tiistai 29. heinäkuuta 2014

Ajankuluksi turaamista


Tuppaa nää illat venymää, ja aamuki tänää venähti. Heräsin vasta kaheksan jälkee, mut nyt taas ei nukuta vieläkään, vaikka kello on jo
puol yks.

Just äske tulin laiturilta rättijen pesusta, ja ennen sitä käin itteeni huljuttelemassa saunalla. Saunaa en enää jaksannu polttamaan käyvä kuitenkaan, mut veet olin jo ennen iltakasilta alkanutta TB-kahvipyöräilyy ja juoksulenkkii lämmittänny.

Saareen ku noilta reissuiltani saavuin kello oli jo kymmenen, ja huopailin keskelle järvee katsastamaan kultakehrän lasehtimista. Mukava oli siinä umpityhjällä ja tyynellä järvellä ja umpityhjällä päällä mietiskellä etupäässä männeitä.

Pari iltaa sitten en auringonlaskulle kerinny, josta videoin viiliksiäni:
https://onedrive.live.com/redir?resid=766F09BA4CC4EA66!5323&authkey=!ALkj7vQIHs9hZSc&ithint=video,mp4

Kaikki on tehty, mitä Uunon tarvii tehä. Enempää ei näillä kätösillä oo pystynny, ja loppu tekemiseni on lähinnä ajankuluksi turaamista....

YLI SATA


Eile tuli mölytoosasta ulos uutinen, että ukkone ja salamointi oli tehny tuhojaan ja mörskiä oli ilman sähköjä.

Yks sähkövirma ilmotti, että niijen asijakkaista oliko tuhat ilman sähköö? En tarkkaa lukuva nyt muista, mutta toisen virman ilmottaman määrän muistan. Se oli YLI SATA......

Äkistää uunompi luulisi, että TUHATHAN on paljo suurempi lukema ku YLI SATA, mut tarkempi uuno-analyysi tuli toisenlaiseen johtopäätökseen.

Kaks sattaahan on määritelmän mukaan YLI SATA, ja niin on myös kaks tuhattaki, sekä kaks miljoonaaki YLI tuon uutisessa mainitun SATASEN.

Vaikka laitettasi vakuutussopimuksen "tärkeimmän asijan kokosella räntillä" eli mahollisimman pienellä kirjotettu lukujono ylös, joka johtasi maasta kuuhun, sekin lukema olis kyllä varmasti YLI SATASEN. Pari kertaa universumin yli ylettyvä lukujono on myös yli sata, eli kaikki luvut satasesta äärettömän pitkään lukuun on yli sata....

Kyl täällä meitä uunotettavia riittää, mut mie lähen nyt uunoilemaan puusouveihin, eikä varsinkaan miun kaltasen kannattasi muutenkaan noita universumi-, eikä äärettömyysasijoita juuri miettimään alkaa. Siinä voipi nuppi männä semmoseen luuppiin, että ilman Laihf Koutsin apuva ei luupista nuppi erkane.....

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Laihf Koutsi

Haimilan selkä tänä aamuna klo 5:45.

Puol viijeltä rävähti Uunon räppänät auki, eikä sitte ennää tarvinnu hetekoija. Pomppasin ylös kohvin keittoon.

Sitte seilasin ennen kuutta mantereelle ja toiset kahvit Satulla pullan kera. Kouvolassa käin sen perskutin konehöylän hakemassa ja ne venheilyliivit ja venhon tulpan. Sitte heti takasin Luumäjelle, ja rantaan ja tennarit jalkoihi ja 4k vauhtii ja leikkijä.

Takasin saareen ja pottujen keittoon ja kanasuikaleijen ja sipulin paistoon. Sitte syrjällee täyven vattan viereen. Sitte puunpilkkomista ja pari tuntija muurahaisten kävelyn kattomista. Jos niihin vertaa, ei ihmisestä, eikä Uunosta oo mihinkää.

Ratijoki on auki koko päivän, ja hermo aina välillä alkaa renkkaammaan ku sieltä sivistystä vielä koittaa hämmentää etänä. Siellä esiteltii semmone ammatti, ku Laihf Koutsi....voi perhana.....kyl on maalima männy mallilleen.

Ko. Koutsihan kuulemma neuvoo "työkseen" "puupäitä" käjestä pitäen, miten pittää loma viettää, ja sitte taas neuvoo samoja "laitureille jääneitä", miten pittää toimia, ku töihin taas palataan, ettei pääsis ressi vaan yllättämään.

Ressin pukkasi Uunolle tuosta sivistyksestä, ja poleksin Satulle kahville, ja siintä jatkoin kirkkomäjelle, ja takasin saunan lämmitykseen....ressi jäi sinne, vaikka ei Koutsii ollukkaa neuvomassa, eikä käjestä pitämässä (eikä kyl sitä ressiikään)....mie jatkan muurahaisten (eli ihmisten) kävelyn tarkasteluva.

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Luuppiajoo


Aamulla lähin ennen kasia huopailemaan venholla mantereelle. Tarkotus oli kahvilla pistäytyä. No se Uunon "pistäytyminen" venähti kello neljään, ja takki oli joltisenkin tyhjä, ja tän päivän liikunnallinen tavote 3h mäni rapijasti ylitte.

Tuossa rannalla lähtijessä känötti musta sorsalintu, jolla oli vähän keltasta nokan yläosassa, ja ihmettelin mikä sillä oli hätä, ku ei siitä mihinkään lähtenny, ja näytti olevan Uunon tavoin ulkona tästä nykymaailmasta.

Kyl se lopulta siitä veteen jakso ittesä hiissata, ku ihan kosketusettäisyyvelle mänin. Sonnat se oli allensa laskennu, että sillä saatto myös olla se sama tauti ku Uunollaki pari päivää sitten?

Sitte mie hinkkasin mankelilla Teppoilille, ku Satu oli vielä kiinne, ja Uuno lähes auki. Kahvin jälkee ajoin kuitenki vielä Taavetin Centrumin lävitte kattomaan Taavetin vanhaa juna-asemaa.

Siintä sitte pyörä vänkäsi Uunon Haminan suuntaa, ja aattelin, että käväsiskö kattomassa Pavunkylässä Kummitus-Esan mökkijä. Lämpötila oli kolmenkympin kantturoissa, ja vettä, eikä muutakakaan juomaa tietysti mukana ollu tipan tippaa.

Mittarissa oli jo kolkytä kilsaa, ja perskannikoita pakotteli ja janotti jo pirusti, eikä mökkijä näkynny.....ei auttannu muu ku soittaa Esalle. No neuvontasessijon jälkee poleksin vielä pitkää ja hartaasti pikkusia hiekkateitä, ja tulin samaan kohtaan, mistä olin jo pariki kertaa koheltannu.

Nytte oltii jossakin ihme luupissa, josta ei ulospääsyy tuntunnu löytyvän. Toinen soitto, ja Esa ja Katri lähti jo kävelemällä Uunon luuppiajoo kattomaan....no sitte meijän tiet kohtasi, ja mökkiki löyty....ja kahvin keittelyyn....mukavasti mäni parituntinen rupatellessa....ja kyytille sain vesipullon, jos vielä "luuppiajoo" jouvun jatkamaan.

Ei tarvinnu enää onneksi luuppiin jäähä pyörimään. Kilsoja tuli 54 mittariin, josta kolmannes vaihtelevamaastosta hiekkatietä.

Perse hellänä nyt rötköttelen taas hetekalla, ja mietin, jaksaako tänää enää muuta ku huljutella ylikuumentunutta takalautaosastoo veessä.......

Viimosen tunnin kommentti: En jaksannu, mut unta on turha tavotella....pirteenä ku peikkonen, mut ulkona ei mittää nää enää tehä, yöpyöräily ei kiinnosta kannikoijen takija, ja mörskässä on "vilposta", vaikka kyökin ikkuna levällää. Jääkaappi puskee sisälle "jätelämmöt", ja lämpötila sisällä kolmenkympin tuntumassa....mukava ku tarkenee,...JA EI OO MOSKIITTOJA...


Ilman isompija rutinoita


Kovasti yrittelin tänää turata kaikenlaista hyvällä innolla, ku sain tuon perälauvan vuodon tukittua.

Aamulla soutelin mennen tullen järven ylitte kahvipyöräilyreissun. Sitte Uunon kurmeeaterija puukäyttösellä ulkouunilla. Sehän koostu potuista, sipulista, kananlihasuikaleista, ja ruisleivästä päälystettynä ylähuulella. Juomana oli pelkkä vesi....hyvää oli taas muona.

Sitte alko kirveen varressa hikoilu viileesssä päärakennuksessa, ku aloin taas jyystää rystyset ruvella kynnystä matalammaksi. Nytte pitäs jo hakija listat, että ei mäne liijan matalaksi. Kovasti hikoilutti vaikeissa asennoissa salvominen.

Välillä puunpilkontaan, ku alko sisähomma maistumaan puulta. Sitte polkemaa taas pyörällä kahville, ja Taavetin Centrumiin jätskille, ja takasin rantaan. Tarkotus oli vielä "palkoista" pestyjä tennareita jalkoihi sovitella, mut sukat olin unohtannu saareen. No tarpeeksi väsynny jo olin, ja saunan lämmitykseen ilman isompija rutinoita...

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Veentyhjennystulppa ja sähköhöylä


Mökillehän se taas Uunon vejätti "lämmittelemään" heti ku kondis koheni, ja kohenihan se iltapäivästä.

Aamulla hiljakseen poleksin aamukahville kylille, ja siintä mökkikamoja taas haalimaan kasaan. Melkeen kaikki kamat ku oli jo kasattu, muistin, että etteisen naulassa roikkuu vielä miun veneilyliivi.

Sitä sitte vielä hakemaan sisältä. No johtoajatus aivokopasta taas katos, eli sen liivin haku, ja rupesin eturappua lakasemaan. Sitte en ennää muistannu koko liivilöitä ja tukka hulmuten Luukylän suuntaan. Sinne jäi Uunon tissit ja liivit ja niijen taskussa oleva venhon veentyhjennystulppa.

No rannalla sitte ku kamoja rupesin kanniskelemaan, tuli vasemman jalan pottuvarpaassa sijaitsevasta aivosolusta tarpeeks pitkä signaali, ja suuntaki oli vielä nyt kohillaan, ja siten se saavutti ottalohkoissa oikijan paikan, ja Uunolle valkeni tuokin harmillinen tyrä.

Taas tuonne lepikoihin pirkkojen sekkaan ettimään sopivan paksusta puuta, joka tulpaksi soveltusi. "Onneks" ei ollu puukkookaan matkassa tällä kertaa....Kyllähän mie oon seilannu venholla usijammanki kerran ilman tulpppaa, ku ei oo huomannu sitä lähtökiireessä kiinnitellä venhon pohjaan, mutta jos koneelle jotaki ongelmaa tulee, ja äyskäriki rannalle unohtuu, tullee armotta uintireissu, jota mie kyl aina koitan vältellä.

Löysin sopivan karahkan, ja siintä paljain käsin väsäsin tulpan, ja löytämäni muovipussin palasen kietasin vielä tiivistämään tulppaa. Hyvin pelitti.....kerran lykästi Uunooki.

Päärakennuksella sitte työskentelin kirveen ja sahan kaverina liijan korkijan kynnyksen kimpussa. Perhana, ku se sähköhöyläki kotia unohtu! Siihen ku kylläännyin, kimmahin pikkuseksi aikaa puijenpilkontaosastolle, ja sitte seilailin rannalle, ja poleksin Satulle kahville, ja sit saunan lämmitykseen takasin saarelmaan...

torstai 24. heinäkuuta 2014

Meripäiväjuoksu, Kotka 24.07.2014. Tulokset


Tänää käin piereksimässä Meripäiväjuoksussa Kotkassa. Ite Meripäivien kattelusta ei tullu mittää tuon pierutauvin takija, eikä kyl juoksustakaa.

Hommahan alko eilen iltapäivällä. Sain nimittäi jollaki ihme konstilla vattanahkan sisällä olevat suolenpätkät sotkettuu sillee, että normaalisti nestemäinen aines tullee etupuolella olevasta aukosta, ja kiinteempi kama takaosastosta. Nytte perhana oli suolet männy sotkuun, ja molemmista tuli nestemäistä kamaa???

No aamulla kuitenki Kouvolan keskustassa koukkailun jälkee kaahasin ajoissa Kotkaan kisapaikalle. Lämpötila helteinen +24, ja tuulta vajaat 4m/s. Petehän siellä oli jo paikalla innokkaana juoksumiehenä myös hyvissä ajoin.


Mie käin vaan pikkusen verryttekemässä, ja homma tuntu ihan hyvältä siinä vaiheessa. Nesteki vielä sisässä pysy, ja sitä lipittelin ihan normimäärän olosuhteisiin nähen. Aamulla vielä suolet oli kyllä sekasin vessareissulla.

No sitte lähettii kyykkäämään. Ensin pikku ylämäki urheilukentältä ulos, ja sitte alamäkeen. Eka kilsa tuntu jo pahalta, vaikka alamäkee painettii (4:23). Toka mäni 4:28, ja sitte alko vattanahkan sisäossaan koskemaa. Kyllähän sen nyt tietää, että sillee käypi, jos suolet on ristii männy keskenää. Parilla juottopaikalla yritin juuva, mut ei tullu mittää. Sitte en ennää yrittännykkää, ja omaki puteli jäi aukasematta koko kisan aikana.


Vattan kipuun ja vauhtiin oli selvä keskenään kytkentä. Heti ku nosti vauhtija kipu kasvo, eikä se ollu ainut ongelma. Toinen juttu, mikä myös oli kytkeytynny vauhtiin oli perälauvotuksen sulkumekanismi. Heti ku nosti vauhtija sulkumekanismi anto aukase-käskyn perälauvotukselle, ja suolet ku oli sekasin, ni lautojen välistä alko Uunon pöksylöihi tihkumaa jotaki nestettä.....perhana oli siinä Uunolla säätelemistä kahesta kilsasta lähtijen.

Vauhin ollessa 4:40-4:50 pystyin kuitenki liikkeessä olemaan housuihini paskomatta, mutta se oli ihan hiinä ja hiinä. Sitte 12 kilsan kohilla kuitenki lisäsin vauhtija, ja seurauksenahan oli äkillinen auki- käsky perälauvotusmekanismille, Onneksi säätöpiirissä oli senverta viivettä, että lepikkoo kerkisin paarmojen ja muijen leppäpirkkojen sekkaan.

Siinä ku tantereella, housut nilkoissa, persukset heinikossa käsijeni varassa takakenossa "päristelin", aattelin että kyllä tää "huippu-urheilu" on välillä pikkusen työlästä puuhasteluu.

 
Sitte ripijästi luonnossa kasvavilla "pehmopersuspapereilla" hätänen huolittelu lauvotukselle, ja "palkat pikkusen niskassa" ja "kunnarit tesessä" tyylikkäijen naisjuoksijoijen ettee hajuhaittaa tekemää.....vejin lätsän vähän syvemmälle, ja jotaki anteekspyynnön tapasta yritin soperrella.

Kipu hellitti puoleksi kilsaksi, mutta palasi entiselleen, mutta pari kilsaa sain 4:35 alle, ku ei enää tarvinnu takalauvotuksen säätömekanismista välittää, ja toinen noista oli vielä ylämäkeen.

Uunohan tais sitte tulla M60 sarjassa neloseksi. Voittaja Markku Paukkonen, kakkonen yli-ikäne Kauko Kuningas ja kolmonen Eino Long. En olis Einolle tässä kelissä kyl pärjänny, vaikka lauvotusongelmaa ja suoliongelmaa ei ois ollukkaa, ja tuskin muutenkaan.

Kiire oli maalin jälkee pesulle (sonnalle ja palkkojen poistoon niskasta), ja kiire oli sitte kotiin (sonnittamaan...heh...ihan mahtavan ihanata).

Nyttehä mie rötköttelen hetekalla horkassa, ja parilla lusikallisella jukurttija oon säätänny olotilaani.....heh....on aika ohkanen....

TULOKSET TÄSTÄ.

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Aivoelektrooni ja sen kulkumekanismi (Brain Electron and its Transportation Mechanism)


Illalla sauna tuleen ja lauteilta katsastelin kuikkapariskunnan ja niijen yhen poikasen touhuja. Toinen piti poikasesta huolta ja toinen ui pikku pätkän selällepäin ja sitte sukelsi rantaan. Sitä se on touhunnu monet illat, ja sukeltaa aina lähes metrilleen samasta paikasta.

Lauteilla oli aikaa myös hoivata tyriäni, ja mietiskellä päivän tyrimisiä. Eilen kyl käi yks kappale yli muijen edellispäivien....heh...no meinasi siinä ens alkaa jopa hermoki renkkaamaan, mutta sitte pistin nauruksi.

Turhahan siinä enää ois vollottamaan alkaa ko munkit jo housuissa oli, eikä tuo nyt kuitenkaan korjaamaton vahinko oo, ja homman saa korjattua, ja vaihtoehtojaki on usiampi.

Uunollehan käi nyt silleen, mitä mie oon jo kauvan pelänny, ku tuossa hepan peräluukun tietämillä noita rättejäni pari kertaa päivässä levittelen ja vekslailen, ja välillä pijän siinä striptiisiesitystä, että venheilyvermeet ku sain vaihettuu vähäse sporttisempiin, jätin hepan avvaimet sissään, ja roimasin peräluukun kiinne...siellä on avvainet ja pyssyy...ja luukku pyssyy kiinne...

Täähän kaikki johtu nyt siintä, kun miulla on se ainut aivosolu tuolla vasemman jalan pottuvarpaan tietämillä, ni ajatuselektronilla mänee niin vietävän kauvan, ennenku se kopan kuoren sisäosan saavuttaa, ja monasti se elektrooni jääpi johonki reitin varrella oleviin elimiin jumiin, niinku esmerkiks maksaan, munuvaiseen, tai umpilisäkkeeseen, eikä ikinä saavuta kopan sisäossaa ja oikijaa kohdepaikkaa, mihin se oli siirtymässä.

No näillä mennään kuitenki joskus eteenkipäin, ja välillä pari pakkipäivää tekee ihan hyvääkin....etenki Uunolle...noin niinku opetus- ja muistinvirkistämismielessä. Harmi vaan, kun sillä virkistämisellä ei oo pysyvää vaikutusta, vaan vaikutus on välillä erittäin lyhytaikanen.

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Satasen juoksija


Monet on sopat tänäänki sotkettu Kouvolas ja Kuusankoskenki suunnilla.

Iltasella rahtasin lautaläjän, ja muutaki romua saareen. Sitte vielä mukavan lämpösessä kelissä vajaan kympin vejätyshommiin tennarijen kanssa. Homma mäni kovin mukavasti, mut viimosella kilsalla homma vähän latistu.

Lähtijessä mopova roplaamassa ollu koltijaiskaksikko mäni hautuumaan takana vetoja vetävän Uunon ohitte. Sitte takanaistuvalta ilmaantu kansainväline merkki, josta ei Uunokkaa voinnu etehtyy. Merkki annettii vielä vissiin perillemänön varmistamiseksi toisellaki kätösellä.

Uunolla on kyl jo senverta kaikenmoisia vuosija takana, että jos ei muu, ni ihmisen aivotoiminnan tuntemus ainaki on lissääntynny, ja mie aattelin ku rantaa hepalle pääsin, että miulla on aikaa vähä enempi hämmentää nyt tätä ilmaantunutta kansainvälisen merkkikielen ongelmaaki.

Mie lähin hikisenä ratsukolla mopon kulkusuuntaan, eli Jurvalan suunnille. Siellä ei juuri muuta oo ku vasurilla baari, ja oikijalla kauppa.

Baarilla ei mopoo näkynny, ja koukkasin kolmen tonnin kierroksilla oikijalle kaupalle. No siellähän kaupan takanurkalla just mopon tarakalta nous tuttu sinipaitane kansanväline merkkihenkilö. Mie olin ottannu lätsän pois päästä, mut nerkkihenkilö ku Uunon oranssin Benijofarin paijan näki, se lähti oitis juoksemaa ku satasen juoksija.

Merkkihenkilön vauhtija ei hijastannu mukana ollu polkupyörä, vaan vauhti oli kova. No Uuno kyl senverta kykyihisä luottaa, että kiinne oisin saannu helposti, mut ois voinnu tulla kaatumista ja muuta vaurijoo, ja se ei ollu miun tarkotus, ja jäihä miun haaviin toine saalis, se mopon kuski.

Viistoistkesäsen alaleuka väpätti, ku kysyin takana istuneen satasen juoksijan nimmee, ja sanoin, että rekisterin tiedoilla saan siunki nimen kyl essii, jos tarvii. Poika sano nimen.

Sitte sanoin, että ko Suomessa ollaa, ni pitäs pitäytyvä suomalaisissa aakkosissa niin kauva ku korvan taukset on kostijat, ja räkkää valluu nokasta, eikä senkän jälkee oo sovelijasta etenkää ikäimmeisille yrittää noita kansainvälisijä merkkejä opettaa, ku ne ei kuitenkaa opi ennää mittää.....

maanantai 7. heinäkuuta 2014

ISO9001

Päällimmäisenä irronnut johdinpätkä......voi pertsuikki. Tuolla pikku hommalla oli työllistävä vaikutus ja "kenttäolosuhteissa" tehtynä homma oli tuskasaa.



Kovasti söhläsin tännäänki, ja aika mäni ratevasti. Pääasijassa työskentelin kaiteen ja inisevien itikoijen parissa.

Pikkuse pirullista, ku pittää pijellä imukärsän pitävä kerros vaatteita niskoilla, vaikka lämpöö +25 Celssiuksen verran.

Tuon agrekaattorivalmistajan ISO9001 lankettiin tulis kyllä huomautus työn laadusta, minkä tuo numero/kirjainyhistelmän pitäs taata.

Kymmenen sentin päässä eristesukan sisällä oli johtimen eristettä kuorittu muutaman millin verran, ja siihen oli juotettu "kylmäjuotoksella" johdin kylkeen. Siten eristesukan ulos oli saatu kaks liitäntää....ja tietysti se miun koneen käyttämä oli se kylkeen liitetty, ja tärinästä sitte irronnu ns. "liitäntä".

Kello kohta kilkattelee yhtätoista, ja sauna jo sihisee tyhjillään. Mie mään sinne, ettei sen yksinää siellä tarvihe äänehtijä.....

sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Mikkeli maraton. 05.07.2014. Tulokset, kuvia.

Vois sanoa, että eilen oli ihan täys päivä. Saunaki tuikattii tuleen vasta puolen yön jälkeen rättiväsyksissä. Sama väsymys (tai vanhuus?) tuntuu vieläki vapisuttavan kääkkää, vaikka agrekaatti on jo korjattu ja kaijettaki jo hypistelty usijan riman verran valmiimmaksi.

Perjantai-illan Risulahen keikan jälkeen myöhäinen oli herätys eilen aamulla. Ripijästi kisaromppeet kassiin ja Kian keula kohti Mikkeliä.

Kelihän oli kesäinen +23 ja aurinkoinen, tuulta 4m/s, niinku aina tuppaa Mikkelin kisan aikoihi olemaan.

Kolmelta oli sitten startti, jossa maraton puolikas ja varttimara lähetettii yhtä aikaa urheilukentältä. Puolikas juostii kahtena lenkkinä, ja lenkkien välissä käyvää kentälläki näyttäytymässä. Reittihän ei Mikkelissä ihan kaikkein nopeimpia oo lukusten mutkienkaan takia, mutta muuten mainijossa tapahtumassa on aina mukava köpötellä.

Oma juoksu mäni kaikilta osin keturalleen. Ekan kolmanneksen pysyin liijan kovassa vauhtivoitteessani (4:22) kykyni ja olosuhteet huomijoituna. Kympin jälkeen oli kävelyä lähentelevä juoksuni väsymystä ja totaalista sippaamista vastaan taistelua.

 Kelloo ei tarvinnu vilkuilla, ja kymmenkunta ihmistä pyyhki ohitte millon miltäki puolelta. Iteki kyllä ohitin yhen pyöräilijän (Uunoo puolta vanhempi, ja talutti ajopelijänsä).

Sitte jo kaartelin aijan takkaa maalialueen monttuun, ja olin vähällää törmätä naiseen ja poikaan, jotka käveli suoraan etteen. Miulla ei ollu mitään mahiksia niitä nurkan takkaa nähä.

Maalialuveella oli eellä yks juoksija, joka vilkasi taakseen, ja mie vielä koitin sitä toivottomasti kiinne ottaa siinä onnistumatta. Sehän oli meijän sarjan voittaja Myyryn Pertti, joka oli myös joutunnu tiputtamaan vauhin minimiin.

Pertti maalissa ja Uuno hoippuu maaliviivoilla.



Miun aika oli 1:38:02 ja Myyryn Pertin 1:37:54. Alf Cederlund 14, aika 2:17:36.

Alf ja vaimo, juoksijoita molemmat.

Korhosen Hannu käi maalissa väsähtänyttä Uunoo jututtamassa, ja Rouva-Uuno kanniskeli Uunon alaleuvan yläpuolella olevaan aukkoon muonaa ja juomaa. Huolto toimi mainijosti.

Vartilla Riku Kyllönen vajaavointisena 50,26, sarjan M65 neljäs.

Pipatin Pasihan on Mikkelissä käynny kymmenkunta kertaa, ja oli nyt 5. M35 sarjassa ajalla 1:44:01. Suomen kovakuntosin kunnan keulamies Kimmo Mikander oli 3. M40 sarjassa, aika 1:28:28. M50 sarjan keulilla Kari Lehkonen,1:23:14, toka Pentti Eronen ja kolmas Esa Katajamäki, kaikki minuutin sisällä. Penttisen Toivolta ei patit kesken loppunnu, ja hienosti M65 sarjan voittoon ajalla 1:34:56.

Kova kaksikko, Pertti ja Toivo.


Maratonilla Kilpeläisen Aulis vei M65 sarjan voiton, aika 3:29:29 ja tokana Koson Heikki reilun minuutin takana Aulista karmeessa juoksukelissä ja hienossa katsomoilmassa.

Sitte myö lähettiiki jo perinteisesti kisamuonituksen jälkee Ristiinaan pitsoille, ja sen perrään Säänjärven lavalle veryttelemää ja kuluttamaa laakerinahkasten pohjia....

M50 sarjan kunniakolmikko.

TULOKSET linkistä:
http://www.zetorsoft.fi:8080/ajanotto/tulokset.php?knro=2&sarja=M60

UUNOKUVIA linkistä:
https://onedrive.live.com/redir?resid=766F09BA4CC4EA66!5200&authkey=!AOfyDIIhx9adWqM&ithint=folder,.jpg

torstai 3. heinäkuuta 2014

Kortisoonivaksit loppu



Mikkelissä meinasin lauvantaina käyvä juoksemassa puolimaran. Aamulla käin rannasta ottamassa kuvan, vaikka niitä jo on Uunolla koko "taivas" täynnä.

Muuten oon tänää vältelly hikiliikuntaa, vaikka täällä se ei juurikaan onnistu. Jatkuvasti jostaki saapi hijen pintaan. Jos ei muusta, ni uutisten lukemisesta. Sitäki oon kyl tännää koittannu vältellä, ettei nahkaan tuu näppylöitä, ku kortisoonivaksit alkaa olla loppu.

Illalla lämmitin taas saunan, ja ennen pesua piti juoksurättejä pestä. Sitä hommaa kyllä piisaa, mut nyt oli pakko, kun lemu alko jo ommaaki nokkaa haitata.

Oishan siinä kyl saannu Mikkelissä lähtörivistön tyhjäksi, jos pesemättömillä kamppeilla ois tartissa keulariviin ängenny. Nyt on koitettava hetekointia, ja toivottavasti pääsee kunnon "nirvanaan", joka kestää pitempään ku eilinen. Nytte on jo yöratijoki kiinne......

Shocking Blue

Eile pikkune alkuvirittely kaiteijen nysväyksen kanssa. Sitte jo nykäsin itteni liikenteesee ja lompsimaan jaloin Risulahen suunnille. Matkaa sinne tullee Haimilan rannasta n.7km.

Siellä oli arvovaltane tillaisuus mäneillää, ja Uunollaki oli oma "pyhävarustus" päällä, eli huonolle haisevat varkkarit, ja lippis. Muulla juhlaväellä rässipöksyt ja kraivelit.

Siellähän tuo Seppo näytti olevan taas kurtun kahvoissa kiinne soittelemassa. Mukavasti soittelivat mussiikkimiehet.

Sitte kahvijen jälkee lähin juoksemalla takasin päin. Nyt käin kattomassa tuon kunnan uimarannan, jos venholla Risulahteen joskus tulis. Sitte jatkoin jolkkaamistani.

Entistä työkaveria käin Jurvalasa moikkaamassa. Vatvottiin tunti vanhoja ja tuskailtiin toinen tulevien kanssa. Sitte jatkoin taas hölkkäämistäni rantaan ja venholla saareen kaijerojektille saunan kautta.

Kovasti oli ukko väsyksissä ku puolkympiltä hetekalle rojahti. Yöratijoki jäi päälle soittelemaa, ku ei sitä sulkee jaksannu. No siintähä oli seurauksena se, että heräsin mukavaan soitantoon reilu tunti sitten eli kahen maissa. Ratijosta tuli Shocking Bluen "Blossom Lady".

Mieleen tuli mukavia ja epämukaviakin muistoja kuus-seitkytluvun vaihteesta, kun Kouvolan kujia korvantaukset märkinä, ja hippiletti liehuen lompsittiin. Kyllähän nuo korvantaukset viel tänääki märkinä oli, mutta letti ei ennää paljo lepata, ja askelki on kovasti lyhenemään päin.

Sitte jatkoin tuon yhtyveen muijen hittijen kuunteluva. "Venus", "Never Marrie a Railroad Man" ja "Send Me a Post Card", josta Muska teki suomenkielisen versijon. " Venusta" taasen myöhemmin vanutti mm. Bananarama, mut kyl tuo Mariska Veres oli miun mieleen.

Tässähän on nyt reilu 2,5 tuntine hurahtannu hyvän mussiikin ja menneisyyven ja sen hurjan nuoruuven muisteloissa. Ulkona on jo niin valosaa, että nytte kahvin ja pottujen keittoon, ja sitte katsastamaa kaijetta....

Vielä löysin Mariska Vereksen ekan levyn ja siin on sitä jotaki, jonka perään Uunoki haikailee....eli nuoruutta ei takasin saa.....Summertime by Mariska Veres.

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Selväjärkinen

Kello jo taas rallattelee puolta yötä, mut Uunoo ei tuo ennää hätkähytä.....

Aamulla lähin lankkujen hakuun Taavetti-Cityyn. Kahvikuppone ja marjapiirakka piti käyvä kiskasemassa leukojen väliin Satulla.

Sitte hajin lastin ja takasin rantaan ja lenkkivehkeet niskoille, ja Kivimäen tietämillä muutama kilsa mäkijä ees taas. Sitte venholla saareen ja kaiteijen nysväykseen.

Sitte jo alko taas vettä roikkimaan. Mie siinä puolen kasin maissa illalla kuitenki nykäsin kumilurtsin niskoille, ja venholla soutamaan kaatosateeseen. Selväjärkinen ei siihe aikaa illasta kyl lähe sateesee soutelemaa ja hilppasemaa kymmentä kilsaa yhen kahvikupin ja pillimehun takija, mut uunompi sen tekkee, ja vieläpä mielellään ja omasta tahosta.

Sitte Teppoilille kahville ja pillimehulle hölkäten, ja takasin kanssa.

Sauna vielä tulille puol kymmeneltä, ja istumaan kylmän saunan lauteille, ja mietiskelemään....heh....mahtavata. Ei tarvihe Uunon kellopelin perässä juosta ennää. Voipi vaikka kuunnella ratijoo koko helvatin yön, jos siltä tuntuu, ja heittää ittesä hetekalle vaikka puolilta päivin, jos alkaa liikaa huimata.....

tiistai 1. heinäkuuta 2014

Turpa tärisi

 
Hyvät on värit tänään ottamassani "värikuvassa". Torren tärinöihin täältä Perslantijasta jo joutasi koheltamasta....vissiin.... 
  
Tänää turpa tärisi oikee tosissaa Uunolla. Noijen sähkövempeleijen kanssa on nyt näköjää välit ja johotukset poikki lähes kokonaa. Kaikki vehkeet, missä vähänki on sähköö on levähtänny kässiin ja Uunon housutki jaljoihi persuksijen puolelta. Sielläki on pikkusen ollu varmaan hankaussähköö, ja pierumetaaniki on saattannu jotaki sähkön tapasta tuottaa?

Tuosta akrekaattoristahan särky konneen sammutussysteemi. Sitä ja ittijäki on joutunnu ryypyn kanssa sammuttelemaan, ku katkasijasta ei kone toppaa. No viikolla sitte roplasin sajepäivän ratoksi kytkimen irti korsun sissään tarkempaan syynäykseen, ja kunnossa oli kytkin.

Sitte taas ku vähän oli poutasempaa kytkin vekottimen takasin, ja siinä sitte tutkailin ja mittailin lissää. No sieltähän sitte vikaki löyty...konneen sissään menevässä johtoliitännässä oli kylmäjuotos, ja 10cm pätkä tuli johtoo Uuno-pojan sylliin. Luulisi äkistään, että helppo homma korjata, mutta eipä ookkaan. Pentsiinitankki pittää minimissään irrottaa, ja ehkä koko masiinan kytkintaulu ennenko pääsee johtoja uuvestaan yhteen liittelemään...kesken on korjaus edelleen....sataa nääs....

No sitte aattelin, että lataan samalla, lähes toimivalla akrekaatilla "sittuneen" akkuporakoneen akun. Laturin kun siihen aparaattiin kytkin, ja nykäsin sähköntuottolaitoksen käyntiin, alko laturin valo kiivaasti vilkkua, ja sitä hommaa kesti sekunnin verran, ja sitte kaikkos inisevät kaverini kaikki, ja ilmoille pölähti helvetilline "sähkön haju", ja valon vilkkumine lakkas, ja akre toppasi myös siihen paikkaan......ei ollu ennää tarvetta ja vääntöö Uunolla jatkaa akun "latausta". Sain onneksi vielä Akren käyntiin, kun laturin kiskasin siintä irti.

Illemmalla sitte mykisty vanha patteriratijovanhus. Ja siihen vaihtelin vielä epätoivon ahistaessa pattereita, mut henkiin en sitäkään aparaattija saannu....

No tänää sitte lähin Satun Makijoijen kautta Lappeenrannan suunnille konilla, jossa on ne kolmen tonnin tyhjäkäyntikierrokset, yrittelemään. Tarkotuksena oli hommata uus ratijo, ja akkuporakone. Alku mäni lupaavasti, mut ennen Törölän risteystä toinen pyyhkijän sulka lensi lasin pinnasti irti, ja jäi rempsottamaan ja naarmuttamaan lasija...ja vettä losotti rapijasti. Sitte mie koukkasin Törölän risteyksestä sivummalle ja mänin pusikkoon kevennykselle. Se helpotti myös ottalohkoihin kasvanutta painetta, ja nauruksi pistin.....meteoriitin päähän kopsahus ennää tästä puuttuu.

Ruuvasin pyyhkijän irti ja karahutin kolmetonnisella Autoteeman (Biltema) pihhaan ja sulka ja koko muukin setti käsissä sissään kysymään löytyskö jelppiä...ei löytynny.

Sitte naapuriin Metsäkonenettiin (Motonet) samat romut hyppysissä. Sulkaongelmaan ei apuva saannu, mutta uus ratijo ja akkuporakonelaukku käsissä sieltä ulos tulin.

Sitte naapuriin AD- varaosaan. Sieltäkää ei apuva sulkaongelmaan saannu. Piti perhana alistuva, ja ajella Lappeenrannan Telttailuautoon (Delta-auto). Sieltä sain 50 eurolla avun aika ripijästi sulkaongelmaan.

Sitte Luukylän suunnille, ja pääsin eellämainituista syistä "aamulenkilleni" viijen maissa iltapäivällä. Pariksi tunniksi saareen vielä kaiteijen nysväykseen, ja iltalenkille puol ysiltä. Soutamalla järven yli ja jalkapelillä Teppoilille kahville, ja samalla pelillä rantaan, ja taas saareen, ja sauna tuleen....

Nyt jo kellon ollessa jo yli 24:00 pikkusen alkaa helpottamaan....