi ennenku sinne päästii. Kauko kerittii näkemää siinä 3,5km:n kohilla ennen "kastajamöklejä".

Espanjalaine nuoripari, joka on ollu kolmessa viimesessä kisassa aina mukana. Torrevieja, Benijofar ja Guardamar. Onnea kovasti!

Ekalla kierroksella oli sovittu Kaken juottopaikaksi maalisuoran alkupää, mutta siinä vaiheessa Uunolle iski paniikki, että onko juotto varmasti sallittua. No kysästä piti Maratonianoksen vahtimieheltä, ja kuulemma ei ongelmaa juoton suhteen ollu. Hyvä juttu. Tässä vaiheessa ois ollu Kaken kannalta "mukavaa" ku Uuno ois kävelly juottopullo käsissä, mutta ei ois sitä voinnu Kakelle luovuttaa "tiskauksen" pelossa. Vesa tuli ensin ja kohta Kakeki, ja Uuno sai putelin luovutettuu onnellisesti ilman uunoilua Kakelle.

Hauskat juoksijanuorukaiset Vesa, Mariano ja Kake.

Sitte kytisteltii toisen kierroksen aika lähtöpaikan tuntumassa ja enne voittajan tuloo siirryttii maalilinjan tuntumaan. Voittaja sieltä tuli ja katkasi maalinauhan reilussa 1.11 ajassa. Asvaltille vetasi sitte linjan jälkeen väsyneen juoksijan.

Kauko ykköspallilla pootijumilla.

Vesa juoksi hyvin, ja oli jälleen pootijumilla toisena sarjassaan ajalla 1.26 ja rapijat. Kauko juoksi ja mahtavasti jälleen, ja voitti sarjansa ajalla 1.30 ja sekunnit päälle.

Vesa pääsi myös "pormestarin puhutteluun" pootijumille kakkosena.

Sitte siirty jo huoltohenkilökunta, eli Raija ja mie tuonne puiston sissään palkintojenjakopaikalle. Siinä tuli sitte espanjalaine nuoripari vastaa, jotka on ollu viimesissä kolmessa kisassa myös juoksemassa. Uuno-espanjaa siinä hölöttelin pitkät litanijat ilman oikeita "Forma de Verboja", mutta ei tuntunnu kettää hattaavan, vähiten Uunoo.

Voimistelijatytöt vetasi hienot esitykset ennen jumijuhlia.

Juoksijat ku oli saannu vattansa paellaa täyteen, sitä ja serveessaa piisas myös huolto- ja katsomohenkilökunnalle. Kytisteltii siinä aukiolla sitte jumitteluijen alkuu, ja Vesa ja Marianoki tuli porukoihin. Soomipoikien seremonijat ku saatii loppuu vietettyä ja Vesa ja Kauko mitalinsa, myö hyvästeltii, ja lähettii kohti paperipussi- ja taksiasemaa, jotka oli molemmat samassa paikassa.

 ONNEA KAKELLE JA VESALLE MITALEISTA!

Tässä Uuno rötkähti päivän jälkeen hetekalle väsyksissä vetastuaan uuven kisakassista löytyneen Verkkapuvun ja lippiksen päällensä. Hyvin nukutti.

Aikamme kökittii asemalla, mutta ku ei pusseja eikä takseja näkynny, ei auttannu, ku ruveta vetelemää luurilla numeroita. No lupasivat, että kasi-numerolla varustettu taksi tulee 5 minuutin sisällä meijät hakemaa. No luurin ku sai kiinne, ni kohta oli pirssi eessä ja huolto- ja juoksuhenkilökunta autossa. Mie käin istumassa kyyvissä  Kaken ja Raijan osotteessa, ja sitte tulin takasi pirssillä tähän mörskälle.

Torsaaliteltan ilosta porukkaa. Kiitokset hyvästä palvelusta!

Kiitokset Raijalle, Kaukolle, Vesalle, sekä Maratonianoksen porukalle ja muillekin tuttaville mahtavan mukavasta päivästä!

Toivoo, Uuno

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.


perjantai 16. maaliskuuta 2018

Joku muu syy

Käin hyvästelemässä ystäväni horsmakukkulan lepoon omalla tavallani. Ihmisten aivojen kaikkia tuotoksia on uunojen vaikia ymmärtää, ja varmasti myös toisinkin päin. Vietin ajatuspitoisen tunnin yksinäni rauhassa tuolla Rojalesin ristikukkulalla keppanatölkkiä siemaillen.



Olin kuitenkin ilmeisesti tarkkailun alla koko ajan. Miliisi pyyhkäsi ohitte kertaalleen, ja toinen jäi sadan metrin päähän varttitunniksi, ja kertaalleen helikopteri tuli Torreviejan suunnasta suoraan kohti kukkulaa ja vetasi aika matalalta ylitte.

Kukkulalta on mukavat näköalat myös Rojalesin kylän ja Orihuelan suuntaan.

Kun lähin kukkulalta almäkeen kylälle tuli heti miliisi taas vastaan. Ajoin Rojalesin keskustan läpi ja Segura-joen toiselle puolelle. Ajoin ihan jokivartta pitkin pikkusta hiekkatietä ja muutaman satametriä poleksittuani Guardamariin päin, oli taas miliisi parkissa.

Kilsoja tuli satakunta metriä vaille 50.

Syy tähän tarkkaavaiseen toimintaan taisi kuitenkin olla tuolla Quesadan takana olevalla kukkulalla, johon ristikukkulalta on hyvä näköyhteys....tai sitte joku muu syy.

tiistai 13. maaliskuuta 2018

Ola lähti, Uuno jäi

Ola nautiskelee aamulla viimestä jäätelöään. Yleensä hetekointi alkaa jäätelön syönnillä, mutta tänää alko laukun "raijaaminen" paperipussiasemalle. Hoijettii homma vuorovejolla. Naapurin ukkokin näyttää virittelevän jo nyöriä...heh....onkohan rasvapurkki jo hommattu?

Joopa, vähän on masentannu Uunoo tää kaiken maaliman "mierda", mitä päähän pukkaa, ja siellä kopan sisällä tulee kanniskeltua...välttämättä ei tarvis, mutta omalle "kemialleen" ei voi mitään. Harmi juttu, mutta mualima ei oikeen oikeuvenmukane kapistus oo vieläkään, ja pahalta näyttää, että ei semmoseksi ees tuu.

Aamulla aikasin kuuven jälkeen lähin vähän jälkeen Olan ukos. Kävelin ja välillä juoksin sataman ohi aallonmurtajalle. Siintä kyttäilin auringon nousua, ja sieltähän se vielä alko pilkistelemää. Sitte vetasin muutaman korttelin rantapaanalta ylemmäs, ku en halunnu "turistiryysiksessä" rantapanaa kyykätä. Yleensä mie tervehin lähes kaikki eteen tulevat ihmiset kadunlakasijoista roskapönttöjen tutkijoihin ja muijen ammattiryhmien adustajiin, ja lähes aina miunki "huomeniin" vastataan, mikä tuntuu aina mukavalta. Erityisesti vanhemmat espanjalaiset kotikujan lähistöllä tuntuu silminnähen tykkäävän Uunon " mongerruksista" ja huomenista. Sitte jo olinki takasin mörskällä, jossa Ola valmistautu tulevaan "kuttuuri- ja lämpötilasokkiin".

Olan hyvästelin paperipussiasemalla laukunraijjauksen jälkeen, ja lähin siitä hilppasemaan Carrefourin ostoskeskukseen. Sieltä ei mitään ostettavaa Uunolla ollu, mutta piti selvitellä löytyykö sieltä Nan 2 Pro:ta. No siinä oli kyllä setvimistä ja "jalottelua" piisas, mutta paras juttu oli, että ei tarvinnu englannin kielellä sanoo sanaakaan. Yritystä oli ja kovasti selvittää asiat "täyvellisellä" espanjan kielelläni. No sanottava on, että kyllä siinä joutu kävelemään koko Carrefourin sisätilat ympäri ainaki pariin kertaan, ja loppujen lopuksi kassaneitonen talutti miut käjestä kiinni pitäen kaupan tuloportille, mutta "segura"- mies miut sitte päästi pinteestä, ja laski mänemää, ku selvää oli, että Uunon edellen Carrefourin teipeillä suljetussa repussa, ei mittää epäilyttävää ole.

No sen homman sain selvitettyy, mikä oli tarkotuskin, ja nyt on se tieto, että siellä ei Nan2 Pro:ta ole muussa muodossa, kuin jauheena. No nuo valkoset jauhehommat yleensä tiettää vaikeuksia, mutta ei maha mittää, kaikkesa on muijen eteen tehtävä, minkä pystyy.

No siintä lähin sitte kovassa kiireessä hipsimään kohti Cortes Valencianaa...kahvihammasta pakotteli, mutta nyt oli jo kiire hierontaan. Kerkisin mukavasti pieni hiki jo päässä sessijoon. Mutta sitte jo oli kahvihammas niin kipijä, että piti pakitella takasinpäin ja käväsin  Kahvilla.

Siintä sitte aloin lompsia kohti 4,5km:n päässä olevaa mörskää. Tullessa vielä poikkesin kotikujan puotissa hakemassa pätkän patonkija. Sitye mörskälle, ja pyykkikone "peuhaamaan".

Kohta pitää pistää läskit pannulle, ja riisit pataan, ja jatkaa perinneruokailua....ja sitte hetekalle.

sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

VII CARRERA POPULAR BENIJÓFAR "PREMIO CASAS MANUEL". 11.03.2018

Kovasti oli taas kisassa porukkaa, ja ilma mainio muuten, mutta navakka tuuli pisti puntit tutisemaan. Kovasta tuulesta johtuen miulta lipsahti pottuvarvaskin kuvan yläreunaan. Sori.

Tänää ku oli sunnuntai, ja yleensä on kisapäivä, eikä oikeen vanhukset enää muistannu, että onko meillä kisat, vai eikö, ni varoiksi kuitenki lähettii "normaaliaikoihin" tuohon Alzheimerin talon ettee kyykkimään. Jos meillä kisat on, ni varmaan joku meijätki hekemaan tulee. Tuli siihe sitte yks kolmaski huonomuistinen ja meijän ikäne ukko ettimää eilistä. No aikamme ko siinä uoteltii, ni jo pörähti musta pirssi tienreunaan, ja kyseli meijän heimon kielellä, että lähettäkö juoksukisoihin? No eihän meitä niihi hommii oo tarvinnu paljo käskytellä, ja kyytii ängettii. Kisat oli kuulemma tuossa ihan likeellä, jalkamatkan päässä, eli Benijofarissa. No mukavampihan se oli männä pirssillä, ja mukavassa porukassa, ku semmone kyyti tarjolla oli. Naamat totisina, ja lähes tipat linssissä ajeli surullinen ja hiljanen Alzheimerjoukko Benijofariin.


Kovasti oli aikasin aamulla huonomuistisia tungeksimassa Alzheimerin talon liepeillä eilistä ettimässä.

Siellä sitte jo saatii kaikkien naamat marnilleen ja muutenki oli mukava olla taas "tositoimissa", vaikka vieläki mukavampi ois, jos pystys juoksemaa kunnolla. 

Jarkon tuuletukset. Senverta ylös nousi "saavi", että Uunon rajauskapasiteetti ei meinannu kuvan yläreunaan ylettyä.

Tää on kyl yks niitä kisoja, mitä ei haluas pois jättää kisa-allakasta, jos vaan suinkin pelipaikalle joutaa. Kisat on lähellä, mukava paikka, ja paljon porukkaa, unohtamatta noita tarjoiluja.

Vesa hienosti kakkoseksi meijän sarjassa M-55.

Ilmahan oli lämmin +20 ja aurinkoinen, mutta kova tuuli haittasi ainakin keulilla juosseita. Lähtöhän tapahtuu ylämäkeen, joka sitte vielä jyrkkenee loppua kohti, ja saapi olla tarkkana, ettei mäne liijan hapokkaaksi kyyti heti alussa.

Auto saatii parkkii ja hajettii torsaalit. Se kävi kätevästi. Sitte oottelemaa lähtöö, ja vähentämää "vällyjä" ja verryttelemää. Sitte lähettii nelistämää ylämäkeen. Ola oli kuulemma rinnalla koko ylämäjen...heh...en huomannu. Koitin ite kyllä ja männä mahollisimman säästelijäästi, koska se samanen mäki pitää aina kontata vielä kertaalleen lopussa.

Ola mäni mänöjään ylämäjen päältä. No sitte vastaavasti mäntii samanen mäki myötäsuuntaan ja lähtöputkilon alitte myös. Sitte oli peltojuoksuu, välillä vastaseen ja välillä myötätuuleen. Siinäkään ei Uunolla juuri kohokohtia ollu, mutta muutamia Guardamarin juoksijoita ohitin. No lopussa pääsi kyllä Uunoki "nauttimaan" kohokohasta, joka oli kisan lopussa tuo samanen ylämäki, joka loppuun jyrkkenee. Voi hitsi ku jo ramasi ja rauko niin, että mieli teki pitää pikku tauko. No eihän siinä tauvottelemaa jouva kilvanjuoksentelussa. Loppuun asti oli hoiputtava, niinku elämisessä yleensäkin.

Tämä kolmikko on tuttu näky poodiumeilla.

Loppusuorakin on täällä melko rankka koettelemus, koska tuo suora on melko jyrkkä, ja pitkä. Luulin jo toiseksi viimosta putkiloo maalilinjaksi, mutta patskan marjat...vielä piti yks putkiloijen väli jaksaa...no kyl se maali sieltä ilmaantu miunki taakse.

Paikallista nuorempaa naisjuoksijapolvea poodiumilla.

Sitte siintä siirryin sulavasti, ja kuumottavalla kantakalvolla kirkon taakse aukiolle, jossa oli loppukinkerit menillään. Mieki niihin vielä kerkisin osallistumaan.

Tällä kapasiteetilla nyt rynnisteltiin. Vasemmalta Kauko, Ola, Vesa ja Uuno.

Autolle ja kuivien vetimien vaihtoon, ja takasin oottelemaan pokaalien nakkelua. Mukava oli patsastella pontevana auringonpaisteessa, vaikka ei ite "jumittelemaan" joutannukaan. Jarkko Järvenpää voitti kisan. Vesa oli M55-sarjan toinen, Kauko viijes, Ola seittemäs ja Uuno yhestoista. Ajat löytyy tuolta tuloksista.

Myö lähettii Kaukon kanssa hakemaa toiset kipolliset servo-juomaa, ku pikkusen janotti tuo suolane Serrano-kinkku. Nämä iloset veijarit sitä meille tarjoili. Mukavaa porukkaa...kerta kaikkijaan...Niin oli myös meijänki porukka...ja mukava oli koko päivä.

Senverta oli henki päällä meijän mörskän eläjillä, että lähettii kämpiltä kiikenteeseen heti kahvittelujen jälkeen. Suuntana oli keskustan Duathlon kisat, jotka oli tuossa kilsan päässä. Mie mänin Kankeella, ja jatkoin siitä Aromatica puistoon "venymään".

Nytte jo venytää hetekalla, ja kohta jo toivottavasti unten mailla.

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.