maanantai 3. joulukuuta 2012

Pikkutoppapöksyt

Pyöräily on männy usijamman piirun hankalammaksi sitte viime kertasesta koitoksesta. Lämpötila oli -14°C ja pyörätiet oli muhkuraiset ja lumiset ja jäiset. Miulla oli tarkotuski vejellä vaan pikkune pätkä, mutta harjotuksesta tuli pelkästään henkisen puolen erittäin hyvä harjote.

Myrkynvihrijät vetelin aamulla jalkaa normipöksyjen päälle ku niin viileetä oli, että hevospelin kyyvillä ei ennää kesävehkehissä tarkene Uuno millään. No nehän mie tietysti sitte jätin sinne "toimistolle" (heh-tää on hieno sana ja kuvaa erittäin osuvasti sitä kahen nelijön jääkaappija, jossa Uuno majailee. Korjaamon oven ku joku aukasee, semmonen on viima ja veto, että Uuno on hetkessä lähes ilkosillaan. Sitte ei muuta ku kerräilemää kamppeensa minkä mistäki nurkasta ja taas hetkosen päästä joku tuulettelee oven auki ja Uunon kalsarit ja välihousut pitkin nurkkija), eikä meinannu kotonta ennää sopivan lämpimijä pöksyjä löytyvä mistään. No sitte vetelin jalkoihi jo ylivuotiset kolme mumeroo liijan pienet "pikkutoppapöksyt".

Nehän kirrasi kovasti heti alkumetreiltä ja kaikki muukin kyllä kirrasi. Lahjasatulakaan ei kaikkein notkeimmillaan ollu usijan päivän pakasteessa olon jälkee. Naamatauluva alko ja kirraamaan ja enne puolenvälin kääntöpaikkaa peukaloita ja kaikkista eniten varpaita. Miullahan oli jaloissa pikkusen jo reikäset vanhat Nokijan tekemät gummihuopasaappaat. Kypärän remmiki oli jäänny liijan tiukalle johtuen noista ylimääräsistä vaatekerroista ja se kirrasi kuin kuolaimet hevosen suuvärkkijä. Sitä en kuitenkaa löysäilemää ruvennu. Siinähän ois jäätynny Uunon kätöset ihan tönkkiin. Senverta oli kuiteski vielä järkijä Uunonki päässä.

Ja kaikkista eniten alko sitte kirrata ja kiristää loppumetreillä pipova......kyl tää talvi on vanhuksen mukavinta aikaa....


sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Kalalammen suunnille

Eile vetelehin sisällä ja suuren osan ajasta hetekalla koko päivän ja illanki. Liikunnallisetki riemut jätin suosijolla kokonaa innokkaampijen kässiin. Ei ees tuo suuren sataneen lumimäärän kolaus jaksannu kiinnostaa. Patellaa pakotteli ja muutenki olo ei tuntunnu ihan kohillaan olevan???

Tännää on jo paremmmin asijat ja jälkikasvuston kanssa tekastiin kolaushommat ja sitte lähin kävelylenkille Kalalammen suunnille. Siellä meinasin lentää takalauvotuksilleni, ku perille pääsin. Oli melkoset aukkohakkuut tekastu viime vierailuni jälkee. Kyllähän mie nuo uuvet kaupingin suunnitelmat olin jo aikasemmi noteerannu, ja nyttehän ne oli pistetty sitte toimeksi. Sinnehän pykätään pytinkejä lissää lähes lammenrantaan saakka.

Sen puoleen harmi homma, että nyt voi tuon Kalalammen etenki Uunoo virkistävän käytön lopetella pikkuhiljaa. Tyttilammesta ja Vennanlammesta ei siihen homman oo, ku niijen ympärillä on mahottomat ryteiköt ja kostijat hetteiköt. Mitenköhän tuon Lehtokylältä alkavan kuntopolunpätkänki kanssa käypi tulevaisuuvessa?



Alkuiltapäivästä Piikki-Sarvat jalkaa ja pikkuse keykäsemmt vetimet ja tarkotuksena juosta 9km rento rykäsy 4:50-5:30 vauhilla. Homma mäni vallan mainijosti jostaki kumman syystä? Ennen lähtövä viijen minuutin venymissessijo. Päätavotehan on pelkästään pystyä vielä kilpaa juoksemaan ja sille jos vielä käypi, ni ens syksyyn kehitellä ittesä kuntoon....

No onhan noita Uunon utopijoita Uunolla piisannu ennenki mukavasti.... 


perjantai 30. marraskuuta 2012

Vasen polvilumpijo savuten

Töijen jatkeeksi täys talvivarustus päälle ja juoksemaa. Alottelin 10 minuutin reippaalla kävelyllä niinku nykysin on tapana ollu. Kovasti oli kohillaan olosuhteet. Lunta tuli tupaan ja tuuli oli mahoton. Vastatuulipätkällä Mikkelintien varressa Uuno hoippuroi samalla tappaa laijasta-laitaan ku Lehtokylän baarille mänijät perstai-illan huumassa.

Uuno ei siinä baarissa oo paljo viihtynny. Muutaman kerran koko yli 30 vuuven korsulla majailun aikana oon pistäytynny. Hyvässä muistissa on vielä kerta ku kuseksimmaa lähin ni samalla reissulla meinasi uunon turpavärkki männä ruvelle baarin kanta-asiakkaan toimesta. Aattelin, jotta jos ei Uunon kusellakkaa anneta rauhassa nielemijään valtijon painamilla rahoilla ostettuja olusija ruumiistaan poistella, ni saapi miulta tän huoneiston oluset olla kittailemati. Säilyy nuo omatki jo kovasti rapistumaan päässeet vanhan miehen ryppyset "niklauksetki" paljo paremmassa kondiksessa.

Selvisin siitä 5 kilsan takakenossa "juoksusta" kuitenki korsulle hengissä vasen polvilumpijo savuten ja siitä oon erittäinki tyytyväinen etupäässä itteeni. Suihkun jälkee imuroin mörskän ja vetelin vielä kostijalla mopilla pinnat kiiltäviksi ja sitte jälkikasvuston tamppailemat matot permannolle ja vot....nyt passaa taas Uunon sotkija paikat.

Kovasti on tuullu aamusta asti ja naapurikorttelin paskapytinkijen päälle rakennettu katoksenromitsa on keikahtannu sekin nurinniskoin. Katto toimittelee seinän virkaa ja entine seinä nyt on lattijatasona...mäneehä tuo tuolleeki.

Nytte mie suorittelen pakolliset (nimenomaan pakolliset ja erittäin vastenmieliset ja tympijät) venymiset ja sitte oikasen ihteni hetekalle lissää venymään....

Haikijaksi vetää väkisin....Eagles-Hotel California...

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Säästetää, säästetää!

Kovasti innoissani oottelin kopista kotijapääsyvä. Sinne ku sitte kerkisin, nakkasin ruisleivän päälle raavittua lohta ja pari salaatinlehtijä ja koko lystin parempaan talteen. Sitte lenkkivehkeet niskoille ja mänöksi.

Siinä oli jolkotellessa taas liijan paljon aikaa ajatella ja nyt ku kotija tulin koppa kihisi suorastaan raivosta. Olin vuntsaillu tuota julkisen talouven pitova ja sen hoito sai miut taas melkoseen hurmokseen.Oma mielipije on ollu ja on edelleen semmone, jotta sillo ko männee kovaa ja korkeelle pitäs kerätä holvit täytee seteleitä ja sitte ko alkaa männä hitaasti ja matalalle niinko nytte, pitäs alkaa törsätä.

Nyttehä meillä toimitaa justiisa päinvaston. Nytte ko männee huonommin, ni nytte jokahine jokapaikassa toitottaa kurkut vääränä jotta säästetää, säästetää! Se säästämine on sitte näennäistä homaa ja perspuolelta. Kyllä sen säästämisen aina joku joutuu maksamaa ja se joku on poikkeuksetta tavallinen Tahvo. Esmerkiks ku kunta vähentää syrjäkylien palveluita ja sairaaloja ja kaikea muuta mahollista lakkautetaan, ne samaset palvelut jouvutaa hakemaa entistä ettäämmältä. Persaukiset kuntalaiset sitte maksaa ne kunnan "näennäissäästöt". 

Sitte vielä toitotettaa, jotta nyt pitäs Tahvojen ja Uunojen ruveta kovasti kuluttammaa, että valtijon talous saahaa kondiksee. Siinä on sitte persaukinaisten hyvä kulutella, kun työpaikat on "säästetty" kilpailukyvyn nimissä ja kaikki loppukillingit on kuluttajalta "säästetty" kaikella "säästämisinnolla". Säästele siinä sitte ku on leivälle laitettavaksi pelkästään tuo nokan ja suuvärkin välissä heiluva nahkalerpukka. Itellä oli vielä onneksi muutakin.

Ajotus säästämiseen on taas kerran valtijovallan "säästäjillä" todella huono. Verot, säästöt ja työttömyys tappiin ni sillä saahaan kulutus ja teollisuuven pyörät pyörimään. (Ei vaineskaan, eiköhän tällä systeemillä taas sukelleta ja syvään niinku aina aikaseminkin. Ainakin syvemmälle, mitä toisenlaisella toheloinnilla).

tiistai 27. marraskuuta 2012

Pienellä riskillä

Löyty jo ne Mikkelin talvijuoksusarjan 2 tuloksetki. Rupesin tuloksia kerräilemmää tuonne Tuloksia-sivulle ainaki niistä kisoista, joissa ite oon käynny koheltamassa (jos vielä uusiin kisoihi "kunto" ylettyy?).

Kaupassa käväsin, sitte 5 kilsan lenkillä ja rättejä oon levitelly, syönny ja suihkutellu ja siivoillu ja venytelly ihteeni....Siinä se ilta männee ratevasti, eikä vappaa-ajanongelmia ole, enkä luule, että tuleekaan niin kauvan kun hetekasta ylös pääsee. Sitte ku ei ennää pääse saattaa niitäki tulla muijen riesojen lisukkeeksi. Ruunan kylkiluihi pitäs vielä lukkosulaa muistaa käyvä kopasemassa, muute ei pakkasyön jälkee oo sen ohjaimiin mittään asijaa. Siinä saapi ruunan alla olla melkoset lekot, enneku se ohjastelemaa laskee, jos vähänki on pakkasta.

Uutisija en oo uskaltannu vielä katella, vaan jätän taas loppuriehaantumisen tältä illalta puoleen ysiin pienellä riskillä. Sillonha pitäs olla virkeimmillään käymään unten maille. Nytte henkisesti jo hyvissä ajoin valmistautumaa uutisten katteluun ja kuunteluun ja ottasuonijen pullisteluun ja poksahukseen...

maanantai 26. marraskuuta 2012

Huulisähköä

Joopa-joo, Uunon hermot on aina noijen uutisten jälkee tiukassa kondiksessa. Eipä nytkään sessijo tehny poikkeusta. "Mukavasti" alko kiristymää ja tiukkantumaa jo enne loppuun pääsyä. Tuo "huulisähkön" myynti on melkosta kuusetusta.

Tuottajataho saapi myyvä "huulisähköä" lähes niin paljo kun vaan kantti, sähköjohot, linjat ja suulakkeet (vai mitä ne oli?) kestää ja kuusetettavat ostaa, olipa sitte tuottannu "huulella" Mega- Giga- tai Pikowatin verran....Kyllä meitä Uunoja ja pitkälettisijä kuusetetaan ja ihan "laillisesti" (säätäjälle pitäs antaa loppatili ja maksaa lomakorvaukset huulisähkönä) monessa paikassa. Mie en kyllä tämmöstä mänövä jaksas katella enkä kuunnella yhtää sekunttija ennää.

Ihmettelen vaan, miksen tuoho kuusetuksee oo ite langennu ja ruvennu kalliimpaa "huulisähköä" ostamaan....pitää vissiin ruveta kyselemään, kun se niin mainijota tuntuu olevan myyjätahon mukkaan. Sinnehän sais "tuottavasti" sijotettua nuo alimmaiset ja jo homehtumisuhanalaset saturaiset.

Nyt on pakko käyvä hetekalle ja yritää nollata taas kovasti ylikuumennut kuuppani........ 

Pitäs kyllä pikkusen tarkentaa

Mietiskelin tuossa, että nytkähtäsikö jo nurin hetekalle, mut ei tuo Westöön lukeminekaa oikeen etene, eikä vielä tarpeeksi tunnu väsyttävänkään. Paljon olis kyllä muutaki turattavaa, mutta ei pysty enää innostumaan joutaviin.

Amulla oli tänää taas onneton tuo kopille lähtemisen yrittäminen. Ennen hevosen ratsatukseen saattamista piti sen vattanahka aukasta ja katella onko siellä vielä sitä kuravettä, jota se on ruvennu innoissan kurnuttamaan. Oli siellä vielä tilkka jälellä. Syy siihen nesteen kulutkseen on sama vanha vaiva. Vasta jokunen aika sitte vaihettu paisuntapötsi on taas halkiviivoja täynnä ja tirisee sieltä ja tirisee täältä.

Mie käin tänää vaihtajaaki morjestamasa ja julkasin, että en oo ennää valmis tuommosta "kuttaperkka-pönttöö" kustantamaan. Lupasivat kyllä ystävällisesti selvitää asijan. Eiköhän tuo selvinne ja hinnoistaki on aina päästy yksmielisyyteen vaihtajatahon kanssa.

Aamulla ku olin sen vattanahkan tarkastannu lähin ratsastelemaa tuoho Lehtokylän kauppojen nurkille pankkiholvin tykö pikkuse pöyhimää alimmaisija setelikasoja, etteivät homehtumaan pääse. Siinä sitte tuli taas Uunolle hätä kätteen. Hanskat oli käsistä haihtunnu, vaikka kotonta ne otin mukkaan "satavarmasti". Ei perkele ku konin turpa kohen kotikorsuva uuvestaa ja niitä pari kertaa kätösissä olleita hanskoja kyyläilemään.

Ei ollu hanskat tienposkissa eikä pihalla. Sisälle piti korsuun ahtautuva ja siellähän ne "satavarmasti" mukaan otetut kynsikkäät paisteli eteisen lattijalla.....Voi persukset miun hataraa ottalohko-osastova.

Seuraava järki-ihmisistäirtaantumisyritys käi sitte Kauppahallilla, jossa Uuno sinnikkäästi kapinamielellä maittavia keittolounaita käypi ryystämässä. Ruokaliput ku hinnoteltii niin ylös, että Uunon sietokyky ylitty, Uuno lopetti vanhoilla ehoilla syömisen ja syöpi nytte tammikuuhun asti Uunon omilla ehoilla ja paikoissa. Nii, se irtaantumisyritys....Mie ko sain vattan täytee, ni rupesin vetelemää topatakkijani nurinniskoin päälleni pöyvästä lähtijessä....Voi....

Pitäs kyllä pikkusen tarkentaa....vaikka ei tää latvalaho kyl tästä ennä millään pitämisellä eikä tarkentamisellakaan parane....Nyt sitte uutisten kansa hermoilemaan...

lauantai 24. marraskuuta 2012

Mikkelin talvijuoksusarja 2

Miehän käin tännää riekkumassa siellä Mikkelin talvisarjajuoksussa. Oli kyllä mahtavan mukava päivä, niinko ennakkoon aattelinkin. Ruunan kanssa tosin ei oikeen tasasesti männy. Se oli ja vissiin ottannu nokkiinsa siitä, ettei ollu noihi kisareissuihi päässy köröttelemään sen Ollin kanssa tehyn Lassenhölkkä-reissun jälkeen.

Mie lähin ysin maissa ruunalla ratsastelemaa Mikkelin suunnille. Tuohikotissa piti topata ku pizza-poika oli tyhjä ja samalla vilkasin konepellin alle eli ruunan vattalaukkuunki, mikä siellä oli tilanne. No perhana ruuna oli tuosta kisailemattomuuvesta ottannu senverta painehia, jotta oli painesäiliönsä tyhjentänny kokonaan. Eihän siinä muu auttannu ku käyvä puotin puoleltaa litra sille ostamassa tarvihsemaasa nestettä. Ruunahan nieleksi sen koko litran, eikä vieläkään ihan kylläiseksi merkkilöijen mukkaan tullu.

Jätin kuitenki lisäkurnuttamisen siihe ja aattelin Ristiinassa toppuutella seuraavan kerran sen piltuuseen. Hiljakseen ratsastelin alivauhtija ja annoin Mersujen ja Bersujen ((Muuten en perhana ois antannu. Vaikka mie  ajelen ruunan ottalohkon mukkaan 140 kilometrijä otassa, ni Mersut ja Bersut ei takana pysy, oli sitte rajotus 80 tai 60 , vaan ohi ne painaa!!!! )) pyyhkijä ohitte suosijolla ja kattelin sumusija maisemia, kun oli tuo kurnutusvika ruunalla vielä päällänsä. Ristiinassa sitte ohjastin ruunan piltuuseen ja vilkasin vattalaukun alle ja vettä ei näykynny taaskaan ku pikkusen pinnasta. Pakko oli ostaa kallista ruunan kusta muistuttavaa lientä nyt jo 3 litraa siltä varalta, että se sitä alkaa ihan urakalla vaatimaan. Perhanan ruuna minkä taas Uunolle tekasi. Kalliksi käypi tää muuten niin "halpa" ja hullujen ja puolhullujen huvi!!!

No sitte sain ruunan senverta yhteistyöhaluseks, että perille pääsin sinne Mikkelin Rantakylän Rantakeithaalle. Siellä olin ekana innokkaana ilmottautumassa. Siellä oli tuttu ja mukava vastaanottokomitea vastassa ja mukavia MiIkkelin Veikkoja ja Tyttösijä sissään puski ja muualtaki kotosin olevia ilmottautumaan kisaan. Keli oli mahtava +5°C, sumuinen ja tuuleton.

Sitte lähettii monijen juttujen ja lähtölakanajuttujen siivittämänä matkan ja tuloksen tekoon. Mukavalta tuntu ko lähti rauhallisesti, eikä nyt tarvinnu ihan perssuolta viimesilleen puristella ainakaan vielä lähössä ku tulostavottehia ei isommin ollu. Konttailin siinä 4.30 vauhtija alun (eka kilsa 4.32 mäjen päällä). Samalla tahilla jatkoin ja melko tasaseen maaliin saakka. Puolväli 22.10 ja siitä miunntti lissää (koska se on lopussa enempi nousuvoittonen lenkki) niinku asijaan kuuluu toisella puoliskolla ja lopputulos odotettu 45.20 oman kellon mukkaan. Kisan vauriot oli "normaalit" vanhan miehen malliin.

Tuloksia Uunolla ei oo saatavana, mutta voiton tais viijä Late jotain 38 alkavalla ajalla ja toinen saatto olla Kimmo omalla ennätyksellään? Antti oli pikkusen toipilaana, eikä nyt osallistunnu kisaaan, mutta kannustamasa oli muita. Kari oli viime kesänä ennätykset pistänny uusiksi joka matkalla ja nytkin veteli mallikkaasti. Hannu tais ja tekasta parhaan aikansa? Hannun kanssa rupateltiin vielä elämää suuremmista kysymyksistä maalin jälkeen ja molemmat Nisosetki sitte yhty rupatteluköörin pikkuseksi ajaksi ennen köörin kotijalähtöä. Uunolla ei muuta oo ku kiitettävää koko Mikkelin porukalle! Mukava oli mukana taas olla ja toivottavasti taas kuukauven pästä tavataan.

Onnittelut Mikkelin Kilpa-Veikoille 110-vuotisesta taipaleesta!  

Yrittää alotella

Meinasin yrittää alotella juoksusouvit ja lähtijä kohta sinne Mikkeliin Talvisarjaa juoksemaan. Kisahan alkaa klo 12.00. Läpi jos sen 10 km "ehjänä" pääsis ni hyvä ois. "Ehjänä" sana käsitää kaulasta alespäin olevat rumiinosat, poislukijen ylimmäisen kaulanikaman yläpuolella olevat osat eli molemmat aivopuoliskot sekä kallo ja sen sisällä lainehtiva nestemäärä..

Se on jo ennalta selvää, että päivä menee ratevasti, vaikka juoksu ei mänekkää....

perjantai 23. marraskuuta 2012

"Uunot"

Eilen heti töijen jälkee valmistelin herkullisen välipalan aamulla keitetystä kaurapuurosta, joka piti jättää töihi singahtaessa velä hellan päälle kattilaan, kun se oli liijan kuumaa jääkappiin nakattavaksi. Siihen jämähtäneeseen soossiin sitte heitin vettä pikkusen perään ja mikroon lämpijämään. Joskus on paremmanki makusia ja näkösijäkin Kurmeita kyllä ehkä syöty?

Sitte lahjasatulointivetimet niskoille ja vajaan tunnin lenkki Valkealan kirkolle kuuntelemaan joko Uunolle kellot soivat. Ei vieläkään? Uunon utopioissa oli kävässy myös semmone mahollisuus, että oisin kinttuja käynny tennarijen jatkeena kokkeilemassa, mutta väsymys voitti ja rötkähin hetekalle jo enne seittemää. Kirjan otin käteeni, mutta jo yhen aukijaman jälkeen heitin senkin suosijolla takasin pöyvälle ja vetelin vällyt korville ja tajun kankahille.

No siitä liijan aikasesta hetekallepanosta ei sitte oo seurauksena ku valvomiskierre ja nytte sitä syöksykierrettä koitan mahollisuuksijeni mukkaan korjailla kahvija ja kaurapuuroo keittelemällä ja näitä kirjotushommija tekelehtimällä.

Nyt tällä hetkellä näyttässi sitte siltä, että kun humpuukihommista lähen eläkkeelle tai saan kenkää, rupijan kenkätehtailijaksi. Idea sai eilen kovasti vahviketta ja vahvistusta vaikka kenkätuotannon alotuksesta on idean keksijän Paukun kansa vielä neuvottelut pahasti kesken. Materiaalitoimituksistakaan ei vielä oo tarkemmin sovittu. Tuotannossa on tarkotus hyödyntää jo olemassaolevia käytettyjä materiaaleja ja ajtuksenani on myös hakija Afrikasta pitkäkorkosta pankkilainaa ja EU:n kaatopaikalle mänevän rojun vähentämiseksi tarkotettua tukea.

Homman rahotukseen on tarkotus käytää Afrikan maista saatavia tuottoisija ja edullisesti järjestettyjä lainoja. Sieltä on jo useasti otettu yhteyttä pikasesti kasaan kyhättyihin "Uuno"-tuotteen valmistus- ja kehitystiimeihin. Tarkotus on rahotuksen järjestelykuluihin Afrikkaan lähetää heidän tileilleen heidän vaatimat rahat (n. 20000 euroa 20 euron seteleitä, jotka pitää kuulemma olla ehottomasti muovikassiin pakattuna, kantovalmiina nyyttinä) joka on ennakkoehto puol-ilmasen rahotuksen saamiseksi. Uuno laitto jo korsun ja välihousut myyntiin oman osuuven kasaan saamiseksi. Suomen rahotuslaitoksistakin on oltu tiimiin yhteydessä, eilen viimeksi, vaikkakin Paukku oli kuullun puhelun perusteella pikkusen "skeptisen" ja haluttoman olonen rahalaitoksen suuntaan Uunon kovasta kannustuksesta huolimatta.

Ite kenkiin ei ole tarkotus korkoja valmistaa ja mallikin ehkä vaatii vielä hiukan kehittelyä ennen lajemman tuotannon alottamista. Mallin prototyyppihän on jo valmistettu Uunon turvakenkään sopivaksi ja kuvan verran oli tarkotus jo tässä vaiheessa asiaa valottaa. Kengän ehottomia etuja on suureen kokoon nähden  erittäin hyvä ilmavuus ja mahoton keveys. Jos joitakin haittoja halutaan hakemalla hakea niin voisi sanoa, että malli on vielä viinitermejä käyttäen "viipyilevän laahaava". Viipyilevään laahausongelmaan on kuitenkin jo keksijän toimesta tulossa parannusta lähi päivien aikana.....Prototyyppi ei vielä oikeen ripijään jalkaan sovi, mutta on erittäin käyttökelponen hitaampijalkaselle eläke-ikäiselle tallaajalle!!!

On selvää, että Reinot ja Ainot joutaa romukoppaan ja tilalle ja jalkaan jokahine haluvaa "Uunot", joista on kovaa vauhtia tulossa tämän joulun hittituote. Tarkotus on jo ko. tuotteella rynnistää jo perhanasti ylikierroksija pyöriville joulumarkkinoille (mikäli rahotus sadaan järjestettyä ja tuotanto saadaan täyteen vauhtiin ajoissa)!

reinot

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Lihansyöjä-Rotvailerija

Alkaa olla nykyvää Uunolla suurija vaikeuksia noijen erinäkösten yhistelmijen kanssa pyörällä ku enempi liikehtii pimmeeseen aikaan. Tännää oli jo kolme likipititappausta.

Yleensähän yhistelmää, joka on pyörätien toisella puolella, vettää kolme hepan kokosta lihansyöjä-Rotvailerija tai -Bokserija. Yhistelmän vejettävänä ja pyörätien toisella puolella on joku ihmine, jolla on kintaaton käsi toisella korvalehellä ja korvissa vielä korvalappustereot ja silmillä silmälappuvideot. Yhistelmän veto- ja vejettävä osio on yhistetty toisiinsa kolmella ranteen paksusella, vähintään viis metrijä pitkällä, paksun sian tai härän selkänahkasta tehyllä nahkaremelillä. Ylleensä yhistelmän vejettävä osio on vielä perälauvotus Uunon tulosuuntaan päin, eikä yhistelmässä oo minkäänlaista valolähettä eikä heijastuspintaa, ja se vähänenki heijastus, mikä lähtee lihansyöjien viis senttijä pitkistä hampaista, on sunnattuna maahan tapahtumahetkellä.

Tämmösen yhistelmän keskelle sitte ku lähes umpisokija Uuno säntää josakin valottomalla taipaleella suurella noppeuvella (alamäjessä Uunonki yhistelmä kiihtyy yli 40 kilometrin vauhtiin ja Uuno ite monasti tätä paljonki suurempaan vauhtiin), ni siinä lentää Uuno, Uunon menopeli, lihansyöjät, sekä niijen omistaja, perkeleet ja monet muutki kirosanat ja joskus Uunon omatki bokserit pitkijä kalsareita ja päälyvaatteita myöten pitkin mäkiä ja ojia.

Ylleensä siinä männee niijen ranteenpaksusten nahkaremmijen solmujen aukasussa senverta aikaa, että turha on ennää Uunon leukojaankaan käyvä niijen lihansyöjien ja niijen omistajankaan kanssa kilpaa louskuttamaan, senverta ne on siinä vaiheessa jo niskanpäälle ja sääriluun makuun päässy, olipa sitte omat bokserit rispaantunnu ,huulet tai menopeli solmussa tai muita aineellisija tai henkisijä vaurioita tullu tai ei.

Uunohan on ite ku ääntelevä, täysin valaistu ja hajuefekteillä varustettu joulukuusi ja sen lähestymistä ei voi olla havainnoimatta. Etupuolella on vähintään yksi valkone vilkkuvalo, joskus ottalohkovalo myös päällä ottalohkoilla. Nokka punottaa ja erittää räkkää ja ääntä kiitettävästi. Suusta valluu räkä ja sieltä tullee vielä enempi ääntä ku nokasta. Pirikello kilkattaa pienimmässäki töyssyssä ja renkaat on heijastavalla pinnotteella varustettu ja nastotetut ja ropisee kovasti. Satulan alla on joka suuntaan näyttävä heijastin ja takana takasilmä ja sivulle käännetty lisäsilmä. Lisäksi Uunon perssilmä antaa ajoittain ääni- ja hajuefektejä.  Uunon hikieritteet, jalkahiki mukkaan luettuna, antavat lisähajuefketin lähes joka suuntaan, tuulensuunnasta riippumatta, joten Uunon menemistä, tulemista, loittonemista tai lähestymistä ei voi olla huomaamatta umpisokija kuurokaan, ei eläin eikä ihmine.

Onneksi noita junia vielä kulkee (VR:stä huolimatta) monia ja niihin riittää Uunoja ja kaikkein uunoimmat jäävät nykyvään armotta asemalle...

maanantai 19. marraskuuta 2012

Cucaracha

Kattelin sivusilmällä ja kuuntelin reunakorvalla sunnuntaiehtoona töllöö ja siintä ohjelmaa "Jatsaa julkimoijen kanssa". Siinä tuo kaimatuomari sano semmosen sanasen ku: Cucaracha-askel. Tuosta kysseisestä askeleesta mie en tiije hölökäsen pölähystä, mutta Cucarachan oon kyllä kohannu monen monta kertaa. Onneksi usijammin tuolla reissuhommissa kun Perslantijassa.

Tuo nimihän tarkottaa suomenkielellä torakkaa. Tuo espanjankielinenki sana juurtaa kyllä juurensa tännä kotosuomeen ja se tullee semmosista sanoista ku: Kuka ratsaa?. Torakoillahan on semmonen ominaisuus, että ku valot sammutettaa, ne rupijaa porukalla vuntsimaan, että kenen huki on tällä kertaa ratsata esim kyökin tiskipöytä tai lika-astijan komuutti. Sitte ne kyselee toisiltansa, että Kuka ratsaa?

Suomenkielinen sana taasen on kansan kielellä muuntautunnu tuohon torakka -muotoon perussanasta torrakko, jolla tarkotettaan pyssyvä. Sillon 1910- ja 1930- luvuillahan niitä yritettiin torrakoijen avulla tuhota sukupuuttoon, ja muutonki huonokuntoset ja reikäset asunnot tuli entistä reikäsemmiksi, kun niitä kuularuiskuilla reijitetiin.

Franco aikoinaan myös espanjassa yritteli samasilla pyssyillä niitä tuhota, mutta sinne jäi kuitenkin käyttöön tuo Kukaratsaa -sanan muoto, eikä tuo Suomeen vakiutunut Torakka -sana.

Nyttehän alkas taas nuo asunnot olla suht tiiviitä ja hyvin reikävappaita ja näyttäsi taas meiningit semmosilta, ainaki tuolla Gazan puolella, että torakoita taas tuvetaa tuovammaa? Ite en tuosta konstista oo kyllä niin vakuuttunut, vaan åpitäsin parempana välineen normaalikokosen Torakan eli Russakan torjumisseen kärpäslätkää. Ja semmosen 5-7 senttisen tuoamiseen parhaat välineet on turvakenkä, vasara, leka ja moukari......

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Ylä-äänijä

Eilehän meillä oli pikkusen jatsahtavaa iltaa ja osin aamuyötäki. Uunohan oli saannu sähköön yhen kappaleen postia, jossa  ilmotettii, että viime vuonna peruttu jatsi-ilta tänä vuonna järjestettää. "Kisapaikalle" mänö oli miun puolelta jo totuttua Uuno-tasova...heh-heh. Hyvä ettei männy kärhämäksi jo enneku päästii ees kinkeripaikalle.

Mie en sitä osotetta siitä sähkösestä postilaatikosta sen enempi ruvennu kytistelemää, vaan oletin ilman muuta, että paikka oli tuossa Ahlmannin sillan oikijalla puolella olevassa talossa, vaan ei sitte ollukkaa. Jälkikasvustohan meijät ja tuttavapariskunnan sinne hevospelillä kuletti, ja myö kun sissää mäntii, voitii vaan todeta, että ollaa vikapaikassa ja oikijasta paikasta ei ooo hajuvakkaa. Tää ei nyt mikkää uutukaisen-uus tilanne Uunolle ollu, vaan tähä alkaa jo tottumaan.

Siinä sitte soittelemmaa jälkikasvulle, mutta soittoalotuksen alkaessa huomasin, että puheeseen tarvittava elin oli jäänny seki siinä lähtöhötäkässä kotija. Vyössä ei roikkunnu ku typötyhjä nahkalurtsi, ja sillä ei kovin pitkälle Uunonkaa ääni kantautunnu.

Piti sitte lainata puhelin ja soitella jo tiedusteluihin ja yritellä tilannetta selvitää ja Uunon yläkopan kapasitetti oli ihan äärirajoilla. Siinä alko sitte jo sivummaltaki kuuluva "ylä-äänijä" ja Uunon saama "kannustus" oli jo aikamoista. Sitte kyllä saatii selväksi oikija paikka, mikä oli tän väärän paikan ihan vieressä....Voi....

No kinkerit sitte alko ja kiihty ja kiihty ja orkesteri soitti ja kaikkista kiivaimpaan aikaan yks tanssipari jo rysähti rumpusatsin ja rumputtajan sekkaan ja siitä vekottimesta, jossa on kaks kattilankantta päällekkäin, väänty se kansijen keskikohilla oleva rauta ja soitto katkesi siihe paikkaa. Mäni siinä samassa rytäksässä vielä poikki joku tukijalka, mutta henkilövahingot oli vielä iltaan mennessä pienehköt ja poislähtijessä juhlijoijen lukumäärä täsmäsi edelleen alkuillan alkulaskentaan mukavasti.

Hirvijahtimies ei paikkale kerinny, vaikka myö kuinka vuoteltiin?

Kiitos osanottajille mukavista juhlista ja illasta ja järjestelytoimikunnalle etenkin. 

lauantai 17. marraskuuta 2012

"Punnitustilaisuus"

Aamulla yritin kasvattella puoli tuntija pattija. Ei kasvannu. Ainut mikä kasvo, oli ottasuoni ohimolla, joka mukavasti pullotti ja ootteli poksahtamistaan.

Sitte käin tuolla Resiinassa kahvilla Rouva-Uunon kanssa. Resiinahan on vissiin muutaman nelijökilometrin laajunen uus turhuuven markinapaikka Kouvolan ja Kuusankosken välimaisemissa. Maalima on mallillansa ja Uunova eto.

Sitte tulin kotija ja vetelin pyöräilyyn tarvittavat vetimet ylle ja alle ja loikkasin lahjasatulan selkään. Ekaks Lohikukon sivuitte Valkealan vesitornin kuppeelle, ja siitä Mikkelintien varteen uuvelle pyörätien pätkälle, joka mänee ABC:lle ja siitä jatkoin Velkealan kirkolle.

Kirkon sivulle ku kaahasin, ni Uunon syvänallaa kourasi ko kellot tapulissa alko just soittelemmaa. Jo tuli Uunolle mieleen, että nytkö jo Uunova kuttuuvat "punnitustilaisuuteen". Ei ollu vielä onneksi Uunon aika, eikä täältä ihan vielä joutasi, mutta nehän ei sillo kysele joutaako ite vaiko ei, jos niijen allakassa jonkun nimi seisoo.

Sillon ko aika tullee, kirjotetun tiijon mukkaan käyvään enste jossaki portilla ja sieltä sitte lähetää punnitukseen. Siellähän on kuulemma iso, petäjästä tehty aisa, jonka molemmissa päissä on takorautaset koukut. Uunonki hyvä ja paha puolisko laitetaa sitte eri patoloihin ja pataset sitte aisan molempiin päihin koukkujen varaan kieppumaan. Aisa on tuettu tarkalleen kesikohalta, ja sillee saahaa mitattuva kumpi pata on painavampi.

Punnituksen jälkee, ku on selvinny kumpi pata on panavampi, siut johatettaa varusvarastolle. Siellä on sitte kaks eri osastova. Toisesa osastossa on pääasijassa soittopelejä, kuten haitari, maniska, banjo, kitara huilu ja muuta vastaavaa rämpytintä. On siellä kuulemma rummut ja helistinkin. Toisessa osastossa on pelkästään työkaluja hiilen ja muijen polttoainehien käsittelyvä varten, kuten esimerkiksi hiililapijo, kuokka ja varmaan siellä on sirppi ja vasarakin ja nenäliinoja ja hammastenkiristysvälineet, jotka liittyy siellä yllä pijettyihi toimintoihi (esim. itkuun ja hampahijen kirraamiseen, joista molemmista monella on jo kokkemuksija täältä maanpäälliseltäki ajalta)

Tuon ekan soitinvaraston vetäjänä toimii kirjotetun sanan mukkaan Pietari-niminen henkilö, kun tas työkaluosastolla päällepäsmää joku Sarvi-Jaakko. Sillä kaverilla on monija eri nimijä ja ossaa olla kuulemma melko pirulline joskus.

Kummaltakaan osastolta ei miun tiijon mukkan oo kukkaan takasin mitään ilmottelemaan tullu siitä minkälaista elo siellä on. Jokunen on omijen puhheijensa mukkaan portilla käynny, mutta tiije hänestä. Saattapi olla sekin ihan mielikuvitusta ja harhaa? No itehä myö kukin sitte nähhää ku aika koittaa ja se lähenee jokahisella saman verran joka ainut päivä....

Sätkytyssessijo kesti 1.45h ja matkaa tuli vajaat neljäkymppijä keskivauhilla 21,5km/h....

perjantai 16. marraskuuta 2012

Perstaipäivän iltana

Pillerinpyöritysongelmassa näyttäsi homma sellaselta, että kysseisestä asijasta tullee niitä Uunon oottamia rapsuja, mutta eri taholle mitä oli ennakoitavissa. Parissa näytteessä tosin ei ollu oikeestaan yhtää sitä vitamiinija, mitä piti olla, että niijen osalta ja muijenki osalta asija oli tuiki tarpeelinen selvittää. Nythän tän Uunon vajavaisen tiedon ja tiedonkäsitelyn takija näyttää semmoselta, että julkasijalaboratorion testausmenetelmässä on ollu jotaki vilunkija.

Uunon mielestä nuo kaikkijen manailemat ja parjatut  EN -alkuset ohjeet (eli viralliselta nimeltään tirektiivit) ei kaikilta osin paskaa ja potaskaa ole, vaan niillä turvataan monesti köyhän ja löyhäpäisen kuluttajanki asemaa (tai laajemmin käsitettynä ostajan). Jos esimerkiksi kaiken maaliman pottujen myyjät jokahine ite sais veistellä omat myynnissä käytettämät kappansa  , ni hommasta ei ostajalle mittään hyvvää seuraisi, vaan ostaja ei todennäköseti täyttä määrää pottuja saisi yksilötasolla eikä laajemmissakaan valtijoijen rajat ylittävässä pottukaupassa. Sama pättee kaikessa muussakin tavaranvaihossa.

Aina kun on kysseessä tuo yks jo aika vanha keksintö, eli RAHA, homma alkaa paskalle haisemmaa ja jotaki tahova jymähytettää ja kuusetetaan yhellä uulla (ylleensä pitkälettisijä Uunoja). Omakohtasesti oon tän asijan juoksuni varrella huomannu monta (sattaatuhatta) kertaa, että rehellisyys ei maata eikä mitään muutakaan peri (Uunon omalle kohalle ei ole kyllä tarviskaan perijä mittään keltäkään. Tinareita on ollu tämmöselle lahopäälle käytettävissä ihan tarpeelline määrä ja omat rätinkini oon koittellu hoijella "viimesen päälle" kohilleen omasta ja äitinki mielestä. Joku voipi olla toista mieltä, mutta semmonenhan pittää jokahiselle sallija eli oma mielipide) ....

Paskaako tässä perstaipäivän iltana tämmösijä, jo miun ymmärryksen yli mänevijä asijoita ennää miettimää.... mie oikasen rahille (eli tuolille) tai hetekalle (ennenvanhaan sillo ko Uuno oli syntynny käytössä ollut "rautanen" sänky).... 

torstai 15. marraskuuta 2012

Jotakin muuta

Kolmesta lähtien on jo kieputtu ylläällä hetekalta irtaantuneena, ja sitä ennen "pätkätöissä" muutaman tunnin jaksoissa. Hienoa tämä vanhuus ja valvominen.

Eilen kävin 2 kilsaa juoksemassa. Tuon määrän polvi kestää näköjään vielä riehaantumatta. Siitähän tulisi 14 kilsaa viikossa, jos sen pystysi tekemään joka päivä..heh-heh. Kyllä sillä juoksumäärällä ennätykset varmaan Torressa rapisee talvella ja kesällä sitte Perslandiassakin.  

Eipä taija muu auttaa kun yritää raahautua työmaakopille "kuolemaan". Tällä en nyt ihan fyysistä kuolemista tarkottannu, vaan jotakin muuta.......

tiistai 13. marraskuuta 2012

Piru Valoa Kantaa

Liikunnalliset "surut" on muutaman päivän ollu minimissä poloven takija. Suruva ruuvaa puseroon ja masennusta näkkyy maisemissa. Eilen alotin kuitenki lukemishomman ja tuon "norskittaren", Karin Fossumin: "Piru Valoa Kantaa" -kirjan. Melkosta meininkijä ja vajaita on vappaalla jalalla muitaki ku Uuno, jos kirjaan on uskominen. Ja mikä ettei ole. Onhan teksti painettua sanaa. Lueskelin sitä yheltä makuukseltani puolenvälin kieppeille...."Mukavaa" luettavaa, kun ei muutenkaan nukutuksi saa....ei kuitenkaan ihan heikkohermosten kamaa, vaikka Uuno sitä lukeekin.

Tännää oli tunnin fykikaalinen sessijo, joka oli sieltä "kunnon kurmotuspuolelta" eli ei ollu ensinkään pelkää pintahiplausta.

Uunomussiikkia vuoskymmenten takkaa, joka soppii hyvin syksysiin fiiliksiin TÄSSÄ!

Koitetaan pärjätä kaikesta huolimati.

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Jälki oli sen näköstä

Perjantaina ennen mökille lähtöö sipasin tennarit innoissani jalkoihin ja lenkille. Kympin mittanen oli lenkki ja vauhti alta 5:30 eli ok.

Siitä sitte romujen karräilyyn ja Taavetin suunnille. Venho kun satiin piripintaan lastattua kaikkine lahjasatuloineen, huomattii, että moottorin vaihteisto oli jäätynny kiinne ja vaihe oli päällä. Oli jo ihan pimmeetä ja vastalaineikko melkonen. Mie koitin vielä ainoalla veneestä löytyvällä vekottimella eli rimoista tehyllä veneen pohjarallilla moukaroija vaihemutikkaa, mutta ei uskaltannu jäätynyttä muovinpalasta yhtään kovempaa mäiskyttää.

Ei auttannu ku ruveta soutamaan pimmeessä johonkin suuntaan, jos meinattii mökille päästä. Rouva-Uuno veteli ekat reilut sata vetova ja sitte Uuno käi hikoilemmaa täpötäyven venhon liikkumiselimien kanssa. Kompassiki oli kassissa, mutta senverta Lappeenrannan ja Taavetin valot kajasti ja pilvettömältä taivaalta hieno tähtimeri, että kompassija ei tarvittu, vaan pärjättii eellämainituilla valolähteillä.

Lauvantaina venholla huopaamalla mantereelle ja lahjasatulan viritys polkukuntoon ja reilun puolen tunnin lenkki ja soutamalla takasin. Sitte rupesin virittelemään sitä puuvajan rakentelua ja polttopuijen ja saunapuijen tekova, jotta nahkan saapi pysymään tarpeeksi lämpösenä. Asteita oli mörskän sisällä 41, eli saunan jälkeen sisällä lähes yhtä lämmintä kun saunassa. Aamulla ei enää ollu vaan asteet jossakin 14 kieppeillä.

Lumpijo tuosta perjantain lenkistä senverta äity, että polvee jurmootti koko päivän ja jalkeillahan siellä mökillä ylleensä tepastellaan kaiknenäköstä puuhastellen, että sekin sitä vissiin tympäsi.

Isukinpäivän alottelin kirves käjessä. Yrittelin käynnistellä akregaattija, mutta ei onnistunnu. Alunperin oli epäkeskohiomakonneella tarkotus saunan takkatuvan ovia ohennella, mutta nyt ohentamisen joutu tekemään kirveellä ja puukolla ja jälki oli sen näköstä. Ens vuonna saapi hiontavirma viimestellä ruovihkoksi jääneen työn.

Senverta hyvässä muistissa oli viimetalvine oven avaus, että nyt piti hommalle jotakin yritellä. Kirves ja sorkkarauta oli sieltä pienimmästä päästä, joilla viimeksi "Sesamia" auki yriteltiin. Siinä rytäkässä meinasi ikkunat särkyvä ja seinät sortuva ja manaus kuulu varmaan Taavetin Centrumiin saakka. No nyt ei semmosta homaa oo ootettavissa, senverta tuli ovesta, karmista ja hirrestä veisteltyä, että nyt Sesamin saapi peremmin auki...(jos saapi????)...

torstai 8. marraskuuta 2012

Viisysin pitäs alkaa

Kovasti oon koittannu koheltaa vanhan miehen niukoin voimin. Tännää puoliltapäivin oli fysikaalisempi sessijo numero kuusi, eli nejä on vielä jälellä. Kovasti on Caro tehny töitä Uunonki kinttujen etteen ja tulokset on kyllä ollu mainijoita. Yli vuoden oon kärvistelly molempijen jalkojen reisivaivojen kanssa, mutta nyt alkaa se helpottaa (omaa hölmöyttä kaikki tyynni!). Ei ainakaan juoksua ole haitannut kolmen lyhkäsen asfalttilenkin aikana pätkääkään takareisivaivat (vaikka kipukohta eli arpikudosta? on kyllä edelleen tallella ja helposti löydettävissä).

Polvenki olotila on selkeesti parempi kun mitä se oli hoitosessijon alussa. Oonhan mie noijen "kotiläksyjen" parissa ahertannu iteki sen minkä oon jaksannu ja viittinny. Joutamisestahan se ei ole kyllä kiinni, koska 10 minuutin satsin voipi tehä koska vaan, kuinka kiireessä tahansa. Polvi on kyllä semmonen kapistus, että tuo kipu ei siitä välttämättä hellitä kokonaan, jos aiheuttaja on sitä mitä uumoillaan.

Eilen käin illalla juoksemassa 8 kilsaa ja tunne oli edelleen mahtava, koska mitään ylimääräsiä suurempija kipuja eikä kiristyksiä ollu havaittavissa (jos ei päätä lasketa lukuun) ja vauhtikin oli noissa olosuhteissa Uunolle ihan ok avg 5:14. Tänään herräilin viijen maissa ja käväsin reilun puolen tunnin pyöräpätkällä ja nyt illalla satulahommissa myös, nyt vajaan tunnin.

Suunnitelma tuosta parin viikon sisällä tehtävästä 20 kilsan mittasesta juoksulenkistä tuntuu edelleen maholliselta toteuttaa? No se on nyt kyllä satavarmaa, että jotaki oon oppinnu mieki ja jos pikkusenki alkaa tuo lumpijokipu lissääntyä otan pakit, enkä taas tyri hyvin alkanutta koipijen kohentumista liijallisella koheltamisella. Viisysin pitäs alkaa pikku hiljaa jo viisastumaan ja nöyrtymään...... (vaikkakaan en tuohon jälkimmäiseen oo vieläkään valmis ja ensimmäiseenkään ei enää edellytyksiä ole)

Lykkään tuohon vielä Uunomaista mussiikkija, jota ei kaikki kyllä kärsinne kuunnella?

tiistai 6. marraskuuta 2012

Uuno oopperan kersanttiharjotuksissa

Uunolla on ollu onnelline elämä siinä suhteessa, jotta lähes kaikkee on kokkeiltu ja tilaisuus ollu kokkeilla avoimin, nykyään jo huononäkösin silmin ja tänään myös edelleen hyvin kuulevin korvin. Tälle sessijolle oli tuo ajankohta kyllä itelle vaikija ja lähteminen tähän "testiin" oli kiven alla.

Rouva-Uunon systerillä on semmonen lahja, joka Uunolta puuttuu tyystin, nimittäin tuo laulun lahja. Siinä on Uunoki päässy moneen tapahtumaan jo osalliseksi, mutta ei ihan heti ois luullu, jotta vielä tämmöseenkin päästään. Oli nimittäi mahollista männä oopperaan (lausutaan "uuppera)! Vaikka tää ei nytte ihan varsinaine kisa vielä ollutkaan, vaan vasta joku "kersanttireeni" tai "luutnanttiharjotus", mutta sai siinä esimakua siitä ihan oikeesta tapahtumastakin. Onhan siellä orkesterissa ensimmäisen viulun soittajanaki Rouva-Uunon sukulais-immeisiä.

Miulla ois ollu mahollista käyvä joku lyhkänen liikuntasessijo vetasemassa ennen uupperaa, mutta olin ihan rättiväsynyt erittäin huonosti nukutun yöseuvun jälkeen ja muutenki olotila ei tuntunnu ihan kohillaan olevan ja niinpä vetasin hetekalle vähäksi aikaa oikosilleen kun mörskälle kerkisin.

Sitte ruvettii tekemää lähtöä Giuseppe Verdin Rigoletto -uupperan kersanttiharjotuksiin. Hommahan kesti 2,5 tuntija yhellä, reilun vartin mittasella tauvolla varustettuna ja täytyy kyllä sanova, että homma ei Uunoo pitkästyttämään käynny missään vaiheessa. Seurailin siinnä kuuntelun lomassa ihan nokan alla soittelevaa orkesterin jäsenistöä, ja homma ei kyllä ihan helpoimmasta päästä kyllä ole. Ote ei saa herpaantuva missään vaiheessa ja siitä pittää se tahtipuikkosella jöötä pitävä orkesterin keulamies huolen.

Vaikka tässä nyt oltiinkin pelkästään saavana osapuolena, eikä PA-Uunolta autobensoja enempi tinareita tähän hommaan kulunnu, en pitäsi yhtään mahottomana, että kävisin joskus kattomassa ihan maksullisenki uupperan. Oli kyllä aika mahtavaa ja ne varsinaiset laulun taitajat kyllä kaikki hallihtivat homman täyvelleen ja ekan puoliajan aikana sattunut joku "kämmi" jäi kyllä täyvelleen asiaan vihkiytymättömältä huomamatta.

Hommaa oli senverta helpotettu, jotta tarinan juoni tuli tekstinä myös kankaalle, jotta italijan kielellä toteutettuva laulantaa ja tarinaa oli helpompi Etelä-Karjalaisenki ymmärtää.....

Isukki kyllä saattoi kylkee kääntää, jos tän tietoonsa sai. Täytyy käyvä Utin Lepolassa tarkistamassa asija.

Kovasti suuri Kiitos Rouva-Uunon siskolle, kun järkkäsi tämmösen experiencen ja Rouva-uunolle myös!

Suosittelen ehottomasti myös muillekin ennakkoluulosille ja luulo- ja kuulosairaille.........................

Kovasti tuo vajavainen mieli kuitenki halajaa jo lämpösemmille maille näijen sohjossa rämpimisten jälkeen!

maanantai 5. marraskuuta 2012

Kiitos rautanäppi Carolle

JEES oli tätä iltapäivää hyvin kuvaava sananen. Koppisessijo ei kyllä tähän kuulu ja sitä kuvaa NOU. Aamulla herättyäni koitin taas aktiivisesti 10 minuuttia venytellä.

Aamupäivällä oli taas tunnin mittane fysikaalinen sähköllä ja tehovenytksellä ja takareiden/polven hieronnalla. Uunohan siellä kertaalleen kävi jo tuntia liijan aikasin..heh-heh tätä vahuuven riemua. Pääkoppa joutuu aika koville, kun tää vielä tästä heikommaksi mäne, niinku olettaa sopii. Sitte syömään ja kiivasti kopille takasin. Koppisessijon jälkee tulin kotija ja yökhurttipurkillisen ja myslin sekotuksen jälkeen pukasin lenkkivermeet niskaan, nyt pikkusen keykäsemmän kaavan mukkaan. Jalkaan keykästä kilpatennarija ja testaamaan kinttuja ja juoksua.

Alottelin 10 min kevyellä hölkällä. Sitte rupesin rykimää pikkusen kovampaa ja homma oli todella mainijota. Ei mitään kipuja  missään. Uuno jo välillä luuli, jotta nyt on loppu jo koittannu tällä maan päällisellä kituuttamisella ja kääkkä on päässy paremalle puolelle...

Viis kilsaa vetelin kahen vajaan minuutin pysähyksellä ja keskivauhiksi kello näytteli 4:38. Olin todella tyytyväinen. Pikkusen tuo polvi kyllä nyt jurmii, mutta takareisijumi ei ensinkään. Viime lauantain "yöjuoksu" Taavetissa oli eka kivuton lyhyt juoksureissu. Hieroessa tuossa takareidessä kyllä helposti löytyy kipeitä, ilmeisesti vanhoja arpikudoksia, mutta venyttelyssä/hieronnoissa on jänteet senverta nyt venynny, että kipu ei enää tunnu juostessa. Siinä kääkän diaknoosi nykyhetken hyvästä tilasta.

Kiitos rautanäppi Carolle! Viime perjantain tehovenytyksen jälkeen reisi kipeyty ja aiottu lyhyt juoksulenkki piti vaihtaa sunnuntaipyöräilyksi, mutta lauantaiaamuset pari vesisoutusessiota ja pyöräretki ja päivän nikkarointi vesisateessa oli hävittänny reisioireet.

Nyt on tarkotus tän kuukauden loppuun saada pisimmät juoksulenkit pidennettyä yli 20 kilsan mittasiksi ja tätä muuta toimintaa, jota oon nyt tehny jo viikkokausija en kyllä unoha. Toivotaan, että tuo polvi antasi Uunon suunnitelmille myöten ja malttasi olla aloillansa...

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Mahtavata meininkiä

Mahtava oli viikonloppu ja viilinki poikkeuksellisen hyvä, vaikka nuo keliolosuhteet oli taas semmoset niinku Perslandiassa ylleensäkin eli vettä losotti perjantai-illan ja lauvantain ihan kokonaan.

Mökille hyökkäiltiin perjantaina, vaikka vettä komijasti paisteli. Enste Uuno nykäsi lyhkäsen takamuksienhiertolenkin heti koppisessijon päätteeksi kun kotija kerkisi. Viime viikonloppunahan Uuno oli jättänny lahjasatulan avvaimen mökinrantaan, kun oli niin paljon rompetta hevospeliin lastattavaksi, että avvain kun maahan tippu, ja Uuno ei sitä heti siitä ylös nostannu, ni homma unehtu kokonaan. Sitte Kouvolassa muisti palautu ja kirroilun säestämänä oli katkeraa todeta, jotta sinne se jäi parkkipaikan hietikkoon Kivijärven rantaan.

No nytte kun siinä pimmeessä parkkipaikalle perjantaina tultiin, ottalohkovalojen kanssa Uuno käveli suoraan lastauspaikalle, ja siinä oli lahjasatulan avvain ihan kenenkään löytämttömänä ja tallessa. Heh...mukava oli se siitä pikkusen mutasenaki noukkia oikijalle omistajalle. Sitte ottalohkovalojen avulla puijen pilkkomiseen ja mörskän lämmitykseen.

Aamulla vesilosotus jatku, mutta kahvit helttoihin ja venholle. Huopasin koko tuon 1,2 kilsan matkan kun ei viittinny venhoa ennää ruveta käänniskelemään. Siinä olkapäitä kivistellessä ja kumilurtsi päällä kovassa vesisateessa ja keskellä järveä huopaillessa lievään sivutuuleeen, tuli pikkusen hymyvä Uunonki märkiin huulipieliin. Onkohan tää ihan järkihommaa, ajattelin....mutta yhtä järkevää se on, kun mikä muu homma ja tekeminen tai joutenolo tahansa. Missään tekemisessä ei mitään järkeä ole, varsinkaan ns. järkitekemisessä. Mantereelle kun saavuin, venhosta lahjasatula alle ja sotkemaan edelleen kovassa sateessa Taavetin keskustoja kohen. Sitte kiekkasin takasin enne keskustaa ja soutamalla takasin mörskälle.

Sitte pikkusen juopottelua ja puukopin rakennushommiin koko "Rouva-Uuno ja poika"- rakkennusvirman voimin. Vettä sato kovasti edelleen, mutta nyt oli päätökset tehty homman tekemisestä ja siinä ei ennää ruvettu kärvistelemään ilmoja. Mukavasti homma edisty ja sitte jo taas ottalohkovalojen voimin uuno souteli mantereelle. Tennarit autolla koipiin ja vesipaisteessa pikkunen lenkki Teppoilin nurkille ja takasin ja soutupelillä mörskälle saunan lämmitykseen. Koko rakennsuvirma pilkko taas puita ja hoiteli veet pataan ja tulet kiukaan ja patasen alle ja kiukaalle lopuksi foliossa muonaa, eli ryynäreitä, sipulia, paprikaa ja muuta täytettä vattaan, ja pikkusen päihinki. Valojakaan ei mörskällä enää voi poltella, kun tehot on jo käytetty aurinkopanneelista näillä aurinkovapailla seuduilla. Mukava on kuitenki kynttilöijen valossa pelätä pimmeetä ja mörskän poroksi palamista.

Aamulla sama samba jatku ja yritystä oli koko sunnuntain. Vesisade oli yön aikana loppunnu ja homma saatiin todella hyvälle mallille. Kotimörskälle ku kerittii ja romut saatii hevospelistä raijattuva sisälle ja osa talliin Uuno lähti polkasemaan lahjasatulalla pikkusen pätkän....Mahtavata meininkiä, ei tavinnu uutisija hermoilla, eikä muutakaan maaliman mahotonta mänövä.

Kuvassa rakennusvirman ylin johto tekee välitarkastusta ennen sunnuntain loppurutistusta...

torstai 1. marraskuuta 2012

Sökökone

Mie sain itteni taas jonkunmoiseen yli-impedanssitilaan noijen telkkarin uutisten kattelusta. Uunon polvet ja kallo ei kestäsi enää yhtään kyykytystä, mutta ihan pakko sitä on vielä sietää niin kauan kun ihmisten ilmoilla joutuu olemaan. Parempi olis ellellä vaan tuolla eläinten ilmoilla erakkona eli mökillä tai ettijä jostaki sopivan lämpönen vuori ja paeta sinne. Perslandian vuoret on liijan matalija ja kylmiä etenki talviaikaan, että ne ei Uunolle kyllä kelpaa tähän tarkotukseen.

Veetyyli tuli mieleen ja purkautu epämääräsen mölinän muodossa uloski asti tuolta jostakin aivottomien aivolohkojeni uumenista kun joku pankkiholvin pitäjä julkasi semmosen asijan uutisissa, että käteisen nostamisesta automaatilla pitää ruveta makselemaan ihmisten rahaa. Saatana, huonot on muistit holvin pitäjillä (miulla on ihan onneton ja huono dementikon muisti enää jälellä, mutta jopa mieki tän asijan vielä muistan. Ihmettelen, ettei holvinpitäjä sitä muista). Huonomuistisija on muutenki likkenteessä ja vapaalla jalalla nykyvään suuret joukkiot, eikä ne välttämäti oo dementikkoja niiko Uuno on.

Tässä ei oo montaa vuotta ku piti siirtyä automaatteja käyttämään, jottei mäne "palvelumaksua" siitä palvelusta, minkä ite automaatilla tekee itellensä. Sillä konstilla sattiin pankkiholvit neideistä vappaksi ja tiskit tyhjiksi ja miljardien säästöt, kun ei pankkiholvin pitäjän enää tarvinnu sitä enne normaalia palvelua ja ihmisten palvelemista teettää neitosilla.

Nyt se homma onkin sitte kääntynny ihan nurinniskoin. Nyt siitä pankiautomaatinkin käytöstä pitää ruveta maksamaan. Seuraavaksi tulee varmaan joku sökökone, jolla saa rahaa seinästä jos saa ja siitä ei tarvihe sitte maksaa mitään, ja parin vuoden kuluttua siihenkin lätkästään joku arpajaisvero ja sekin menee maksulliseksi jne...jne........Onkohan kukaan muu miettinny pitääkö näitä hyävksyä ihan mukisematta???Uuno eilen aamulla kahvitunin jatkeeksi "mukisi" niin innokkaasti, että muki tippu lattijalle ja mäni tuhannen pirstaleiksi....

Ja pääälle vielä kaikesta huolimatta hyvää ja yksinkertasta mussiikkia yksinkertaselle Uunolle

tiistai 30. lokakuuta 2012

Pikkusen naurattaa

Pikkusen naurattaa, ja itkettää nyt taas muutama asija. Pillerinpyörittäjät oli lähetelly vastineitansa tuosta D-vitamiinipurnukkahommasta, mutta ei ollu yhelläkkää vastineen ja sertifikaatin lähettäneellä taholla sattunnu oikijasta erästä näytettä läheteltyvä, eli niistä satseista, joissa vajavaisuuksia pitoisuuksissa oli. Voi perkele, että on ollu taas huonoo tuuria satsien lähettäjillä ja vielä huonompaa vajaijen kippojen ostajilla.

Toine juttu on sitte (joka ainoa kerta) nuo meijän vajavaisen rosentin omaavat vaalit. Sen enempijä ei taija ennää niitä rosentteja miun tarvita vatvoo, mutta se minnuu naurattaa kovasti mitenkä yksinkertasina meijän keulaihmiset pittää tavallisia monimutkasia ihmisijä (Uuno ei tähän porukkaan ihan tälläkään kertaa ylety). Oli nuo eri porukoijen rosentit sitte mitä tahansa, jokahine porukka on rosenttijen julkasun jälkee puheijensa mukkaan voittannu. Ja jokahine kehuu kuinka hienosti mäni homma meijän porukan osalta. Vaikka ei ois käynny ku elämän kierokoulua tavalline ihmine, pässi ja jopa Uunoki ymmärtää, että jos numeron eessä on miinus-merkki se tietää vähennystä ja jos siinä on plussa, se ylleensä on lisäystä.

Pässi tuli nyt laitettua itteesä huonompaan porukkaan ihmistä viisaampana eläimenä, mutta parempaakaan elukkaa en nyt tähän eläinkuntaa edustamaan keksinny.......pässiltä pyyvän nöyrimmin anteeksi.

lauantai 27. lokakuuta 2012

Voipi kaatuilla ja hoippuroija

Unet jäi tänäki yönä aikalailla vaillinaiseksi jostakin kumman syystä. Vanhoilla ihmisillä yleistä tautia tämmönen epämääränenn kieriskely hetekalla, nuoremmat siinä normaalisti nukkuvat tai muuta muhinoivat. Heittelin vielä yönselässä "rätit" pesukoneeseen ja tunnin perästä kuivuriin ja koitin lukija.Meneillään on Danielle Steelen "Lahja"-niminen kirja. Nuo Steelen kirjat on kyllä pikkusen liijan sliipattuja miun makkuun, mutta kun kirja on alotettu, viijään sekin lukemalla loppuun vaikka leukaperät irvessä, niinku kaikki muuki tässä elon rallissa.

Nyt lähen pyörällä taas kaatuilemaan, kun siellä on niin pimmeetä ni voipi kaatuilla ja hoippuroija ihan rauhassa kenenkään häiritsemättä hyvää hoippuroimistani. Sitte Luumäelle ja ehkä kipasen myös äityliinin tykönä Lappeenrannassa ennen venhoamistani Kivijärvellä? Pakkasta näyttäsi olevan -5°C:n verran ja lunta edellen jokunen centimo maassa. Siihen on hyvä pyöräilijän köllähellä...

perjantai 26. lokakuuta 2012

This is the Road to Hell

Nytte se sitte alko se esimakujen makustelu, mitä tuleman taas moneksi kuukauveksi pitää. Talvi pukkaa päälle joka laijalta ja se nostelee käyrää korkiammalle vaikka täällä etelämmässä ollana tätä Perslandiaa. Aamulla oli mukava vartti yritellä kaaputella ruunan lasiloita kirkkaammaksi huonolla tuurilla.

Miun seuraajakolleega oli männy pesasemaa hevospelinsä ja kolleega tuli lähes pari tuntija myöhässä kaikenmaaliman ovenkahvat ja ikkunoijen vetimet käsissä ja tippa silmässä työmaakopille. Oli vetassu koko masiinan luukut umpijäihin ja vetimet ei ollu innokaan työmaakopillelähtijän voimankäyttövä kestänny, vaan olivat kokonaa irtaantuneet hevospelin muusta ruhosta.

Sitte sato päivän aikana usijamman sentin lunta ja kaikki tiet oli ihan liipalla ja Uunon ruunasa on semmoset sileistonit nyt alla, että niillä ei pääse hyvin likkeelle karkijalla sepelilläkään saatikka liippajäisellä tiellä. Mie koitin ennakoija, ja kirsin tuolta Tehontien kautta, ettei tarvihe tuoho tunnelinmäkeen jäähä sutimaa ja tukkimaa koko kylää töistälähtijessä. Se oli kyllä oikija veto.

Ajelin Nipan krillin ohitte ja Kossilan autotallijen valoristeyksee sitte jouvuin pysähtymää. Siitä oli lähtö tukalaa ja tuskasta ja takanaolijoijen sireenit ulvo ja Uunon hevospelin rengas, mutta hevonen ei juuri muutamaa milliä enempää eteenpäin liikkunnu. Sivusuunnan liike oli paljo isompaa. Siinä ei ennää joutannu valojen värijä kattelemaa, ku usutin ruunaa likkeelle. Hengissä siitä selvittii ja nuo viimoset jyrkät ylämäjet hirvitti kovasti jo etukättee, mutta onneksi ne oli hiekotettu ja korsulle saakka pääsin.

Sitte heti kiivasti vaihtamaa talvikavijot ruunalle alle. Hauska oli kylmissään lumessa kontillansa pyörähellä ja koittaa sovitella ruunan alkuperästä, pellistä tehtyvä ja erittäin taipusaa nostovempulaa hevospelin reunan alle ja toivova, että polle pystyssä pysysi ees sen aikaa ku oli ilman kaviota. No sekin onnistu kiivaan kiukuttelun ja kirovamisen voimalla alta tunnissa.

Sitte oli vuorossa lahjan satulointi ja jäiselle ja lumiselle baanalle kaatuilemaan....lystijä piisasi, mutta en ollu ainova kaatuilija. Takatullessa mopoilija vetasi "kupit" keskelle vanhaa Mikkelintien pätkää. Mie kysäsin, että miten kävi? Jokunen voimakkaampi sananen pojan suusta tuli, mutta ei siinä onneksi pahemmin käynny siinäkään. Jotenkin tako koko pyörähtelyretken ajan tuon Chris Rean mainijon kipaleen Road to Hell kertosäe This is the Road to Hell......     

torstai 25. lokakuuta 2012

Lailline kusetus kunniassa

Uunon mieliohjelmiahan töllöstä on Uutiset ja erilaiset asiaohjelmat. On kuitenki ollu selvää miulle itelle, että oon kysseisille ohjelmalajeille kovasti allerginen ja viimevuosina allergiset reaktiot on vaan lissääntynny. Lähes joka lähetyksen jälkee ottasuonet pullottaa ja päässä kihisee, eikä tän illan suosikkiohjelma poikkeusta siinä suhteessa tekassu.

Kyseessähän oli tällä kertaa tuo D-vitaaminipurnukkajupakka, joka sai miut taas manailemmaa ja perintönä vissiin tuolta äitin puolelta Hurtanmaalta saadut ottasuonet alko myös ohimoilla pullottamaa ja läges irtaantummaa tuosta kaljuuntuneesta lahoavasta kallostani. Isukki sai miut vakuuttuneeksi joskus remmisoussinki voimalla, että varastaa ei saa eikä kannata, ja jos niin tekkee, siitä joutuu tanssimaan kalteritangova, jos kiinne jääpi ja aina siitä kiinne jääpi. Nykyaikana tuo homma ei paikkaansa pijä, ja siitä ei taija suurempia seurata, jos sen "laillisesti" tekkee.

Vissiin tuo D-vitamiinipurnukkabisnes on jotenki lailla suojattu vai mikä on vikana jos purnukoijen sisällöstä vastaavat tahot pälkähästä pääsee pelkästään sillä, että vajaasisältöset kipot vejetää vaan markkinoilta pois, eikä mitää muuta seuraamusta siitä tule. Kaikki kauppamiehetkään ei sitä poisvetova edes tunnu tekevän, vaikka tietäävät, että vitaamiinilöitä ei purkeissa tarvittavaa ja ilmotettua määrää oo. Luulisi, että noilla purnukkabisnesten tekijöillä on tarkat mittalaitteet ja punnukset, joilla ne laittaa pikkupurkkeihin oikijan ja ilmotetun määrän tavaraa. Nyttehän ei silleen oo käynny, vaan tavaraa on tullu toimitettuva nassakoihin liijan vähän ja osa purnukoista on myyty tykkenään ilman ilmotettua kamaa.

Kyllä ennne "hyvään aikaan" ku hiekkaa tai paskaa ostettii vaikkapa kolme kuormaa ja pottuja kolme kappaa, ja toimitettii van yks tai ei yhtään ja maksu oli toimitettu laillisesti, siitä alko välittömästi "täyshoito" ja tangon valssaaminen kivisessä ja jäykillä verhoilla varustetussa mörskässä. Nykysin on kaikennäkönen valehtelemine ja laillinen kusetus kunniassa.....taijan yritellä iteki muuttuva nykyaikaseksi ihmiseksi .



sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Kihlabilleissä

Perjantaina alku-ilta vieteltii kihlabilleissä. Onnea kovasti vielä kerran komialle parille! Sitte vielä kotia ja ruunalla Luumäelle ja romut pimmeessä venhoon ja "käsikopelolla" kilsan laivamatka Haapasalon saareen. Siellä otsaluuvalojen kanssa puijen pilkkomisseen ja saunavesijen kantoon ja sauna vielä tulille. Mäni rapijasti suununtain puolelle, ennenku pääs hirsijä vetelemään.

Iltapäivällä sitte vetelin mettässä hirsiä ja pätkin niitä pieniksi niin kauvan ku saha pelitti. Siinä sahassa oli koko aika käyntivikkaa, eikä kierrokset meinannu pysysvä millään ylläällä. Pitää ennen suraavaa käyttökertaa pistää pirstaleiksi koko masiina ja puhistella paikat ku ilmiselvästi ilma- tai bensavaje sitä vaivasi.

Aamulla verryttelynä naarattii ekaks karanenet laiturinpätkät kotisatamaan ja nostettii jo koko kapineet maalle seilaamasta. Vesi oli taas noussu viimekerrasta viitisen senttijä ja laiturit oli siitä riehaantunnu sillee, että ne lähti omille teilleen. Keväällä on kyllä melkoset vesimäärät Kivijärvessäki, jos talvella vielä lunta pukkaa vähänkään normaalisti. En muista veen ollen näin ylhäälllä syksyllä kertaakaan aikasemmin koko meijän Haapasalossa möyrimisen aikana. 1980-luvulta lähtien on tuolla suunnalla kyykitty.

torstai 18. lokakuuta 2012

Lyttyynpainunutta runkoani

Viimeyö tuli oltua vuorotöissä unijen kanssa. Vuorot oli loppupäässä kahesta lähtijen tunnin pätkissä. Ylöspomppauksen jälkee pitelin 10 minuuutin erittäin vaivalloisen venytyshetken kammarin lattijalla. Sitte kopille...

Kopin jälkeen kotia ja suorittaamaa kotiläksyjä: (5+3+2min/jalka-polvilumpijonotkahus) ja (5min/reisi). Eli yhteensä 30 minuutin tuokio.

Sitte satuloin lahjan ja heti ku ulos pääsin alko satamaan erittäinki piristävästi. Ketjut pyörähteli kyllä mukavasti rattaijen ympäri sateesta huolimatta. Ennne takasinkääntymistä Valkelan kirkolla alko vesi jo tunkemaan itteesä käsivarsien etupuolelta ja rinnuksijen kohilta jo Uunon nahkalle. Sopivasti sitte ku Lehtomäkeen takasin pääsin sadeki loppu. Ajotus ei tällä kertaa ihan nappiin nyt osunnu.

Vielä oijon 10 minuutin normisetin lyttyynpainunutta runkoani jos en sitte innostu keskirunkoa tuossa tvisstauslaitteessa vispaamaan...

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Syntymähumala eritoten...

Varttii vaille kuus lähin korsulta lahjasatuloimaa reiluksi puoleksi tunniksi normisatsin. Sittehä oli yheltätoista fysiatrinnan luona miittinki. Täytyy kyllä sanoa, että eilisten kotiläksyjen jälkeen oli jo melko hakattu olotila etenkin reisien eri puolilla ja pakaroijen aluveella.

Alkulämmittely tehtii sähköllä ja sitte alettii tositoimiin. Tunnin jälkeen, ja etenki loppuvartin aikana ei Uuno muistannu ees hengittää senverta nuo nelssonit ja lukot kyllä puri ja jalat jo Uunollakin oli oikenemaan päin. Lisää tuli vielä pari uutta kotiläksyä....heh-heh, nyt alkaa olla "melkosen vaihetelevaa" tää Uunon reeninki. Lisäksi vielä Uuno joutu myöntymään pitkin hampain ja venyvin naamoin, että ei nyt tän "kuurin" aikana juoksuaskelia ota, vaan viikko-pari tehää vaan korvaavia reenejä, pyörän selkään saapi könytä, jos kotiläksyjen jälkee vielä listo kestää lahjasatulalla.

Tänää iltana ei kyllä haluttannu satulointi. Oli vaikijaa ja vaivalloista nuihin umpisolmuloihin tosi kippeillä jäsenillä itteesä yritellä. Jos mie tällä konstilla saan homman kuntoon, ni lupaan nuo liikkeet kyllä jättää pysyväiseen settiini, niin kauan kun terveyttä riittää nijen tekoon. Tuntuvat olevan erittäin tehokkaan tuntusia. Tuo väkevähkö lääkitys tietysti hillihtee myös ylimääräsiä kipuja pikkusen ja syntymähumala eritoten.....Nyt hetekalle....

tiistai 16. lokakuuta 2012

Se räpsähti poikki

Tännää sitte alotin tuon 10 kerran polven fysioterapijan. Fysiatrinnan vissiitillä keskuteltiin aluksi rakentavassa hengessä ja oijottii Uunon harhakäsitykset ja -luulot ekaks. Sitte ruvetttii oikomaan polvija ja laiteltii anturat vasuripolven ympärille ja ei kun töpseli seinään. Hyvin sätkytteli reisilihasten paikat ja kuumotti patellan alareunan paikka. Huomenna sitte jatketaa mihin tänää jäätiin.

Sitte syöksähin muonitukseen. Miehän oon käynny soppaa hämmentämässä tuolla Kauppahallilla ku nuo virman ruokalippuhommat mäni Uunolle ylivoimaseksi ostaa. Uuno saapi joka tilipäivä pienen määrän semmosia lippuja, jotka käypi lähes jokahiseen Euroopan maahan, eikä tarvihe niijen kanssa kalkyloija tarviiko pulittaa lisäsenttejä eikä miettiä sitä käypikö ne nyt tähän vai tuohon viereiseen ravitsemuskonttoriin, vaikkakin niistäkin välistä joku vetää aina sievosen tilin. Joka paikkaan ne kuitenkin otetaan ilomielelä vastaan nuo Uunon niukat liput. Muonituksen jälkee käin rohtopuodissa pillerit noukkimassa ja nakkasin ekan nessuun. Lukasin purnukasta vielä nuo sivuvaikutukset ja niitä ei ihmisen eikä eläimenkää sen perusteella pitäs suihinsa laitella, mutta Uuno sen varmaan voipi tehä turvallisin mielin?

Kotija ku kerkisin mietiskelin mite saisin nuo fysiatrinnan kanssa sovitut likkeet kotona tehtyvä. Kättelyssä kokkeilin viritellä jotaki ikivanhaa Pilatusgummija tuohon mun penkkiin reisilihasliikkeeseen, mutta muutaman kokeilukerran jälkee se räpsähti poikki eikä hommasta mitään tullu. Sitte kasasin kaikki löytämäni ranne ja nilkkapainot vasurijalkaan isoksi köntiksi ja jo homma rupes pelittämään, että sain homman valmisteltua illan pikkusta voima-sessijota varten.

Sitte nykäsin 10 minuuttija ripijää kävelyä ja 30 minnuuttija juoksua ja 10 kävelyä ja kotia suorittelemaa tuo fysiatrinnan kanssa sovittu voimailusetti. Venymisenki vielä teen ja sitte hetekalle valvomaan.... 

maanantai 15. lokakuuta 2012

Ottaa pikkuse ohimoista ja pakottaa pikkuse patellaa

Uunova nyt ottaa pikkuse ohimosta ja punane väri hohkaa hohkaluusta ja pakottaa pikkuse patellaa. Miulla ei taija olla muuta mahista ku jatkaa tätä alkumetreillä olevaa lääketietellistä opiskeluvani, jotta tuoho vasuropolveen sais jonkunmoisen tiaknoosin aikaseksi vaikka ite.

Minnuu on kovasti alkannu eppäilyttämää viimepäivinä, että jompi kumpi diaknoosi (vuonna 2008 tehty tai 2012 tehty) on joko tehty hutiloijen, tai sitte se on tehty eri polvesta tai eri ihmisestä tai sitte on tapahtunnu joku ihmeparantuminen tai Uuno on nyt vihdoin seonnu ihan täysin. Senverta erilaisija on diaknoosit keskenään. Tätä ihmeparantumista ei tuo jatkuva polvijomotus kyllä taija oikeen puollella?

Sain tännää lääkärinnan resetin fysikaaliseen 10 kertaa ja pilleripurkki kaheksi viikoksi pilleri/päivä. Veikkaisin lähes varmaksi, että ei toimi, mutta rouskutellaan vielä nuoki loppuun. Toivottavasti oon arvailuissani väärässä. Kohta korisemaan hetekalle ja sitte taas lantakasan ja talikon äärelle ja kimppuun.

Uunon vasemman polven magneettikuvien lausunto vuodelta 2012:

Lausunto:Polvinivelessä ei nesteylimäärää ole. Meniskit, kollateraalit, retinakulumit ja ristisiteet ehjät. Rustoiset nivelpinnat säännölliset. Ei patologista hohkaluuödemiä. Quatriceps insertiossa vähän Signaalilisää.

Ylläoleva lausunto ei selittelyitä tarvinne. Lumpio ihan mahottoman hyvässä kunnossa, eikä tietoakaan noista vuoden 2008 löydöksistä???????

Uunon vasemman polven magneettikuvien lausunto vuodelta 2008:

Meniskit signaalirakenteeltaan säännölliset, ei rupturaa. ACL kuvantuu kulkusuunnaltaan ja ääriviivoiltaan säännöllisenä, ei ruptuuraan viittaavaa. ACL:n sisäosan signaalirakenne kohtalaisen vomakkaasti korostunutta. Löydös sopii selittymään joko rakennevariaatioon tai mukoidin degenaraation pohjalta. PCL ja collateraaliligamentit säännölliset. Patellajänne paksuudeltaan ja signaalirakenteeltaan tavallinen. Tibian insertion alueella ei merkittävää tendinoosiin viittaavaa löydöstä, ei myöskään bursiittia tai signaalipoikkeavuutta infrapatellaarirasvassa tai hohkaluussa. Quadriceps-insertio tavallinen. Patellarustossa alalateraalisesti lievää ohentumaa ja hieman chondromalaciaan viittaavaa signaalikorostumaa, lisäksi alueella todettavissa vähäinen reaktiivinen subchondraalinen signaalimuutos. Muuten patellarusto tavallinen, mediaalisessa plicassa ei merkittävää paksuuntumaa. Tibiofemoraalinivelen rustopinnat tavalliset, ei defektejä. Polvinivelessä ei nesteylimäärää. Takamediaalisesti semimembranosus bursa lievästi paksuuntunut ja nestetäytteinen, paksummillaan lähes ½ cm. Polvitaipeessa ei Bakerin kystaa. Luurakenne tavallista.

Lausunto suomeksi Uunon erittäin vapaasti ja vajaasti kääntämänä:

Nivelkierukan signaalirakenne säännöllinen, ei repeytymää. ACL-nivelside kuvantuu kulkusuunnaltaan ja ääriviivoiltaan säännöllisenä, ei repeämään viittaavaa. ACL-nivelsiteen sisäosan signaalirakenne kohtalaisen voimakkaasti korostunutta. Löydös johtuu rakennemuutoksesta tai liman "kerääntymisestä".

(Mukoidin degeneraation ilmeneminen on yleinen signaalin nousuun ACL-nivelsiteessä ja aiheutuu repeämästä. Se voi johtua myös akuutista tai kroonisesta, välissä olevasta ACL-nivelsiteen osittaisesta repeämästä. Kuitenkin mukoidin degeneraation yhteydessä toissijaiset merkit ACL-nivelsiteen vammasta ovat poissa. Näitä toissijaisia merkkejä ovat luun ruhje, Meniscal-repeämä, aiempi osittainen Tibian (sääriluun) sijoiltaanmeno ja muut nivelsiteen vammat. Lisäsys/Suomennos:Uuno).

PCL-Nivelside ja sivuristisiteet säännölliset. patellajänne paksuudeltaan signaalirakenteeltaan tavallinen. Sääriluun kiinnitysalueella ei merkittävää tendinoosiin (ks. Määritelmiä) viittaavaa löydöstä, eikä nivelpusitulehdusta tai signaalipoikkeamaa infrapatellaarirasvassa (ks. Määritelmiä) tai sisäluussa. Nelipäisen reisilihaksen kiinnitys tavallinen. Polvilumpion rustossa alareunassa lievää ohentumaa ja hieman chondromalaciaan (ks Määritelmiä) viittaavaa signaalikorostumaa, lisäksi alueella todettavissa vähäinen reaktiivinen subchondraalinen (ks. Määritelmiä) signaalimuutos. Muuten polvilumpion rusto tavallinen, nivelkalvon rustossa ei merkittävää paksuuntumaa. Povinivelen rustopinnat tavalliset, ei virheitä. Polvinivelessä ei nesteylimäärää Reiden takasisäreunan semimembranosus-lihaksen limapussi lievästi paksuuntunut ja nestetäytteinen, paksummillaan lähes ½ cm Polvitaipeessa ei Bakerin kystaa Luurakenne tavallista

Määritelmiä:

1) Meniski, meniscus, nivelkierukka polvinivelen pintojen välissä olevat C-kirjaimen muotoiset rustot, joita on kaksi kummassakin polvessa.

2) Ruptuura. repeytyminen, repeytymä, repeämä

3) On olemassa neljä suurta nivelsidettä polvessa. Nivelsiteet ovat kuminauhamaista kudosta, joka yhdistää luita toisiinsa ja tarjoaa vakautta ja voimaa. Neljä nivelsidettä polvessa yhdistää reisiluun (thighbone) ja sääri (shin luuta), ja sisältää seuraavat:

· Anterior cruciate nivelside (ACL) - nivelside, joka sijaitsee keskellä polvea, joka ohjaa kierto-ja liike eteenpäin, sääriluu (shin luuta). Eturistiside

· Posterior cruciate ligament (PCL) - nivelside, joka sijaitsee polven takana, joka hallitsee taaksepäin liikkuvuus, sääriluu (shin luuta).Takaristiside

· Mediaaliset vakuuden nivelside (MCL) - nivelside, joka antaa vakautta sisempi polvi. Sisempi sivuristiside

· Lateral vakuuksia nivelside (LCL) - nivelside, joka antaa vakautta ulompi polvi. Sivuristiside

4) Pelkästään nivelpintaan liittyvät murtumat voidaan jakaa subchondraalisiin murtumiin, joissa nivelrusto on ehjä sekä chondraalisiin ja osteochondraalisiin murtumiin.

5) Polvilumpion eli patellan alapuolella oleva rusto on luonnonmukainen iskunvaimennin. Ylikuormitus, vamma tai muut tekijät saattavat johtaa tilaan, joka tunnetaan nimellä chondromalacia patella. Se on yleisnimitys polvilumpion alpuolisen ruston vaurioon. Tarkempi termi edellä mainitulle on: patellofemoral-kipu syndrooma. (Uunon suomennos).

6) Degeneraatio. rappeutuminen, rappeuma, tuhoutuminen, vaurio.

7) Mukoidi, mucoides limaa muistuttava

8) Mucoid degeneration of the ACL, along with tears (repeämä) and…, is a relatively common cause of increased signal within the ACL. The appearance can mimic (ilmentää) that of acute or chronic interstitial (välissä olevaan) partial tears of the ACL, however in the case of mucoid degeneration secondary signs of ACL injury are usually absent. Secondary signs include: bone bruising (ruhje), meniscal tears, anterior (aiempaan) subluxation (osittainen/lievä sijoiltaanmeno) of the tibia, and other ligament (nivelside) injuries.

9) Lateraali, lateraalinen, lateralis sivunpuoleinen, sivulla sijaitseva, kaukana keskitasosta sijaitseva, ulompi, sivu-, laita

10) Tendinoosi on jänteen degeneratiivinen tila, johon ei liity enää akuuttia tulehdusmuutosta. Tendinoosissa jänne paksuuntuu paikallisesti tai laajemmin.

11) Bursiitti eli limapussitulehdus

12) Infrapatellar fat pad tunnetaan myös nimellä: ”Hoffa'n rasvatyyny”, on sylinterimäinen osa, joka sijaitsee polvilumpion alla ja takana polven keskellä. (erittäin vapaa suomennos: Uuno)

13) Mediaalinen plica eli nivelkalvon poimu

14) Tibiofemoraalinivel eli Polvinivel

15) Defekti. puutos, virhe, vajaus, aukko

16) Bursa = limapussi

17) Ödeema = Turvotus






sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Lompsuttelin

Perjantaina jatkoin tuon oman polvisampan setvimistä ja sain puhelinajan ihmislääkärille kun eläinlääkäreitä ei ollu saatavilla. Lääkärillähän oli tuo hortopedin lausnto saatavilla ja siitä keskusteltiin. Uunolla veti pikkusen niskoja kyömyyn keskustelun loputtua ja hiipi jonkunmoinen tappijomielialakin pikkusen päälle. Tuosta "kohonneesta signaalista" ku oli puhe, se merkihtee tohtorinnan mukaan ylleensä nestettä ja tohtorinna oli epäileväisellä kannalla, jotta se ei välttämättä tulehduksesta johdu???

No jatkokäsittelynä oli 10 päivän lääkekuuri ja 10 kerran fysikaalinen tehostetuna säkenöivällä sähköhoijolla, ja sitte katotaa miten lumpio tuohon reagoi vai reakoipiko koipi siihe mitenkään. Homma alkaa sitte ens viikolla.

Viikonlopun vejätttelin ja vetelehin taas tapojeni mukaan mökillä. Kyllä siellä on mukavaa ja nyt oli poutakeliä ja tänään puolilta päivin täysaurinkoinen syksynen keli. Perjantaina rantaan männessä topattii Satun makijoilla ja siitä lompsuttelin jalkakyyvillä rantaan ja Rouva Uuno ratsasti hevospelin samaan paikkaan.

Lauvantaina soutelin venhon mantereelle ja valjastin itteni lahjasatulan selkään puoleksi tunniksi ja soutamalla takasin mökkeilemään. Iltapäivällä käin mantereella vetelemässä 6x1km lepposalla vitosen kilsavauhilla jaloin.

Vantaan Maratonin tuloksia silmäilin ja hetkosen itku silmässä, kun en ite sinnekään kyennyt lähtemään. Täyven voitti Korir Lewis (2:13:34). Metsuri-Harri hienosti kolmantena ilmeisesti ennätysajallaan (2:27:13) pari sekuntia kakkoselle Aki Nummelalle (2:13:11) hävinneenä. Heikki oli taas tekassu Kosot (3:17:05) ja voitti M60 sarjan täyven Heikille normaaliajalla. Kuninkaan Kauko oli voittannu M55 puolikaaan taaskin hyvällä ajalla (1:22:45), ja oli reilusti yli-ikäsenä ali-ikästen sarjassa melkosen ylivoimanen. M45 puolikkan voitti Friarin Lauri (2:36:36). M40 sarjassa täydellä neljänneksi pinnisteli Sakkaran Janne (2:46:32) ja 7. Pasi Marttinen (2:56:03) 9. Kimmo Mikander (3:00:15). 17. Lindholmin Pete (3:12:29) ja 20. Markku "Muta" Savioja (3:16:59). Tulokset TÄÄLLÄ.

Onnittelut kaikille osanottajille. Jänikset luimisteli jälleen kotosalla!

torstai 11. lokakuuta 2012

Quadriceps Insertion

Senverta eilinen pikkusen liian myöhäsellä tehty 9 kilsan juoksulenkki ramo vielä aamullaki, että käänsin herätyksen myöhäsemmälle ja sitte kylkiä. Hyvin vielä ramoi koppisessijonki jälkee ja hetekalle heittäyvyin pikku hetkeksi meditoimaan, en kuitenkaan ihan nukuksiin saakka.

Sitte sipasin tunnin satuloinnin ja jäitä polveen ja vartin Vh:n vistauslaitteella ja vielä on meininki vnytellä "normisetti".

Mie oon viimepäivinä syventynny pikkuse enempi tuoho polvivaivaaniki, ja tällä hetkellä syy kyllä näyttää olevan itelleki selviö. Miten tuosta vaivasta eroon pääsis, ni se on tietenki ihan toinen juttu (jos jätetään tuo paras ja ehkä tehokkain suositelluista vaihtoehosta käyyttämättä eli LEPO). Siihe ei Uunon takkunen ja itepäinen pääkoppa oo nytte valmis (ainakaan vielä).

Tuossa tuoreemmassa hortopedin lausunnossahan ei mitään muuta vaivaan viittavaa ollu kuin maininta, että "Quadriceps Insertionissa kohonnutta signaalia". Tuo eka sanahan viittaa nelipäiseen reisilihakseen ja toinen sen kiinnityskohtaan.




Mie kattelin tuolta netistä useita juttuja ja TÄSSÄ englanninkielisessä jutussa, jossa tulehdus on Quadratic Insertionissa takoitetaan lihasten kiinityskohtaa patellan eli lumpion yläreunaan, kun tas TÄSSÄ se ilmeisesti tarkoittaa patellan ja sääriluun (Tibian) välistä jännettä.

Miulla se kipijä kohta on lumpion alapuolella ja tuo lumpion ja sääriluun välinen jänne on turvonnu ja kipijä. Viittaa visiin jonkin sortin tulehukseen myös tuon hortopedin lausunnon perusteella? Hoitoinahan siihen suositellaan seuraavaa: Lepo, jää, puristus, venytys, lämpö, reisilihasten venystys. Lääkäri sitte voipi
antaa vielä tulehusta alentavia roppeja, hierontaa ja ruutalla tunkija myös lääkitystä.

Se minnuu kyllä harmittaa, ettei suomessa ihmisijä palvelevat lääkärit ossaa senverta suomija, että ne pystysivät selvällä tai epäselvemmälläki suomen kielellä pistämää Uuno-asiakkaalle nuo lausunnot, ettei niitä tarvisi ite setviä viikkokausia ja arvailla mikäköhän on vijalla......Nytte ei sitte muu harmitakkaan, ja ei muuta ku tukka hulmuten ja kalju kiiltäen hetekalle

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Kihlajaismuonaa

Aamulla aikasin ennen heräämistä pyörittelin 40 minuutin verran ketjuja rattaijen ympäri ja persuksia lahjasatulan reunuksilla. Vettä losotteli ilosesti rännijen täyveltä, mutta ei sekkää estänny Uunoa lähtemästä aamuyölliselle herätelenkille. No ittensä siinä sai mukavasti kyllä hereille ja likomäräksi.

Aamulla ku mie tein lenkille lähtöä, meijän yötyöläinen tuli ekasta yöhukista naama ilosesti virneessä. Lystijä oli töissä ollu, oispa itelläki samat aatokset, eikä tarvisi näitä loppumetrejä ja -kuukausia itku silmässä tuhertaa.

Kopilta joutu tännää tunniksi ulostautumaa ku toisten asijoijen setvimine sen vaati. Kovasti veteli Uunolla ottanahkaa kurttuun ja monoja ja suupielijä vinoon, mutta ei auta, rynnistettävä vaan on niinkauan kuin jaksaa vasten kivikkoja ja kallioita, vaikka tietää, että nokka ja kulmat siinä vaan iteltä ruttaantuu.

Koppisulkeisten jälkee sitte sai rynnistellä ja röyhtäillä mukavempijen asijoijen parissa. Käytii syömässä maittava lautasellinen kihlajaismuonaa. Sitä nytte sulattelen ja vielä on tarkotus käyvä kokeilemassa lumpijoita sato vettä tai paisto aurinko tai kuu, kunhan tuo muona pikkusen lasehtii.

tiistai 9. lokakuuta 2012

Reisi kyllä riipoo jo muutenki Uunon rispaantunutta mieltä

Viimevuosien vannoutuneena kaljupääpyöräilyn kannattajana sain kuitenki lähinnä omaisten pyynöstä tyhjän kalloni suojaksi kypärän hommattua. Aamulla kanttailin ennen kopille lähtöä puolen tunnin pätkän Valkealan suunnille.

Muistaakseni tuo jälellä oleva ainut aivosoluhan sijaitsi jossakin pottuvarpaan kylessä jokunen aika sitten. Nyt sielläkään ei näy siitä enää minkäänlaista merkkiä, aikä Uunon toiminnassa muutonkaan.

Vielähän sitä jotakin Uunokin yrittelee, mutta nää jatkuvat jalka- ja muut vaivat kyllä syöpi miestä ja eritoten Uunova ja typötyhjää kypärän alustaa. Kaikesta huolimati lähettii Rouva Uunon kanssa juoksulenkille, kun kopilta pääsin irtaantumaan. Heti ekoijen juoksuaskelijen tuntemukset oli kaikkea muuta kun mukavat. Pahimpana riesana oikijan jalan takareisi, joka on sekin jo kaikertannu toista vuotta.

Netistä kattelin noita polven "Quadriceps insertion" haulla jo rajalliseen näkökenttääni ilmaantuvia kirjotuksia. Polven osalta homma näyttäisi magneettikuvien perusteella ainakin olevan semmonen, ettei reenaamiselle sieltä suunnalta estettä ole, mutta tuo reisi kyllä riipoo jo muutenki Uunon rispaantunutta mieltä...

Mie lähen sitä jäähyttelemään ja toisen geelipuusin taijan laitella päähäni...

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Burana-löysäilyn jälkeen

Mökillä notkuttiin toiseksi vanhimman poikani Teron kanssa koko viikonloppu. Perjantaina oli mahtavaa männä pilkkopimeessä ja mahottomassa "Esterin eritteessä" venholla saareen. Männessä Tero oli venhon keulilla ja haravoi lampulla vesistöä, ettei ketään uimareita alle jäis ku näkökyky ja ulkonäkö oli jo molemmilla nollissa ja kyyti oli melkosta haipakkaa Uunon neljäheppasella.

Perille ku likomärkinä savuttiin ja romppeet saatii mökille raijattua, Tero uhrautu, ja mäni nuoremmuuttaan liukkaalle peltikatolle ryskämään piipun ympärillä olevan tiukkasilmäsen teräsverkon puhtaaksi, jotta saatasiin ainakin tulisijaan tulet laitettua. No se homma onnistu ja saatii ittemme ja kämppä pikasesti lämpöseksi. Ja muutamien olusien jälkeen unet kalloloihin.

Sitte jo saatii hätisteltyvä Esteri etemmäksi Kivijärveltä, ja tilalle tuli mahottoman hienot syyskelit, jotka on jatkunnu tähän saakka. Mie sitte lauvantaina jo iteki sinne jo kuivahtaneelle katolle uskaltauvuin ja nakkasin sen teräsverkon sieltä piipusta irti kokonaan. Enää ei ehkä noista itikoista harmia taija tänä vuonna olla.

Lauvantaina sitte viriteltii viijen jälkee sauna tulille ja se oli ajotettu silleen, että löylyt olis valmiina auringonlaskun aikaan ja sillee homma mäniki. Harmi vaan, kun ei kummallekaan tullu mieleen kameroita sinne saunalle mukkaan ottaa ja hieno punahehkunen auringonlasku jäi ikuistamati. Uunon jakopäässä se muistikuva ei enää kauvaa nykysin pysy, eikä mikkään muukaan tähelline tai tähetön. Sitte kylvettii pitkän kaavan mukkaan ja juteltii elämän perusasijoita.

Takasin mökille ku säkkipimmeessä könyttii, oli mörskästä hävinny aurinkopaneelilla tuotettu sähkö. Mikkään katkasija ei inahtannukkaa ja kaikki sähköllä toimivat masiinat oli mykistynny ihan tottaalisesti patterihöyryratijova lukuunottamatta. No oliha sekkii tyhjää parempi. Kyntteliköt ja takka vaan tulille ja johan taas oli elämä valosampaa. Kipastii sitte vielä illan humussa ja muutenki sumussa Haitaristijen mökillä muutaman tunnin turinoissa ja sitte taas oikosilleen omalle mörskälle.

Mie sain tänää sitte tuon aurinkomasiinanki rassattua kuntoon ja taas sähkömasiinat pyörii ja Uunokin vielä. Tänää sitte tultii Kouvolaan ja Teron piti lähtijä Lieksaa kohen junakyyvillä. KiitoksiaTerolle ku isukkija käit morjestamassa. Oli mahtavata!

Kohattii myös kovakuntonen Riku Kyllönen ja vaihettii viimeviikkojen kuulumiset. Rikuhan oli SM-voiton käynny nappaamassa veteraanojen kisoissa puolikkaalla M70-sarjassa. Tulokset löytyy TÄÄLTÄ.

Alottelin iteki tän viikon Burana-löysäilyn jälkeen kunnon kohotuskuurin helmikuun Torreviejan ja Cartagenan kisoja ajatellen. Toivosin vaan, että pystysin terveenä harjottelemaan ja sitä samma toivon myös muillekin.

torstai 4. lokakuuta 2012

Ihmisen vaivasinta aikaa

Hirmune on hinku jo tuonne Torreviejaan eläköitymään. Laitoin tuohon kuvan ens talven mörskästä. Kuvassa myös kovakuntonen keppikävelyn pitkäaikanen taitaja.

... Jatkeskelen tätä muutama tunti sitten pikkusen lyhkäseksi jäänyttä jutuntynkääni. Joku vähemmän viisas (eli täysin järkiä vailla oleva ihminen, ei kuitenkaan Uuno) on joskus männy julkasemmaa semmosen ääliömäsien jutun, että vanhuus on muka ihmisen parasta aikaa. Joopa-joo...tästä on ollu aikasemminki puhetta monessa yhteyvessä ja kiellän ehottomasti asian näin olevan. Sanosin omakohtasiin ja -kätisiin ja myöskin tällä kertaa omajalkasiinkin kokemuksiin ja tuntemuksiini perustuen, että vanhuus on mieluummin ihmisen vaivasinta aikaa.

Muutaman tunnin hetekalla piehtaroinnin jälkeen heräsin vartti sitten (klo 01.45) mahottomaan vasurijalan pohkeessa jylläävään suonenvetoon. Nukkumiseksi tuota parin tunnin piehtarotiaikaa ei voi sanoa millään ilveellä eikä ilmeellä. Huuto ja voimasanat oli julkasukelvottomia kun puoliunessa suonta ruvettiin vetämään. Vejin kohtauksen jälkee itteni peitonsisältä ylös ja kinkkailin siitä yhellä jalalla ja kipijällä kintulla kyökkiin ja tuikkasin kahvit tulelle. Varsin "mukavaa" on tää väsyksissä valvominen ja huonosti nukkuminen....heh-heh, ihmisen parasta aikaa.

Ja aamulla taas paskalapijo nöyrästi pikkuseen Uunon käteen ja ei kun innolla ja satanen lasissa ja pohkeet, sukat ja otta kurtussa vajaan kolmen tunnin hetekalla piehtaroinnin, Buranan ja Megneesiumlisän voimilla työmaakopille.....pikkusen järettömältä tuntuu tääki ajatus, mutta sillee se reaalielämässä tahtoo Uunoilta homma vaan männä.....

(ja ettei totuus nyt pääse unohtumaan: vahvassa ETUKENOSSA näistä "pikkiriikkisistä elämän suoloista" huolimatta....isommat "suolat" on Uunollakin vielä eessäpäin satavarmasti)

Edelleen hiljasta

Glyyvari on jatkannu tulvimista ja kovasti on sieltä kamaa ulostautunnu. Luulisi kohta jo helpottavan. Useampi ilta on männy tän tietsikan nypläyksen kanssa, kun ei oikeen tiije mitä mistäki näppylästä tapahtuu, ni kovasti on vaan kokeiltava. Tänää en kyllä säätele enää mitään muuta kun itteni kohta hetekalle. Senverta tää joutenolo nyt väsyttää.

Kyllähän tää Bloggeri on selkeesti parempi kun tuo Vuodatuksen antiikkikapine. Paljon selkeempi, monitoimisempi ja helpompi käyttää. Tuntu tuossa loppuvaiheessa, että Vuodatuksella ei oo haluja tai tarpeeksi resursseja pijellä tuota masiinaa ennää voimissaan. Viikkotolkulla ei tuntunnu tapahtuvan mitään etenemistä tössimisten korjaamiseksi.   Pestyjä rättejä on nyt hetekan pääline täynnä, ja ne pitäs vielä jaksaa viikkailla ja viritellä kaappiin. Sitte on tän päivän ja illan toimet toimiteltu.

Liikuntarintamalla on edelleen hiljasta. Alkuun meinasin Vantaalle lähtijä puolikasta vielä yrittämään, mutta nyt oon senkin suhteen tullu toisiin ajatuksiin. Ketarat ja lenssu on saatava selätettyä ja sitte vasta aletaa remuvammaa tennarien ja muijen vekottimien kanssa tosissaan.

Tältä illalta nyt lopettelen nää turinat ja jatkeskelen tuon nokan ja sieltä tulvivan eritteen kanssa turisemista.....


keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Kaksreikäsestä näppylästä

Mukavassa etukenossa päristeltiin koko päivä. Hyvä ettei nokilleen vienny, niin mahtava oli keno. Harvon on hyvijä viiliksiä nykysin, mutta eilen alkannu kenotus sai tänään myös jetketta.

Viimeviikolla alkannu lenssu vielä vaivaa pikkusen, mutta sekään ei etuunkenottamistani estelly. Suurin lenssusta koituva haitta on tällä hetkelleä tuo ylänupin naamatauluosion keskellä könöttävästä kaksreikäsestä näppylästä tulviva räkä. Tulvan ennustan loppuvan parin päivän päästä, jos miun aikasemmat ko. aihetta koskevat merkinnät tällä kertaa paikkansa pitävät. Normaali tauvin kiertokulku on miulla semmonen, että kolmisen päivää on kurkku ekaks kipijä ja sitte suunnilleen saman ajan tuo kaksreikänen näppylä tulvii.

Buranapurkkia oon herisytelly kolmesti päivässä ja työmaakoppisessijon aikana päivisin välillä nyrkkijäni ikkunasta omaa ja kanssakärsijöijen elämää helpottaakseni. Siinäkin kuulemani mukaan oon onnistunnu, ainakin joskus. Purkin sisältö on normaalija apteekkikamaa eli neljäsatasta, jonka saapi ilman jääkärin kirjailemaa lankettija. Niitähän voipi sitte roplata kukin tarpeen ja vaivansa mukkaan, mutta mie noihin roplauksiin en ylleensä kyllä ensimmäisenä ryhy, mutta nyt aattelin ryhtyä. Saapi nähä onko tästä mittään hyötyä tai haittaa noihin omiin lommotuksiini?

Nytte mie lopettelen nää asiattomat jorinat ja hyökkään tuonne kyökin puolelle valmistelemaan muonitusta. Talossa ei taija olla muuta ku kaalia ja vettä, ja niistä pitäs itelle keitellä jonkinsortin Curmee-aterija. Vähän vaikiaksi männee, mut etukenossa jatketaan ja väkevästi.........




tiistai 2. lokakuuta 2012

Mahtava iltapäivän sessijo

Perhana oli mahtava iltapäivän sessijo siellä hortonoomin tykönä, kun niitä magneetilla otettuja lumpijokuvijen lausuntoja suomenneltiin. Mie olin varttitunnin etuajassa jo lukemassa lehtijä hortonoomin oven kuppeessa. Se otti Uunon sissään melkeen heti, eli oli reilusti etuajassa, mikä on kysseisissä laitoksissa erityisen harvinaista ja hyvinki tuntu posetiiviselta näin jälkeenkipäin vuntsittuna.

Hortonoomi räppäsi Uunolle oikeen käsipäivää ja sen suu oli kovasti marnissa. Mie sitä pikkusen ihmettelin, mistä nyt puhaltelee? Miehän olin melkonen tappijomieliala päällä ja niskat kyömyssä ollu jo pitkän aikaa tän polvihomman takija. Aluksi, enneku hortonoomi kerkisi mittää isommin aiheesta sepustella, mie lätkäsin omat kortit pöytää heti, ja julkasin, jotta eilen alotin rouskutella ihan omaehtosesti, ilman minkään instanssin kehotteita ja suosituksia ja ihan omin lupineni Buranoita erinäisten vaivaantumisijeni takija. Se ei siitä ollu moksiskaan, vaan sano, että ihan hyvä juttu ja naamatulun marni pysy edelleen päällänsä.

Sitte se jatko taulu edelleen isossa marnissa, että tämmösiä lumpijokuvia miun ikäseltä pojalta harvon näkkee. Hortonoomi oli ite vuotta minnuu vanhempi. Minnuu alko jo vähän hirvittää koko homma. Tämmöseen keskusteluun en ollu varautunnu ensinkään. Sitte käytii lävihte koko vain 20 sanaa käsittävä lausunto ja loppukaneettina oli, että kipu on lihas/jänneperäistä, eikä täten oo mittään isompija remontteja tulossa eikä muutakaan estettä Uunon liikehtimiselle, vaikkapa jalkapelillä!!! Perhanan-perhana!!! Uuno tuuuletteli ja hypähteli hetkosen katon ja lattijan välillä, eikä meinannu perseellänsä penkissä ennää pysyvä. Ei puhettakaan, että oisin itkuun pillahtannu ja juoksuun sännänny lähimmän oven oletettuun sijaintisuuntaan, niinku ennakkoon olin ajatellu käyvän. Hemmetin hieno iltapäivä, eikä tätä iltaa eikä ehkä Uunookaan ennää tänään mikkään kumollen enää saa.

No pikkusen kyllä Uunova ihmetyttää tuon neljä vuotta sitten samasta polvesta magneetilla otetun kuvan lausunnon ja tän uuven lausunn erot? Siinä v. 2008 annetussa lausunnossa oli 120 visssiinki hepreankielistä sanaa ja antaja oli Ratiologian erikoisjääkäri. Tässä uuvessa oli tuo ellämainittu 20 sanaa ja lausunnon antaja oli pelkkä Ratijologi. Uusi lausunto oli tarkalleen tämmönen:

"Polvinivelessä ei nesteylimäärää ole. Menskit, kollateraalit, ratinakulumit ja ristisiteet ehjät. Rustoiset nivelpinnat säännölliset. Ei patologista hohkaluuödemiä. Quatriceps insertiossa vähän Signaalilisää". 

Parin päivän Buranarouskuttelu ei oo vielä kyllä tuota kipua polvesta poistannu ja jatkan ilman muuta tän homman loppuun eli viikon verran rouskutan. Harkihen kyllä parin viikon mittasta juoksutonta pätkää, mutta saapi nähä? Kohta voipi alotella juoksentelemaan Torren ja Cartagenan kuvat jo silmissä. Mukava oli tänään olla täällä risukasassa, johon aurinko paistelee varmaan ainaki koko tän illan...

maanantai 1. lokakuuta 2012

Ryttyyttäminen oli loppumetreillä

Juu, tuo Alman kansa tuolla Vuodatuksessa ryttyyttäminen oli loppumetreillä melko kivuliasta. Muutonki tää elo Uunolla on ollu ontuvaa ja pikkusen ilotonta, eikä nuo Vuodatuksen vaikeuvet miuta alavireisenä sinne kirjottelemaan innostannu. Mutta paskaako tässä hättäilemään ennää vaivaistalon porteilla senkään asijan kanssa.

Laittelin mukamas tuohon vielä sporttisen kuvan, ja kuvittelen vielä juoksevani, mutta suuret eppäilykset kalvaa kyllä jo omaaki mielipuoltani. Huomenna paljon sen suhteen ratkijaa, kun nuo magneetilla otetut kuvat sitte on arvioitavana ja arvailtavana. Miulla on pikkusen semmonen henki nyt päällä, että Uuno lähtee vauhikkaasti ja rivakasti huomisesta sessijohuoneesta hortonoomin luota ulostautummaa. Toivotaan että ovi sattuu olemaan kohilla, ettei Uunon nokka siinä rytinässä luttaannu (eikä kenenkään muunkaan), eikä seinä mäne särki, jos ei se Uunon ulostautumiskohta oven kohalla satu olemaan. 

Viikonloppuna oltiin mökillä sajetta pitelemässä ja takan savuttavia saumoja korjailemassa. Perjantaina tuli kurkku lisäksi sillee kipijäksi, että muutki urheilun parissa riehakoinnit jätin suosijolla tekemättä. Turhaan tuli lahjasatulaa perässä raijattuva ees taas ympäri Kymenläänijä.

Tännää alottelin sitte tän viikon neljäsatasella Buranalla, johon rouskutukseen on pari vanhaa, jo monneen kertaan vatvottua syytä. Huomenna sitte mietitää, tuleeko liikuntapaussistani viikon vai kuukauven vai vieläki pitempi paussi. Nytte pitää jo yrittää heitellä ittesä hetekalle vaakatasoon, että kerkijää aamulla kolmen kieppeissä nousta valvomaan ja tuijottelemaan kattoon ja oottelemaan vanhenemista ja töihin lähtöä......

PS: Nää sivut kyllä muuttaa muotoaan, jos osaan, viittin ja jaksan tähän enempi syventyä.