tiistai 30. syyskuuta 2014

Tissiliivivahti

Tää kuva ei paljo selitystä tarvinne...

Tännää aamusella oli tarkotus auringon noustua "pistäytyä" aallonmurtajalla kävelylenkillä. Homma venähti "pikkusen" pitemmäksi, mitä enste oli tarkotus.

Aallonmurtajan juuressa ku oltii, aateltii, että kävellää viellä etijäpäin tuonne toiselle Suomibaarille kahville, ja nii tehtiikii. Kahvin lisukkeeksi Karjalanpiirakat, ja piälle munavoita.

Sitte hyökkäiltii kaislikon kautta radanpohjalle, ja talsittii suolajärven reunoille. Rannalle ei kyl mänty, ku oli ollu kosteempija päivijä, ni tennarit ois saveentunnu.

Grupo Corleonen kohilta Crevilenten tien ylitte, ja vanhalle La Siestan mörskälle. Englantilaispariskunta oli oman mörskänsä saannu naapurista myytyä....

Talsimine jatku Carrefourin ohitte Centroo kohen ja suuta jo senverta alko kuivata, ku takana oli jo liki 15km kinkkailuva, että päätettii istahtaa juomaan Grandet "aamupalat".

Siintä jatkettii sataman nurkille, ja pistäyvyttii Turismo-toimistossa hakemassa kartta ja kyläjunan lähtöpaikalta sen aikataulu. Sitte jatkettii rantaa pitkin, ja Rouva-uuno silpasi sortsit nilkoistansa, ja pistäyty uimassa. Mie jäin rannalle tissiliivivahiksi.

Sitte jatkettii rantaa pitkin mörskää kohen, ja kilsa ennen mörskää käytii vielä yhet Irlannissa valmistetut kahvit juomassa....heh. Aikaa mäni aamulenkkiin liki kuus tuntija ja kilsoja Garminiin kerty vajaat 20 kipaletta....

Jatkeskelen täällä kissanpäivijäni....

Tän päivän kinkkausmaisemija...

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Parilla spakaatinomasella

La Matan mainijota hiekkarantaa.
 
 


Tänää ysiltä liikenteeseen Pinomarin suunnille. Eilen sytkyttelin jo vuoden vanhalla Uutukaisella pikku lenkin. Ekaks rannalle, ja sitä kautta Alzheimerille, ja radanpohjan päähän.

Luonnonpuistoaluveelle en ittijäni nyt hiissannu, ku vanhasta kokemuksesta tiesin, että sajepäivijen jälkeen koko kalusto, ja ukko ois ollu punasenruskeen, paskoo erehyttävästi muistuttavan tavaran peitossa, ja joku ois luullu, et Uunolla on TAAS munkit housuloissa niinko entisellä hiihtäjällä, joka sitkeesti vattatauvista välittämättä jatko reenin loppuun saakka, mut sitte joutu "saviset" kalsarinsa puupinon taskse lumeen survomaan, ja kotija menoansa autossa ja hississä "passailemaan" hajuhaittojen takia.

Henkilön nimmee en onneksi nyt millään muista....heh. Tästä huonomuistisuuvesta on joskus ilmeistä hyötyväkin.

Sieltä jatkoin Crevilenten tietä takasin päin, ja koukkasin La Siestanki vanhalla mörskällä. Meijän kylän tyttöjä ei nyt liikenneympyröissä näkynny, mutta nehän normaalisti työskentelee kolmivuorotyössä, mutta tekkeevät vaan kahta löysijä: ilta- ja yöhukia.

Paitti tuossa tuulimyllypuiston vastapäätä olevassa paikassa. Siinä on sikäli helppo paikka, että ei oo vahittavana liikenneympyrääkään, vaan voipi keskittyvä muihinki tehtäviin. Nytte siinä oli yhellä tehtävänä pyöritellä sateenvarjoo.

Siintä sytkyttelin Carloksen ohitte mörskälle. Illalla käytii vielä Seratonin "päiväkerhossa" jälet parkettiin hiihtämässä, höystettynä parilla spakaatinomasella tanssiliikkeellä.

lauantai 27. syyskuuta 2014

Arvatkaa ostettiiko?

Uunon mikroterassilta avautuu mainijo merinäköala. Rannalle on linnuntietä 350m, ja ehkä paikanpäällä näköala merelle on hiukka parempi?


Keskiviikkoaamuna käin vielä viimesen kylmän hyytävän pyörälenkin Perslantijassa nykäsemässä +2 asteen kylmätilassa, ja kovassa tuulessa, ihan vaan sen takia, että muistaa koko syksyn nuo "tasotusolosuhteet", joissa siellä ihmiset joutuuvat kärvistelemään.

Lenkki jäi aijottuva lyhkäsemmäksi, ku kätösijä, ja erityisesti tärväämääni "köyvenvetokättä" rupesi palelemaan hanskoista huolimatta. Onneksi en kuitenkaan katajan alle kaatunnu, enkä kuusen alle kyykähtänny, ja Lohariin syöksyin kätöset housuissa lämmittelemään ja kahville.

Tulomatkalla ei ihmeempijä takaiskuja ilmaantunnu, mutta hiukset on entisestään harventunnu. Senverta tiukkaa on ollu taloksi tälläytyminen Uunolla.

Eilen ekalla lenkilläni kastuin kokonaan, ku Pariisin aveniidan ylimmässä kohassa alko Esterin kanssa tulemaan sanaharkkaa ja se alko mättämään vettä saavin täyveltä Uuno-pojan niskoille....no ei kyl minnuu sen kasteluhomma haitannu yhtään, ku tuo lämpötila oli lähes 25:n LÄMPÖASTEEN kantturoissa.

Tänääki on vähän pilivistä ollu, mut Germaanimiehen kaupassa piipahettii. Perslantijaan hintamalliksi: Valkon viini 1litra, 11%, 0,59€, ja vastaava punanen versijo sama määrä, ja hinta. Olut 1 litra, 5%, 0,55€.

Arvatkaa ostettiiko, ja painoko reput?????

maanantai 22. syyskuuta 2014

Kärvistely loppuu...


Miehän käin tänää viilistelemässä viimesijä Perslantijan "tasotuslenkkejä". Mahtavaa oli vejellä kaatosateessa ja reilun 10 asteen vilposessa kelissä 15km maastopätkä, ku ties, että miulta tää kärvistely kohta loppuu.

Huomenna kelit paranee Uunolle vieläki mahtavammaksi lähtökeliksi: lämpötila tippuu kymmenellä asteella ja vesisaje muuttuu räntasateeksi. Sitä en väliin kyllä jätä, jos vaan suinkin kerkijän pyörän satulaan....

No pistän tuohon alle vertailun vuoksi muutaman keliennusteen....heh....





perjantai 19. syyskuuta 2014

Rakentelua

Aamun alottelin tännää taas kahvilla, ja ennen "rakennusurakointia" kipasin tästä lähimmälle pururatalle. Siinä joutuu hiipinään tuon hyppyrimäjen alastulorinteen ylös. Matkaa tästä uuvelta mörskältä mäjen päälle tullee 500m.


Siinä jo kerkisi mukavasti hengästyä. Sitte jatkoin muutaman kilsan vaihtelevassa Palomäen ja Mansikka-Ahon maastossa juoksua, ja lopuksi kävelin pari kilsaa mörskälle takasin.

Kauravellin keittelin, ja kiivaasti seinän tekoon Lehtokylille. Siellä sitte mäniki loppupäivä, ja kuuven maissa mörskälle, ja pienen lataustuokijon jälkeen akussa oli vielä virtaa Valkealan ABC: llä käyntiin polkupyörällä. Kilsoja kerty vähää vaille 20.

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Jyväskylä Marathon. 13.09.2014

Jarin loppurutistus


Lauantai päivä mäni tosi mukavasti Jyväskylässä. Aamuyöstä heräsin kolmelta, ja hetekalta puol neljä ylös, ja kuuven maissa lähin taas kolmen tonnin kierroksilla nykimään kohti Jyväskylää.

Perillä olin ysin pinnoissa, ja kävelin reilut 3 kilsaa maalialueelta juoksureittiä takaperin. Keli oli mahtava +15 astetta, 2m/s tuulta, ja aurinkoista. Sitte jo Olliki tuli Uunon hepalle majottumaan kisapäivän ajaksi. Heppa oli parkissa ihan lähtöpaikan liki.

Kateltii kympin juoksuu... Jari veteli mukavan näkösesti 38 pintoihin. Sitte lähettii pissaputkia etsiskelemää, ja maratonin lähtö mäni meiltä sivu suijen.

Sitte jo valmistautumaa omaan puolikkaan sutimiseen. Muta-Markku oli myös lähössä puolikkaalle, ja Kuopiossa harhaan juosseet Friarin "Late" ja Lehkosen Kari. Rata kyl pitäs olla niin hyvin merkattu, ettei juoksijan siinä pitäs väsyneenäkään arpomaan päästä kulkusuuntija, eikä varsinkaan eksymään...harmi juttu.

Sitte lähettii lönkyttämään....eka kilsa 4:23 ja toka 4:18, kolmannella tasottelin 4:29. Homma mäni nyt paremmin ku viikko sitten, ja 16 kilsan vauhit kaikki alle 4:30...ja loputkin kuitenkin alle 4:40. Jossaki puolessa välissä sain kiinne vähän liijan kovaa lähteneen Veikko Kososen, joka tuli M65 kakkoseksi Ollin jälkeen.

Tälläki tuloksella (1:35:14) Uuno kyl voitti M60-sarjan. Ollihan tietty voitti ylivoimasesti M65. Late ja Kari oli myös omissa sarjoissaan ykkösijä. Markku harkitsi välillä keskeyttämistäkin, mutta maaliin kuitenkin sinnitteli.


Lehkosen Kari ylimmällä pallilla...

Late samalla paikalla....

Ja Olli takuuvarmasti ykkösenä.



No viime talven parhaasta kisasta keskivauhtiin on tullu vajaat 15s lisää....se olis kyl tarkotus yrittää saaha talvella rutistettuu takasin. 1:30 alitus vaatisi kyllä keskivauhiksi 4:10 lukemija, ja taitaa olla Uunolle liijan kova pala?

Sitte rupateltii Mutan, Virmalaisen Penan ja muutaman muun Jyväskylän rautakuntosen kanssa.

Pimmeetä jo oli kotijatullessa ku toppasin ketaroita leppuuttamaan.


Mukava oli päivä, ja hyvä viilis jäi Perslantijan viimosesta kisasta. Kiitos Ollille ja muillekin tutuille kertakaikkisen hienosta päivästä!

Tulokset löytyy TÄÄLTÄ.

lauantai 13. syyskuuta 2014

Urheilua



Mie käin tänää Jyväskylässä urheilemassa juoksuu Finlandia maratonin puolikkaalla. Ollihan oli ja joutannu lähtemää entiseen kotikaupunkiinsa kisailemaan.

Nytte on kyl senverta tohvelin sisukset väsähtänny, että enempijä ei jaksa ruveta nypläämään tarinata. Rötköttelen jo hetekalla säärissä terättömät kopressorisukat, jotka sieltä sain tulijaisiksi. Enempi oisin ehkä tarvinnu ehjäteräsijä tavallisija sukkija? No voipihan nätä kokeilla joskus lenkillä ja lentoveneessäkin, miten pelittäävät. En oo aikasemmi kokkeillu.

Näitä ei taija kannattaa jalkoihi yöksi unehuttaa. Voipi olla, että aamulla on jalkaterät sinisenä ja amputaatijo esissä, jos semmosee möhläyksee itteni saan yllytettyä.

Nytte kompressorit pois nilkoista ja nilkat notkollee jalkojen jatkeeksi ja unta kaalii. Huomenna lissää, jos kerkijää...

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Lottoluokittajat ja luunlämmitys


Kipastii yks yöpyminen mökillä laiturija purkamassa. Kesä vilahti käsistä liijan ripijästi. No sitähän kuitenki voipi Torreviejassa jatkaa taas yhellä talvella....heh mainijo ajatus.

Tänää käin ekalla juoksulenkillä Kittilän reissun jälkeen. Jalat ei vielä palautunnu oo, mut huomenna on hieronta, ja muutama päivä aikaa "levätä" rakennushommissa ennen ens lauvantain viimestä Perslantijan juoksukisaani, jota tyrittelen Jyväskylässä.

Tänne Perslantijaan on kuulemma hyökänny taas joku lottoluokittajaporukka, joka arpoo sitä, millä hinnalla Perslantijan tarvimat lainarahat saahaa täällä törsättäviksi ja toisten liivilöihin käännetäviksi.

Mie onneksi lähen taas luunlämmitykseen tuon Jyväskylän jälkee, eikä tarvihe niijen lainarahojen tärväämistä likiettäisyyveltä katella, ja takataskuuni otan vielä tuon Portugalin kortinki. Eiköhän tuosta talvesta taas jotenki selvijä? Ja jos ei selvijä, ni ollaa sitte pitempi aika päissään.......

maanantai 8. syyskuuta 2014

Ruskamaraton 06.09.2014, Kittilä

Vasemmalta Hansi, Teemu, Jyrki, Petri, Jukka, Viljo ja Uuno.

Meillehän tarjoutu mainijo mahollisuus päästä Oulun NMKY:n juoksijoijen mukana Oulusta Leville. Petri oli järkänny muonat, majotukset ja kyyvit ja muutkin järjestelyt rutiinilla, ja hommat pelitti jouhevasti.

Omalla kyyvillä ajeltii Ynnin pihhaan, ja kohta jo istuttii pikkubussissa, Jyrki, Teemu, Asta ja mie ja Petri oli kuskina. Veli-Heikki koukattii kotonta Rovaniemen liepeiltä kyytille, ja sieltä saatii myökii suut makijaksi ko talon naisväki lykkäsi makijat muffinsit meilleki evvääksi.

Perille päästii hyvissä ajoin, ja Zero Pointilta saatii huomiset juoksunumerot jonoteltuu ja nykästii pastat naamataulujen sissään vattanahkan alapuolen täytteeksi. Olliki liitty mukkaa, ja kävästii sitte Ollin asunnolla kahvilla.

Kisapäivän juoksukeli ei juuri paremmaksi vois tulla +13 ja 2m/s tuulta. Uunon sekoilukaa ei juuri tästä voi ennää lisääntyvä. Kattelin maratonin lähtöö kaikessa rauhassa, ja hokasin, että miulla on juoksunumero ja chippi kämpillä. No niitä hakemaan kämpiltä....onneks oli aikaa vielä rutosti. Sitte verryttelemää, ja vaatetta vähenmäksi ja änkeemää ihan lähtölakanan alle toiseen riviin. Senverta nuppija vieläki sekotti, että juomaputeli ja sokerikippo, joita ilman en puolikkaalle lähe yllensä, oli jäänny kassiin. Voi hitto miun ja miun lahon pääni kanssa, mihin mie jouvun?

Lähtö sitte laukastii, ja ekaan mutkaan vähän alle 4 vauhilla. Noin parin kilsan ylämäki mäntii ihan rauhassa. Olli näky reilun sähkötolppien välin päässä. Sitte alko alamäkiosuus, ja siinä keskivauhti oli 4:15 pinnoissa, eli ihan ok. Myö mäntii monet kilsat miun sarjan ykkösen Asko Pietilän kanssa samoja vauhteja. Askon askellus on kyllä keykästä kateltavaa. Sitte hiekkapätkän jälkee ku päästii ylämäkee, Uunon kone löi laukalle, ja Asko otti mäjen rauhallisemmin, mut Uuno jatko kohellustaan.

Mäjen jälkeeki vielä tuonne 15 kilsan kohille Uunon heppa hirnahteli, mutta kisan alun kenkämaterijaalina ollu keykäne tekstiili alko jostaki syystä muuttumaa raskaaksi lyijyksi, ja ei semmosilla tossuilla ennää väsyksissä juosta jaksa...heh.

Viimone niitti oli sitte jossaki 18 km:n kohilla olevalla lisälenkillä, ku Asko mäni edelleen kepijällä askeleella ohitte, ja mie hiippailin ommaa hijasta hiiviskelyvä.

Teemu mäni myös ohitte, vielä hyvällä vauhilla n.19 km:n kohilla, ja petrasi omaa ennätystään usijammalla minuutilla, vaikka reitti ei ihan tasasimmasta päästä ookkaan.

Lopussakaan ei tarvinnu kirijä otella, senvarta masentunutta oli eteneminen. Hyytymiseni yletty kuitenki M60 sarjan kolmoseksi. Kakkosena Timo Kannasvuo.

Veli-Heikki voitti maratonin. Teppo oli keulilla pitkään kovalla alkuvauhilla kokonaiskisassa, ollen ykkönen M40-sarjassa. Jyrki hienosti kakkosena. Ollihan voitti puolikkaalla oman sarjan ja Hansi myös omansa. Jukka-kaimahan hoiteli viiskymppisten Kympin voittosasti kotia, ja Viljo komijasti kakkosena. Pojillehan maitto aamuverryttelykin vielä seuraavana aamuna pyolikkaan reitin verran, niinku Ollillekin.

Kesken kemujen Uunon kapulasta loppu vilmi, ja pyttyseremonijan loppuosasta ei kuvija saannu.

Kiiitos erityisesti Petrille hyvin hoijetusta huollosta ja järjestelyistä ja muullekin Oulun porukalle ja Ollin täyshoitolan kahvi ja muonapalvelusta. Mukava oli tuttuja sielläki suunnalla tavata, vaikka jutustelut jäiki vähhiin.

Illalla vielä rynnistettii pitsoille ja senjälkee jatsiloille. Lysti oli sitte aamutunnin tuntumassa lyttyyn hetekalle lysähtää.

TULOKSET laitan TÄHÄN.

Muutamia kuvia laitan TÄHÄN.

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Muutto- ja kuljetusvirma

Kuljetusvirman koko kalusto tässä kuvassa.



Mie tuossa vajaat kolme viikkoo sitte perustin kuljetus- ja muuttovirman. Siirtokalustona on ollu tuo ikivanha ruuna, jota on kyllä nyt tiuhenevassa tahissa pitänny "pilttuussa" käyvä "leppuuttamassa" millon minkäki syyn takija.

Virman pystyssäpysymisenki kanssa on ollu pientä ongelmaa, ja tällä en tarkota rahallista pystyssäpysymistä, vaan ihan mekaanista, ku isommat rahtaukset on pitänny hepan kattotellingillä hiissailla, ja osa kuletuksista on hiponnu lainkirjaimen ylärajoilla tuon suuren korkeuven takija, ja mutkissa kovalla tuulella on joutunnu kahella rattaalla kanttailemaan. Pystyssä vielä toistaseks on niukasti pysytty.

Paras lasti oli vanhan nahkasoffan kuletus kattotellingillä keskiksupungin läpi pariinki otteeseen, ku se ei ennää kierrätyskeskuksiin kelvannu, ja piti hiissata Ahlmannintien roskaläjille....hiukan herätti ansaittua huomijota miun ylikorkija kuorma, ja liikennevaloissa olin havatsevinani suoranaista naurun remakkaa vierellä olevan naiskuskin naamalla, ku ooteltii valojen värjäytymistä vihrijäksi. Miun niska, naamataulu ja valot oli sillo kirkkaan punaset.

Materiaalia on ollu mukava kerräillä, jos vaikka joskus sattusi tarvimaan. Jos hakaneulojen hinnat joskus nousee, tulee Uunosta miljartööri...
Kovasti on tullu keräiltyy 61 vuotta kastopaikalle mänevää tavaraa, ja nyt tuosta keräilystä joutuu vielä maksamaan muutaman satasen verran. Siirtolava, ja vuokrakuletus oli ainova järkevä vaihtoehto suurelle romumäärälle (ei tarvii varmaankaa ees sanoo, että mie en sitä keksinny).





Tautiloitaki on riesaksi muutamija iskenny, jatippoja on silmiin liruteltu, ja antipijoottikuuria nyt napostellaa, mut muutaman puolikkaan juoksukisan kerkijän silti köpötellä vielä ennen Torreen lähtöö, vaikka kunto onki rapisemaan päin...