tiistai 30. lokakuuta 2012

Pikkusen naurattaa

Pikkusen naurattaa, ja itkettää nyt taas muutama asija. Pillerinpyörittäjät oli lähetelly vastineitansa tuosta D-vitamiinipurnukkahommasta, mutta ei ollu yhelläkkää vastineen ja sertifikaatin lähettäneellä taholla sattunnu oikijasta erästä näytettä läheteltyvä, eli niistä satseista, joissa vajavaisuuksia pitoisuuksissa oli. Voi perkele, että on ollu taas huonoo tuuria satsien lähettäjillä ja vielä huonompaa vajaijen kippojen ostajilla.

Toine juttu on sitte (joka ainoa kerta) nuo meijän vajavaisen rosentin omaavat vaalit. Sen enempijä ei taija ennää niitä rosentteja miun tarvita vatvoo, mutta se minnuu naurattaa kovasti mitenkä yksinkertasina meijän keulaihmiset pittää tavallisia monimutkasia ihmisijä (Uuno ei tähän porukkaan ihan tälläkään kertaa ylety). Oli nuo eri porukoijen rosentit sitte mitä tahansa, jokahine porukka on rosenttijen julkasun jälkee puheijensa mukkaan voittannu. Ja jokahine kehuu kuinka hienosti mäni homma meijän porukan osalta. Vaikka ei ois käynny ku elämän kierokoulua tavalline ihmine, pässi ja jopa Uunoki ymmärtää, että jos numeron eessä on miinus-merkki se tietää vähennystä ja jos siinä on plussa, se ylleensä on lisäystä.

Pässi tuli nyt laitettua itteesä huonompaan porukkaan ihmistä viisaampana eläimenä, mutta parempaakaan elukkaa en nyt tähän eläinkuntaa edustamaan keksinny.......pässiltä pyyvän nöyrimmin anteeksi.

lauantai 27. lokakuuta 2012

Voipi kaatuilla ja hoippuroija

Unet jäi tänäki yönä aikalailla vaillinaiseksi jostakin kumman syystä. Vanhoilla ihmisillä yleistä tautia tämmönen epämääränenn kieriskely hetekalla, nuoremmat siinä normaalisti nukkuvat tai muuta muhinoivat. Heittelin vielä yönselässä "rätit" pesukoneeseen ja tunnin perästä kuivuriin ja koitin lukija.Meneillään on Danielle Steelen "Lahja"-niminen kirja. Nuo Steelen kirjat on kyllä pikkusen liijan sliipattuja miun makkuun, mutta kun kirja on alotettu, viijään sekin lukemalla loppuun vaikka leukaperät irvessä, niinku kaikki muuki tässä elon rallissa.

Nyt lähen pyörällä taas kaatuilemaan, kun siellä on niin pimmeetä ni voipi kaatuilla ja hoippuroija ihan rauhassa kenenkään häiritsemättä hyvää hoippuroimistani. Sitte Luumäelle ja ehkä kipasen myös äityliinin tykönä Lappeenrannassa ennen venhoamistani Kivijärvellä? Pakkasta näyttäsi olevan -5°C:n verran ja lunta edellen jokunen centimo maassa. Siihen on hyvä pyöräilijän köllähellä...

perjantai 26. lokakuuta 2012

This is the Road to Hell

Nytte se sitte alko se esimakujen makustelu, mitä tuleman taas moneksi kuukauveksi pitää. Talvi pukkaa päälle joka laijalta ja se nostelee käyrää korkiammalle vaikka täällä etelämmässä ollana tätä Perslandiaa. Aamulla oli mukava vartti yritellä kaaputella ruunan lasiloita kirkkaammaksi huonolla tuurilla.

Miun seuraajakolleega oli männy pesasemaa hevospelinsä ja kolleega tuli lähes pari tuntija myöhässä kaikenmaaliman ovenkahvat ja ikkunoijen vetimet käsissä ja tippa silmässä työmaakopille. Oli vetassu koko masiinan luukut umpijäihin ja vetimet ei ollu innokaan työmaakopillelähtijän voimankäyttövä kestänny, vaan olivat kokonaa irtaantuneet hevospelin muusta ruhosta.

Sitte sato päivän aikana usijamman sentin lunta ja kaikki tiet oli ihan liipalla ja Uunon ruunasa on semmoset sileistonit nyt alla, että niillä ei pääse hyvin likkeelle karkijalla sepelilläkään saatikka liippajäisellä tiellä. Mie koitin ennakoija, ja kirsin tuolta Tehontien kautta, ettei tarvihe tuoho tunnelinmäkeen jäähä sutimaa ja tukkimaa koko kylää töistälähtijessä. Se oli kyllä oikija veto.

Ajelin Nipan krillin ohitte ja Kossilan autotallijen valoristeyksee sitte jouvuin pysähtymää. Siitä oli lähtö tukalaa ja tuskasta ja takanaolijoijen sireenit ulvo ja Uunon hevospelin rengas, mutta hevonen ei juuri muutamaa milliä enempää eteenpäin liikkunnu. Sivusuunnan liike oli paljo isompaa. Siinä ei ennää joutannu valojen värijä kattelemaa, ku usutin ruunaa likkeelle. Hengissä siitä selvittii ja nuo viimoset jyrkät ylämäjet hirvitti kovasti jo etukättee, mutta onneksi ne oli hiekotettu ja korsulle saakka pääsin.

Sitte heti kiivasti vaihtamaa talvikavijot ruunalle alle. Hauska oli kylmissään lumessa kontillansa pyörähellä ja koittaa sovitella ruunan alkuperästä, pellistä tehtyvä ja erittäin taipusaa nostovempulaa hevospelin reunan alle ja toivova, että polle pystyssä pysysi ees sen aikaa ku oli ilman kaviota. No sekin onnistu kiivaan kiukuttelun ja kirovamisen voimalla alta tunnissa.

Sitte oli vuorossa lahjan satulointi ja jäiselle ja lumiselle baanalle kaatuilemaan....lystijä piisasi, mutta en ollu ainova kaatuilija. Takatullessa mopoilija vetasi "kupit" keskelle vanhaa Mikkelintien pätkää. Mie kysäsin, että miten kävi? Jokunen voimakkaampi sananen pojan suusta tuli, mutta ei siinä onneksi pahemmin käynny siinäkään. Jotenkin tako koko pyörähtelyretken ajan tuon Chris Rean mainijon kipaleen Road to Hell kertosäe This is the Road to Hell......     

torstai 25. lokakuuta 2012

Lailline kusetus kunniassa

Uunon mieliohjelmiahan töllöstä on Uutiset ja erilaiset asiaohjelmat. On kuitenki ollu selvää miulle itelle, että oon kysseisille ohjelmalajeille kovasti allerginen ja viimevuosina allergiset reaktiot on vaan lissääntynny. Lähes joka lähetyksen jälkee ottasuonet pullottaa ja päässä kihisee, eikä tän illan suosikkiohjelma poikkeusta siinä suhteessa tekassu.

Kyseessähän oli tällä kertaa tuo D-vitaaminipurnukkajupakka, joka sai miut taas manailemmaa ja perintönä vissiin tuolta äitin puolelta Hurtanmaalta saadut ottasuonet alko myös ohimoilla pullottamaa ja läges irtaantummaa tuosta kaljuuntuneesta lahoavasta kallostani. Isukki sai miut vakuuttuneeksi joskus remmisoussinki voimalla, että varastaa ei saa eikä kannata, ja jos niin tekkee, siitä joutuu tanssimaan kalteritangova, jos kiinne jääpi ja aina siitä kiinne jääpi. Nykyaikana tuo homma ei paikkaansa pijä, ja siitä ei taija suurempia seurata, jos sen "laillisesti" tekkee.

Vissiin tuo D-vitamiinipurnukkabisnes on jotenki lailla suojattu vai mikä on vikana jos purnukoijen sisällöstä vastaavat tahot pälkähästä pääsee pelkästään sillä, että vajaasisältöset kipot vejetää vaan markkinoilta pois, eikä mitää muuta seuraamusta siitä tule. Kaikki kauppamiehetkään ei sitä poisvetova edes tunnu tekevän, vaikka tietäävät, että vitaamiinilöitä ei purkeissa tarvittavaa ja ilmotettua määrää oo. Luulisi, että noilla purnukkabisnesten tekijöillä on tarkat mittalaitteet ja punnukset, joilla ne laittaa pikkupurkkeihin oikijan ja ilmotetun määrän tavaraa. Nyttehän ei silleen oo käynny, vaan tavaraa on tullu toimitettuva nassakoihin liijan vähän ja osa purnukoista on myyty tykkenään ilman ilmotettua kamaa.

Kyllä ennne "hyvään aikaan" ku hiekkaa tai paskaa ostettii vaikkapa kolme kuormaa ja pottuja kolme kappaa, ja toimitettii van yks tai ei yhtään ja maksu oli toimitettu laillisesti, siitä alko välittömästi "täyshoito" ja tangon valssaaminen kivisessä ja jäykillä verhoilla varustetussa mörskässä. Nykysin on kaikennäkönen valehtelemine ja laillinen kusetus kunniassa.....taijan yritellä iteki muuttuva nykyaikaseksi ihmiseksi .



sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Kihlabilleissä

Perjantaina alku-ilta vieteltii kihlabilleissä. Onnea kovasti vielä kerran komialle parille! Sitte vielä kotia ja ruunalla Luumäelle ja romut pimmeessä venhoon ja "käsikopelolla" kilsan laivamatka Haapasalon saareen. Siellä otsaluuvalojen kanssa puijen pilkkomisseen ja saunavesijen kantoon ja sauna vielä tulille. Mäni rapijasti suununtain puolelle, ennenku pääs hirsijä vetelemään.

Iltapäivällä sitte vetelin mettässä hirsiä ja pätkin niitä pieniksi niin kauvan ku saha pelitti. Siinä sahassa oli koko aika käyntivikkaa, eikä kierrokset meinannu pysysvä millään ylläällä. Pitää ennen suraavaa käyttökertaa pistää pirstaleiksi koko masiina ja puhistella paikat ku ilmiselvästi ilma- tai bensavaje sitä vaivasi.

Aamulla verryttelynä naarattii ekaks karanenet laiturinpätkät kotisatamaan ja nostettii jo koko kapineet maalle seilaamasta. Vesi oli taas noussu viimekerrasta viitisen senttijä ja laiturit oli siitä riehaantunnu sillee, että ne lähti omille teilleen. Keväällä on kyllä melkoset vesimäärät Kivijärvessäki, jos talvella vielä lunta pukkaa vähänkään normaalisti. En muista veen ollen näin ylhäälllä syksyllä kertaakaan aikasemmin koko meijän Haapasalossa möyrimisen aikana. 1980-luvulta lähtien on tuolla suunnalla kyykitty.

torstai 18. lokakuuta 2012

Lyttyynpainunutta runkoani

Viimeyö tuli oltua vuorotöissä unijen kanssa. Vuorot oli loppupäässä kahesta lähtijen tunnin pätkissä. Ylöspomppauksen jälkee pitelin 10 minuuutin erittäin vaivalloisen venytyshetken kammarin lattijalla. Sitte kopille...

Kopin jälkeen kotia ja suorittaamaa kotiläksyjä: (5+3+2min/jalka-polvilumpijonotkahus) ja (5min/reisi). Eli yhteensä 30 minuutin tuokio.

Sitte satuloin lahjan ja heti ku ulos pääsin alko satamaan erittäinki piristävästi. Ketjut pyörähteli kyllä mukavasti rattaijen ympäri sateesta huolimatta. Ennne takasinkääntymistä Valkelan kirkolla alko vesi jo tunkemaan itteesä käsivarsien etupuolelta ja rinnuksijen kohilta jo Uunon nahkalle. Sopivasti sitte ku Lehtomäkeen takasin pääsin sadeki loppu. Ajotus ei tällä kertaa ihan nappiin nyt osunnu.

Vielä oijon 10 minuutin normisetin lyttyynpainunutta runkoani jos en sitte innostu keskirunkoa tuossa tvisstauslaitteessa vispaamaan...

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Syntymähumala eritoten...

Varttii vaille kuus lähin korsulta lahjasatuloimaa reiluksi puoleksi tunniksi normisatsin. Sittehä oli yheltätoista fysiatrinnan luona miittinki. Täytyy kyllä sanoa, että eilisten kotiläksyjen jälkeen oli jo melko hakattu olotila etenkin reisien eri puolilla ja pakaroijen aluveella.

Alkulämmittely tehtii sähköllä ja sitte alettii tositoimiin. Tunnin jälkeen, ja etenki loppuvartin aikana ei Uuno muistannu ees hengittää senverta nuo nelssonit ja lukot kyllä puri ja jalat jo Uunollakin oli oikenemaan päin. Lisää tuli vielä pari uutta kotiläksyä....heh-heh, nyt alkaa olla "melkosen vaihetelevaa" tää Uunon reeninki. Lisäksi vielä Uuno joutu myöntymään pitkin hampain ja venyvin naamoin, että ei nyt tän "kuurin" aikana juoksuaskelia ota, vaan viikko-pari tehää vaan korvaavia reenejä, pyörän selkään saapi könytä, jos kotiläksyjen jälkee vielä listo kestää lahjasatulalla.

Tänää iltana ei kyllä haluttannu satulointi. Oli vaikijaa ja vaivalloista nuihin umpisolmuloihin tosi kippeillä jäsenillä itteesä yritellä. Jos mie tällä konstilla saan homman kuntoon, ni lupaan nuo liikkeet kyllä jättää pysyväiseen settiini, niin kauan kun terveyttä riittää nijen tekoon. Tuntuvat olevan erittäin tehokkaan tuntusia. Tuo väkevähkö lääkitys tietysti hillihtee myös ylimääräsiä kipuja pikkusen ja syntymähumala eritoten.....Nyt hetekalle....

tiistai 16. lokakuuta 2012

Se räpsähti poikki

Tännää sitte alotin tuon 10 kerran polven fysioterapijan. Fysiatrinnan vissiitillä keskuteltiin aluksi rakentavassa hengessä ja oijottii Uunon harhakäsitykset ja -luulot ekaks. Sitte ruvetttii oikomaan polvija ja laiteltii anturat vasuripolven ympärille ja ei kun töpseli seinään. Hyvin sätkytteli reisilihasten paikat ja kuumotti patellan alareunan paikka. Huomenna sitte jatketaa mihin tänää jäätiin.

Sitte syöksähin muonitukseen. Miehän oon käynny soppaa hämmentämässä tuolla Kauppahallilla ku nuo virman ruokalippuhommat mäni Uunolle ylivoimaseksi ostaa. Uuno saapi joka tilipäivä pienen määrän semmosia lippuja, jotka käypi lähes jokahiseen Euroopan maahan, eikä tarvihe niijen kanssa kalkyloija tarviiko pulittaa lisäsenttejä eikä miettiä sitä käypikö ne nyt tähän vai tuohon viereiseen ravitsemuskonttoriin, vaikkakin niistäkin välistä joku vetää aina sievosen tilin. Joka paikkaan ne kuitenkin otetaan ilomielelä vastaan nuo Uunon niukat liput. Muonituksen jälkee käin rohtopuodissa pillerit noukkimassa ja nakkasin ekan nessuun. Lukasin purnukasta vielä nuo sivuvaikutukset ja niitä ei ihmisen eikä eläimenkää sen perusteella pitäs suihinsa laitella, mutta Uuno sen varmaan voipi tehä turvallisin mielin?

Kotija ku kerkisin mietiskelin mite saisin nuo fysiatrinnan kanssa sovitut likkeet kotona tehtyvä. Kättelyssä kokkeilin viritellä jotaki ikivanhaa Pilatusgummija tuohon mun penkkiin reisilihasliikkeeseen, mutta muutaman kokeilukerran jälkee se räpsähti poikki eikä hommasta mitään tullu. Sitte kasasin kaikki löytämäni ranne ja nilkkapainot vasurijalkaan isoksi köntiksi ja jo homma rupes pelittämään, että sain homman valmisteltua illan pikkusta voima-sessijota varten.

Sitte nykäsin 10 minuuttija ripijää kävelyä ja 30 minnuuttija juoksua ja 10 kävelyä ja kotia suorittelemaa tuo fysiatrinnan kanssa sovittu voimailusetti. Venymisenki vielä teen ja sitte hetekalle valvomaan.... 

maanantai 15. lokakuuta 2012

Ottaa pikkuse ohimoista ja pakottaa pikkuse patellaa

Uunova nyt ottaa pikkuse ohimosta ja punane väri hohkaa hohkaluusta ja pakottaa pikkuse patellaa. Miulla ei taija olla muuta mahista ku jatkaa tätä alkumetreillä olevaa lääketietellistä opiskeluvani, jotta tuoho vasuropolveen sais jonkunmoisen tiaknoosin aikaseksi vaikka ite.

Minnuu on kovasti alkannu eppäilyttämää viimepäivinä, että jompi kumpi diaknoosi (vuonna 2008 tehty tai 2012 tehty) on joko tehty hutiloijen, tai sitte se on tehty eri polvesta tai eri ihmisestä tai sitte on tapahtunnu joku ihmeparantuminen tai Uuno on nyt vihdoin seonnu ihan täysin. Senverta erilaisija on diaknoosit keskenään. Tätä ihmeparantumista ei tuo jatkuva polvijomotus kyllä taija oikeen puollella?

Sain tännää lääkärinnan resetin fysikaaliseen 10 kertaa ja pilleripurkki kaheksi viikoksi pilleri/päivä. Veikkaisin lähes varmaksi, että ei toimi, mutta rouskutellaan vielä nuoki loppuun. Toivottavasti oon arvailuissani väärässä. Kohta korisemaan hetekalle ja sitte taas lantakasan ja talikon äärelle ja kimppuun.

Uunon vasemman polven magneettikuvien lausunto vuodelta 2012:

Lausunto:Polvinivelessä ei nesteylimäärää ole. Meniskit, kollateraalit, retinakulumit ja ristisiteet ehjät. Rustoiset nivelpinnat säännölliset. Ei patologista hohkaluuödemiä. Quatriceps insertiossa vähän Signaalilisää.

Ylläoleva lausunto ei selittelyitä tarvinne. Lumpio ihan mahottoman hyvässä kunnossa, eikä tietoakaan noista vuoden 2008 löydöksistä???????

Uunon vasemman polven magneettikuvien lausunto vuodelta 2008:

Meniskit signaalirakenteeltaan säännölliset, ei rupturaa. ACL kuvantuu kulkusuunnaltaan ja ääriviivoiltaan säännöllisenä, ei ruptuuraan viittaavaa. ACL:n sisäosan signaalirakenne kohtalaisen vomakkaasti korostunutta. Löydös sopii selittymään joko rakennevariaatioon tai mukoidin degenaraation pohjalta. PCL ja collateraaliligamentit säännölliset. Patellajänne paksuudeltaan ja signaalirakenteeltaan tavallinen. Tibian insertion alueella ei merkittävää tendinoosiin viittaavaa löydöstä, ei myöskään bursiittia tai signaalipoikkeavuutta infrapatellaarirasvassa tai hohkaluussa. Quadriceps-insertio tavallinen. Patellarustossa alalateraalisesti lievää ohentumaa ja hieman chondromalaciaan viittaavaa signaalikorostumaa, lisäksi alueella todettavissa vähäinen reaktiivinen subchondraalinen signaalimuutos. Muuten patellarusto tavallinen, mediaalisessa plicassa ei merkittävää paksuuntumaa. Tibiofemoraalinivelen rustopinnat tavalliset, ei defektejä. Polvinivelessä ei nesteylimäärää. Takamediaalisesti semimembranosus bursa lievästi paksuuntunut ja nestetäytteinen, paksummillaan lähes ½ cm. Polvitaipeessa ei Bakerin kystaa. Luurakenne tavallista.

Lausunto suomeksi Uunon erittäin vapaasti ja vajaasti kääntämänä:

Nivelkierukan signaalirakenne säännöllinen, ei repeytymää. ACL-nivelside kuvantuu kulkusuunnaltaan ja ääriviivoiltaan säännöllisenä, ei repeämään viittaavaa. ACL-nivelsiteen sisäosan signaalirakenne kohtalaisen voimakkaasti korostunutta. Löydös johtuu rakennemuutoksesta tai liman "kerääntymisestä".

(Mukoidin degeneraation ilmeneminen on yleinen signaalin nousuun ACL-nivelsiteessä ja aiheutuu repeämästä. Se voi johtua myös akuutista tai kroonisesta, välissä olevasta ACL-nivelsiteen osittaisesta repeämästä. Kuitenkin mukoidin degeneraation yhteydessä toissijaiset merkit ACL-nivelsiteen vammasta ovat poissa. Näitä toissijaisia merkkejä ovat luun ruhje, Meniscal-repeämä, aiempi osittainen Tibian (sääriluun) sijoiltaanmeno ja muut nivelsiteen vammat. Lisäsys/Suomennos:Uuno).

PCL-Nivelside ja sivuristisiteet säännölliset. patellajänne paksuudeltaan signaalirakenteeltaan tavallinen. Sääriluun kiinnitysalueella ei merkittävää tendinoosiin (ks. Määritelmiä) viittaavaa löydöstä, eikä nivelpusitulehdusta tai signaalipoikkeamaa infrapatellaarirasvassa (ks. Määritelmiä) tai sisäluussa. Nelipäisen reisilihaksen kiinnitys tavallinen. Polvilumpion rustossa alareunassa lievää ohentumaa ja hieman chondromalaciaan (ks Määritelmiä) viittaavaa signaalikorostumaa, lisäksi alueella todettavissa vähäinen reaktiivinen subchondraalinen (ks. Määritelmiä) signaalimuutos. Muuten polvilumpion rusto tavallinen, nivelkalvon rustossa ei merkittävää paksuuntumaa. Povinivelen rustopinnat tavalliset, ei virheitä. Polvinivelessä ei nesteylimäärää Reiden takasisäreunan semimembranosus-lihaksen limapussi lievästi paksuuntunut ja nestetäytteinen, paksummillaan lähes ½ cm Polvitaipeessa ei Bakerin kystaa Luurakenne tavallista

Määritelmiä:

1) Meniski, meniscus, nivelkierukka polvinivelen pintojen välissä olevat C-kirjaimen muotoiset rustot, joita on kaksi kummassakin polvessa.

2) Ruptuura. repeytyminen, repeytymä, repeämä

3) On olemassa neljä suurta nivelsidettä polvessa. Nivelsiteet ovat kuminauhamaista kudosta, joka yhdistää luita toisiinsa ja tarjoaa vakautta ja voimaa. Neljä nivelsidettä polvessa yhdistää reisiluun (thighbone) ja sääri (shin luuta), ja sisältää seuraavat:

· Anterior cruciate nivelside (ACL) - nivelside, joka sijaitsee keskellä polvea, joka ohjaa kierto-ja liike eteenpäin, sääriluu (shin luuta). Eturistiside

· Posterior cruciate ligament (PCL) - nivelside, joka sijaitsee polven takana, joka hallitsee taaksepäin liikkuvuus, sääriluu (shin luuta).Takaristiside

· Mediaaliset vakuuden nivelside (MCL) - nivelside, joka antaa vakautta sisempi polvi. Sisempi sivuristiside

· Lateral vakuuksia nivelside (LCL) - nivelside, joka antaa vakautta ulompi polvi. Sivuristiside

4) Pelkästään nivelpintaan liittyvät murtumat voidaan jakaa subchondraalisiin murtumiin, joissa nivelrusto on ehjä sekä chondraalisiin ja osteochondraalisiin murtumiin.

5) Polvilumpion eli patellan alapuolella oleva rusto on luonnonmukainen iskunvaimennin. Ylikuormitus, vamma tai muut tekijät saattavat johtaa tilaan, joka tunnetaan nimellä chondromalacia patella. Se on yleisnimitys polvilumpion alpuolisen ruston vaurioon. Tarkempi termi edellä mainitulle on: patellofemoral-kipu syndrooma. (Uunon suomennos).

6) Degeneraatio. rappeutuminen, rappeuma, tuhoutuminen, vaurio.

7) Mukoidi, mucoides limaa muistuttava

8) Mucoid degeneration of the ACL, along with tears (repeämä) and…, is a relatively common cause of increased signal within the ACL. The appearance can mimic (ilmentää) that of acute or chronic interstitial (välissä olevaan) partial tears of the ACL, however in the case of mucoid degeneration secondary signs of ACL injury are usually absent. Secondary signs include: bone bruising (ruhje), meniscal tears, anterior (aiempaan) subluxation (osittainen/lievä sijoiltaanmeno) of the tibia, and other ligament (nivelside) injuries.

9) Lateraali, lateraalinen, lateralis sivunpuoleinen, sivulla sijaitseva, kaukana keskitasosta sijaitseva, ulompi, sivu-, laita

10) Tendinoosi on jänteen degeneratiivinen tila, johon ei liity enää akuuttia tulehdusmuutosta. Tendinoosissa jänne paksuuntuu paikallisesti tai laajemmin.

11) Bursiitti eli limapussitulehdus

12) Infrapatellar fat pad tunnetaan myös nimellä: ”Hoffa'n rasvatyyny”, on sylinterimäinen osa, joka sijaitsee polvilumpion alla ja takana polven keskellä. (erittäin vapaa suomennos: Uuno)

13) Mediaalinen plica eli nivelkalvon poimu

14) Tibiofemoraalinivel eli Polvinivel

15) Defekti. puutos, virhe, vajaus, aukko

16) Bursa = limapussi

17) Ödeema = Turvotus






sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Lompsuttelin

Perjantaina jatkoin tuon oman polvisampan setvimistä ja sain puhelinajan ihmislääkärille kun eläinlääkäreitä ei ollu saatavilla. Lääkärillähän oli tuo hortopedin lausnto saatavilla ja siitä keskusteltiin. Uunolla veti pikkusen niskoja kyömyyn keskustelun loputtua ja hiipi jonkunmoinen tappijomielialakin pikkusen päälle. Tuosta "kohonneesta signaalista" ku oli puhe, se merkihtee tohtorinnan mukaan ylleensä nestettä ja tohtorinna oli epäileväisellä kannalla, jotta se ei välttämättä tulehduksesta johdu???

No jatkokäsittelynä oli 10 päivän lääkekuuri ja 10 kerran fysikaalinen tehostetuna säkenöivällä sähköhoijolla, ja sitte katotaa miten lumpio tuohon reagoi vai reakoipiko koipi siihe mitenkään. Homma alkaa sitte ens viikolla.

Viikonlopun vejätttelin ja vetelehin taas tapojeni mukaan mökillä. Kyllä siellä on mukavaa ja nyt oli poutakeliä ja tänään puolilta päivin täysaurinkoinen syksynen keli. Perjantaina rantaan männessä topattii Satun makijoilla ja siitä lompsuttelin jalkakyyvillä rantaan ja Rouva Uuno ratsasti hevospelin samaan paikkaan.

Lauvantaina soutelin venhon mantereelle ja valjastin itteni lahjasatulan selkään puoleksi tunniksi ja soutamalla takasin mökkeilemään. Iltapäivällä käin mantereella vetelemässä 6x1km lepposalla vitosen kilsavauhilla jaloin.

Vantaan Maratonin tuloksia silmäilin ja hetkosen itku silmässä, kun en ite sinnekään kyennyt lähtemään. Täyven voitti Korir Lewis (2:13:34). Metsuri-Harri hienosti kolmantena ilmeisesti ennätysajallaan (2:27:13) pari sekuntia kakkoselle Aki Nummelalle (2:13:11) hävinneenä. Heikki oli taas tekassu Kosot (3:17:05) ja voitti M60 sarjan täyven Heikille normaaliajalla. Kuninkaan Kauko oli voittannu M55 puolikaaan taaskin hyvällä ajalla (1:22:45), ja oli reilusti yli-ikäsenä ali-ikästen sarjassa melkosen ylivoimanen. M45 puolikkan voitti Friarin Lauri (2:36:36). M40 sarjassa täydellä neljänneksi pinnisteli Sakkaran Janne (2:46:32) ja 7. Pasi Marttinen (2:56:03) 9. Kimmo Mikander (3:00:15). 17. Lindholmin Pete (3:12:29) ja 20. Markku "Muta" Savioja (3:16:59). Tulokset TÄÄLLÄ.

Onnittelut kaikille osanottajille. Jänikset luimisteli jälleen kotosalla!

torstai 11. lokakuuta 2012

Quadriceps Insertion

Senverta eilinen pikkusen liian myöhäsellä tehty 9 kilsan juoksulenkki ramo vielä aamullaki, että käänsin herätyksen myöhäsemmälle ja sitte kylkiä. Hyvin vielä ramoi koppisessijonki jälkee ja hetekalle heittäyvyin pikku hetkeksi meditoimaan, en kuitenkaan ihan nukuksiin saakka.

Sitte sipasin tunnin satuloinnin ja jäitä polveen ja vartin Vh:n vistauslaitteella ja vielä on meininki vnytellä "normisetti".

Mie oon viimepäivinä syventynny pikkuse enempi tuoho polvivaivaaniki, ja tällä hetkellä syy kyllä näyttää olevan itelleki selviö. Miten tuosta vaivasta eroon pääsis, ni se on tietenki ihan toinen juttu (jos jätetään tuo paras ja ehkä tehokkain suositelluista vaihtoehosta käyyttämättä eli LEPO). Siihe ei Uunon takkunen ja itepäinen pääkoppa oo nytte valmis (ainakaan vielä).

Tuossa tuoreemmassa hortopedin lausunnossahan ei mitään muuta vaivaan viittavaa ollu kuin maininta, että "Quadriceps Insertionissa kohonnutta signaalia". Tuo eka sanahan viittaa nelipäiseen reisilihakseen ja toinen sen kiinnityskohtaan.




Mie kattelin tuolta netistä useita juttuja ja TÄSSÄ englanninkielisessä jutussa, jossa tulehdus on Quadratic Insertionissa takoitetaan lihasten kiinityskohtaa patellan eli lumpion yläreunaan, kun tas TÄSSÄ se ilmeisesti tarkoittaa patellan ja sääriluun (Tibian) välistä jännettä.

Miulla se kipijä kohta on lumpion alapuolella ja tuo lumpion ja sääriluun välinen jänne on turvonnu ja kipijä. Viittaa visiin jonkin sortin tulehukseen myös tuon hortopedin lausunnon perusteella? Hoitoinahan siihen suositellaan seuraavaa: Lepo, jää, puristus, venytys, lämpö, reisilihasten venystys. Lääkäri sitte voipi
antaa vielä tulehusta alentavia roppeja, hierontaa ja ruutalla tunkija myös lääkitystä.

Se minnuu kyllä harmittaa, ettei suomessa ihmisijä palvelevat lääkärit ossaa senverta suomija, että ne pystysivät selvällä tai epäselvemmälläki suomen kielellä pistämää Uuno-asiakkaalle nuo lausunnot, ettei niitä tarvisi ite setviä viikkokausia ja arvailla mikäköhän on vijalla......Nytte ei sitte muu harmitakkaan, ja ei muuta ku tukka hulmuten ja kalju kiiltäen hetekalle

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Kihlajaismuonaa

Aamulla aikasin ennen heräämistä pyörittelin 40 minuutin verran ketjuja rattaijen ympäri ja persuksia lahjasatulan reunuksilla. Vettä losotteli ilosesti rännijen täyveltä, mutta ei sekkää estänny Uunoa lähtemästä aamuyölliselle herätelenkille. No ittensä siinä sai mukavasti kyllä hereille ja likomäräksi.

Aamulla ku mie tein lenkille lähtöä, meijän yötyöläinen tuli ekasta yöhukista naama ilosesti virneessä. Lystijä oli töissä ollu, oispa itelläki samat aatokset, eikä tarvisi näitä loppumetrejä ja -kuukausia itku silmässä tuhertaa.

Kopilta joutu tännää tunniksi ulostautumaa ku toisten asijoijen setvimine sen vaati. Kovasti veteli Uunolla ottanahkaa kurttuun ja monoja ja suupielijä vinoon, mutta ei auta, rynnistettävä vaan on niinkauan kuin jaksaa vasten kivikkoja ja kallioita, vaikka tietää, että nokka ja kulmat siinä vaan iteltä ruttaantuu.

Koppisulkeisten jälkee sitte sai rynnistellä ja röyhtäillä mukavempijen asijoijen parissa. Käytii syömässä maittava lautasellinen kihlajaismuonaa. Sitä nytte sulattelen ja vielä on tarkotus käyvä kokeilemassa lumpijoita sato vettä tai paisto aurinko tai kuu, kunhan tuo muona pikkusen lasehtii.

tiistai 9. lokakuuta 2012

Reisi kyllä riipoo jo muutenki Uunon rispaantunutta mieltä

Viimevuosien vannoutuneena kaljupääpyöräilyn kannattajana sain kuitenki lähinnä omaisten pyynöstä tyhjän kalloni suojaksi kypärän hommattua. Aamulla kanttailin ennen kopille lähtöä puolen tunnin pätkän Valkealan suunnille.

Muistaakseni tuo jälellä oleva ainut aivosoluhan sijaitsi jossakin pottuvarpaan kylessä jokunen aika sitten. Nyt sielläkään ei näy siitä enää minkäänlaista merkkiä, aikä Uunon toiminnassa muutonkaan.

Vielähän sitä jotakin Uunokin yrittelee, mutta nää jatkuvat jalka- ja muut vaivat kyllä syöpi miestä ja eritoten Uunova ja typötyhjää kypärän alustaa. Kaikesta huolimati lähettii Rouva Uunon kanssa juoksulenkille, kun kopilta pääsin irtaantumaan. Heti ekoijen juoksuaskelijen tuntemukset oli kaikkea muuta kun mukavat. Pahimpana riesana oikijan jalan takareisi, joka on sekin jo kaikertannu toista vuotta.

Netistä kattelin noita polven "Quadriceps insertion" haulla jo rajalliseen näkökenttääni ilmaantuvia kirjotuksia. Polven osalta homma näyttäisi magneettikuvien perusteella ainakin olevan semmonen, ettei reenaamiselle sieltä suunnalta estettä ole, mutta tuo reisi kyllä riipoo jo muutenki Uunon rispaantunutta mieltä...

Mie lähen sitä jäähyttelemään ja toisen geelipuusin taijan laitella päähäni...

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Burana-löysäilyn jälkeen

Mökillä notkuttiin toiseksi vanhimman poikani Teron kanssa koko viikonloppu. Perjantaina oli mahtavaa männä pilkkopimeessä ja mahottomassa "Esterin eritteessä" venholla saareen. Männessä Tero oli venhon keulilla ja haravoi lampulla vesistöä, ettei ketään uimareita alle jäis ku näkökyky ja ulkonäkö oli jo molemmilla nollissa ja kyyti oli melkosta haipakkaa Uunon neljäheppasella.

Perille ku likomärkinä savuttiin ja romppeet saatii mökille raijattua, Tero uhrautu, ja mäni nuoremmuuttaan liukkaalle peltikatolle ryskämään piipun ympärillä olevan tiukkasilmäsen teräsverkon puhtaaksi, jotta saatasiin ainakin tulisijaan tulet laitettua. No se homma onnistu ja saatii ittemme ja kämppä pikasesti lämpöseksi. Ja muutamien olusien jälkeen unet kalloloihin.

Sitte jo saatii hätisteltyvä Esteri etemmäksi Kivijärveltä, ja tilalle tuli mahottoman hienot syyskelit, jotka on jatkunnu tähän saakka. Mie sitte lauvantaina jo iteki sinne jo kuivahtaneelle katolle uskaltauvuin ja nakkasin sen teräsverkon sieltä piipusta irti kokonaan. Enää ei ehkä noista itikoista harmia taija tänä vuonna olla.

Lauvantaina sitte viriteltii viijen jälkee sauna tulille ja se oli ajotettu silleen, että löylyt olis valmiina auringonlaskun aikaan ja sillee homma mäniki. Harmi vaan, kun ei kummallekaan tullu mieleen kameroita sinne saunalle mukkaan ottaa ja hieno punahehkunen auringonlasku jäi ikuistamati. Uunon jakopäässä se muistikuva ei enää kauvaa nykysin pysy, eikä mikkään muukaan tähelline tai tähetön. Sitte kylvettii pitkän kaavan mukkaan ja juteltii elämän perusasijoita.

Takasin mökille ku säkkipimmeessä könyttii, oli mörskästä hävinny aurinkopaneelilla tuotettu sähkö. Mikkään katkasija ei inahtannukkaa ja kaikki sähköllä toimivat masiinat oli mykistynny ihan tottaalisesti patterihöyryratijova lukuunottamatta. No oliha sekkii tyhjää parempi. Kyntteliköt ja takka vaan tulille ja johan taas oli elämä valosampaa. Kipastii sitte vielä illan humussa ja muutenki sumussa Haitaristijen mökillä muutaman tunnin turinoissa ja sitte taas oikosilleen omalle mörskälle.

Mie sain tänää sitte tuon aurinkomasiinanki rassattua kuntoon ja taas sähkömasiinat pyörii ja Uunokin vielä. Tänää sitte tultii Kouvolaan ja Teron piti lähtijä Lieksaa kohen junakyyvillä. KiitoksiaTerolle ku isukkija käit morjestamassa. Oli mahtavata!

Kohattii myös kovakuntonen Riku Kyllönen ja vaihettii viimeviikkojen kuulumiset. Rikuhan oli SM-voiton käynny nappaamassa veteraanojen kisoissa puolikkaalla M70-sarjassa. Tulokset löytyy TÄÄLTÄ.

Alottelin iteki tän viikon Burana-löysäilyn jälkeen kunnon kohotuskuurin helmikuun Torreviejan ja Cartagenan kisoja ajatellen. Toivosin vaan, että pystysin terveenä harjottelemaan ja sitä samma toivon myös muillekin.

torstai 4. lokakuuta 2012

Ihmisen vaivasinta aikaa

Hirmune on hinku jo tuonne Torreviejaan eläköitymään. Laitoin tuohon kuvan ens talven mörskästä. Kuvassa myös kovakuntonen keppikävelyn pitkäaikanen taitaja.

... Jatkeskelen tätä muutama tunti sitten pikkusen lyhkäseksi jäänyttä jutuntynkääni. Joku vähemmän viisas (eli täysin järkiä vailla oleva ihminen, ei kuitenkaan Uuno) on joskus männy julkasemmaa semmosen ääliömäsien jutun, että vanhuus on muka ihmisen parasta aikaa. Joopa-joo...tästä on ollu aikasemminki puhetta monessa yhteyvessä ja kiellän ehottomasti asian näin olevan. Sanosin omakohtasiin ja -kätisiin ja myöskin tällä kertaa omajalkasiinkin kokemuksiin ja tuntemuksiini perustuen, että vanhuus on mieluummin ihmisen vaivasinta aikaa.

Muutaman tunnin hetekalla piehtaroinnin jälkeen heräsin vartti sitten (klo 01.45) mahottomaan vasurijalan pohkeessa jylläävään suonenvetoon. Nukkumiseksi tuota parin tunnin piehtarotiaikaa ei voi sanoa millään ilveellä eikä ilmeellä. Huuto ja voimasanat oli julkasukelvottomia kun puoliunessa suonta ruvettiin vetämään. Vejin kohtauksen jälkee itteni peitonsisältä ylös ja kinkkailin siitä yhellä jalalla ja kipijällä kintulla kyökkiin ja tuikkasin kahvit tulelle. Varsin "mukavaa" on tää väsyksissä valvominen ja huonosti nukkuminen....heh-heh, ihmisen parasta aikaa.

Ja aamulla taas paskalapijo nöyrästi pikkuseen Uunon käteen ja ei kun innolla ja satanen lasissa ja pohkeet, sukat ja otta kurtussa vajaan kolmen tunnin hetekalla piehtaroinnin, Buranan ja Megneesiumlisän voimilla työmaakopille.....pikkusen järettömältä tuntuu tääki ajatus, mutta sillee se reaalielämässä tahtoo Uunoilta homma vaan männä.....

(ja ettei totuus nyt pääse unohtumaan: vahvassa ETUKENOSSA näistä "pikkiriikkisistä elämän suoloista" huolimatta....isommat "suolat" on Uunollakin vielä eessäpäin satavarmasti)

Edelleen hiljasta

Glyyvari on jatkannu tulvimista ja kovasti on sieltä kamaa ulostautunnu. Luulisi kohta jo helpottavan. Useampi ilta on männy tän tietsikan nypläyksen kanssa, kun ei oikeen tiije mitä mistäki näppylästä tapahtuu, ni kovasti on vaan kokeiltava. Tänää en kyllä säätele enää mitään muuta kun itteni kohta hetekalle. Senverta tää joutenolo nyt väsyttää.

Kyllähän tää Bloggeri on selkeesti parempi kun tuo Vuodatuksen antiikkikapine. Paljon selkeempi, monitoimisempi ja helpompi käyttää. Tuntu tuossa loppuvaiheessa, että Vuodatuksella ei oo haluja tai tarpeeksi resursseja pijellä tuota masiinaa ennää voimissaan. Viikkotolkulla ei tuntunnu tapahtuvan mitään etenemistä tössimisten korjaamiseksi.   Pestyjä rättejä on nyt hetekan pääline täynnä, ja ne pitäs vielä jaksaa viikkailla ja viritellä kaappiin. Sitte on tän päivän ja illan toimet toimiteltu.

Liikuntarintamalla on edelleen hiljasta. Alkuun meinasin Vantaalle lähtijä puolikasta vielä yrittämään, mutta nyt oon senkin suhteen tullu toisiin ajatuksiin. Ketarat ja lenssu on saatava selätettyä ja sitte vasta aletaa remuvammaa tennarien ja muijen vekottimien kanssa tosissaan.

Tältä illalta nyt lopettelen nää turinat ja jatkeskelen tuon nokan ja sieltä tulvivan eritteen kanssa turisemista.....


keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Kaksreikäsestä näppylästä

Mukavassa etukenossa päristeltiin koko päivä. Hyvä ettei nokilleen vienny, niin mahtava oli keno. Harvon on hyvijä viiliksiä nykysin, mutta eilen alkannu kenotus sai tänään myös jetketta.

Viimeviikolla alkannu lenssu vielä vaivaa pikkusen, mutta sekään ei etuunkenottamistani estelly. Suurin lenssusta koituva haitta on tällä hetkelleä tuo ylänupin naamatauluosion keskellä könöttävästä kaksreikäsestä näppylästä tulviva räkä. Tulvan ennustan loppuvan parin päivän päästä, jos miun aikasemmat ko. aihetta koskevat merkinnät tällä kertaa paikkansa pitävät. Normaali tauvin kiertokulku on miulla semmonen, että kolmisen päivää on kurkku ekaks kipijä ja sitte suunnilleen saman ajan tuo kaksreikänen näppylä tulvii.

Buranapurkkia oon herisytelly kolmesti päivässä ja työmaakoppisessijon aikana päivisin välillä nyrkkijäni ikkunasta omaa ja kanssakärsijöijen elämää helpottaakseni. Siinäkin kuulemani mukaan oon onnistunnu, ainakin joskus. Purkin sisältö on normaalija apteekkikamaa eli neljäsatasta, jonka saapi ilman jääkärin kirjailemaa lankettija. Niitähän voipi sitte roplata kukin tarpeen ja vaivansa mukkaan, mutta mie noihin roplauksiin en ylleensä kyllä ensimmäisenä ryhy, mutta nyt aattelin ryhtyä. Saapi nähä onko tästä mittään hyötyä tai haittaa noihin omiin lommotuksiini?

Nytte mie lopettelen nää asiattomat jorinat ja hyökkään tuonne kyökin puolelle valmistelemaan muonitusta. Talossa ei taija olla muuta ku kaalia ja vettä, ja niistä pitäs itelle keitellä jonkinsortin Curmee-aterija. Vähän vaikiaksi männee, mut etukenossa jatketaan ja väkevästi.........




tiistai 2. lokakuuta 2012

Mahtava iltapäivän sessijo

Perhana oli mahtava iltapäivän sessijo siellä hortonoomin tykönä, kun niitä magneetilla otettuja lumpijokuvijen lausuntoja suomenneltiin. Mie olin varttitunnin etuajassa jo lukemassa lehtijä hortonoomin oven kuppeessa. Se otti Uunon sissään melkeen heti, eli oli reilusti etuajassa, mikä on kysseisissä laitoksissa erityisen harvinaista ja hyvinki tuntu posetiiviselta näin jälkeenkipäin vuntsittuna.

Hortonoomi räppäsi Uunolle oikeen käsipäivää ja sen suu oli kovasti marnissa. Mie sitä pikkusen ihmettelin, mistä nyt puhaltelee? Miehän olin melkonen tappijomieliala päällä ja niskat kyömyssä ollu jo pitkän aikaa tän polvihomman takija. Aluksi, enneku hortonoomi kerkisi mittää isommin aiheesta sepustella, mie lätkäsin omat kortit pöytää heti, ja julkasin, jotta eilen alotin rouskutella ihan omaehtosesti, ilman minkään instanssin kehotteita ja suosituksia ja ihan omin lupineni Buranoita erinäisten vaivaantumisijeni takija. Se ei siitä ollu moksiskaan, vaan sano, että ihan hyvä juttu ja naamatulun marni pysy edelleen päällänsä.

Sitte se jatko taulu edelleen isossa marnissa, että tämmösiä lumpijokuvia miun ikäseltä pojalta harvon näkkee. Hortonoomi oli ite vuotta minnuu vanhempi. Minnuu alko jo vähän hirvittää koko homma. Tämmöseen keskusteluun en ollu varautunnu ensinkään. Sitte käytii lävihte koko vain 20 sanaa käsittävä lausunto ja loppukaneettina oli, että kipu on lihas/jänneperäistä, eikä täten oo mittään isompija remontteja tulossa eikä muutakaan estettä Uunon liikehtimiselle, vaikkapa jalkapelillä!!! Perhanan-perhana!!! Uuno tuuuletteli ja hypähteli hetkosen katon ja lattijan välillä, eikä meinannu perseellänsä penkissä ennää pysyvä. Ei puhettakaan, että oisin itkuun pillahtannu ja juoksuun sännänny lähimmän oven oletettuun sijaintisuuntaan, niinku ennakkoon olin ajatellu käyvän. Hemmetin hieno iltapäivä, eikä tätä iltaa eikä ehkä Uunookaan ennää tänään mikkään kumollen enää saa.

No pikkusen kyllä Uunova ihmetyttää tuon neljä vuotta sitten samasta polvesta magneetilla otetun kuvan lausunnon ja tän uuven lausunn erot? Siinä v. 2008 annetussa lausunnossa oli 120 visssiinki hepreankielistä sanaa ja antaja oli Ratiologian erikoisjääkäri. Tässä uuvessa oli tuo ellämainittu 20 sanaa ja lausunnon antaja oli pelkkä Ratijologi. Uusi lausunto oli tarkalleen tämmönen:

"Polvinivelessä ei nesteylimäärää ole. Menskit, kollateraalit, ratinakulumit ja ristisiteet ehjät. Rustoiset nivelpinnat säännölliset. Ei patologista hohkaluuödemiä. Quatriceps insertiossa vähän Signaalilisää". 

Parin päivän Buranarouskuttelu ei oo vielä kyllä tuota kipua polvesta poistannu ja jatkan ilman muuta tän homman loppuun eli viikon verran rouskutan. Harkihen kyllä parin viikon mittasta juoksutonta pätkää, mutta saapi nähä? Kohta voipi alotella juoksentelemaan Torren ja Cartagenan kuvat jo silmissä. Mukava oli tänään olla täällä risukasassa, johon aurinko paistelee varmaan ainaki koko tän illan...

maanantai 1. lokakuuta 2012

Ryttyyttäminen oli loppumetreillä

Juu, tuo Alman kansa tuolla Vuodatuksessa ryttyyttäminen oli loppumetreillä melko kivuliasta. Muutonki tää elo Uunolla on ollu ontuvaa ja pikkusen ilotonta, eikä nuo Vuodatuksen vaikeuvet miuta alavireisenä sinne kirjottelemaan innostannu. Mutta paskaako tässä hättäilemään ennää vaivaistalon porteilla senkään asijan kanssa.

Laittelin mukamas tuohon vielä sporttisen kuvan, ja kuvittelen vielä juoksevani, mutta suuret eppäilykset kalvaa kyllä jo omaaki mielipuoltani. Huomenna paljon sen suhteen ratkijaa, kun nuo magneetilla otetut kuvat sitte on arvioitavana ja arvailtavana. Miulla on pikkusen semmonen henki nyt päällä, että Uuno lähtee vauhikkaasti ja rivakasti huomisesta sessijohuoneesta hortonoomin luota ulostautummaa. Toivotaan että ovi sattuu olemaan kohilla, ettei Uunon nokka siinä rytinässä luttaannu (eikä kenenkään muunkaan), eikä seinä mäne särki, jos ei se Uunon ulostautumiskohta oven kohalla satu olemaan. 

Viikonloppuna oltiin mökillä sajetta pitelemässä ja takan savuttavia saumoja korjailemassa. Perjantaina tuli kurkku lisäksi sillee kipijäksi, että muutki urheilun parissa riehakoinnit jätin suosijolla tekemättä. Turhaan tuli lahjasatulaa perässä raijattuva ees taas ympäri Kymenläänijä.

Tännää alottelin sitte tän viikon neljäsatasella Buranalla, johon rouskutukseen on pari vanhaa, jo monneen kertaan vatvottua syytä. Huomenna sitte mietitää, tuleeko liikuntapaussistani viikon vai kuukauven vai vieläki pitempi paussi. Nytte pitää jo yrittää heitellä ittesä hetekalle vaakatasoon, että kerkijää aamulla kolmen kieppeissä nousta valvomaan ja tuijottelemaan kattoon ja oottelemaan vanhenemista ja töihin lähtöä......

PS: Nää sivut kyllä muuttaa muotoaan, jos osaan, viittin ja jaksan tähän enempi syventyä.