Päreet kesti

Eilen veneilin lentovekottimella Alicanteen ja sieltä tänne roskisten kuppeella olevalle Epsanjan mörskälle.


Mukava oli neljän viikon mittasen ja vilposen Perslantijassa "talikoinnin" jälkeen tänne veneillä.


Eilen aamulla puol kuuvelta ylös, ja lyhkäset kalsarit, saman vaatekappaleen pijennetyt- sekä paksunnetut versijot jalkoihi ja päälle vielä toppahousut. Pari kommandopipoo, jotka etelliseltä pankkireissulta oli kaappiin jäänny päähän ja kahet tumput kätösiin ja toppasta ja muuta rättijä myös keskirunkoon ja naskalilenkkarit jalkoihi.


Sillä varustuksella lähin viimeselle viilistelyreissulle -22 asteen pakkaseen juoksemaan. Päreet kesti tuota riemua reilun kilometrin verran ja sitte koppuraksi jäätyneestä, huonon verenkierron omaavasta vasurikäjestä lähti pyssäytyskäsky yläkopan kautta jäätyneille kintuille. Siihen ja hyvin lyhyveen loppu tuo "viilistely" ja kävelin kävelykavun pankkiholville ja nostin taskuihini senverta satasija, että selvisin niistä huokuvan lämmön avulla mörskälle ja veneilyyn valmistautumaan.


Tunnin hieronta oli vielä Carolla, ja sitte Vantaan veneaseman suuntaan.


Veneily ja muukin mäni mukavasti ku oli mukavata matkaseuraa. Penkkiriville sattu nuoripari vauvansa kanssa ja Uunon matka sujahti mukavasti Kolumbian asijoista kysellessä ja pikkusen touhuamista katellessa.


Perslantijassa tahto Uunon talikoitavat lantaläjät vaan kasvaa. Pari läjää ku sai talikoituu ja lannat levitettyy tuli jokaista talikoitua läjää kohti pari uutta läjää. Nuo läjät jätin suosijolla kesäsateijen leviteltäviksi, ku muihin mahollisiin levittäjiin on kontaktikatkoksija, eikä Uunon onnettomat korjausyritykset oo onnistuneet millonkaan.


Tänää aamulla oli mahtavata ja pontevaa herätä pilvettömältä taivaalta paistavan auringon paisteeseen. Hilppasin lyhentelemään vuokravelkojani Zarikon toimistolle ja takatullessa jalat veti miut aurinkoisen satama-aukion ja rannan kiertotien kautta mörskälle.


Iltapäivällä käin La Matan ja Pinomarin suunnilla tiistaipyöräilemässä hiljasella vauhilla. Huomenna hulinoijaan Crevillenten suunnilla kisoissa.

"Tatska" ja "Se on normaali"

Vaiherikas oli tämäki päivä kaikkine tapahtumineen.


Aamupäivällä käin ottamassa itelleni tuohon vasemman lonkan seutuville viijen sentin kokosen tatuonnin, vaikka en oikeen noita "Tatska-immeisiä" ite ookkaan. Jälkikasvuhan on niillä omat nahkansa kyllä monesta kohtaa jo "paneloinnu", eikä siinä kääkän sanominenkaan oo paljo autellu. Nytte ite otin tatuoinnin ihan luonnonmenetelmällä.


Lähin nimittäin aamupäivällä kaiken jären vastasesti pyörällä liikenteeseen. Pakkanenhan oli jäävyttänny kaikki sohjot ja railot "pyöräilykuntoon" ja viimesen silauksen teki yöllä satanut pikkunen lumimäärä.


Kieli keskellä kämnentä ja peukalot suussa lähin kaikesta huolimaata varovasti etenemään Valkealan suunnille. Eipä tarvinnu ku vajaat 2 km edetä, ku tuossa "Kuolemankurvin" kohilla näkymätön puuttu Uunon pyöräilyyn, ja linttasi etupyörän poikkiteloin kulkusuuntaan nähen, ja kylelleenhän Uuno siinä komijasti kellahti.


Pirusti sattu vasempaan lonkkaan ja vielä pirummin vasempaan kyynyspäähän. Siintä kampesin itteni ja pyörän pystyasentoon, ja tunnustelin tuliko "luuvaurijoita". No ei tullu onneksi, ja jäsenet pelitti vielä suunnilleen normaalisti.


Jatkoin kuitenkin hijasta etenemistäni tavotteena olevalle kahvipaikalle. Kertaalleen piti vielä yhet "spakaatit" tehä liukkaan kelin ja railojen takia. Miullahan on pyörässä edelleen suvikumit alla, ku ei nastaversijoita oo raattinnu neljän viikon takija alle investoija.


Vajaan parinkympin tosi hijasvauhtisen retken jälkeen sitte ihhailin tovin lonkan seutuville ilmaantunutta ilmasta ja uutta tatuointijani ja kyynyspään komijaa ruhjettani....hyvin mänee, mut mänköön.....


Illan suussa intouvuin vielä aamupäivän tatskoista ja ruhjeista huolimatta lähtemään pikkuselle juoksulenkille. Nyt lähin ekaa kertaa tuonne Kymenlukon ylämäjen suuntaan ja siitä edelleen Veturin nurkille kääntymään. Leikittelin vähän vauhtija ja Veturin kohilta käännyin takasin. Eellä mäni koirantaluttaja kahen elikon kanssa. Toinen oli tien toisella puolella, ja pitkässä narussa.


Mie toppasin juoksun ja laitoin kävelyksi, ettei eläimet turhaan riehaannu. No se toinen pitkän narun päässä oleva isompikokonen ei kuitenkaan huppupäisestä, Uunonhajusesta kääkästä tainnu tykätä ja kovasti yritti Uunon sääriluuta päästä maistelemaan. Ohjastaja veti koiran liijan pitkän narun lyhkäsemmäksi, ja mie pääsin siitä ilman sääriluun menetystä ohi hipsimään.....kuulin kuitenkin ohjastajan rauhottavat sanat koiralle: "Se on normaali". Pirusti minnuu nauratti....ei tienny nyt ohjastaja kenestä oli kyse ja ilmeisen väärää tietoo jakeli koirilleen.....harva on Uunoo normaaliksi sanonnu....

Loppuloikka

Toissa iltana kovan "pinnistyksen" jälkeen saatiin nuo pesumasiinat kytkettyä pesukuntoon. Rättiläjiä sitte veivailin konepesulla matalammaksi.


Kelit on ollu "mukavan" normaalit koko ajan. Eilen tuli tehtyä parit, lähinnä kovat henkisen puolen harjotteet juosten. Etenki tuo illan kymppi tuli vejeltyy kaikkea muuta kuin ihannekelissä.


Vitosen aamulenkillä jo puolivälissä kesälenkkarit jo läpeensä märät sohjossa sotkemisesta.


Illalla sitten sato lisäksi vettä niskoille. Kertaalleen sukelsin nilkkoja myöten syvempäänkin veteen ja Mikkelintien viereistä pyörätietä ku takasinpäin nylkyttelin uitettuna koirana Valkealan suunnasta, kovalla ylinopeuvella, kaahannut auto meinasi miut nitistää mutta Uunon loppuloikka pelasti miut täpärästi. Autohan ei siihen jäänny kattomaan miten miulle kävi, vaikka se joutu liinat kiinni ajelemaan kymnenkunta metriä ja sen nokka läheni uhkaavasti Uunoo ja vieressä ollutta ojaa.


Molemmilla puolilla takissa miulla roikku heijastimet, housuissa oli auton puolella heijastava nauha ja molemmissa tossuissa oli heijastavia nauhoja....ois pitänny kyl näkyä...saatto tietysti kuskilla olla jo liijan vanhat rillit nokilla?


Uuno on tottunnu tuolla Torressa liijan hyville tavoille, mut pitäs älytä, että nyt ollaa Perslantijassa.

Istukkajahti

 

Aikasin aamulla yhen jälkeen tuli viesti, että olin voittannu Englannin lottoarvonnassa millin verran puntija, joka on noin 1.250.000 euroo. Se oli mulle jo toinen voitto vuoden sisällä. Paska juttu, ku en muilta joutokiireiltäni kerinny sitä ekaa voittooni lunastamaan. Eikä mulla ollu siihen lunastamiseen tarvittavaa dineromäärääkään holvissa säästössä. Nytte pitää yrittää toimija ripeemmin, ja hakee laina voiton lunastamiseen tarvittavan rahamäärän haalimiseksi, ja lähettää pankkitilin numerot ja salasanat vähän joutusammin.

Siihen aikaseen lottovoittoilmotukseen sitte se Uunon honkkeli tälle päivälle jäikin. Lunta tuli tupaan sen jälkeen joka mahollisesta ja mahottomastaki räppänästä...

Meijän olohuoneen lattijan keskijössä jököttää varmaan liki tonnin painava rättijenpesukone. Siinä on kaikki maholliset ja mahottomat ominaisuuvet...vispilöinnit, vatkaukset, väristykset ja rättijen linkoukset vissiin ihan narulle asti. Kukin ominaisuus ilmeisesti lisää sitä painoo yhellä satasella?

No sillehän on pitänny sitte tehä semmonen taso alle, joka ei ensimmäisestä vatkauksesta lyttyyn lysähä, ja lisää vaikeusastetta rakennelman esisuunnitteluun toi tosiasija, että mörskän vesisyöttöputket oli justiisa sijoteltu ko. rakennelman alle. Niitä ei passaa katkomaan käyvä....siinä loppuu vesijen länträys koko kommuunilta kertaheitolla jos semmonen tapahtumaan pääsee.

Sain tuon koko hökötyksen tehtyy "ilman" suurempija tuskailuita ja enää piti saaha se lattijaan kiinnitettyy kunnolla, kun se raskaan koneen linkous ja muu vatkaaminen saattaa tuota perustustaki rasitella joskus kovakätisestikin.


Miulla oli ihan hyvänlaine iskuporakone käytössä, ja sillä aloin naapureita ilahuttamaan ja jyystämään 8mm:n reikiä ekaks 4mm:n kiviporaterillä....no ne terät oli peltijä ja parin solmuun survoutuneen terän jälkeen vaihoin käyttöön 6 millisen terän. Sillä sainki tarvittavan syvyiset reijät kairattua ja rupesin terää vaihtamaan lopulliseen 8mm:n kokoon.

Siintä alko sitte "riemu" ja siihen tyssäsi koko urakka useaksi tunniksi. Terä oli jumiutunnu istukkaan silleen, että lukuisista yrityksistäni huolimatta käsipelillä en sitä koneesta irtautumaan saannu. Hakkasin istukkaa vasaralla, isommalla vasaralla....ei tulosta....yritin papukaijapihdeillä... Jakoavaimella....sama juttu. Lopuksi kokeilin hakata omaa päätänikin kiviseinään runsassanasella joikaamisella siivetettynä, mutta tulos oli sama. Terä ei istukasta hievahtannu.

Sitte neuvoteltii Rouva-Uunon kanssa tilanteesta, ja sovittii, että mie jään jäähyttelemää ylikuumentunutta latvustani mörskälle, ja Rouva lähtee istukkajahtiin kylille.

Ja sillee sitte tehtiinki...mie jäin mörskälle kahvii keittelemää ja kiroilemaa ja Rouva poran ynnä istukan ja terän kanssa porakauppaan....oli ne porakauppijaatki yritelly yhtäläisillä tuloksilla istukkaa auki mut lopuksi Rouva oli ostannu uuven istukan....

Tässä oli vaan kymmenesosa päivän "ilosista" tapahtumista...heh...loput yritän nyt visusti unohtaa....

Jos joku tarvii poraistukkaa jossa on 6mm:n kiviporaterä "pysyvästi" kiinnitettynä, täältä sais nyt semmosen HALVALLA!

Menttaalista meininkijä

Kotokukkulan viileetä maisemaa

Miun aika on nyt männy pääosin tässä mörskällä mökistessä. Suurin elämän ongelma on tällä hetkosella saaha kaks pesukonetta survottua johonki pienen keittiön nurkkaan.

Aikaa ei survomiseen oo liikoja, ja ammattitaijottomalle ja keskisormet kämmenissä olevalle kääkälle siinä on lähes ylivoimanen tehtävä.

Lisähaastetta tuohon toivottomaan tekemiseen toi yöllä satanut lumi. Mie luulin, että ku kerrostaloon nuo romuläjänsä saapi kanniskeltuu, ni ei lumitöijen kanssa ennää tarvihe tuskailla, mutta väärässä olin.

Illan suussa kerkisin muutaman kilsan jalkamenttaalisen heittää ottasuonet ja ohimot pullollaan sohjosilla ja auraamattomilla kinttupoluilla.

Täällä kotokukkulalla Perslantijan viimesellä perukalla on muutenki ollu positiivista virettä. Millon on koko kukkula äänestetty koko Lantijan viimeseksi ja vihelijäisimmäksi paikaksi ja viimenen ilouutinen julkastiin eilen. Siinä sanottii, että Kukkulan työssäkäyvistä joka kolmas tuntee sisuksissaan sillee, että ei jaksa eläkeikään saakka millään. Vaikija sinne on varmaan jaksaa, ku kukkaa ei ees tiije onko tuo tulevaisuuven eläkeikä alle vai yli satavuotta.

Jatketaa myö vaan tätä säästämistä ni saahaa kaikkijen talous ja muukin homma sillä ripijästi virijämään. Mie ainaki jatkan tämän yön näköjään valvomista ja sillä säästelen hetekan resoreita ja täten viskaan omanki oljenkorteni tähän ihanaan säästämiskekoon.

Talvijuoksu Cup 2/5 07.12.2014, Kausala

Eilen lykkäsi talven näille kukkuloille. Lunta oli maassa ja mieli matalalla. Pari astetta pakkasta ku konia aamulla Lehtokylältä käin hakemassa.


Täytyy heti alkuun todeta, että järki ja into ei yhtäaikaa enää Uunon päähän ilmaannu (eikä todennäkösesti tuo ensiksi mainittu yksin eikä erikseenkään). Senverta tuli tänää sekoiltuu taas kerran.


Tänäähän oli tuolla Kausalassa Talvijuoksu Cupin toinen osakulpailu. Sinne mieki kovalla innolla aamulla hyökkäilin. Ensimmäinen hyökkäys keskeyty heti ulko-ovelle ku huomasin, että puhelin oli jäänny kotija piirongin päälle. Onneks en ollu vielä kauempana ja noppeestihan mie kapulan kyytiin käin hakemassa.


Sitte Kausalan ja Ravilinnan suunnille. Numeron sain itelleni ja hakaneulat ja kaikki näytti menevän tötteröön, mutta liijan aikasin oli taas suupielet marnissa....perhanan kello oli jäänny sekin kotija latautumaan....ei muuta ku takasin Kouvolaan se hakemaan. Aikaa vielä sentäs oli tarpeeksi. Sitte takasin ja rivakasti verryttelemään pari kilsaa. Mie vuntsin ennen lähtöö laitanko piikkitossut vai silijäpintaset jalkaani kisaan ja valitsin silijät....


Sitte lähettii nylkyttämää hiekotettuu pyörätietä Kouvolan suuntaan. Homma lähti 4:12 kilometrivauhilla liikkeelle. Parin kilsan päässä mentii alikulkusillasta ja sitte alko Uunon tennarit lipsumaa ku hiekotus loppu....ois pitänny ehkä valita ne piikkipohjaset, mut myöhästä oli marina. Kolme kilsaa sitte lipsuttelin vitosen kääntöpaikalle ja sitte hätäpäissäni toppasin kokonaan tuon hyvin latautuneen ajanottovälineeni....voi perhana miun aivotuksiani!


Auvo oli tolpan välin eellä ja meijän välissä Jouni. Sitte ku tultii 8km kohille ja hiekotetulle pätkälle mänin alikulkusillan jälkeisessä nyppylässä Jounin ohitte ja sain Auvonki kiinne ja alamäjessä satanen jo lasissa kiihytin ohitte ja koitin pittää samaa vauhtija, mutta matkaa oli vielä liikaa maaliin ja yläpalleaa alko pistelemää ilkijästi ja vauhti alko samalla hyytymää.


Vaikeuksija oli muillaki lopussa ja satakunta metrijä ennen maalija joku vetas ittesä kaksin kerroin ja alko vääntää pitempää sylkijä kesken loppukirin. Mie mänin sylkijän ohitte, mutta senverta pökerryksissä olin iteki, että juoksin kohen väärää porttija enkä maaliin, joka tietysti ois päätavotteena kannattannu miunki pittää. No siinä sain viitisen sekuntija aikaani kulutettua ja Jouni ja Auvo oli ihan kannoilla. Sitte mieki jo kuitenki maaliin osasin.


MAHTAVAA, ETTÄ KOUVOLANKI LÄHIMAASTOSSA ON NYT TALVELLAKI MAHOLLISTA KILPAJUOKSUU HARRASTAA!!!!


Koville otti Uunon juoksu tällä kertaa. Pallean yläosan viereiset kylkiluutkin tuli kipijäksi. Tää on miulle eka kerta, ku moista tapahtuu.


Tulokset löytyy TÄÄLTÄ.