Tuuripelle

 

Eilen aamuselta ohramoottoripyörälenkiltä otettu kuva.

Täytyy kyl sanoo, että Uunoo ei oikeen "tuuripelleksi" voi sanoo millään muotoo. Ainakin omat viilikset on välillä tosi matalat, kun elon myrskyissä veneillään.

Eilen aamupäivällä tehty vajaan 40km:n ohramoottoripyörälenkki mäni lähes virheettä, jos ei kannikoijen ja reisilöijen sisäpinnan nirhaantumista lasketa lukuun...nehän on normaaleja, liikehtimisestä johtuvia pikku riesoja, joita ei voi välttää.

Iltapäivällä sitte se tuuri käänty melkosen huonoksi. Myöhän on Rouva-Uunon kanssa venholla monasti kierretty kesällä tää Haapasalon saari hittaalla vauhilla, ja sillee tehtii nyttekii. Oikeen evväät mukkaan otettii ja puteli kuohuvaa kylmäsalkkuun.

Sitte lähetti köröttelemää, ja tuolla puolvälin kohalla topattii, ja mäntii naapurisaaressa olevalle hietikolle, ja Rouva-Uuno uimaan ja mie pijättelin muuten vaan päivänpaistetta venhon tuntumassa.

Syötii evväät ja juotii kuohuva tyhjäksi, ja lähettii jatkamaa matkaa. Siitä se lysti sitte alko. Uuno ei kovin innokas nykysin ennää oo veteen mänemään, mutta nyt sinne tuli niin kova hinku, että piti uimaa päästä, vaikka verissäpäin.

Venho nimittäin karahti kovaäänisesti karikolle. Nokka nous korkeelle, ja venho jäi kölin varassa kiikkumaa kivelle. Myö rysähettii enstee toiselle sivulle painovoiman ja liike-enerkijan vauhittamina, ja venhon alla ku ei vettä ollu, eikä sitä oo varmaan suunniteltu ilmassa pysymää, sehän meinasi kaatuva, ja meijän vaistomaine korjausliike toiselle sivulle sai sen kippaamaan sinne puolelle, ja kättä ja jalkaa oli hetken ilma sakijana, ja Uuno lenti ku entine leppäkeihäs laijan yli venhosta veteen. Mekastus oli melkonen, ja ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua.

Helvetisti sattu tuoho jo entuuvestaa vajaatoimiseen jalkaan, nyt polven takapuolelle, ja oikijan jalan pohkeeseen. Ne mie olin varmaan telonnu siinä keihäsvaiheessa tuohon veneen reunaan. Vasen kyynyspää, ja olkapää on jossaki lennon alastulovaiheessa johonki ittesä kolhassu? Onneksi oli vesi lämmintä, js onneksi ei karikko ollu laajempi. Siihen ois ollu ilkijä päänsä kopsahuttaa.

Mie en siinä kipuja enkä kolotuksia tuntennu, vaan venhoo piti siitä irti yritellä ja viijen minuutin ponnistelun ja armottoman kiroilun jälkee onnistuin sen siitä irti nostamaan, kun sain omat ketarani tukevasti karikon reunaan.

Senverta olin siitä lennosta ja reuhtomisesta siipeeni saannu ja väsähtänny, että en veneesee päässy nousemaa, ja Rouva-Uuno souti miut veneen reunalla roikkuen rannalle.

Mie raahauvuin verissäpäin venhoon, ja taas kone käyntii, ja venhon keula varmuuveksi lähes keskelle tätä karikkoapajaa. Kauvan ei siinä huokailtu, kun taas kolahti ja kovasti. Paatti nous yläilmoihi ja ilkijää ääntä päästi mennessään, ku köli kiiti pitkin röpöläistä karikon pintaa. Kone kun karikkoon katahti, se pomppasi ja ylös, mutta ropeli ei onneksi osumaa saannu, ja siitä selvittii pelkästään kirkumalla.

Siintä jatkettii sillee, että mäntii kävelyvauhtija, ja Rouva-Uuno oli keulalla tähystäjänä, ja naamat oli aika totisena muutaman kilsan, mutta lopussa naurettii ihan kurkut suorina....kyl oli taas lystijä (vähempiki lysti kyllä riittäsi joskus).

"Mahtava" säkäni jatku tänää Kouvolassa, kun äitijä käytin silmälekurissa, ja virkistin taas muistijani viijenkympin parkkisakolla.....pikkusen teki mieli tehä sitä, mitä ei nyt ilkijä sanova....sillon ku lapun lasissa näin, ilkesin senki tehä...

Auringonlaskun jälkeen

Ohramoottoripyörälenkilläni toppasin juomaan mukavanletkeeseen paikkaan.

Kaikenmoista tuli tännäänki yritettyy ja tyritettyy. Aamulla aikasin huopasin venholla mantereelle, ja siintä muutaman koukeron jälkee pyöräilemää Satulle, ja edelleen Taavetin Centrumiin. Kaupassakäynnin jälkee takasin saareen.

Sitte hiissattii akrekaattori päärakennuksen viereen ja nykäsin sen tulille ja nylkyttelin konehöylällä kyökin hirttä silijämmäksi, ja loppusilaus tasohijomavekottimella. Listathan mie olin hirren kylkilöihin jo roiskinnu aikasemmin. Riimaa siitä ei kyl tullu, mut tähän "kuolinpesään" saa miun puolesta kelvata, eikä valituksia oteta vastaan, eikä varsinkaan minkäänlaiseen käsittelyyn. Tää on tekijän mielivaltanen päätös.

Asijoijen hoitelu täältä saaresta "etätyönä" on välillä hankalaa. Ja muutenki aikasemmin parin sotkun selvittämistä kohen tuli yks sotku, joka sotkeentu entistä sekavammaksi, eli kokonaisuus mäni kuitenki eteenpäin. Nytte tahtoo olla silleen, että yhen sotkun ku saapi selväksi, ainaki kaks mänee ihan kuralle....heh....senpä takija Uuno-kääkän kannattaa olla "selvittämättä" sotkuja, ku kokonaisuus mänee vaan huonompaan suuntaan. Risupartaerakkona on ihan mahtavaa, vaikka ihmisen näkeminen vähän alkaa jo hätkähyttämään nykysin.

Kuuven jälkee lähin Satulle ohramoottoripyörällä, ja siintä jatkoin Taavetin toiseen laitaan Centrumin lävitte, ja siintä kanttailin taaskin mahtavassa Perslantijan suvikelissä Jurvalan baarille, ja käännyin takasin rantaan.

Loppusilaus tälle päivälle saunan lautehilla taaskin reilusti auringonlaskun jälkeen...

Ostin moottoripyörän!

Aamupäivällä pilkoin ja sahailin konesahalla puita muutaman hetkosen. Sitte akrekaattorin voimin pyörittelin sähköhöylää, ja muotoilin muutaman tikkusen riman vahän silijämmäksi.

Hikisouvijen jälkee pulahin pesulla järvessä ja iltapäivällä kattomaan Myllykylille Mypan ja HJK:n jalkapallopelijä. HJK voitti 1-0....harmi juttu.

Sitte kahvitteluu, ja köröttelyvä Luukylille. Venholla hakemaan juomaa ja tuo pari viikkoo sitte ostamani moottoripyörä. Miehän oon enempi tykkäilly noista kaura-ja ohramoottoreilla käyvistä koneista, kun bensa- ja tiisselivekottimista. Niistä ei oo miulle juurikaan ilova ollu. Enempi murhetta ja hiusten lähtöö, ja niukkojen aivosoluvarojen tuhlausta. Kauramoottorilla käyvät on muutenki luotettavampija, ja polttoainetta löytyy vaikka mistä, eikä tarvihe kytistellä joka mutkan jälkee onko lompsassa tineroita ja näkkyykö bentsiiniasemaa, vai pittääkö kokonaan matkanteko topata.

Kauramoottoripyöräilyn alotus jäi kaheksaan, eli myöhäseen vaiheeseen, ja nyt mie taas sitä makselen tässä hetekallavalvomisen muodossa. Saunanki tuikkasin tuleen vasta puol ykstoista, ja pukuhuoneesee piti jo öljylamppu viritellä tulille, että saunan oven erotti seinästä, ja osu kylpemään.

Nytte pittää kyllä yrittää vielä lähtijä veen heitolle, ja karhujen kanssa pimijäpainiin, jos niitä tuolla nurkissa sattuu pyörimään....

Iitti-hölkkä, 31.07.2014. Tulokset

Kipasin Luumäjeltä eilen kotija, ja tänää sitte Iitti-hölkkään. Hölkkähän on kyl yks parhaista Perslantijan ja lähiseuvun tapahtumista, kun huomijoijaan edulliset osanottomaksut, järjestelyt, lasten kisat ynnä muu souvi.

Uunolla, ja hepalla ei taas yhteistyö lähtijessä pelittänny, ja kova ukkosmyrsky oli päällä, ja olin lähes varma, että kisoja ei järjestetä ollenkaan. Siinä vaiheessa, ku konin kuskinpuoleine pyyhkijän sulka kaatosateessa junttasi ittesä sivupeilin väliin jumiin, ja jouvuin repsikan puolelta niskat vinossa ratsuu ohjastamaan, hetken aattelin, että käännyn takasin, mut onneks en jären ääntä nytkään kuunnellu, vaan onnellisena kanttailin kolmen tonnin tyhjäkäynnillä Ravilinnan parkkipaikalle.

Sittehän saje lakkasi, ja kolmen kympin lämmöistä viileni +23 asteeseen, 5m/s tuulta ja pilvinen, 60% kosteutta.

Sitte jo Uuno ja muutki 5km:n ja 10km:n juoksijat pääs irti ja nilkuttelemaa maalija kohen. Alussa kyyti oli taas kylmää, ja Uunoo alko huimata, ku kelloo mulkasin (avg 4:08), ja jarrasin vähäsen.

Kummitus Esa, Katri, Auvo ja Soini oli pikkuse miuta eellä, mut sitte vähäse saavutin ja ennen puolta väliä mänin ohitte. Vähän kyl parin kilsan päästä alko tuntumaa, et oliko taas vika tikki koko kohellus, mut jatkoin vielä suht mukavasti.

Sitte Esa sai jossaki seiskan kohilla miut ja lastenvaunuja koko matkan työnnelleen juoksijan kiinne. Siinä mäntii neljästää alamäkkee, lapsi ja vaunujen renkaat kitisi, Uunon takalauta rutisi, Esa ja vaunun työntelijä huokailivat muuten vaan liikunnallisen ilon tiimellyksessä.

Esa jätti Uunon, mutta sitte ku raviratalle tultii eessä näky tuttu selkä, joka kuulu Hannu Honkaselle. Kovasti yritin vielä sorkkija vaihelootasta kirivaihteita essiin, mutta tarpeeksi nopijasti ei niitä jo lähes tyhjästä lootasta löytynny, ja Hannu oli miuta ennen maalissa.

 

M60 sarjan voitti ylivoimasesti Markku Tonttila, joka yli-ikäsenä näytti lootan paikan meille "keskenkasvusille". Hannu oli kakkonen, ja Uuno kolmonen. Heti Uunon perrään tuli sitte Auvo ollen ko. sarjan nelonen.

Kotkan kisassa Uunoo vaivannu "perälautaongelma" ei onneksi pientä ääntelyy kovemmaksi yltynny täl kertaa, ja olosuhteet huomijoijen tää oli viime vuotta pikkusen parempi suoritus "raihnaukolta".

Eritoten Askolle ja Satulle jaksamisija. Kaikki kaverit ollaan varmasti hengessä mukana. Juha oli myös palleilla sarjassaan kakkosena.

MUKAVA OLI TAPAHTUMA, JA MUKAVASTI OLI VÄKEEKIN PAIKALLA....ENS VUONNA NÄHHÄÄN, JOS EI SOKEUS OO YLLÄTTÄNNY, EIKÄ MUUKAAN TAUTI VIELÄ KAATANNU...

TULOKSET LÖYTYY TÄÄLTÄ.