perjantai 31. tammikuuta 2014

Harjotusolosuhteet

Kyllähän Se on sanottava, että täällä Torressa on harjotusolosuhteet kohillaan, ja moni muukin asia ravintoo myöten.

Uunolla on ainaki 4kk reenijaksolla puolikkaan aika tipahtannu usijammalla minuutilla. Joulukuussa tuli Perslantijan visiitillä heti takapakkija, mut nyt on taas kunto palautunnu.

Vasen polvi vähäsen "oireilee", mut eiköhän Se viikonlopun maastokisassa taas lenkuta lähes entiseen malliin?

Kananjalkaliemen ja kananjalkaliköörin vaikutus näkyy jo muutaman käyttökerran jälkeen tuloksissa ja myös muutenki....ainaki miulla ne molemmat pelittää ihan mukavasti....

torstai 30. tammikuuta 2014

Santa Polan Touri

Kello oli tänä aamuna 7:05 (CET), kun tarttasi tuo ensimmäinen ja pitkään ootettu ja kovija takaiskujakin kokennu Tour de Santa Pola. Kuvassa osanottajat ryhmittyneet Uunon mörskän viereen katuvalojen loisteessa tuntia ennen auringon nousua....

Siintä se lähti....melkomoiseen 35km/h vastatuuleen ja Pariisin ylämäki tuntu toivottomalta jäykille reisilöille ja vasuripolvelle.

Säkkipimmeetä oli vielä Guardamarin ylämäessäki ku ottalohkovalojen voimalla sitä ylös alotin kiivetä.

La Marinassa alko sitte jo aurinkoki näkymää, mutta ei siellä mitään marinaa ollu, eikä ees kuulunnu. Marinat näytti kuuluvan reilun puolen kilsan päässä oikijalla. Marinan jälkeen sitte jo alko Santa Polan takana olevat vuoretki pilkistelemää. Sittehän jo oltiinkin suolanjalostuslaitoksella. Niitä vaaleenpunasija Flamengon tanssijoita ei nyt järvellä näkynny. Tuuli oli nekin vienny varmaan mukanaan.

Miliisijen rysäpaikan ja suolakasojen jälkee koukkasin oikijalle, ja sitte jo oltiikii Santa Polan tyhjällä rantabulevardilla. Ihmiset vielä veteli sikkeitä ja Uuno pyörällä.

Santa Polan kisan maalisuoralta piti vielä kuva räpsästä. Sitte kaahasin kiivaasti tuohon linnotuksen vieressä, parin korttelin päässä olevaan Sabadellin konttuuriin, ja toivoin, että honkkeli olis joskus näissäki hommissa myötänen.

Mie olin eilen jo varasuunnitelmanki tehnny, ja toivoin hartaasti, ettei sitä käyttöön tarvisi ottaa....se oli noijen kovasti riesaa ja ruostetta tuottaneijen paperilappujen repiminen ja ammattilaisurasta luopuminen seuraavaan maholliseen rahapalkintoon saakka ylivoimasen suuriksi kasvaneijen kustannusten takija.

Konttori oli jo suureksi yllätykseksi auki, niinko monasti Uunoki on ollu. Alku sisällä ei näyttänny lupaavalta, ku taas vuorolappumasiinaa roplasin ja eka lappu oli tyhjä, minkä kone suolisti ulos. Toisessa sitte jo oli vuoronumero 18...toistaseks kaikki ok. Sitte tuli miun vuoro, ja olin varannu varoiksi mukaan kaikki maholliset, passit, viisumit, kassit ja muut maholliset tarvekalut, joita siellä saatetaan kysellä. Kolmesataa euroo oli myös mukana kolmen vuorokauven yöpymistä ja juopumista varten.

 Alottelin sitte kysymällä: Puede usted cambiar este cheques en dinero efectiivo, Eli jotta voittako työ vaihtaa nää sekit riihikuiviksi. Vastaus oli myönteinen....sitte seurasi tärkijä kynnyskysymys, ja siihen väärä vastaus ois käynnistänny Uunon yläkopassa hallitsemattoman järjettömyyden juoksun, ja se ois johtannu kahen paperilapun repimiseen: onko tämä oikija konttuuri, ja eihän siitä vaihosta mäne komissijointimaksuva. Si es correcto, no comission oli vastaus, ja Uunon naamataulu veny levijään hymyyn....Mie sain kätösiini 40 ekee vähentämättömänä millään maksulla. Naureskelin itekseen ja lompsin pontevana ammattilaisjuoksijana ulkona oottavan Uutukaisen tykö.

Ammattilaisjuoksija 40€:n setelitukko käissään Santa Polan Sabadell-pankin eessä näköjään niin väsyksissä, että silmä ei auki pysy.

Seuraavaksi pyyhkäsin ensimmäiseen aukijon laijalla olevaan tuoppilaan, ja tilasin niin suuren tuopin, kun tuolla voittokympillä voi saaha...

Sitte käin vielä jututtamassa ja kiittelemässä Pelugeria Pacoo, jonka ansijoo tää osaltaan myös oli...kovasti naurettii molemmat tälle sopalle.

Sitte räkää vuotava nokka kohti Torreviejaa ja vastatuulta La Marinaan saakka. Puolvälissä ennen Guardamarija piti keppijä käyvä viskoomassa ja topata. Pyörässähän on ollu pinnat hyvin kirreellä koko aika, mut omaki pinna alko tuossa vaiheessa kirraantua. Garminin perhana heitti ittesä ulos vähäks aikaa tästä maalimasta, eikä ottannu vastaan minkäänlaista komentoo, eikä huutoo eikä hipasuu. Eikä sitä saannu ees sammuksii niinku Uunon saapi nykysin melko helposti. Sitte se kuitenki tokeni, ja matka jatku...

Toiminnassa oleva suolanjalostuslaitos.


Sitte jo oltiikii Parriisin Aveniidan ylämäjen päällä, ja mörskälle 1,5km:n matka
 
Mörskällä sitte lipittelin päiväkahvejani, ja mietiskelin tätä ammattilaisjuoksijan elämää, ja sitä, miten helppoo se on. Naamasta vois kyl päätellä, että Uuno vähintäänkin kohta loikkaa kaiteen yli, mut ei se sillee kyl ole....tää homma ehottomasti kannatti tehä just tällee viimesenpäälle, eikä mitenkää muuten. Sitte parin tunnin päästä mie jo taas lähinki jelppimään hyvää ystävääni, ja seiskan jälkee mörskällä korvat täys sementtijä ja pää ihan tyhjä.....heh....metka ja mukava päivä tämäkin...
Nii 40 eurolle tuli tänään pyörämatkaa 60,5km ja keskivauhti 19,0km/h.
 
 

keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Kananjalkaliköörituubi








Kuvassa ylimmäisenä Uunon Carrefourin alennushammastahna (Carrefour Discount), ja alimmaisena Olan salainen ase kananjalkaliköörituubi (Licor-Polo).

 Nyt tais selvitä vihdoin tuo Olan huippukunnon salaisuus. Olahan oli koko ajan mainijon kananjalkaliemiuutteen vastustaja nro 1, mutta oon nytte siinä suhteessa vähän tullu toisiin ajatuksiin.

Sehän jätti Perslantijaan lähtijessä miulle perinnöksi pari muovikassillista käyttökamaa, joita mie kielsin roskiin viemästä ennen kollausta.

Nytte oon niitä kollannu, ja sieltähän on löytynny usijampi pari jo aika loppuun ajettuja juoksukenkijä, joilla Uuno voi kyllä vielä täällä "rojektihommissa" ajella mainijosti.

Sittehän sieltä löyty persuksista polvitaipeeseen revenneet housut, jotka rispaantu lopullisesti siinä räväkässä kotijalähtösouvissa. Mie Hessulta lainasin jo neulan, ja kursin vielä niistä kokkoon käyttökelposet "rojektihousut", ja niillä vielä ajelen lävitte usijamman rojektin, jos ennen huhtikuuta kohille sattuu.

Lisäks siellä oli ajokuntonen "rojektipusakka", jolle käyttöö kyllä vielä tulee ennen ku käkönen täällä kukkuu.

Lisäksi Ola jätti lähes täyven tuubin jotaki ainetta. Ekaks mie luulin, että Se on tavallista hammastahnaa, vaan eipä perhana ollukkaan, ja nimihän sen paljasti...sehän on tuubissa olevaa, kananjalkaliemestä valmistettua likööriä...perhana, että oli hyvä säkä ku huomasin lukija tuon tuubin kylessä olevan nimen ja tuoteselosteen...

Ja lisäksi Olallahan oli mahoton ylipaino kapsäkissä ku se Perslantijaan lähti. Eppäilen vahvasti, jotta keykäsemmät ja pienimmät voittokaukalot ja -pystit lenti roskikseen ja tilalle tuli noita kananjalkaliköörituubeja....

Huomenna kyylään kaikki lähikylijen kaupat lävitte ja ostan koko voittorahalla kananjalkalikööreitä kaapin täyteen....kyllä nyt taas lähtee.....

Jalkapeliskenaario

Tästä lähtee huomenna klo 07:00 Tour de Santa Pola...Uunon mörskä on tuo keskimmäinen musta. Reunimmaiset eli vihree vasemmalla ja harmaa oikijalla on vähän äverijäämpijen lukaaleita.

Joopa aamulla on reilu tunti ennen auringon nousua tarkotus alotella tuo Tour de Santa Pola. Tännää suoritan illemmalla Uutukaisen ketjujen rasvauksen ja muunkin valmistelun.

Mikäli tuo 19 tunnin jalkapeliskenaario käy toteen, rahhaakin on otettava parin kolmen yön yöpymistä ja juopumista varten rutosti mukkaan.

Aamupäivällä ei kaikki männy ihan suunnitelmijen mukkaan...tai oikeesti miullahan ei muuta suunnitelmaa ollu ku sytkytellä maksamaan ens kuun vuokra, ja se sentäs onnistu.

Vuokrasouvin jälkee aattelin ajella tuolla Policarpon nurkilla, ku muuten sinne jalka ja pyörä harvemmin eksyy. Huono siellä ahtailla kujilla oli ykssuuntasija vika suuntaan körötellä ja päin punasija painella Uutukaisella.

Sitte sain päähäni, että käyn germaanikaupasta kipasemassa tyhjään reppuuni kanan munia huomista varten. Ostin siinä vähän muutakin, mutta Sitte tuli tenkkapoo.

6 kipaletta kunnolla pakattuja munia makso 80centimoo ja huonostipakattuja sai 12 kipaletta 1.20 hintaan. Pakkohan Se Uuuno-Vileenin oli tuo 12 kipaleen satsi siitä ottaa.

Ekan munasatsin kanssa en päässy kassaa pitemmälle. Jotakii oli tapahtunnu munatiskin ja kassan välillä, mut en tiije mitä. Munavellijä valu siitä pakkauksen välistä tiskille ja reppuun. Kassahenkilö remahti nauramaa ja mie itkemää, mut tilalle sain hakija toisen paketin.

Sitte pääsin siitä ulos ja pyörän selkään, mutta jossaki puolessa välissä kotimatkalla selässä alko tuntumaa kostijalta, ja tällä vauhilla hiki se ei varmaan ollu...mörskälle ku pääsin, repusta ja kaiken muunki kaman ympäriltä löyty valmista munakokkelija ja rutosti.

Ei auttannu muu ku pistää pannut tulille ja kaapija mikä kaavittavissa vielä oli pannulle ja ruveta syömään.....Uunon pisnekset ei nyt tuottannu toivottavia tuloksia eikä säästöjä, mut saanha mie lisukkeeksi putsata repun ja ihan täyvellä mahalla, eikä siitä tarvii maksaa centtijäkkää...

tiistai 28. tammikuuta 2014

Pahasti pukkaa pilvee

Pahasti pukkaa pilvee nyt auringonlaskun jälkeen....päivällä ei tällee kyl pukannu...

Iltapäiväl käin jelppimässä taas ystävijäni, ja samalla sain sotkettuu Uutukaisella reilun kympin. Mitään muuta en sitte oo kerinny tänää sotkeekaan.

Sitte käin hakemassa Consumista muutaman Servon eli Jarrujuoman ja istuskelin iteksee parvekkeella ja kattelin tuon ihmeympyrän mukavannäköstä laskuu....ja mietin kaikkija mukavia, miun kohalle sattuneita asijoita eloni aikana.....

Vasta-Viento

Suola-Kallen (Calle la Sal) ja Ramiretsin Diegon ( Avenida Diego Ramirez Pastor) risteys. Vasemmalla Casa Negra eli Seratonin tanssikapakki.

Aamulla, kun päivä valkeni ja selkä oikeni, lähin heti eilisen luppopäivän innoittamana tömpsyttelemää Pariisikujaa ylös. Siintä siivuttelin La Matan huoltsikan ohitte ja liikenneympyrän kautta luonnonpuistoaluveelle.

Kova oli vasta-Vienton puhallus aina luonnonpuiston takapäähän saakka. Puolessavälissä puistoo sain kiinne minnuu hitaammi etenevän ruottalaisen juoksijan.

Mie hijastin omaa kyytijäni, ku eläkkeellä jo oon, eikä hautaa pitemmälle oo miullakaa tarkotus ehtijä. Siinä pakistessa selvisi, että ruottalaine on Mas Amigos - yhistyksen Viisas Resitentti, ja käypi kaks kertaa viikossa jolkkaamassa 18 kilsan lenkin 67 ikävuuesta huolimatta.

Hölkättii porukalla Sitte ratanpohjalle, ja siitä edelleen kaislikoijen lävitte, ja Sitte jo oltiikii Resitentin mörskän tietämillä ja meijän tiet eros hyvän elämän toivotuksiin.

Mie lisäsin pikkuse vauhtija ja lönkkäsin Alzheimerin ohitte venesataman rantaan ja siitä jatkoin rantabaanaa pitkin mörskän suunnille.

Kaks-kaks-kakkosen kohilta koukkasin Röntgenijä pitkin Pariisille ja siintä mörskälle Seratonin roskalaatikoille, jossa nykysin asustelen. Lenkille tuli pituutta vajaat 23km, ja leveyttä vähän vähemmin.

Nytte on Sitte herkistely-reenikin saatu tehtyy ylihuomiselle Tour de Santa Polalle.

maanantai 27. tammikuuta 2014

Betonipalkit

Guardamar....

Tännää aamulla Olan työnantajan pärreet palo lopullisesti, ja Se kuttu Olan takasin töihin. On kuitenki sanottava, että aika höylisti Se on joka talvi ponsoroinnu koko virman henkilöstön lomareissuille lämpöseen. Harvassa on tuommoset työnantajat.

Myöhän vietii Ola aamulla Alicanten lentoveneasemalle. Menomatka tehtii perinteikkäästi Alicantesta vauhtija ottaen...heh..niinku on tehty joskus aikasemminkin. Pikkusen kolkkovahan täällä mörskällä nyt itekseen on.

Sitte ku kämpille pääsin, tuli viesti, että tarvittasi apuva kahen betonipalkin hakemisessa Guardamarista....katoin allakkaani, jossa nyt sattu olemaan tyhjä väli, ja mie luppauvuin avustammaa hommassa. Aamullahan myö oltii jo kahvilla siellä käyty, ku veneasemalta palailtii.

Toinen palkki jo laitettii Sitte paikalleen ja toinenki hiissattii katolle valmiiksi oottelemaan oikijaa asennushetkee. Sitte käytii syömässä palkkimiehen piikkiin, vaikka Uuno ei näitä auttamishommija tee muuta kun omaksi ilokseen...

Kaikenmoisista urheilususuorituksista pijin nyt lepopäivän parin viimepäivän väsyneijen tuntemusten korjaamiseksi.

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Tour de Santa Pola


Tour de Santa Polan reitti...La Marinan kohdalla sallitaan oikaisu, joka on vajaan kilometrin matka.

Meillehän tuli kisavappaa viikonloppu. No ei ollu yhtään paha, vaikka oli "huilia", mut vaan kisoista. Tälle viikolle tuli kyllä ihan tarpeeksi liikuntatunteja.

Henkisten voimavarojen kartuttaminen ens viikolla tulevaan Tour de Santa Polaan on nyt kiivaimmillaan. Shekinostoneuvottelut on saatu kämpässä kaikkia osapuolia tyydyttävään päätökseen, joten tulevaan kisaan voi Uuno lähteä luottavin mielin.

Tour de Santa Polan kisan historiahan on Semmonen, että kahelta paksupäältä jäi aikoinaan puolimaratonin jälkeen vaihtamatta palkinnoiksi saamansa maksumääräykset shekeiksi.

Paksupäät kävi yhtenä päivänä autokyyvillä Santa Polassa vaihtamassa maksumääräyspaperinsa oikeisiin shekkeihin, ja ne yritteli kahessakin pankissa Santa Polassa ja seuraavana päivänä Torreviejassa vaihtaa shekit rahaksi, huonoin tuloksin.

Tästä ja Torreviejan pankin comissijointimaksuista suivaantuneina ne päätti yhdistää huvin (yli 60km:n pyöräilyn) ja hyödyn (mahollisen shekkijen vaihon kätteiseksi rahaksi), ja järjestää Tour de Santa Polan pyöräilykisan......

Tässä vaiheessa kisaan osallistuu tasan yksi osanottaja, joka on valmis vaikka kävelemään kisan läpi pyörärikon sattuessa...tällöin kisalle tulee kestoa arviolta 19,5 tuntia, olettaen, ettei pankissa tule ongelmia.

Todennäkösesti kyllä tulee ja sorkkarauta-työskentely voi viedä usemmankin tunnin ja poikia muutakin ajanhukkaa, jos esimerkiks
paikallinen miliisi innostuu liikaa Uunon työskentelystä....ootan innolla kisaa hyvin niin henkisesti kuin muutenki valmistautuneena....

lauantai 25. tammikuuta 2014

Lauvantaita

Tänää ei tennarit eikä ketjutkaa ollu oikeen syönnillään kummatkaan. Väkisin vääntöö oli etenki äskenen juoksuyritys.

Aamulla kommeessa ja lämpösessä ja kovasti vastatuulisessa kelissä vääntelin Uutukaisen kiertokanget tuonne La Siestan nurkille suolajärvijen välliin.

Käin siinä jututtamassa aikasempaa engelsmanninaapurija ja niijen kissaa. Sitte sotkin takasi Germaanikaupan ja Remecan investointivirman ohitte, ja lasettelin Avenida de Parriisille ruokakassi, ja Uuno pyörän tangossa heiluen. Kilsoja tuli jotaki 15 tietämille.

Äskenen tennarilenkki ei ollu ku jotaki vajaat 3,5 kilsaa, ja näköjään kuitenki väsymyksestä huolimatta mäni vähän laukkavauhille. Nyttehän on vissiin lauvantai? Täällä nää kaikki päivät on perätysten, eikä erotu toisistaan juuri mitenkään muuten ku nimi on eri jokahisella.

Luulisi äkkiseltään, että Sapatti tarkottaa pyhäpäivää, mutta täällä se tarkottanee lauvantaita...

Hetekointi ei suju

Mukavia kelejä ennustellaan viikonlopuksi.

Kellohan on jotaki 02.00 Torren aikaa, ja tunnin oon lueskellu lehtiä netistä, ja mietiskelly alkavaa päivää ja sen viettämistä.

Työsarkapuolella tennarit ehkä rauhotan tänään kokonaan, ja ehkä lähden vetelehtimään muiden sekaan rantabulevardille?

Vattanahka taitaa nyt saaha alleen muutaman päivän oottelun jälkeen kauraryynivelliä, ja muhvinssikahvit päälle. Ylöshän tästä on kammettava, kun ei tää hetekointi Oikeen tunnu sujuvan. Tarpeelliseksi määräksi jäi nyt 4h, mitä voipi jatkaa päivällä, jos hermo kestää...

perjantai 24. tammikuuta 2014

Ruoka- ja kahvitunteja

Aamulla Eka toimitus on syöksyvä parvekkeelle katsastamaan säätila....

Tänää ei ihmeitä tapahtunnu. Kurkku oli vähän karkia aamulla, mutta ei tarpeeksi, enkä jäänny oottelemaan sen enempää karkenemista, vaan päivän valjettua polkasin pyörän kyytiin. Reilu parikymppinen kaupunki- ja maastoajoa, neljännes maastossa. Ei ollu paha ensinkään.

Iltapäivällä Sitte pikkusen vetelöinnin jälkeen työvuoron toinen huki juosten. Hyvin oli tossu syönnillään. La Matan lankkupolun päähän ja takasin...matkaa reilut 13km keskivauhilla 4:44. Germaanit ja muut shamaanit katteli Uunon "lankutusta" katukuppiloista ihmeissään, enkä ihmettele yhtään.

Loppupäivän oon meinannu vietellä ruoka- ja kahvitunteja kovasti venytettynä......

Laki kieltää julkasemisen

Näitä makeita maisemija täällä riittää, mutta aina yhtä mukava niitä on tuijotella. Kaikkihan sen tietää, että kuva ei millonkaan näytä yhtä hienolta, kun itse maisema...

Pituutta tuli tälle "päivälle" 19 tunnin verran. Kovaa hommaa on ammattijuoksijan elämä. Kyllä Sillon aikoinaan jo kauan sitten, kun vielä työelämän "sontalaatikolla" talikkoo heiluttelin oli paljon helpompaa, ja kovasti kaduttaa, kun eläke alko niin aikasin kiinnostamaan.

Sillon talikkohommissa oli kaikki lähes aina kaheksalla tunnilla selvä. Nytte paahetaa puolille öille ihan heleposti, ja ei puhettakkaa mistään kitinöistä. Sekin vielä erityisesti harmittaa, kun en tonnija saa kulutettua lähellekkään kuukauvessa, vaikka joutusin näitä 19 tunnin "työpäivijä" tekemään joka ikinen päivä. Näillä edustus- ja iloliemijen hinnoilla dinerot ei ainakaan vähene. Maksa on ainut, johon "jatkuvalla ylityöllä" saattaa olla vaikutusta.

Työolosuhteet oli tänään mainijot. Aurinko paisteli lähes pilvettömältä taivaalta. Meillä oli Olan loman loppumisen kunnijaksi tarkotus kiertää Pedrera-järvi, ja sillee tehtiikin.

Ola sai Retun vanhukaisen lainaksi, ja mukava oli nylkytellä pyörillä kommeessa ilmassa. Välillä toppailtiin kuvia räpsimään ja Sitte taas mankeloitiin etijäpäin.

Järven toisessa päässä avautuu makijat maisemat Orihuelan suunnille. Meinattii jossakin vaiheessa käyvä vielä Bigastrossa, mutta ilmeisesti jo pikkusen retkestä rasittuneet persukset pisti senverta jo hanttiin, että luovuttii ilman suurempija väittelyitä siitä ajatuksesta.

Välillä topattii kahville Torremendossa, ja Sitte jatkettii San Miguelin ja Los Montesinosin kautta omille kylille läskijen paistoon ja riisijen keittoon. Reissulle tuli matkaa tasan 60km, aikaa tärväänty 3:20h ja materijaalitappijoiksi on laskettava ainakin yhet kippeytyneet kannikat.

Miullahan oli vasta puolessa välissä päivä. Sitte oli eessä vielä illalla edustustehtävä suomen-Ruotsalaisessa norjalaisseurueessa. Tämähän kyllä männee jo sisäpiiritiijon puolelle, ja lakikin jo semmosen julkasemisen kieltää....

Laki kieltää sisäpiiritiedon enemmän julkasemisen...

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Mustat hanskat, kommandopipo ja sorkkarauta

Tännää jatkettii kuoppasesti alkanutta ammattijuoksijan uraa eilen keskeytyneellä palkkijorahojen metästyksellä.

Nyt oli vuorossa Torreviejan Sabadell-pankki, johon tehtiin shekinlunastus yritys. Tulokset oli jälleen ohkaset.

Aamullahan tunti passailtiin lähtöä , mutta sitte ku isompi vesipaiste hellitti lähettii taas lompsimaan kohen keskustan pankkiholveja.

Siellähän oli vaan muutama asiakas, mutta käytössä oli kuitenkin vuorolappu automaatti. Uuno survo muutaman kerran nappuloita, ja Johan Kone mäni jumiin, eikä sieltä tullu ulos ku kapiaa ja lakananvalkijaa kuittipaperija. Siihe jätin suosijolla vuoronumeron metästyksen.

Sittehän jo tuliki meijän vuoro, ja Uuno vetasi kympin sekin tiskiin ja mairijan virneen naamalleen ja tokasi lähes virheettömällä epsanjankielellä, jotta ollaa suomalaisija ammattijuoksijoita, ja voisittako työ tän sekin vaihtaa riihikuivaksi...."Podría cambiar este cheque en dinero en efectivo"?

Virkailija otti sekin käsiinsä ja sitä käänteli, ja tuumasi ensin, että kyllähän Se passaa, mutta Sitte sano, että hommasta mänee 3€:n comissijointimaksu. Kalkyylasin, että kymppi kutistuu nyt jo vaivaseksi 7€:ksi.

Pijettiin pikku pikaneuvottelu Olan kanssa, ja tuumailtii, että kyllähän tässä jo hintaa tälle neljälle kympille on tullu aika rapijasti, ja otetaa nyt takasi jos ees jotaki saahaa.

Myö oltii myöntyviä Sitte sekit sinne jo lunastettavaksi antamaan, mutta Sitte tyssäsi....Virkailija ilmotti, että sekit astuu voimaan vasta reilun viikon päästä.....

Sillo alko Uunoo huimata, ja piti ottaa kiinne tiskin reunasta, ku muuta jäykempää otettavaa ei tarjolla ollu. Vellit oli niin sanotusti taas housuissa, eikä auttannu ku lähtijä ammattijuoksijoijen ulos niskat kyömyssä ja tappijomieliala päällä.

Sitte vähän taas yritettii miettijä, ja tultii siihe tuloksee, että Uuno lunastaa Olalta 30€n sekin ja polkee Santa Polaan Sillon sekin laukijamispäivänä. Sillo vältytää tuolta 2x3€:n comissijointimaksulta. Olan 2,5 kuukauven loma ei nyt ihan piisaa sekin lunastamiseen, mutta vielä ei oo peruuttamisten aika....vielä saahaa irrotettua käteisvaroja muutaman tonnin verran tuon neljäkymppisen kämpille saamiseksi....

Lisävarusteina otan mukkaan mustat hanskat, kommandopipon ja sorkkarauvan....ihan vaan siltä varalta, että Sabadellin ovi ei normikonsteilla aukija....sanakirjan jätän kämpille...

tiistai 21. tammikuuta 2014

Ammattilaisuran alku

Paco ja Ola sekin allekirjotusjuhlallisuuksissa...

Mieli tekis nyt vähäsen kirotapärähyttää, mut tännää sitä hommaa on jo tehty ihan tarpeelline määrä. Miehän sain tuolta Santa Polan muolimaratonilta muistaakseni elämäni ekan rahapalkinnon. Tai ihan tarkalleen ottaen paperilämiskän, jolla ois Sillon sunnuntaina pitänny lunastaa 10 euron seteli, johon kolmossijani oikeutti..... No silleehän myö ei sunnuntaina tehty (ois EHKÄ kannattannu), eikä Olakaan sitä 30 euroaan myöskään lunastannu.

Senverta oli esityötä tehty, että oli selvinny Se, että Santa Polaan on tehtävä uusintahyökkäys voittorahojen saamiseksi, ja Kari lupautu meijät sinne kuskaamaan ja muutenki avustamaan jästipääkaksikkoa.

Voimakolmikko Sitte aamulla lähti posottelemaan Santa Polaa kohen. Ajettii maalialuveen tuntumaan satamaan, ja lompsittiin siihen Peskadora-paikkaan, josta rahat ois Sillon sunnuntaina ollu saatavissa. No eihän Se titenkää nytte onnistunnu, vaan virkailija meijät viittilöi lähellä olevaan kaupungintaloon, ja siellä homma Pitäs selvitä.

Tästä ne dinerot ois pitänny hakee Sillon suununtaina....nyt oli myöhästä...

Siintä Sitte vielä hilpeellä mielellä taivallettiin muutama talonväli kaupungintalon aulaan, jossa miliisi toppasi voimakolmikon, ja taas kaiveltii lanketit esille, ja esitettii asijamme, Kari sujuvalla espanjan kielitaijolla, ja Uuno sönkkäsi väliin vähemmän sujuvalla ja Ola kannusti vaan muuten. Miliisi muutaman puhelinsoiton jälkee meille rautakangesta taivutellen väänsi, että ei pojat nyt onnistu. Homma ois pitänny hoitaa Sillon sunnuntaina. Kyllähän meilleki tuo oli selvinny jo aikoja sitten.....vähän sapetti.

Jo liijan vanhoista miehistä koostuva voimakolmikko lähti niskat kyömyssä, ja tappijomieliala päällä poistumaan kaupungintalon aulasta.

No olihan meillä vielä oljenkorsia takataskuissa, ja Yks niistä oli Pelugeerija Paco, joka oli kisaorganisaatijon jäsen, ja Karille tuttu. Eikä muutenkaan tullu kuuloonkaan, että vielä ois luovutettu.... Nytte oli jo kyseessä periaatteellinen asia, ja sitä ei nyt enää tässä vaiheessa luovuttelemaan ruveta. Ongelmana oli nyt, että meillä oli hyvin, hyvin pieni haju siitä, missä Pacon tukanleikkuuliike sijatsi, ja Se haju ei riittänny paikan löytämiseen saakka.

Ei muuta ku taas puhelinlinjat ja niskat punasiksi, ja soittelemaan hajun vahvistamispuheluita. No kyllä Se Pacon liike ja Pacokin viimein löyvettii, ja leikkuulavetilla ja venttausrahilla istuvat säpsähti, ku voimakolmikko astu liikkeeseen sissään ja esitti Pacolle asiansa. Paco lupasi yrittää homman hoitaa, mutta vasta neljältä....no meillähän ei vaihtoehtoja ollu, ja ei muu auttannu, ku hyväksyä ehotus ja tulla neljältä takas Pelugerijaan.

Aikaa oli ja rutosti, eikä ainuttakaan tupakkimiestä mukana, joten lompsittiin Santa Polan katuja, kujia ja Rantabulevardeja ristiin rastiin. Välillä käytii kahvilla, ja Sitte jo nälkäki yllätti lompsimiseen kylläntyneen voimakolmikon.


Mukavan lämmintähän siellä oli lompsija hienossa kaupungissa...

Juhlan kunnijaksi mäntii Oikeen pöytäliinaravintolaan syömään. Alkuruuvaksi tarjottii näkinkenkä- eli simpukkasalaatti. Uuno veteli hyvällä ruokahalulla ne pikkuriikkiset kengät sieltä kuoren sisältä notkijasti suuhunsa, mutta sitä ilmeisesti isompikokosta näkkijä jäi Uunon tyhjähkö vatta kaipaamaan salaattivaiheessa. Tuo "näkkivaje" kyllä tasaantu kun loppukahveja ryystettiin kitusiin.

No Sitte usijamman tunnin ja melkosen rahamäärän kuluttamisen jälkeen kello läheni neljää, ja myö ruvettii hiissautumaa Pelugeerijaa kohen. Paco Sitte meijät näki tiellä lompsimassa, ja huuteli meijät tyköönsä. Siinä Sitte auton konepellin päällä oli juhlallinen sekkijenluovutus. Ola sai 30€:n ja Uuno 10€:n kokosen sekin nimijensä kirjotuksijen jälkeen.

Tutuksi on tämä linnotus ja ympäristön kujat käynny voimakolmikolle...

Sekithän
oli Sabadell-pankista ja myö hymyssäsuin taas lompsittiin muutama kortteli lähimpään Sabadelliin. Ovia ei siihen laitokseen meinannu löytyy mistään, ja syykin siihen meille pian selvisi. Kiinnehän Se peyhana tietysti jo oli.....voi.....

Siintä taas tohvelija toisen etteen ja satamaan ja autolle. Sitte ettimään toista Sabadellija, ja mielummin semmosta, jossa olis ovi, ja sekin ois vielä jos mahollista, ni semmosta avattavaa mallija. No sekin löyty, ja auto parkkiin. Kari jäi oottelemaan ja 2/3 voimakolmikosta suuntasi päättäväisesti askeleensa kohen Sabadellin konttuurija.

Ensimmäisestä ovesta sissään Kyl päästiin, mutta Sitte taas perkele toppasi pari korttelija hyvin sujunnu eteneminen. Nytte Se toppi tuli pankin viimeseen oveen. Myö oltii vasta pankin automaattiosastossa, ja meilleki valkeni heti, ettei näitä meijän taskuissa polttelevia paperiarkkeja saa millään konstilla tässä huoneessa vaihettua riihikuiviksi.

No siinä oli Yks pariskunta roplaamassa automaatista rahhaa tai vaan muuten pöyhimässä saldojaan, ja Uuno kyselemää, että millon konttori on auki. Selvisi, että huomenna klo 8-14 ja torstaina Sitte myöhempään.....

Tässä vaiheessa myö Sitte luovutettii yli 9 tunnin työpäivän jälkeen, mutta huomiselle on jo suunnitelma, ja suunnitelman varasuunnitelma, ja sillekin varasuunnitelma laadittu tuon suunnattoman 40€:n rahasumman kämpille saamiseksi. Pahimmassa tapauksessa huomenna polkastaan pyörillä Santa Polaan Sabadellijen ovija auki yrittelemään.....

Tän päivän saldo oli aika niukka. Voimakolmikon yli 9 tuntiseksi venähtäneellä työpäivällä saatiin vaihettua aamuset paperilämiskät samankokosiin, mutta erivärisiin lämisköihin, mutta riihikuivaksi niitä ei vieläkään pysty kukkaan sanomaan, ei ees Uuno.

Ja vaikka nuo rahaksi joskus Sais vaihettua, Uunon ammattilaisuran ekan rahapalkinnon "hommauskulut" on jo nyt moninkertaset verrattuna tuohon voittosummaan 10€......Oottelen innolla suomen verottajan yhteyvenottoa...en nimittäin meinaa vielä urani tässä vaiheessa tuloksi tätä laskea....

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

XXV Mitja Marató Internacional Vila de Santa Pola, 19.01.2014


Suuresti on raukassu tuon Santa Polan kisan jälkeen. Paise-rutto ei oo levinny, mutta Uuno osotti kisan viimesillä kilsoilla pientä leviämisen merkkiä...tosin ihan pientä.

Sain itteni tolpilleni vasta äsken senverta, että jaksoin aukasta tuliterän kananjalkaliemipurkin, ja siitä kaajoin lasillisen lasiin ja Sitte suuhun ja jo vot ukko virkosi.

Retuhan meijät taas kyöräsi ystävällisesti pelipaikalle, ja La Matan huoltsikalta saatiin koko muukin Caffin sakki taas kassaan.

Retu oli myös hommannu koko revohkalle jätesäkit, jotta yli kuuskymppiset saavat lärvinsä piiloon, ja samalla voipi nahkan pittää kuivana jos sammakkomiehet oikeessa ovat enusteissaan.

Ilkijä oli havaita, että oli ne. Vettähän Se Esteri eukko alko työntelemään jossakin vaiheessa.

Meitähän oli vajaat yheksäntonnia ukkoo ja akkaa kytistelemässä taas irtipääsyä, Ola, Retu ja mie ihan oman karsinamme keularivissä. Rummut pärisi ja leuvat ja turpajouhet värisi, kun ooteltiin karsinasta irtaantumista.

Sitte päästii hölkkäämään, ja mie kaksikosta jäin jälkee. Mielessä koitin pittää koko aika sen, etten päästä ittijäni laukalle Viel tässä vaiheessa. Tavotevauhtihan miulla oli Se 4:22 alitus.

Eka kilsa mäntii ajassa 4:33, ja Sitte kolme seuraavaa 4:15 tietämille, ja olin alle tavotekeskivauhin. Seittemäs mäni jo vähäsen laukan puolelle eli 4:04. Sitte mäntii tuonne 15km:iin saakka 4:10-4:15 suurin osa.

Senjälkee seurasiki Sitte Uunon pari kilsaa kestävä laukkakisa kapeilla kujilla, jossa sateesta huolimatta porukkaa oli suuret määrät ja kannustus korvija koittelevaa. 15km Uunolla 4:04 ja 16km 4:08 keskivauhin jo ollessa parhaimmillaan 4:14 lukemissa. 17km Sitte vielä 4:13, mut Sitte alko likomärkijen kenkijen nauhat vähän tuntumaa raskailta, ja 18km 4:24. 19km 4:18; 20km 4:23. Vesa mäni ohi 20km:n kohilla, ja yritti vielä Uunooki kannustaa, mutta vellihousuun Se ei ennää tehonnu...

Loppukirijä ei kyllä ennää Uunon lahkeista Kyl juuri löytynny, kun siihe tarvittavat eväät oli jo syöty aikasemmin.....Uuno on omaan juoksuun enempi ku tyytyväinen. Ja lisäpoonuksena tuli vielä 60- vuotijaijen F-vetetaanojen kolmas sija. Olli oli nyt odotetusti omaa luokkaansa ja pokkasi korkeimman pönikän ajalla 1:27:01. Miun virallinen aika oli 1:31:12.

Tuloksissa näyttäsi semmoselta, että ne on n.15sek hittaampija, mitä juoksijat on kellotellu.....joku mättää??? Veskun tulosta ei näy listoilla ollenkaan....ei tuo ajanotto nyt Oikeen vakuuta??????

Sitte Se tosikisa vasta alko, ku maaliin oltiin päästy.....perhana otti lujille, ku Retun ja Olan perässä kylmissäni laukottii autoo ettijen pitkin Pyhän Polan kujia ku kuolemankielissä olevat märät rotat.....heh. Onneksi selvittii tuosta kujanjuoksusta hengissä!

No meillähän on mörskällä myös mättänny Se, että ois saatu riihikuivaaki 40€ yhteensä, mut Uunoiltii homma, ja nyt on lähes varmaa, että suut ei meillä napsa, ja dinarit jääpi saamatta...perhanan Uunot....tauti on tarttuvaa laatua????

Helenahan teki viisaan päätöksen, eikä lähtenny kisaamaan kipeytyneellä jalalla. Retulla oli vähän reisiramppija ollu riesana.

TULOKSET

Caffilaisten tulokset jotka löysin:


lauantai 18. tammikuuta 2014

Liemitankkaus keskeytyy- paiserutto


Uuno joutu tänään keskeyttämään liemitankkauksen molempiin reisiin levinneen paiseruton takia....

Liemen lipityksen lopetus on tosin väliaikainen ja testaus jatkuu saamiemme tietojen mukaan huomisen Santa Polan puolikkaan jälkeen.

Lähde: Uuno's Sponsor Office ltd. Sponsor Agencia de Uuno, sociedad de responsabilidad limitada.

...jatkuu...
Ruton runtelelema runko odotti heräämisen merkkejä ennen neljää. Sitte silmämunuaisien päällä olevat nahkalämiskät lerpsahti auki-asentoon, ja pompsahin jalkeille. Sikeää unta siedettävät 5h. Kahvin ja kauraryynivellin keittoon.

Sain hiissattua itteni herätelenkille ennen kuutta. Lämpötila jossakin +11korvilla ja tyyntä ja kosteeta. Rippeitä, rentoja vetoja pimmeetä ja hiljasta Avenida de Pariisija pitkin, välillä kävelyä ja lönköttelyä. Juoksumatka 1,6km keskivauhilla 5:04.

Dorsaalikassit

Käytii noukkimassa iltapäivällä Dorsalit isolla sakilla Santa Polasta. Päivähän oli tänään kaunis ja hikinen, ja lämmintä ja letkeetä oli istuskella Dorsaalikassijen varjossa kahvilla iltapäivän auringonpaisteessa.

Tämmönen nimellä varustettu lappu rinnuksilla huomenna yritellään maalilinjan ylitystä...

Tänpäiväsen kinkeripaikan hulppija sisäänkäynti...

Ola ja Retu...

Caffilaisia menossa caffille...

Viimesen päivän viritys

Uuno tämän aamusessa kananjalkaliemen valmistuksessa. Tekniikkana tässä käytössä itsevalmistustekniikka...

Mörskällä suoritettujen lukuisijen lisätutkimusten jälkeen päätettiin pikkusen valottaa salaisena pidettyjä kananjalkaliemen valmistustekniikoita. Tässä esitetään vain kaksi tekniikkaa ylimalkaisesti. Yksityiskohtaisempija ohjeita saa tutkimukseen osallistuneilta henkilöiltä.

Avustajan käyttö -tekniikka:

Paras valmistustekniikka on käyttää erillistä avastajaa. Tässä tekniikassa avustajalta vaadittuja ominaisuuksia ovat eritoten huono hajuaisti, sekä erittäin huono näköaisti, sekä voimassa oleva tulityökortti.

Nämä vaatimukset täyttyvät yleensä ihmiseläimen myöhemmässä taantumavaiheessa, sen ollessa yli 60 vuotijas.

Tässä tekniikassa liemen alkulämmituksen hoitaa avustaja, ja liemen nauttija pyritään pitämään erillään valmistushuoneesta erillisessä ns. Hajueristyshuoneessa.

Jos ei ole käytettävissä hajueristyshuonetta, voidaan eristyshuoneena käyttää myös jotakin runsashajuista huonetta. Kaupunkiasunnoissa paras paikka on WC, mieluiten juuri "kiekuroinnin" jälkeen, jolloin siellä vallitsee parhaat hajuefektit. Maaseudulla parhaita paikkoja ovat sikalat, navetat, kettutarhat ja hätätilassa kyseeseen tulevat myös kanalat.

Avustajankäyttötekniikassa avustaja toimii kuten Itsevalmistustekniikassa liemen valmistaja.

Itsevalmistus-tekniikka:

Tässä tekniikassa ei ole saatavilla huonoilla haju- ja näköaisteilla varustettua ihmisolioa, vaan liemen valmistuksen hoitaa kokonaan liemen nauttija.

Ehdottomia lisävarusteita ovat pyykkipoika ja läpinäkymätön, tiivis ja tarpeeksi pitkä vaate tms. Jolla saadaan peitettyä valmistajan silmät. Pyykkipojalla suljetaan sieraimet, ja varmistetaan pyykkipojan pitävyys puhalluskokeella.

Kaikki valmistuksessa käytetty materiaali, työkalut ja valmistusaineet tulee olla käsikopelolla helposti saatavilla ja oikeilla paikoillaan, koska valmistus suoritetaan täysin sokkona ja hajuelin, eli nokka tukittuna.

Molempien tekniikoiden haittoina voidaan pitää sitä, että etenkin asutulla seudulla on varauduttava virkavallan (poliisi ja palolaitos), sekä lääkintähenkilöstön (ambulanssimiehet ja sairaanhoitohenkilöstö) aiheettomaan ja joskus myös aiheelliseenkin vierailuun.

Molemmissa tekniikoissa käytettävästä sokkotyöskentelystä aiheutuu suuri palovamman vaara. Unohtaa ei myös sovi suurta palovaaraa, joten sammutin on oltava myös valmistuspaikan välittämässä läheisyydessä ja on noudatettava muitakin tulitöiltä vaadittuja vaatimuksia.

Näillä suuresti yksinkertaistetuilla ohjeilla kyllä saattaa alkuun ja ehkä loppuunkin päästä.....Nyt ei muuta kun kaikki innolla tankkailemaan ja valmistamaan tuota mainijota ihmejuomaa.....kylä nyt lähtee....(ainakin takalauvotuksesta)....

Serrano-viulun soittoharjotukset

Jeps-kukkuu...Uuno kohta nukkuu, mutta ei näköjään ihan vielä. Aamullahan mie käin reilun vitosen hölkkäilemässä rantabaanalla. Tuntuma lähes mainijo?

Sitte iltapäivällä Navigaattori-Retu ja Ellu tuli raihnaukot hakemaan kertaalleen siirrettyihin Serrano-viulun soittoharjotuksiin Caffin päämajalle. Samalla myös vietettiin Helenan 35-vuotisjuhlija.

Viuluhan oltiin voitettu edellisestä kisasta, ja vaikka se ei aito Stradivaarius ollu, vaan aito Serrano, niin ominaisuuksiltaan sitä vastasi täysin, ja samalle tasolle päästiin kaikessa muussakin.

Myöhän aloteltii herkkä harjotus saunalla, mikä mukavasti herkisti mielet ja kovasta reenistä hapottuneet jäsenet. Mukava oli myös kuunnella pitempijen matkojen (eli muutamien satasten) juoksijoiden tuntemuksia ja kisakokemuksija. Nii nuo sataset ei oo tässä metrejä, vaan kilometrejä.

Sitte päästiin varsinaiseen asijaan ja Serrano-viulun vingutukseen. Tilaisuuteen oli vartavasten hommattu asiaan ehottomasti kuuluva viuluteline, johon viulu saatiin soittoa varten tukevasti kiinnitettyä.

Pääsolistina alotteli etuoikeutetusti Pressa-Mikko ja ekan tauon jälkeen pääsolistin virkaa jatkoi yhtä väkevästi Retu. Sitte ku oltii tarpeeksi vingutettu, ni myö käytii syömään ja viintä lipittelemään.

Katettu pöytä oli ihan notkollaan talon antimista ja erilline juomapöytä eri viineistä. Uunonhan ei ois ihan välttämättä tässä tilaisuuvessa tarvinnu uunoilemaan ruveta, mutta kyllä se rupes kuitenkii, ja vetasi pitkän kaulan muihin heti tilaisuuven alkumetreillä.

Lähes heti, ku päästii viuluharjotuksissa kohtaan: viiniputelipöytä, se tästä harjotuksen kohasta innostu niin paljo, että lirahutti lähes täyven lasillisen punaviinijä housuillensa ja osansa siitä sai myös vaalealla kankaalla pinnoitettu soffa...tässä jo harjotusten alkuvaiheessa Uuno oli vetassu semmosen kaulan, että siitä ei ohitte menty koko iltana.

Retu kyllä yritteli ansiokkaasti kaataa erilaatusija viinejä suihinsa, mutta tulosta ei aikaseksi tullu, ja näin uunoiluvaltikka kyllä pysy tukevasti tässä kämpässä.

KIITOS TAAS KERRAN CAFFIN MAINIJOLLE PORUKALLE MAHTAVASTA TAIDETAPAHTUMASTA JA RIKULLE JA ELLILLE TARKASTA KIINTEISTÖVARTIJOINNISTA TASOKKAAN KULTTUURITAPAHTUMAN AIKANA. Uunon soittoharjotus jatkuu pitkälle aamuyöhön housupyykin merkeissä...

perjantai 17. tammikuuta 2014

Ylä- ja alaleuvat


Tuosta eilisestä "talvirengastilauksesta" oon jo toipunnu lähes entiselleni, ja se entinen ei kyllä paljoo ole.

Eilisestä 19km:n lenkistä en sensijaan vielä oo toipunnu. Tais männä liijan ripijällä vauhilla näin lähellä puolikkaan kisaa ja ehkä pituuttaki oli tän kuntoselle vitonen liikaa? No sehän selvijää sitte sunnuntaina.

Koko tää päivä on männy ihan ketuille ja nilkoille, ja ainut homma, minkä on saannu tehtyy oli ruokapuotissa pistäytymine. Sekin reissu ois ehkä jäänny tekemättä, mut tuo nälkä on aina mainijo kannustaja.

Senverta pitäs jo tän ikäsen olla viisastunnu, että malttasi pittää tuon lähes aina liikaa lämpijävän yläkopan pikkusen viileempänä, ja lähtijä kisaa jurnuttamaan korkeintaan tuolla Benidormin keskivauhilla 4:22, vaikka Santa Polan reitti pitäs olla Beniä helpompi?

Oman hankaluutensa tuopi myös mukanaan tuo suuri juoksijamäärä, joka on vajaa kymppitonni. Siinä on aika sutina ja mutina lähössä, ja ekoille kilsoille tulee varmasti jokunen minuutti kirittävää, koska oman aikansa ottaa jo pelkästään tarttiviivalle juoksu kovassa tungoksessa.

Ilmastotieteilijät ja sammakkomiehet Lappalaisen Sylvi (esp. Silvia Laplana) etunenässä on luppailleet kisapäiväksi +13 asteen maksimilämpötilaa ja vesisajetta.

Sehän kyllä tietää sitä, että juoksijoijen ylä-ja alaleuvat voipi pittää semmosta kolketta, että lähtöpaukku jääpi kokonaa Uunolta kuulematta, ja "Harmini" jääpi kokonaa hoivaamatta, eikä ajanotostakaa mittää tule...

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Campeo'n de Uunoilu



Joo....kellekkää ei varmaan ainakaa tässä kämpässä oo epäselvää kuka on uunoilun ylivertane mestari. Kyllä Se on Uuno ite ja homma on moneen kertaan todistettu.

Uunituoreen todisteen tuosta asijasta toimittelin tänään tiskiin.

Miehän olin ennen tänne lähtöä tilaillu Idän ihmeheppaan talvirenkaat ja aattelin, että kaikkihan hoituu nykysin niin perin kätevästi täältä netistä...ja niin perkele hoitu tääki homma.

Oon vähän kuitenki ihmetelly, ku jälkikasvulle ei oo tullu mittää ilmotusta siitä, että heppa Pitäs toimittaa siihe talvimonojen vaihtoon.

No tännää Se todennäkönen syy Sitte ilmeisesti selvisi.....olin tilannu heppaan kesärenkaat....voi persuksien persus....

On tietysti häviävän pieni mahollisuus, että Germaanitoimittaja ois toimittannu toiset gummit, mitkä mie oon tilannu. Se selvijää huomenna, mutta tähän mahollisuuteen ei usko Ola, ei naapurin Erkki, eikä äitikää, ja vähiten Uuno ite.....

...pikkusen nyt taas kerran kavitoi ja kovasti, ja tän uunoilualan Campeoonina on välillä aika takkusta olla ja Se käypi lompsanki päälle ja ohimoihin....

Ei tarvi ennätyksiä rapisuttaa


Kateltii äske tuota Santa Polan kisan lähtökarsinointija. Meijätjän oli "arvottu" Olan kanssa 1.40 karsinaan.....sehän tarkottaa käytännössä sitä, että 2-3 minuuttia teppaillaan lähdössä lähes paikallaan ennenkun päästään edes lähtö- ja ajanottolinjan ylitte.

Päivitys: Homma tais olla vielä editointivaiheessa.....heh...nytte ollaa jo 1.30 alkusessa pilttuussa ja 900 jalkaparia on nokan puolella....mainijo juttu!!!Joten perutaan tuo alla oleva boldilla kirjotettu potaska.

Juoksijoita on meidän edellä vähintään 2300 kipaletta edellyttäen, että ollaan keularivissä omassa pilttuussamme. Todellisuudessa edellä voi olla 3-4000 juoksijaa......ei tarvi ennätyksiä rapisuttaa....nyt on jo rapissu kananjalkaliemet pöksyihin, vaikka ei oo vielä ees lähtöpäiväkään... Kokonaisjuoksijamäärähän saattaa kivuta yli 10000 juoksijan?

Kävin aamulla puol tuntia auringon nousun aikoihin sytkyttämässä pyörällä. Sitten tunnin hierontasessijo ja pikku pätkä hetekalla meditointija ja päätteeksi viimeistelyharjotus 19,1km keskivauhilla 5:08....kaikki tuntusi muuten olevan lähes kohdillaan...

paitsi....

tiistai 14. tammikuuta 2014

Tieteellistä tutkimusta

Kananjalkaliemen "etova" ulkonäkö ja maku saattaa helposti hämätä aloittelijan....

Pikkusen ollu "tautista" Uunon vointi huippuhyvin menneen Campellon jälkeen.

Nyt on kuitenkin tieteellisen tarkka valmistautuminen jo meneillään ens viikonlopulla juostavaa Santa Polan puolikasta silmälläpitäen.

Mie oon ite ottannu nyt viimeistelyviikolla jokapäiväseen käyttöön tuon paljon parjatun Kananjalkaliemen. Sitähän myö jo viime keväänä testattiinkin jonkun verran.

Tutkimuksethan osotti, että naapurin kissa juoksi häntä pystyssä todella kovaa, kun sitä sille lautaselta tarjoiltiin.

Moni ei oo vielä oivaltannu Kananjalkaliemen koostumuksen sopivuutta etenkin juoksijalle. Kanahan kiihyttää myös vauhin, esim. jopa kaulankatkasuoperaatijon jälkeenki melkoseksi.

Kyseistä ainettahan ei tietääkseni ainakaan vielä dopinglistalla ole, joten se sopii juoksijalle erityisesti nopeus- ja kiihtyvyysominaisuuksijen parantamiseen.

Ainekoostumuksesta laskemani sopiva käyttömäärä miun kokoselle jätille on siinä 2-4dl / vrk. Mie alotin toissapäivänä neljästä desistä, mutta Se aiheutti lievää vasemman polven ja turpavärkin turvotusta, ja lievää päänsärkyvä.

Vähensin määrän 2 desiin, ja nyt tuntuu määrä sopivalta reenimäärään suhteutettuna. Lähes varmaa on, että ennätykset ens viikonvaihteessa ropisee (tai liemet pöksyihin).

maanantai 13. tammikuuta 2014

El Campello 12.01.2014



Meitähän oli eilen El Campellossa 13 Caffin voimanaista ja -miestä yrittämässä 6km:n pikataivalta päätökseen. Kaikki selvitti homman komijasti.

Ilma mainio, pilvetön, +15 astetta ja pieni tuulenvire, joka ei pääosin rantapulevartilla tehtyä suoritusta haitannu. Reittihän juostiin kahtena lenkkinä, josta ei isompia mäkiä löytynny.

Uuno oli niin fyysisesti kuin henkisestikin virittänny kropan ja "kopan" parhaaseen suoritukseen, ja toissapäivänen meditointisessijo tuotti heti yli kaikkijen odotusten ja yli Uunon hilseenki menevän mainijon tuloksen.

Caffin ripijäkinttunen sakki hiissautu heti lähössä lähes keulariviin lähtömuovin alle. Täällähän ei ennää lähtölakanoita käytetä, kun gummi ja muovikin on jo keksitty.

Nytte en tuolle hiplattavalle "Harminille" antannu mittään mahollisuutta vaipua edellisen kisan kaltaseen nirvanaan, vaan hivelin ja hoivasin sitä alta ja päältä varttisekunnin välein, eikä Se kerinny antaa minkäänlaista merkkijä nirvanaan vaipumisesta.

Lähtö kun tapahtu, Uunohan jäi taas onnellisesti toisten jalkoihin, ja ukkoo ja akkaa lappo molemmilta kylkilöiltä ohitte jatkuvana lihavirtana.

Muutaman satasen jälkeen miekin siitä sain koukkuselän oikenemaan ja tennarijen tahin käännettyä lähelle kaakkoo, ihan äärirajoilleni.

Vauhti oli jossakin 3:55 nurkilla, ja rapijasti oltiin alle Uunon keskivauhtitavotteen 4:05. Eessä oli paljon lihhaa ohitettavana tikkusuoralla paanalla, ja Eka kilsa mäntii 3:59 keskivauhilla.

Ohitin siinä Mikloksen ja Retun ja tokan kilsan keskivauhti 3:58. Kolmas läiskyteltiin vielä keskivauhilla 3:59. Neljännessä lievää hiipumista 4:04, mutta Alpon ohitus anto vielä voimia, ja viijes mäni 4:05 keskivauhilla.

Sitte jo maalimuovin läheisyys ja yleisön kova kirkuminen, ja Olanki selkämyksen hetkittäinen vilahtelu siivitti Uunon viimesen kilsan keskivauhin 4:00.

Nytte en maalisuoran kamppailussa nuoremmilleni pärjänny, vaan jäin sananmukasesti ripijämpikinttusten jalkoihin.

Maalissa hetkisen selkääni kyömytin ja nojailin muutaman hengenvedon ajan pattipolviini. Sitte chipin irrotukseen....heh...tapani mukaan alottelin sekopäisenä irrotuksen väärästä, eli chipittömästä jalasta.

Uunon loppuaika oli 24:15, ja omaan Harminiin kerty matkaa 6,02km, keskivauhilla 4:01. Tää piisasi Veteranos F- sarjan kolmanteen sijaan. Ollihan sen voitti. KISA MENI OMALTA OSALTA RAPIJASTI ALLE OMAN TAVOTTEEN!


YKS UUNON "HUIPPU-URHEILU-URAN" PUOLISALAINEN HAAVE ON NYT TOTEUTUNNU, ELI PATSASTELLA IDOLI-OLAN KANSSA SAMALLA POOTIUMILLA. MAHTAVAA JA PONTEVAA.

MUUTKIN CAFFILAISET NIITTIVÄT KUNNIAA JA MAINETTA: TUULA, HELENA, ANTTI, RETU JA OLLI PALKINNOILLA!!!!!!


 
 
 
 
JA LISÄKSI SUURESTA OSANOTTOMÄÄRÄSTÄ CAFFI KUITTASI HALTUUNSA VIULUN, JONKA SOITTOHARJOTUKSET ALOTETAAN HETI ALKUVIIKOSTA.


IHAN MAHTAVAN PONTEVAA. ONNITTELUT MEILLE JA KIITOKSET KANNUSTUSJOUKOILLE!!!


Veteraanoja potretissa kisan jälkeen.....

Tulokset


lauantai 11. tammikuuta 2014

Henkinen valmennus

Uuno kuvassa oikijalta neljäntenä...valkonen kauluspanta kaulallaan...


Käin tuossa iltapäivällä Torreviejan kunnan järjestämässä El Campellon juoksun henkisessä valmennuksessa.

Tuota henkistä valmennusta ei kannata väheksyä ensinkään. Valmennukseen kuulu meditointiosio, johon piti pukeutua valmennussäännön mukasesti.

Homma kesti reilun tunnin, ja muutaman euron osanottomaksuun sisälty puteli olutta. Kannatti käyvä....saa nähä, vaikuttiko käynti yhtään Uunon sijotukseen?

Kiertokanget


Huomennahan myö lähetää El Campelloon kamppailemaan reilun 6km:n kisaan. Mie en sielläkään vielä oo aiksemmin käynny, mutta monet muut Caffilaiset on sielläki jo kävässy, kuten Olliki.

Perimätiedon mukkaan kisa oli sillon lyhkäsempi? No tuosta nykysestähän se ei ennää paljon voi lyhentyä.

Tänää jätän juoksulenkit kokonaan välliin ni saapi sitte ehkä lissää intoo huomiselle pikakierrokselle. Uutukaisella, josta alkaa jo olla nuo "kiertokanget" vähäsen lintassa alaviistoon, saatan tehä hittaammanpuoleisen.

Kiinalaisesta sais parilla eurolla uuvet muoviset kiertokanget, ja metalliset vitosella. Ehkä semmoset vielä investoin ku alkaa olla jo reilun viikon täälläoleilun jälkeen lompsassa niin paljo kahisevia, että sittumaan taipumisen kanssa on jo ongelmaa. No saattaa se taipumattomuus johuu kyl vanhasta ja kipijästä selästäkin...