torstai 31. tammikuuta 2013

Nälkäisten eläkeläisten yhdistys ja Uunon kola & lapio Oy

Sain eilen ensimmäisen avustuslähetyksen Nälkäisten eläkeläisten yhistykseltä. Paketti oli oikeen kulmistaan vahvitettu ja teipattu ja nyöritetty silleen, että vaikija oli sitä auki käpistellä. Sisälsi etupäässä vaatetavaraa ja tuli todella tarpeeseen, nyt kun tuo miun vaatettaminen on ex-työnantajani toimesta lopahtannu tykkenään.

Jokaisen eläkeläisen selviytymispakkauksesta puuttui kahvinkorvike ja pettuleipä, jotka oli kuulemma yhistyksen toimihenkilön mukaan päässy tilapäisesti loppumaan. Pakkauksen mukana tuleessa saatekirjelmässä viitattiin myös maholliseen korsunlämmityskaasun pienenmiseen vakinaisen työsuhteen loputtua.

Oottelen jäkilähetyksen toivossa pettuleivän, korvikkeen ja koivuhalkojen ilmaantumista korsulleni.

Eilen lompsittiin aamupäivällä 2,5 tuntija lumikengillä Haapasalossa ja merkkailtiin kaajettavia puita. Lisäksi ylimääräsenä aktiviteettinä osallistuin kansalaisdressin lähettämiseen Kouvolan kaupungille sähköpostin muodossa, koskien tuota Kotikorsukujan aurausta. Sitä ei ois kannattanu varsinkaan tehä. Tuloksena oli se, että eilen illalla, kun sitä aurausta ois eniten tarvittu, se tyssäsi kokonaan. Ei näkynny minkään laista kihvelijä eikä vekotinta hirmusesta myrskystä huolimatta Korsukujilla, eikä sen läheisyyvessäkään.

Korsukujan ojat oli autoja täys, ja Uunohan soitti Uunon kola & lapio Oy:lle ja se virma hoiti kivikautisilla vehkeillään yli puolet Korsukujan lumijen lemppauksesta illan ja alkuyön hämyisinä tunteina lukuisan naapurijoukon avustuksella. Autoja työnneltiin parinki korttelin  päässä ja viimein saatii kaikki hommat tehtyvä ja pirssit oikeille paikoilleen. Uuno omat hevoset pyssyy visusti piltuuissaan näillä keleillä.

Viijeltä tuli sitte veronmaksurahoilla ponsoroitu ajoneuvo Korsukujallekin ja nythän siellä on hommaa taas tiedoksi useammaksi tunniksi. Eiliset kirmaamiiset jätti omat jälkensä ja tuntemuksensa Uunon rasituneeseen runkoon, mutta kohta on siitä huolimatta soitettava Uunon kola & lapijo Oy:hyn ja pyyvän kivikauven miehet töihi....

maanantai 28. tammikuuta 2013

Samanen ja tasavertanen "loparimahollisuus"

Aattelin nyt tässä viime keskiviikkosen "Se on sitten siinä"-päivän jälkee lepposasti muutaman virkkeen viritellä ja julkasta ilmoille. Kiirettä ei oo eikä väsytä eikä vi_uta mikkää. Uutisetki kattelin ihan sivukorvalla ilman enempijä niistä riehaantumatta (naureskelin sissäänpäin itekseni).

Jäi noista "uutimista" kuitenki yks asija mieltä painamaa, ja se oli nuo Korhosen "loparit" ennenku työt pääs ees alkamaan. Almahan ne anto ku sai tietää, että Korhosen avijosiippa oli nainen. Miehän oisin sillä perusteella voinnu pyyvellä lopareita jo aikapäivät sitte, ja todennäkösesti ne ois annettuki, jos nuo perusteet oikeita on? Pikkuse se nyt harmittaa, kun ei tuota asijaa oo aikasemmi oivaltannu.

Samaan asijaan liittyen mietityttää myös se, että mitäköhän se "tasapäävaltuutettu" tästä oikeen tulee tuumaamaan. Tunnen nimittäi monia henkilöitä, joijen avijopuoliso on mies. Tasavertasuuven nimissä heilläki pitäs olla tuo samanen ja tasavertanen "loparimahollisuus" kun toisen lajin aviopuolisoijen omaavilla.

Kolmas asija on se, että edelleen Uuno on lähempänä kattoa kun lattijanrakoa. On sillä "Se on sitten siinä"-päivällä mahoton vaikutus vanhukseen.....heh-heh. Tännää ku käytii kolmen köörin kanssa huvikseen ajelemassa Taavetissa ja piipahettii samalla viinakaupantalon takana sijaitsevassa Metästyksenhoitoyhistyksessä karttoja tiirailemassa, ni mie ku ilmotin Metsästyksenhoitoinsinöörille, että on ensimmäine viikko meneillään jälkeen "Se on sitten siinä"-päivän, se sano että se paistaa jo naamasta ku on niin raukian ja rauhallisen näkönen....Taijan oikasta hetekalle ja tiirailla telkkaria, tai heittää muutaman kuperkeikan, jos en tähellisempää keksi.      

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Se oli sitten siinä

Se oli sitten siinä Uunon työelämään tutustumien, joka venähti yli 40 vuotiseksi välillä kovastikin kivikkoiseksi taipaleeksi. Tutustumisen ylivoimaset huippuhetket ajottuvat tuonne 1970 -luvulle. Parhaimpina paloina ilman muuta mieleen tulee heti nöösipoikana suoritettu Sköldvikin Öljynjalostamon III- vaiheen Reformointiyksikön hallitsematon alasajo ja Kaukopään ja Tainionkosken paperitehtaiden pysäyttäminen. Siinä samassa rytäkässä tais stopata Hackmaninkin paperitehas ja Ovakon Terästehas. Viimemainittukin oman hataran muistikuvani mukaan sattu jo 1970-luvun puolella, kun Tsernobiilin malliin laitteistoja testailtiin Vuoksen varrella.

Siitä sitte alko Uunon armoton alamäki kaikkijen turhanpäivästen Työteknillisten Mittaus-ja Säätötekniikan, saman ahjon Puhelintekniikan ja lukusten kurssien ja kallonkutistuskoulutusten kautta Iltalukion pitkän matematiikan opiskeluun. Välillä kirmattiin alan pohjamutia kyntäen usiammat reisssut Hollannissa, Saksassa, piipahettii Tanskassa ja kerran Skotlannissa saakka ylänuppia ja yksinkertasia asijoita sotkemassa. Sekkää ei vielä riittänny Uunon päälle, vaan piti vielä lähes eläkeläisenä sotkea ihtesä Ammatilliseen korkeakouluopiskeluun ja siitä ängetä vaihto-oppilaaksi Kreikanmaalle.

Nytte kyllä tuntuu, että jo riitti työelämään tutustuminen omalta kohaltani. Muutaman nokille napsahuksen jälkee miulle itelleki selvisi, että nyt riittää tutustumiset työelämään ja ois aika alotella tutustumaan jo toisenlaiseenkin elämään.

Viime perjantainahan meillä oli mahtavat kinkerit tuolla Kaipijaisten suunnilla ja käveltii reilu tunti lumikengillä ja loppuillasta illan ja hyvän ruuan ja saunan ja juoman herkistäessä kaikkien mielet, mäkihyppyäki kokeiltii pikkusen suppijammalla porukalla ihan vaan reenimielessä.

Eilen virittelin rukin nokassa Grönlundin vanhan työpusakan alle Uunon tuliterät pikkupöksyt jäävytykseen korjaamon seinälle niinku noissa lätkähommissa on tapana. Tänään oli sitte viimenen työhön tutustumispäiväni. Pikkusen haikijalla mielellä siellä pitkin nurkkia hiiviskelin ja tietsikan ja kännykän hiissasin niille kuuluville paikoille. Mukava oli kertailla vanhoja tössimisijäni ja huomata, että sinne jäi vielä uurastamaan Uunon pitkäaikaset kaverit.

Kovasti oli lahjuksiakin Uunolle värkkäilty pimmeinä talvi-iltoina: Oli tehty G-650 turbiinimittarin siipipyörästä kello ja samanlaine vekotin Lattarauvan pölykapselista. Oli värkkäilty parit paijat kirjailtuna Uunon motolla: Tästä myö ei selvitä ja takapuolella teksti: Mie selvisin siitä. Toisessa kolleegan kuvalla varustetussa paijassa luki: Mitä uunompi, sen parempi. Mie koitan olla vastasuuvessa tekstin arvonen ja ylläpitää uunoilua tulevaisuudessakin kunniassa ja arvossa. Mukavasti lämmitti mieltä myös työhuonekunnalta saamani puukko, joka kuulemma annetiin "ansioistani" työhuonekunnan sihteerin toimessa. Porvoossakaan ei enää taija olla kettää työelämään tutustumassa, jotka Uunon vuosikertomuksille siellä muinoin nauraa rätkättivät?

Kotija ku mie sitte nokka vuotaen hirveessä lenssussa kerkisin, kopinasta jo kuulin, että Rouva-Uunoki oli jottain järkkäilly Uunon varalle. Siellä oli pöytä katettuna ja Rouva juhlatamineissa.

KIITOS KOVASTI IHAN KAIKILLE MENNEISTÄ VUOSISTA!

maanantai 14. tammikuuta 2013

Paras teksti viikkokausiin

Kävin iltasella Astan kanssa hiihtämässä reilun puol tuntija. Hullun talon sivakat pelas mukavasti, vaikka pertsalla Uuno ei Rouvan perässä taho pysyäkkään.Tää on Uunon paras teksti vikkokausiin. Täytyy ottaa varovasti tää kirjaileminen ja jättää ihan muutamaan sanaan, ettei mäne heti laukalle ja pää ala kihisemään.

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Hulluntalon pitopohjasivakat

Sontaa en nyt kehtaa jauhamaan ruveta, enkä päätäni tyhjentelemään, vakka mieli ois pikkusen (eli mahottomasti) tehnny. Uunon mieli on viistelly pitkin lattijoita ja lattijalankkujen rakoja, niinku risoiksi jo kantapäistä hinkkaantuneet villasukkani.

Viime viikon perjantaina käin hakemassa jo kauvan himoittemani perinteisen hiihtotyylin Hulluntalon (Madshus) pitopohjasivakat, ku lumpijo on silleen lompsahellu, ettei juoksusta ilman hampahijen kiristelyvä mitään ennää oikeen tuu.

Tarkotus on vielä kerran käyvä hevostohtoreijen juttusilla ennen Torren retkijä. Konitohtoroimaankaan ei oikeen oo isompaa hinkua ollu tuon viikkoja kestäneen matalamman paineen takija. Torressa en ehkä juokse ainoatakaan kisaa, vaan ehkä? keskityn persuksieni pyörän satulalla ja katukivetyksellä hinkkaamiseen.