maanantai 3. joulukuuta 2012

Pikkutoppapöksyt

Pyöräily on männy usijamman piirun hankalammaksi sitte viime kertasesta koitoksesta. Lämpötila oli -14°C ja pyörätiet oli muhkuraiset ja lumiset ja jäiset. Miulla oli tarkotuski vejellä vaan pikkune pätkä, mutta harjotuksesta tuli pelkästään henkisen puolen erittäin hyvä harjote.

Myrkynvihrijät vetelin aamulla jalkaa normipöksyjen päälle ku niin viileetä oli, että hevospelin kyyvillä ei ennää kesävehkehissä tarkene Uuno millään. No nehän mie tietysti sitte jätin sinne "toimistolle" (heh-tää on hieno sana ja kuvaa erittäin osuvasti sitä kahen nelijön jääkaappija, jossa Uuno majailee. Korjaamon oven ku joku aukasee, semmonen on viima ja veto, että Uuno on hetkessä lähes ilkosillaan. Sitte ei muuta ku kerräilemää kamppeensa minkä mistäki nurkasta ja taas hetkosen päästä joku tuulettelee oven auki ja Uunon kalsarit ja välihousut pitkin nurkkija), eikä meinannu kotonta ennää sopivan lämpimijä pöksyjä löytyvä mistään. No sitte vetelin jalkoihi jo ylivuotiset kolme mumeroo liijan pienet "pikkutoppapöksyt".

Nehän kirrasi kovasti heti alkumetreiltä ja kaikki muukin kyllä kirrasi. Lahjasatulakaan ei kaikkein notkeimmillaan ollu usijan päivän pakasteessa olon jälkee. Naamatauluva alko ja kirraamaan ja enne puolenvälin kääntöpaikkaa peukaloita ja kaikkista eniten varpaita. Miullahan oli jaloissa pikkusen jo reikäset vanhat Nokijan tekemät gummihuopasaappaat. Kypärän remmiki oli jäänny liijan tiukalle johtuen noista ylimääräsistä vaatekerroista ja se kirrasi kuin kuolaimet hevosen suuvärkkijä. Sitä en kuitenkaa löysäilemää ruvennu. Siinähän ois jäätynny Uunon kätöset ihan tönkkiin. Senverta oli kuiteski vielä järkijä Uunonki päässä.

Ja kaikkista eniten alko sitte kirrata ja kiristää loppumetreillä pipova......kyl tää talvi on vanhuksen mukavinta aikaa....


sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Kalalammen suunnille

Eile vetelehin sisällä ja suuren osan ajasta hetekalla koko päivän ja illanki. Liikunnallisetki riemut jätin suosijolla kokonaa innokkaampijen kässiin. Ei ees tuo suuren sataneen lumimäärän kolaus jaksannu kiinnostaa. Patellaa pakotteli ja muutenki olo ei tuntunnu ihan kohillaan olevan???

Tännää on jo paremmmin asijat ja jälkikasvuston kanssa tekastiin kolaushommat ja sitte lähin kävelylenkille Kalalammen suunnille. Siellä meinasin lentää takalauvotuksilleni, ku perille pääsin. Oli melkoset aukkohakkuut tekastu viime vierailuni jälkee. Kyllähän mie nuo uuvet kaupingin suunnitelmat olin jo aikasemmi noteerannu, ja nyttehän ne oli pistetty sitte toimeksi. Sinnehän pykätään pytinkejä lissää lähes lammenrantaan saakka.

Sen puoleen harmi homma, että nyt voi tuon Kalalammen etenki Uunoo virkistävän käytön lopetella pikkuhiljaa. Tyttilammesta ja Vennanlammesta ei siihen homman oo, ku niijen ympärillä on mahottomat ryteiköt ja kostijat hetteiköt. Mitenköhän tuon Lehtokylältä alkavan kuntopolunpätkänki kanssa käypi tulevaisuuvessa?



Alkuiltapäivästä Piikki-Sarvat jalkaa ja pikkuse keykäsemmt vetimet ja tarkotuksena juosta 9km rento rykäsy 4:50-5:30 vauhilla. Homma mäni vallan mainijosti jostaki kumman syystä? Ennen lähtövä viijen minuutin venymissessijo. Päätavotehan on pelkästään pystyä vielä kilpaa juoksemaan ja sille jos vielä käypi, ni ens syksyyn kehitellä ittesä kuntoon....

No onhan noita Uunon utopijoita Uunolla piisannu ennenki mukavasti....