Kattelin tuossa huomisen säätietoja. Mukava juoksuilma on tulossa. Lämpötila +11 ja tuulta 29km/h ja puuskissa 61km/h. Perslantijassa käytössä olevissa yksiköissä 8m/s ja 17m/s puuskissa.
Ainutta lippalätsää ei nyt mukaan tarvi ottaa... Se ei päässä tuosss viimassa kyllä pysy. Eikä tarvis omaa harvenevaa tukkaakaan. Sehän ei oo päässä pysynny pienemmissäkään viimoissa, vaan lakikohan "sisuskumialue" laajenee joka vuos lissää.
Huomenna voi tämmösen vajaa kolkytäkilosen olla vaikeeta maaliin asti yltää, jos yhessäki kohtaa tuo vastatuuli pääsee puhaltamaan nokkaa vasten.
Tuommosessa myötätuulessa tuskin tarvii tennareita maahan asti yritellä. Eiköhän siinä riitä ku vaan käsillä ohjailee pikkusen, ja toivoo, ettei äkkimutkia oo koko reitillä.
Ilmassaki on todennäkösesti muutakin romua, kun vaan "suuren urheilujuhlan tuntua".
lauantai 31. tammikuuta 2015
Pikku Kisu
Aamulla meinasin kahvilla käyvä tuolla ylämäjen päällä olevissa kuppiloissa Norskibaarin vieressä, mutta jäi nyt meinaamiseksi. Tuuli ylty ihan myrskylukemiin hetkessä, ja hiekkaa ja huonekaluva oli ilma sakkeena ja musta pilvenköriläs oli senverta vetisen näköne, että mie lopetin vastamyrskyyn puskemisen ja käännyin Pariisille ja myötämyrskyyn ja takasi mörskälle.
Pihhaa ku pääsin ja Uutukaista Vanhukaisen viereen virittelin, tipahteli ekat vesipisarat, ja mörskän sissää ku pääsin oli täkäläinen Esteri jo takalistonsa aukassu ihan levällee ja vettä losotti kovasti.
Sitä ei kestänny ku hetkosen ja muutaman vartin päästä aurinko paahto ja pilvet oli lähes kaikki haihtunnu, mut kova on vielä tuuli.
Kiinan mieheltä muutaman lampun haku ja vaihto-operaatiot ja iltapäivällä käin vähän nykimässä itteeni kovempaan kyytiin Pariisin ylämäkeen ja puolisen kilsaa alamäkeenki.
Änkytysespanjaa
Päivä oli helteinen ja yö vähäuninen. Nakkasin itteni hetekalta neljältä ylös. Kahvit keittelin ja notkuin silmät ristissä avonaisena kattoo tuijotellen...heh....väsytti, mut ei nukuttannu. Se on aina sama juttu tuon vähän kovemman pyristelyn jälkeen.
Tänäyönä varmaan kun unen päästä kiinne tavotan, pärisyttelen kyllä pitkälle aamuun.
Päivä oli mahtavan lämmin. Markkinoilla pätkä käveltiin ja rannan kautta Apolloo ja Valencianaa pitkin Lidlin nurkille. Siintä jatkoin Pariisille ja mörskälle. Vaaterissa olin tovin, ja sitte käin Suomibaarilla kahvilla ja Bikemaniassa kysymässä tuon Vanhukaisen "vaihelaatikon" herkistämistä. Hommat hoitelin kuntoon iteopiskelemallani änkytysespanjalla.
Reilut parikymppijä tulee hommalle hintaa, kun molemmat puolet korjataan. Lupasin maanantaina viijä Vanhukaisen sinne.
Illalla yheksältä mittari jökötti vielä yheksässätoista plusasteessa.
torstai 29. tammikuuta 2015
Hyvä Retu!
Retu oli eilen pistelly suolajorpakon ympäri 30km uunon tänpäiväsillä vauheilla....hyvä Retu! Pappa taitaa ja ruveta kuntoutumaan.
Hyytyvävauhtinen
Nykyvään juoksupiireissä vejellää kaikenmoisija kiihtyvävauhtisija lenkkejä, mutta kokonaan on unohettu kunnon HYYTYVÄVAUHTISET reenit.
Yks ja toinen retostellee kiihtyvävauhtisilla, mutta aika harva noilla hyytyvävauhtisilla, vaikka niitä vejellään sitte julkisesti kisoissakin lappu rinnuksissa.
Kunnon hyytyvävauhtinen sopii lähes joka saumaan reenijen välliin, ja vielä parempi, jos sen nykäsee kisoissa. Kisoissa tehtynä siitä riittää iloa pitemmäksikin aikaa.
Miulla oli ennakkoon aavistus, että tänään semmosen tekasen, mutta ei siitä ihan kunnollista hyytyvävauhtista kuitenkaan tullu.
Aikasemmin oon onnistunnu paremmin ja juoksu on loppunnu tuoho La Matan ylämäkkee ku kakskymppisen oon saannu kilsoja täyteen.
Tänää aattelin, että nyt tuun mörskälle saakka, ja sillee teinki, ku polven kohat oli notkeen oloset.
Mie aamulla käin lyhkäsen lenkuran jo ennen kukon lauluu laulamassa ja päivällä jaloteltii Mannen ja Ievan kanssa yhet jarrutusjuomat lämpösellä rantabaanalla.
Sitte mänin mörskälle ja juoksurätit niskoille ja La Matan kautta luonnonpuistoon ja sen toiseen päähän näkötornille. Kilsoja tuli menomatkalle 12,4 keskivauhilla 4:56. Sitte pari ryyppyvä vettä ja tennarit käännettii 180 astetta ja tallaus jatku. Takatullessa myötätuuli alussa ja vauhti jotaki 4:45 ja sitte viimoset 5km vastatuuleen. Senverta vissiin jo hoippuroin, että takatulomatkalle kerty kilsoja 12,5. Keskivauhiksi tuli 4:55. Se oli ihan hyvä reeni, vaikka tavotteena olleeseen kunnon HYYTYVÄVAUHTISEEN reeniin en nyt pystynny. Eiköhän sen kuitenki saa aikaseksi viimestään seuraavassa kisassa...
keskiviikko 28. tammikuuta 2015
Zariko
Kuva ei aiheeseen mitenkään muuten liity, mutta se on otettu täällä Torressa Masan mäjeltä.
Miullahan on ollu tän tämänki kertasen Torressa oleskelun aikana kaikenmoisija vaiheita....
Aina oon kuitenki tuolta otsikon vuokravirmalta mahtavaa apuva saannu, kun oon tarvinnu. Siintä kovasti kiitoksia Zarikolle ja sen mukaville immeisille. Pahin paniikki tais olla se, ku melkee kalsarisillaa kärvisteltii Kämppis-Olan kanssa Zarikon toimiston ovella ruuvattomina ja rahattomina virka-ajan ulkopuolella, eikä juomaakaan muistaakseni ennää yhtään ollu...
Tänäänki tuon lukkohomman kanssa hommat hoitu mukavasti, vaikka ei mihinkään apuun tarvinnu Uunon vielä turvautua, mutta sovittiin jo suunnitelma B:n toteuttamisesta, jos kakki männee päin persuksia, niinku ne monasti mänee.
No täl kertaa hommat mäni silleen ku aateltiinki niijen mänevän. Lukko on nyt kunnossa, ja portin saapi Uunonki avvaimilla avattua niin sisältä ku ulkooki.....
tiistai 27. tammikuuta 2015
Seiväshyppy
Nytte on Uunon ruvettava lajin vaihtoon, ku näijen lukkojen kanssa on suurija ongelmija.
Seiväshyppy on ainoo konsti, mikä enää on jälellä, jotta mörskälle pääsee sissään. Perhana sentään...
Pari päivää on ulkoportista päässy vaan avaamalla lukon pihanpuolelta, mikä sekin on pimeessä aika operaatijo. No päässy on kumminki vielä.
Äsken mie tulin pyöräretkeltä, lukko pelas jo ulkopuoleltaki, mut ilo oli ennenaikanen.
Puolen tunnin päästä ku jälkikasvu yritti samasta portista sissään, ei enää onnistunnu kummaltakaan puolelta lukon avaus...KOKO PERHANAN LUKKOPESÄ OLI KATEISSA. No onneksi mie olin täällä sisällä, ja kävin sähkölukon nappia painamassa ja portin aukasemassa.
Nytte ollaan sitte täällä jumissa ja jos sisälle pitää päästä, ni jonkuu pitää päivystellä portin aukasuu....ku kaikki ei yhtäaikaa voi portin ulkopuolella olla....tai jos on, ni seiväshyppy pitää jonkun hallita, että 2,5 metrisen aijan yli pääsee....
maanantai 26. tammikuuta 2015
Pirupliutsi
Pirupliutsi ku on mukavaa ku on tuo aurinko. Lisäksi vielä El Tiempo:n sammakkomiehet lupailee mahtavan lämmintä loppuviikkoo...
Mie tänää vejin varmanpäälle ja nykäsin T-paijan päälle pitkähihasen...ei ois kannattannu...hiki virtasi vajaan kuuven kilsan lenkillä päivällä.
Aamulla käin Uutukaisella aallonmurtajan päässä ennen auringon nousuu. Vanhukainen sai jäähä tolppaa värjöttelemään.
Sitte ku tuoho ulommaiselle portille pääsin miun avvaimilla ei ennää sissää päässy....voi pirupliutsi...joku on käynny sitä lukkoo roplaamassa jollaki muulla ku avvaimella yöaikana. Semmoset siinä oli murjomisjälet...no onneksi portin sisäpuolen lukko toimi, ja sain portin siltä puolelta aukastua....
Mie tänää vejin varmanpäälle ja nykäsin T-paijan päälle pitkähihasen...ei ois kannattannu...hiki virtasi vajaan kuuven kilsan lenkillä päivällä.
Aamulla käin Uutukaisella aallonmurtajan päässä ennen auringon nousuu. Vanhukainen sai jäähä tolppaa värjöttelemään.
Sitte ku tuoho ulommaiselle portille pääsin miun avvaimilla ei ennää sissää päässy....voi pirupliutsi...joku on käynny sitä lukkoo roplaamassa jollaki muulla ku avvaimella yöaikana. Semmoset siinä oli murjomisjälet...no onneksi portin sisäpuolen lukko toimi, ja sain portin siltä puolelta aukastua....
sunnuntai 25. tammikuuta 2015
10 km Los Dolores de Murcia. 25.01.2015.
Koville otti tän päivän kisa. Piti lämpöö tuohon ilmalämpöpumppuun lisätä, ku horkkatauti vaivasi, ja tovin oon jo hetekalla leppuuttannu silmät neljäsosatangossa ja runko vaakasuorassa asennossa.
Aamulla lähettii Aimo, Mikko, Retu ja mie puol ysin maissa ajelemaan kohti Murcian Los Doloresia.
Keli oli taas mahtava +12, auringon paiste ja tuulta ehkä 4m/s, joka vastatuulipätkillä kenkutti ainaki Uunoo. Kisahan juostiin vähämutkasella tasamaalla ja asfaltilla kahtena vitosen lenkkinä. Juuri parempaa ei vois toivoo reitiltä.
Lähtö oli parikytä minuuttija myöhässä, ku Dorsaalijono oli vielä pitkä lähön aikaan. No siintä päästiin sitte lähtemään taas kovassa kannustuksen ja muunki metakan rytkeessä.
Ekan kerran ku vilkasin Karmeeta Esijuoksijaani, se näytti keskivauhtija 3:49....liijan ripijää oli kyyti Uunolle, ja rupesin hölläämään hiljasemmalle. Aimo, Mikko ja Retu paineli miun eellä.
Ensimmäinen kilsa mäni 3:59 keskivauhilla.....no toinen mäni 3:55....eli liijan kovaa yritin. Kolmas mäni 4:01, ja neljäs kilsa 4:05...heh eli se oli sitten siinä se neljän minuutin keskivauhtitavotteeni. Puolväli oli jo jotaki 20s yli 20 minuutin. Kaks viimestä kilsaa 4:17. Jonkunmoisen kirin kuitenki sain 380m pitkällä loppusuoralla.
Oma aika oli jotaki 41:41 keskivauhti Garminissa 4:08 ja juostu matka 10,113km. Tällä heltisi D- sarjan sija 9. Aimo oli heti miun jälkee 10. Ja Retu 11. Mikko oli omassa sarjassa sijalla 10. Jos nyt oikeen muistan.
Mahtava oli reitti ja olosuhteitakaan ei moittimaan pääse. Ois vaan ollu niin perin mukavaa ylittää maaliviiva vähän aikasemmin....heh...niin lähes aina.
No mukava oli hyvällä porukalla vähän paskooki suustansa ulos paahtaa ja viettää taas yks hikimuistonen päivä loppuelämästänsä.
Lämpötilat on nyt noususuunnassa ja loppuviikolle povaavat sammakkomiehet jo yli +20 asteen lukemia..
Tulokset laitan TÄHÄN.
Muutaman kuvan laitan TÄHÄN.
lauantai 24. tammikuuta 2015
Polkee ja kulkee
Väsyneethän nuo tuntu vähän olevan. Kilsoja kerty kuitenki vajaat 15, josta juoksua reilu 4km, loput kävelyy.
Mukavasti takatulleessa aurinko lämmitti Uunon naaman puoleista taulua, kun Parriisin Aveniidaa alespäin lompsuttelin. Kesää se tuntuu jo päälle pukkaavan.
Huomennahan on kisat tuolla Murcian Dolores'issä. Uuno juoksee sarjassa D, joka näyttäsi olevan M50. Ennakkoilmotusten mukaan on 32 juoksijaa nyt tuossa katekorijassa. Aimo ja Retuki juoksee samasessa D sarjassa ja Mikko C:ssä.
Kisan sivut löytyy TÄÄLTÄ.
Pelkät tennarit
Huonosti tuli nukuttua koko yö, mut valvominen onnistu lähes nappiin, jos ei muutamaa nuokahtamista mukaan lasketa.
Sitte onkin vetelää olotilaa jatkunnu koko aamun. Kolmannet kahvit kittasin uuvesta lahajakiposta tuossa aurinkoisella parvekkeella.
Pari tuoretta patongin puolikasta, päälle juustoo ja muutama metvurstin suikale, ja lautaselle pari lusikallista oliiveja....jo tuli pontevampi olotila.
Jälkikasvusto viepi Vanhukaisen ja Uutukaisen mukanaan, ni miulle nyt jäi pelkät tennarit. No niitä on kyllä kämpässä nyt tarpeellinen määrä, kymmenisen paria, ku Olaki muutamat jo "ylikypsyneet" tänne jätti talteen.
Niillä pitäs pikku pätkä singahtaa johonki suuntaan...tästä se tääki päivä lähtee käynnistymään...
Naama marnilla
Ei meinaa uni nyt taas Uunon silmiin joutaa millään. Oon kattonnu uutiset etu- ja takaperin, oon lukennu, oon laskennu...lampaita, hevosia ja lehmiä...ei mikään auta.
Kohta on ruvettava iltakahvin keittoon ja sitte valvomaan oikeen urakalla...
Aamulla vetelin kättelyssä vähän ripijämmällä tahilla VeeÄllää tuonne Remecan, Lidlin ja Aromatica- puiston suunnille. Välillä pikku pätkä kävellen. Juostu matka oli reilut 3km, keskivauhilla 4:26.
Sitte tulin Parisin alamäkee vähän pitempiä pätkiä kilsan verran keskivauhilla 4:04. Lopuksi puoli kilsaa palauttavaa hölkkää, sekin mäni kyllä ripijällä alle 5minuutin keskivauhilla...no menköön.
Uuvella Uutukaisella päristelin kokeeksi Zarikolle suutani soittelemaan, ja käytii sitte kakkosmörskääki kattomassa. Hauvisreenit nyt loppu...vaihteet vaihtu liukkaasti, ja ottasuonetki pysytteli ottanahkan alla ihan lituskana.
Vikkonlopun kympin kisassa pitäs ilman muuta päästä alle 4:05 keskivauhin, mielummin alle 4:00, jotta naamansa marnille sais....
Voi olla, ettei saa...
(jos nyt ihan totuuvessa pysytään, ni kyl miulla tuo naamataulu aika marnilla täällä on koko ajan, kun tykkään hölötellä ihmisten, ja eläintenki kanssa)
torstai 22. tammikuuta 2015
Patukkamies
Tänää käin Sprinterissä ostamassa uuven repun. Samalla reissulla käin hakemassa uuven pyöränsatulan, ja kylkijäisenä tuli koko pyörä.
Miehän oon parin päivän välein käynny Carrefourin pyöräosastolla hivelemässä niitä tarjouspyörijä, ja nyt sitte tauti iski kiinne, ja nyt oon kahen pyörän loukussa.
Ekalla tän päivän reissulla Olin pyörällä, ja käin kaupat vaan sopimassa. Sitte ku yritin kassan kautta päästä ulos oma Uutukaisen satula ja oma vanha pumppu käsissä, mäni homma vaikijaksi. Miehän en mittään ollu vielä ostannu, mut kassa ei kuitenkaa minuu läpi laskennu....sitte se jo aikamme siinä kinattuamme vinkkasi patukkamiehen avukseen.
Patukkamies ku muutaman kerran sitä melkeen metrin mittasta uskotteluvälinettään Uunon nokan alla käytteli, ni jo Uunoki alko uskomaa, että tästä kohasta ei nyt ulos kaupasta pääse.
Sitte mänin sitä kautta mistä Olin tullukki, ja siellä turvatarkastuksen jälkeen Uuno jo pääs myös vapauteen...
No sitte parin tunnin päästä takasin. Nyttehän on silleen, että oikija käsi on saannu niin paljo lisäreenijä, että hauviksen kohalta kaikki paijat on käynny pieneksi. On pitänny sitä lähes liikkumattomaksi käynyttä vaihekahvaa vääntää ihan ottasuonet pullollasn, ja pari viimestä päivää jo kaksin käsin....
No nytte sisäpihan sähkötolppaan on kahlehittu kaks kipaletta Uunon pyörijä......heh....tai ainaki äsken vielä oli...onko enää aamulla ei ihan varmaa oo...
keskiviikko 21. tammikuuta 2015
Kaikkista outo tapaus
Liikuttelin itteeni tänää Uutukaisen selässä. Aamukahvilla toisella Suomi-baarilla. Sitte kyykkäsin tulevan mörskäni ohitte (Alzheimer-hoivakoti) tuonne kaislikkopusikkoo, ja radanpohjan päähän.
Siintä jatkoin Crewilentten tietä takasinpäin. Carrefourin ohitte ja tuulimyllypuiston "passipaikalle". Siinä passaili yks liikenneympyrän vahti, vaikka lähimpään liikenneympyrään on matkaa ainaki parisataa metriä...outo juttu...
No kai niille joku maksaa tuosta passailustaki. Välillä siihe joku auto toppaa, ja ne käy tauolla, ja sitte samaan paikkaan takasi passiin...kertakaikkisen outova meininkijä...
Mie, kaikkista outo tapaus, kuitenki Carlosin ohitte syklailin mörskälle. Kilsoja parikymmentä.
Sitte mörskällä kahvin keitto ja rätit konneeseen, ja hetkosen päästä tennarit tanakasti tanassa Masan mäkkeen ja siintä edelleen La Matan kautta luonnonpuiston portille.
La Matan liikenneympyrässä on myös vakio vahti...lähes joka päivä...niinku oli nyttekii. No takatullessa mie vähän lisäsin vielä vauhtijani, ja keskivauhiksi reilun 7km:n paluumatkalle tuli 4:45...ihan ok, vaikka nyt ei kyyti niin helppoo ollu ku öilisellä aamulenkillä.
Patikointija
Kun tuo mörskän nuorempi osasto tuolta hetekalta ilmaantu elävijen kirjoihi, lähettii heti läiskyttelemää tuonne Suomi- baarin suunnille kahville. Varoiksi otettii Uutukaine mukkaa, jos joltakulta jalat loppuu, ni saapi sitte körötellä pyörän selässä.
Siellä oli Hansi ja Heidikin samoilla asijoilla. Myö sitte jatkettii meijän osaston kanssa Masan ja Torren kautta La Matan lankkuloille.
Siintä käytii Myllypuisto katsastamassa, ja jatkettii Luonnonpuiston ekalle näkötornille. Siintä Pulukoppijen ja Aromatica- puiston kautta Pariisille ja edelleen mörskälle.
Patikointija tuli yli 2,5h ja kuvia pilven hattaralle jokunen. Yhen mie nakkasin malliksi tuoho jutun keulille.
tiistai 20. tammikuuta 2015
Aamulenkki sieltä hanuria paljo ylempää
Aamulla oli tennarit mahtavasti syönnillään. Ei ollu isompija vaurijoita tullu sunnuntaisesta, ja ketarat oli lähes palautuneet.
Kaheksan tuntija unta! Ja kuuvelta veen heittoo, kahvin keittoo, ja sitte korjailin vähän hetekan peittoo.
Kaheksalta lähin auringon nousun kanssa mahtavaan aamukeliin. Siivuttelin pätkän Pariisija, sitte vasurille ylämäkkeen Remecan ja Litlin ohitte ja sitte takasin tuolta Aromatica -puiston vierestä takasin Pariisin ylimpään kohtaan.
Siintä sitten pari kilsaa letkeetä alamäkijuoksuva....olipahan mukavaa.....
maanantai 19. tammikuuta 2015
Mie käin aamupäivällä Pinomarissa pyöröilemässä vähän aristavilla jaloilla, ja takatullessa kiinan miehen kaupassa investoin vielä Uutukaiseen 95centtijä....ostin renkaan paikkasatsin. Unta tuli yöllä kiitettävät kuus tuntija, mutta ennen neljää oli noustava kahvin keittoon, normaalin epänormaalija.
Loppupäivän sitte rötköttelin kämpillä sillä tekosyyllä, että tuli muutama tippa vettä. Tekosyyt alko kaikki loppumaan iltapäivän lopulla, ja nykäsin lenkkarit jalkoihi, ja lähin kävelylenkille, kun tuo juoksu ei jostaki syystä kiinnostannu vielä yhtää metriä.
Kyykkäsin tuota sivukujaa tuohon Hullunrannan puolväliin ja siitä rantaa pitkin sataman suunnille. Siintä jatkoin lauhassa kelissä tuonne toiselle Suomi-baarille ja siintä seuhoin takasin rantaa pitkin 222:n nurkalle, ja edelleen Parisin kautta mörskälle....
Lepposa oli eläkeläispäivä, ja maha killillään Jennan ja Jepun tekemää hyvvää spakettijauhelihasörsselijä on hyvä heittäytyvä kohta jo hetekalle.....
sunnuntai 18. tammikuuta 2015
Mitja Marato Vila de Santa Pola. 18.01.2015.
Tänää oli vuorossa yks tän talven kisojen kohokohta. Mikkoo lainatakseni: Joka ei jätä kylmäksi ketään (heh....paitsi viime vuonna jätti ainaki Olan, Retun ja Uunon...vieläki puistattaa, kun kisan jälkeistä henkiinjäämishökkää autolle leuvat louskuttaen hölkättiin).
Tänä vuonna ja oli viileetä aamulla (5,5 astetta, kisan aikana +10, ja lämpeni kyllä lopuu kohti, tuulta 2m/s), mutta tuo keltanen ihmekeksintö, kun taivaalle ilmaantu heti aamulla, miulla ei mitään hätää ollu kisan aikana, eikä sen jälkeenkään, vaikka jälkikasvun kanssa sovittu lisärättijen luovutus ei onnistunnukkaan....Kiitos kuitenki yrityksestä Jepulle ja Jennalle!
Miun lähtökarsina oli 1.20-1.29, ja siihen karsinaan pääsin. Desit jä pelit on kyllä varmaan lähössäkin rapijasti laittomuuven puolella, mut miusta se on vaan ihan mahtavaa. Harmi vaan ku ei joutannu kiireeltänsä kuuntelemaa jäämään lukusten matkan varrella rokettirollija soittavien orkesterijen soitantoo.
Lähtöpaukuttelun jälkee ku ekan kerran vilkasin Karmeeta esijuoksijaa, ni se näytti jotaki 4:54 lukemija. Siinä piti vaan koittaa pysytellä pystyssä ku kaikilla tuntu kiire olevan. Eka kilsa kuitenki keskivauhilla 4:23, joka oli toiseksi hitain.
Kahen kilsan kohilla mäni miun takaa lähtenny 1.30 jänis miun ohitte. Ihmettelin vähän, ku pääasijassa ukkoo alko molemmilta laijoilta ohi mänemää, vaikka oma vauhti näytti tasaseen mänevän. Sitte mäni se jäniski ja sen hännystelijät isossa laumassa.
Mie annoin männä, ja jäin siitä revohkasa pari kolme tolpan välijä....
Rako siihe jänis-laumaan pysy kuitenki samana, ja sitte yritin pitääki sen etäisyyven....kyllä se siinä pysy, ja jossaki 15km kohilla pääsin ihan jäniksen takajalkojen tuntumaan. Nopein kilsa oli 16km (4:05)....
Siintä vielä sinnittelin Jänöjussin kintereillä tuonne 19km:n kohille, mutta sitte alko tossujen liikkeessä pitäminen jo tuntumaan raskaalta työltä, ja sitähä mie oon jo vältelly ansiokkaasti pari vuotta.
Loppu sitte taas nilkutettii sekopäisenä, silmän- ja muutki munuaiset muljahellen ja muutenki huonovointisena. Mikä kuitenki oli nyt hyvä juttu, että lopussakaan Uunon kilometrin keskivauhti ei männy yli 4:30. Viimenen kilsa oli hitain (4:24). Näin tasasee ei oo Uuno tainnu juosta millonkaan.
Olli ilmotteli loppuajaksi 1:30:30, keskivauhti oli 4:15 ja kilsoja Karmee Esijuoksija (Garmin Forerunner) keräsi 21,473km....Ollin mukaan olin 5. F-sarjassa....
Oon ite varsin tyytyväinen juoksuuni...lähes nappi....vaikka se ei nytte tuonne Dinarikipoille yltänytkään.
Muijen tuloksista ei tarkkaa tietoo oo, mutta nyt ei Caffin ihmiset tainnu pootijumeille yltää kenenkään toimesta?
Hyvät jäi viilikset tämänki vuuven Santa Polan kisasta, vaikka autolle jouvuin hiippailemaan pikkune pyyhe harteilla ilman lisärättejä...AURINGON PAISTEESSA.
Tulokset laitan TÄHÄN, Jo Toimii! (Uunon lisäys: Ajoittain)
Kaivoin tuolta Ollin kommentisda mainitulta Liverunningin sivuilta Caffilaisten tuloksia, kun on tuo Chiplevanten sivusto ilmeisesti nurin:
E) Hanne 1:52:23 sij. 5.
C) Hansi 1:21:57 sij. 21.
F) Uuno 1:31:29 sij 5.
E) Aimo 1:33:54 sij. 14.
E) Retu 1:37:46 sij. 22.
C) Petri 1:59:51 sij. 597
Mikko kesk. 17km kohilla.
perjantai 16. tammikuuta 2015
Lätsänpuutetta
Toissapäivänä käin taas kinkkailemassa tuolla La Matan suunnilla. Alkupäässä siinä oli muitaki Caffilaisia rantalenkkiänsä lopettelemassa. Uuno valitteli lätsänpuutetta, kun pariki kipaletta lätsiä oli hävinny parempaan talteen siinä murtojupakassa.
Mikko nykäsi yhen sopivasti sisäänajetun Uunon kättee, ja nyt kelpaa kisoissa vetää lätsä auringon ja hien suojaksi, jos semmonen keli kohille osuu.
Mörskälle tuli vähän nuoriso-osastoo kyläilemään, ja isukkija kattomaan, ja kämpässä oleskelijoijen keski-ikä romahti lähes puoleen aikasemmasta, josta pittää olla tyytyväinen.
Tänää aamulla käin muutaman kilsan tossujen kanssa nilkuttamassa, ja Torren markkinasouvin jälkeen passista kopijoita otattelemassa "kylällä".
Nytte on vattanahka kovasti tiukalla, ku käytii kiinanmiehen ravitsemusliikkeessä ruumiin ravintoo nauttimassa.
Henki on hyvä Uunolla nyt päällä, ja hetekka alla.....
keskiviikko 14. tammikuuta 2015
Superlatiivimuodoissa
Eilen aamulla lähin pyörällä sotkemaan tuonne Guardamarin suunnalle, kun tästä roskiselta on sinne suuntaan varsin helppo sihtailla niin pyörällä ku jalkapelilläki.
Guardamarissa koukkasin rantakuppiloijen etupuolelta, ja sitte jatkoin majakan suunnille. Siinä pitkän palmupuistikkosuoran alkupäässä oli pari nuorta kaveria kävelypelillä kävelyvetoja hiittailemassa....toinen veteli ja toinen oli kellottamassa.
Mie kuitenki jatkoin majakan kisuliinejä moikkaamaan, ja kiersin kertaalleen punasen ja vanhan minimajakan ympäri. Sitte lähin tulemaan takasin. Vanha hölöttäjä, kun luonteeltani oon, toppasin ajanottajan kanssa juttusille, kun siihen suoran toiseen päähän kerkisin. Pojat oli Norjasta Bergenistä, ja ovat muutaman viikon reenipätkällä täällä ja assuuvat La Matassa. Toinen pojista vaan nykysin kilpaa kävelee.
Sittehän siihe pölähti jo enttuuvestaan Uunon tietämä epsanjalaine Manolo. Manoloki oli suoralla vetoja tikkaamassa jalkapelillä. Juteltii siinä monet mutkat ja kisat, ja Guardamarin Vesaki siinä mainittiin. Samane "nuorukaine" paineli viime vuonna Uunon ohitte Santa Polan puolikkaalla jossakin 19km:n kohilla, vaikka Uunonki juoksu sillon mäni nappiin......
Pojat jäi siihe vielä hiittailemaan hikisinä, Manolo mäni jalkojaan liottelemaan Euroopan ja Afrikan välissä olevaan mereen, ja mie jatkoin mielenvikasena sotkemistani vaihevikasella Uutukaisella Guardamarin keskustaan.....siellä käin nyt taas yhen sanan kielikurssilla kaupassa.....homma oli nyt n. Kymmenen kertaa halvempi ku toissapäivänen, ja oheistuotteina sain nyt banaanin ja vettä....ja sana, jonka opin oli "voimakkain" eli "El mas Fuerte".... sama systeemi lienee kyttökelpone muissaki superlatiivimuodoissa...
tiistai 13. tammikuuta 2015
Kuuven euron kielikurssi
Eilen kävin iltapäivällä kävelylenkillä, ja sen lomassa käväsin kielikurssilla. Perhana....vähän kallis oli kielikurssi, vaikka siihen kuulu kylkijäisenä yks Jarra ja aikamoine kipollinen oliiveita. Kysseisellä kurssilla opin vaan yhen ainoan sanan, ja se tarkottaa kiulullista olutta, ja sana on tuo aikasemmin jo mainittu Jarra. Toisenki sanan ne siellä kurssilla opetti, mutta se ei pertsuikki Uunon puupäähä nyt tarttunnu. Kyl mie vielä senki ennen kotijalähtöö selvitän. Kyllä tuo perussanasto pitäs hallinnassa jo Uunollaki pikku hiljaa olla.
Niille ketkä runoista, ja niijen lausumisesta tykkää, voin sanova, että tuo Jarra lausutaan HARA, pikkusen rahisevalla hoolla.
Eilehän käi sillee että lähin kävelylenkille. Riuhoin mänemää niskat ja suuvärkki limassa tuonne La Mataan. Markkinapaikalle ku pääsin, ni aattelin sitte samalla hoijella tuolla Pinomarin suunnilla autopisneksijä, ku jo niin likeellä jo olin. No ne pisnekset sain sovittua, ja takasipäin viuhtomaan niskat limassa, mutta suuvärkki oli jo limoista kuivahtannu.
Siihen La Matan uusien kerrostalojen nurkille ku pääsin, ja aikarauta jo näytteli yli puolentoista tunnin riuhtomista, ja suuta ja sielua kovasti jo kuivasi, aattelin poiketa tuopposelle lähheiseen juottopaikkaan.
Mie mänin saluunan ovista sissään, ja siellä ei ollu ku tiskin takana se kielikurssin pitäjä, ja yks tikanheittäjä jo kovassa "pierussa", vaikka vielä oli valosa aika. Heittäjä hoilotti kovasti ja keskitty vaan siihen heittelyyn, eikä kielikurssille osallistunnu ensinkään. Kuulosti kyllä siltä, että espanja oli sillä jo hyvin hallinnassa.
Sitte alko se kurssi. Mie sanoin tullessa kohtelijaasti Olat ja Buenos Tardekset, ja kysyin yhtä jarrujuomaa eli Serveesaa. Kielikurssin pitäjä kysy, että Hara o Kanja? Vaikka en tuota Haraa sillo tienny, mutta merkityksen täl kertaa kyl arvasin heti, ja vastasin, että Hara Por Vavoor. Retu ois kyllä ottannu Kanjan ihan varmasti, jos mukana ois ollu.
Kurssin pitäjä alko sitte tuoppija täytellä, ja toi ison kupin oliiveja miun nokan alle. Mie maksoin kympistä tuopposeni, enkä kyl katellu tarkkaa paljonko takasi sain, ku olin senverta innoissani ku janosena tuopinkahvaan sai tarttua. Kurssiin kyllä kuulu juoksuaiheinenki osio, kun vetäjän luurista sen sukulaismiehen juoksukuvija kateltiin.
Siinä ei kauvaa kurssija pijetty, ku mie sain oluven juotuu...kiittelin oluvesta ja avusta, ja huutelin Adidakset lähtijessä...ja jatkoin patikointijani sapateerot yhen kaljan lintassa. Sitte ihan mielenkiinnosta pistin käteni taskuun, ja katoin pirruuttani paljon se tupponen makso....heh..6 euroo!!!!!
Kalliiksi käi tuo yhen sanan kielikurssi. Ku oisin laittannu tuoho kuuteen euroon 60 centtijä lissään, oisin saanu ostettua lähikaupasta 30 tölkkijä lähes sammaa ainetta....kyllä näitä opiskelurahoja näköjää joutuu vielä kuusykköneki makselemaa.....mutta mukavaa on silti....tännää oli ja liki kolmen ja puolen tunnin liikuntasetti....ja rättijen pessuu tietty...
Niille ketkä runoista, ja niijen lausumisesta tykkää, voin sanova, että tuo Jarra lausutaan HARA, pikkusen rahisevalla hoolla.
Eilehän käi sillee että lähin kävelylenkille. Riuhoin mänemää niskat ja suuvärkki limassa tuonne La Mataan. Markkinapaikalle ku pääsin, ni aattelin sitte samalla hoijella tuolla Pinomarin suunnilla autopisneksijä, ku jo niin likeellä jo olin. No ne pisnekset sain sovittua, ja takasipäin viuhtomaan niskat limassa, mutta suuvärkki oli jo limoista kuivahtannu.
Siihen La Matan uusien kerrostalojen nurkille ku pääsin, ja aikarauta jo näytteli yli puolentoista tunnin riuhtomista, ja suuta ja sielua kovasti jo kuivasi, aattelin poiketa tuopposelle lähheiseen juottopaikkaan.
Mie mänin saluunan ovista sissään, ja siellä ei ollu ku tiskin takana se kielikurssin pitäjä, ja yks tikanheittäjä jo kovassa "pierussa", vaikka vielä oli valosa aika. Heittäjä hoilotti kovasti ja keskitty vaan siihen heittelyyn, eikä kielikurssille osallistunnu ensinkään. Kuulosti kyllä siltä, että espanja oli sillä jo hyvin hallinnassa.
Sitte alko se kurssi. Mie sanoin tullessa kohtelijaasti Olat ja Buenos Tardekset, ja kysyin yhtä jarrujuomaa eli Serveesaa. Kielikurssin pitäjä kysy, että Hara o Kanja? Vaikka en tuota Haraa sillo tienny, mutta merkityksen täl kertaa kyl arvasin heti, ja vastasin, että Hara Por Vavoor. Retu ois kyllä ottannu Kanjan ihan varmasti, jos mukana ois ollu.
Kurssin pitäjä alko sitte tuoppija täytellä, ja toi ison kupin oliiveja miun nokan alle. Mie maksoin kympistä tuopposeni, enkä kyl katellu tarkkaa paljonko takasi sain, ku olin senverta innoissani ku janosena tuopinkahvaan sai tarttua. Kurssiin kyllä kuulu juoksuaiheinenki osio, kun vetäjän luurista sen sukulaismiehen juoksukuvija kateltiin.
Siinä ei kauvaa kurssija pijetty, ku mie sain oluven juotuu...kiittelin oluvesta ja avusta, ja huutelin Adidakset lähtijessä...ja jatkoin patikointijani sapateerot yhen kaljan lintassa. Sitte ihan mielenkiinnosta pistin käteni taskuun, ja katoin pirruuttani paljon se tupponen makso....heh..6 euroo!!!!!
Kalliiksi käi tuo yhen sanan kielikurssi. Ku oisin laittannu tuoho kuuteen euroon 60 centtijä lissään, oisin saanu ostettua lähikaupasta 30 tölkkijä lähes sammaa ainetta....kyllä näitä opiskelurahoja näköjää joutuu vielä kuusykköneki makselemaa.....mutta mukavaa on silti....tännää oli ja liki kolmen ja puolen tunnin liikuntasetti....ja rättijen pessuu tietty...
sunnuntai 11. tammikuuta 2015
Carrera Benefica 10K 5K Investigacion del Cancer de Pancreas. Mutxamel, 11.1.2015
Meil oli tännää vuorossa kympin kisa tuolla Mutxamel'issä, joka on muutaman hevosenkuseman päässä Alicantesta pohjoseen. Sinne rynnistettii usijamman autokunnan voimin. Keli oli yhtä soma ku aikasemminki....pilvetön taivas, lämpötila jossakin kympin lukemissa ja tuulta noin 3m/s. Lappalaisen sylvi, ja muutkin epsanjan sammakkomiehet ilmottelee tuulilukemat km/h yksiköissä ja se on hyvä jakkaa esmerkiks 3,6:lla, jotta päästää järkevämpiin lukemiin.
Hyvin sain nukuttuu, mutta aamulla taas ylimmäisen koteloni kanssa suurija vaikeuksija. Alakotelo pelitti täl kertaa tyydyttävästi, eikä ylimääräsijä veenheittoja eikä muitakaan voltteja tarvinnu yönselässä suoritella. Etiskelin ainakin vartin eilistä päivää, ja sillon kätkemääni passia. Kotelo oli taas nollaantunnu ihan totaalisesti. Ei mitään kuvaa muistissa, ei pöyvällä, eikä missään muuallakaan, siitä missä tuo jonnenjoutava passinlituskani sijaitsee. No sitte sen löysin juoksutissiliivijeni sisältä semmosesta paikasta, johon ei selväjärkinen sitä piilottele.....harkihen vakavasti lituskani tuhoamista, ja eloni jatkoa ihan totaalisena anonyyminä....säästyisin monelta vaivalta.
Vartin yli seittemän oli sitte Terramotoki liikkeellä ja lievästi liikutteli Uunonki mörskän perustuksia. Nää epsanjan roskikset on kyllä tukevaa tekoa, ja tuommoset tutinat ei vielä tuota tärinähaittaa isompija ongelmia. Oma Uunon liian pitkistä hihoista vejetty arvio on n.3 Rihterijä, kun ollaan sillä avoimella asteikolla. Suljetusta Rihterin asteikosta ei kannata mittään mainita, kun sinne ei tavallinen Tahvo, Tollo, eikä Uunokaan pääse.
Pete tuli roskismörskälleni sovittuun aikaan Retun kanssa. Sitte Aimon hakuun...Uunohan ei Aimon osotetta eikä paikan sijaintijakaan muistannu, mut Mikko sitte kerkisi Aimonki hakee. Sitte Aimo meijän autoon " normirehvipaikalla", ja kiireesti nokat kohti Alicantee...oltii jo aikataulusta myöhässä, ja oman lisähaasteen toi soppaan vielä se, että kukkaa ei juoksupaikkakunnalla ollu vielä aikasemmi ollu.
Sitte kevyttä kenttähölkkää numeroijenhakupaikalle, ja kiivasta toimintaa muutenki. Miulla oli onneksi kaikki kisavetimet jo verkkarin alla, ja Jorma tarjoutu kattomaan meijän kisan ajaksi usijamman henkilön omaisuutta. Sitte mäni nurin lähtötuubi, ja lähtöpaikkaa ja aikaaki siirrettiin satakunta metrijä. Siellä oli tuubin kanssa sama juttu....alareunassa ei yhtään ilmaa, ja yläreunassaki niukalti....onneksi sitte puhaltaja posket lommolla alko kiivaasti täyttää putkiloo, ja myö kisaajat sitte yksissä tuumin vejettii tuubi pystyyn ja päästii kohta juoksemaan kilpaa.
Verryttely jäi nytte muutamaan sataan metriin, ja vanha ruuna ei siinä ajassa tuskanhikijä kummempaa pintaansa saannu. Ekat pari kilsaa mänin keskivauhilla 4:03, mikä tuntu nyt liijan kovalta. Retu ja Mikkoki oli ihan kintereillä...ainoan ylämäen päällä oleva hiekkapätkä oli vaikija ja ahisti kovasti....sitte kuitenki sain Aimon selän näkösälle, ja se autoo Uuno vauhin pijossa vähäsen. Toiselle kierrokselle lähtijessä olin jo likeellä Aimoo, ja jossaki 6km kohilla mänin ohitte. Aimolla paino varmaan edellisviikkojen kovat kilometrimäärät jaloissa, ja juoksu ei kulkennu entisten kisojen malliin.
Mie siintä koitin kinkkailla samoilla vauheilla, mut maaliin tulin kuitenki läskit silmissä ja aika väsyksissä. Kilsoja tuli esijuoksijaani 10,1, keskivauhti 4:09 ja aika 41:52. Viime viikkoseen verrattuna viitisen sekuntia huonompi keskivauhti, eli tyytyväine ei oikeen voi olla, vaikka pootijumissa sai jumissa patsastellakin pätkän jo lisäajalle venähtäneestä elämästään.
Caffilaisille tuli muutenki taas mitalisajetta: Hanne ykkönen, Aimo kakkonen, Kari kakkonen ja Retu kolmonen sarjoissaan. Meitä oli nyt vissiin 13 juoksijaa, ja anteeksi pyytelen omaa muistiikykyäni....ekalla, tokalla ja kolmannellakaan kerralla ihmisten nimet ei jää Uunon muistiin....uunojen kylläkin jääpi, mutta niitä niin harvoin tapaan....
Pete tuli nyt maaliin silmät suorassa...heh...aina ei muistaakseen oo tällen ollu?
Hanne ja Jorma sitte lahjotti miulle pussillisen tuoretta Reissumiestä, ja paffikotelollisen Sisuva lohuttamaan vähäse rosmouksen aiheuttamaa raumaa...Retuki osallistu Uunon ilahuttamiseen lahjottamalla kääkälle 1,5 litraa kananjalkalientä.....mukavasti lämmitti, ja se Jorman tavaratoimiston pito.....kovasti kiitoksia kaikille. Mukavata oli taas melskata mukana....
Kuvijahan mie en tuolla selluloosaa sisältävällä puhe-elimellä saannu otettuu, ku se ei ainakaa nytte niitä ottannu, vaikka kuinka siihen yritti huuvella...
Tulokset kyllä laitan johonki ku kerkijän?
Hyvin sain nukuttuu, mutta aamulla taas ylimmäisen koteloni kanssa suurija vaikeuksija. Alakotelo pelitti täl kertaa tyydyttävästi, eikä ylimääräsijä veenheittoja eikä muitakaan voltteja tarvinnu yönselässä suoritella. Etiskelin ainakin vartin eilistä päivää, ja sillon kätkemääni passia. Kotelo oli taas nollaantunnu ihan totaalisesti. Ei mitään kuvaa muistissa, ei pöyvällä, eikä missään muuallakaan, siitä missä tuo jonnenjoutava passinlituskani sijaitsee. No sitte sen löysin juoksutissiliivijeni sisältä semmosesta paikasta, johon ei selväjärkinen sitä piilottele.....harkihen vakavasti lituskani tuhoamista, ja eloni jatkoa ihan totaalisena anonyyminä....säästyisin monelta vaivalta.
Vartin yli seittemän oli sitte Terramotoki liikkeellä ja lievästi liikutteli Uunonki mörskän perustuksia. Nää epsanjan roskikset on kyllä tukevaa tekoa, ja tuommoset tutinat ei vielä tuota tärinähaittaa isompija ongelmia. Oma Uunon liian pitkistä hihoista vejetty arvio on n.3 Rihterijä, kun ollaan sillä avoimella asteikolla. Suljetusta Rihterin asteikosta ei kannata mittään mainita, kun sinne ei tavallinen Tahvo, Tollo, eikä Uunokaan pääse.
Pete tuli roskismörskälleni sovittuun aikaan Retun kanssa. Sitte Aimon hakuun...Uunohan ei Aimon osotetta eikä paikan sijaintijakaan muistannu, mut Mikko sitte kerkisi Aimonki hakee. Sitte Aimo meijän autoon " normirehvipaikalla", ja kiireesti nokat kohti Alicantee...oltii jo aikataulusta myöhässä, ja oman lisähaasteen toi soppaan vielä se, että kukkaa ei juoksupaikkakunnalla ollu vielä aikasemmi ollu.
Sitte kevyttä kenttähölkkää numeroijenhakupaikalle, ja kiivasta toimintaa muutenki. Miulla oli onneksi kaikki kisavetimet jo verkkarin alla, ja Jorma tarjoutu kattomaan meijän kisan ajaksi usijamman henkilön omaisuutta. Sitte mäni nurin lähtötuubi, ja lähtöpaikkaa ja aikaaki siirrettiin satakunta metrijä. Siellä oli tuubin kanssa sama juttu....alareunassa ei yhtään ilmaa, ja yläreunassaki niukalti....onneksi sitte puhaltaja posket lommolla alko kiivaasti täyttää putkiloo, ja myö kisaajat sitte yksissä tuumin vejettii tuubi pystyyn ja päästii kohta juoksemaan kilpaa.
Verryttely jäi nytte muutamaan sataan metriin, ja vanha ruuna ei siinä ajassa tuskanhikijä kummempaa pintaansa saannu. Ekat pari kilsaa mänin keskivauhilla 4:03, mikä tuntu nyt liijan kovalta. Retu ja Mikkoki oli ihan kintereillä...ainoan ylämäen päällä oleva hiekkapätkä oli vaikija ja ahisti kovasti....sitte kuitenki sain Aimon selän näkösälle, ja se autoo Uuno vauhin pijossa vähäsen. Toiselle kierrokselle lähtijessä olin jo likeellä Aimoo, ja jossaki 6km kohilla mänin ohitte. Aimolla paino varmaan edellisviikkojen kovat kilometrimäärät jaloissa, ja juoksu ei kulkennu entisten kisojen malliin.
Mie siintä koitin kinkkailla samoilla vauheilla, mut maaliin tulin kuitenki läskit silmissä ja aika väsyksissä. Kilsoja tuli esijuoksijaani 10,1, keskivauhti 4:09 ja aika 41:52. Viime viikkoseen verrattuna viitisen sekuntia huonompi keskivauhti, eli tyytyväine ei oikeen voi olla, vaikka pootijumissa sai jumissa patsastellakin pätkän jo lisäajalle venähtäneestä elämästään.
Caffilaisille tuli muutenki taas mitalisajetta: Hanne ykkönen, Aimo kakkonen, Kari kakkonen ja Retu kolmonen sarjoissaan. Meitä oli nyt vissiin 13 juoksijaa, ja anteeksi pyytelen omaa muistiikykyäni....ekalla, tokalla ja kolmannellakaan kerralla ihmisten nimet ei jää Uunon muistiin....uunojen kylläkin jääpi, mutta niitä niin harvoin tapaan....
Pete tuli nyt maaliin silmät suorassa...heh...aina ei muistaakseen oo tällen ollu?
Hanne ja Jorma sitte lahjotti miulle pussillisen tuoretta Reissumiestä, ja paffikotelollisen Sisuva lohuttamaan vähäse rosmouksen aiheuttamaa raumaa...Retuki osallistu Uunon ilahuttamiseen lahjottamalla kääkälle 1,5 litraa kananjalkalientä.....mukavasti lämmitti, ja se Jorman tavaratoimiston pito.....kovasti kiitoksia kaikille. Mukavata oli taas melskata mukana....
Kuvijahan mie en tuolla selluloosaa sisältävällä puhe-elimellä saannu otettuu, ku se ei ainakaa nytte niitä ottannu, vaikka kuinka siihen yritti huuvella...
Tulokset kyllä laitan johonki ku kerkijän?
lauantai 10. tammikuuta 2015
Selluloosapuhelin
Tän päivän juoksevat ja pyöräilevät asijat on nyt toimitettu. Kävelevä asia, eli mie ite on vielä toimitettava esim. Johonki hoito -tai hoivalaitokseen. Eilen alkannu positiivine vire on tännää jatkunnu....osittain...
Aamu ei oikeen lupaavasti alkannu, mie ku aattelin, että pikku juoksulenkin lomassa käyn sen 25 euroo maksavan selluloosapuhelimen hakemassa, ja siihen vähän saldoo...riihikuivia otin mukkaa tarpeellisen määrän, ja innoissani linkuttamaan kohen parin kilsan päässä olevaa toimipistettä...siinä melkeen perillä sitte äkkäsin, että eihän miulla Uunosella oo mittää kättä pitempää, millä osottaa, että oon Uuno, vaikka se kyllä minusta ja toimistani paistaa läpi jo kilometrijen päähän. Rotokolla kuitenki vaatii, että siihe osotuksee pittää olla esitettävänä joku lainvoimane lanketti...no tennarit kanttasin oitis vastakkaiseen suuntaan ja mörskältä mukkaan ajokortti.
Sitte en tennariloilla ennää lähtenny, ku oli pitemmät jotokset vielä esissä, ja varustin itteni ja Uutukaisen ajokuntoon....peena suoraksi...ja kaljunkohta kiiltäväksi, ja kello näkösälle ja toimistolle. No sieltähän oli eilisen visiitin jälkeen tietysti se halvin selluloosapuhelin loppunnu, ja mie jouvuin pulittammaa kympin lissää pitkin hampain ja pitkin kynsin, ku rosmot vei miulta kahet kynsisakset ja pienet sakset, jotka miulla on aina kisoissa ollu mukana, kun kaikenmoista katkomista aina ilmaantuu. Nää unohtu kokonaa siitä miun varastetun tavaran listastaki sekä kaks lippalätsää, jotka kuuluu ja jokakertaseen kisavarustukseen. Kisakassiin pittää vielä lisätä kirves tulevaisuuvessa rosmojen varalta. Se on kynsisaksija varmempi kassara isompijen asijoijen katkomiseen ja myös ratkomiseenki.
Siintä jatkoin uus seluloosapuhelin taskussa rantakavun kiinanmiehen kauppaan. Ostin uuvet kynsisakset. Maksoin sakset ja olin jo ulkoovella, kun miun jo hyvin tuntema kiinanmies huuti perrään, että kääkkä takasi, ne siun ostamat sakset on vielä täällä tiskillä...hyvin tuntuu Uunoo viskovan, mut ei haittaa...
Sitte Zarikolle hieromaan uusia vuokrasopimuksia. Maksoin vuokravakuuven mörskästä tuossa likeellä. Nyt oon vissiin kahen asunnon loukussa. Olli koitti kovasti viimesenä päivänä miuta saaha myös kahen pyörän loukkuun, mutta en siihe vielä langennu. Uutukaisessa eniten ahistaa noijen vaihteijen vaihtaminen. Näillä nyöreillä se on jo vaativa tehtävä. Ukrainan miehen kanssa ois ollu kyl mukava rutista enempiki, mutta miulla oli jo kiire Zenian Bulevartija tallaamaan. Mukavahan siellä Zarikolla on ollu kyl muijenki kanssa aina pakista...
Suomibaarilla piipahin kahvilla ja sitte Zenian repajasiin. Kässiin takertu yhet Kalenjin rikkoot ja pitkähihane pusakka...hinta oli kohillaan...reilut 20euroo. Reppu perhana unohtu kattomatta kokonaan, ja sen mie ehottomasti tarviin enempi heti ku huomispäivänä....no katellaa ens viikolla....
Lämpötila varjosassa paikassa sojottelee kahtakymppijä ja kahvivesi rutisee keittimessä....mie kohta kohvin heittelen muhvinssin kera helttaan....heittäkää työki...
Adiokset ja Hastat ja Luegot vielä siihe perrään, ni hyvä tullee....
Aamu ei oikeen lupaavasti alkannu, mie ku aattelin, että pikku juoksulenkin lomassa käyn sen 25 euroo maksavan selluloosapuhelimen hakemassa, ja siihen vähän saldoo...riihikuivia otin mukkaa tarpeellisen määrän, ja innoissani linkuttamaan kohen parin kilsan päässä olevaa toimipistettä...siinä melkeen perillä sitte äkkäsin, että eihän miulla Uunosella oo mittää kättä pitempää, millä osottaa, että oon Uuno, vaikka se kyllä minusta ja toimistani paistaa läpi jo kilometrijen päähän. Rotokolla kuitenki vaatii, että siihe osotuksee pittää olla esitettävänä joku lainvoimane lanketti...no tennarit kanttasin oitis vastakkaiseen suuntaan ja mörskältä mukkaan ajokortti.
Sitte en tennariloilla ennää lähtenny, ku oli pitemmät jotokset vielä esissä, ja varustin itteni ja Uutukaisen ajokuntoon....peena suoraksi...ja kaljunkohta kiiltäväksi, ja kello näkösälle ja toimistolle. No sieltähän oli eilisen visiitin jälkeen tietysti se halvin selluloosapuhelin loppunnu, ja mie jouvuin pulittammaa kympin lissää pitkin hampain ja pitkin kynsin, ku rosmot vei miulta kahet kynsisakset ja pienet sakset, jotka miulla on aina kisoissa ollu mukana, kun kaikenmoista katkomista aina ilmaantuu. Nää unohtu kokonaa siitä miun varastetun tavaran listastaki sekä kaks lippalätsää, jotka kuuluu ja jokakertaseen kisavarustukseen. Kisakassiin pittää vielä lisätä kirves tulevaisuuvessa rosmojen varalta. Se on kynsisaksija varmempi kassara isompijen asijoijen katkomiseen ja myös ratkomiseenki.
Siintä jatkoin uus seluloosapuhelin taskussa rantakavun kiinanmiehen kauppaan. Ostin uuvet kynsisakset. Maksoin sakset ja olin jo ulkoovella, kun miun jo hyvin tuntema kiinanmies huuti perrään, että kääkkä takasi, ne siun ostamat sakset on vielä täällä tiskillä...hyvin tuntuu Uunoo viskovan, mut ei haittaa...
Sitte Zarikolle hieromaan uusia vuokrasopimuksia. Maksoin vuokravakuuven mörskästä tuossa likeellä. Nyt oon vissiin kahen asunnon loukussa. Olli koitti kovasti viimesenä päivänä miuta saaha myös kahen pyörän loukkuun, mutta en siihe vielä langennu. Uutukaisessa eniten ahistaa noijen vaihteijen vaihtaminen. Näillä nyöreillä se on jo vaativa tehtävä. Ukrainan miehen kanssa ois ollu kyl mukava rutista enempiki, mutta miulla oli jo kiire Zenian Bulevartija tallaamaan. Mukavahan siellä Zarikolla on ollu kyl muijenki kanssa aina pakista...
Suomibaarilla piipahin kahvilla ja sitte Zenian repajasiin. Kässiin takertu yhet Kalenjin rikkoot ja pitkähihane pusakka...hinta oli kohillaan...reilut 20euroo. Reppu perhana unohtu kattomatta kokonaan, ja sen mie ehottomasti tarviin enempi heti ku huomispäivänä....no katellaa ens viikolla....
Lämpötila varjosassa paikassa sojottelee kahtakymppijä ja kahvivesi rutisee keittimessä....mie kohta kohvin heittelen muhvinssin kera helttaan....heittäkää työki...
Adiokset ja Hastat ja Luegot vielä siihe perrään, ni hyvä tullee....
Peräpensseli eli pyllyharja
Voi persepensseli eli pyllyharja. Tällee alottelen tän kirjotuksen, vaikka manailtuu on tullu jo usijamman viikon sallittu määrä. Nokalla on kynnetty syvvää vakoa sunnuntaista rosmoilusta lähtijen. Kaik on männy päin haitarija koko aika ja joka ainova päivä....tännää jo helpotti, ku sai nukuttuu...heh...tuonne kymppiin saakka. Vettä käin veskii heittelemässä viijen maissa, ettei hajulukot kuivu ja uuvestaa hetekalle.
Maanantaina kytisteltii sinne Miliisilaitokselle mänöö, mutta auton ikkunan kanssa mäni niin myöhäsee, että päätettii männä keskiviikkona. Mie käin yksistää sitte miliisijen iloksi siellä tiistaina häiriköimässä, vaikka oli pyhäpäivä, ja tulokset oli ennakoitavissa. Pumeranki eli hylsy käsissä sieltä jouvuin mörskälle lähtemää kaikkine paperiläjineni. No yrittää piti ku henki oli päällä.
Tiistain käynnistä oli kuitenki senverta hyötyy, että tiijettii millo konttuurin ovet lävähtää auki, ja myös se, että sillo sieltä pitäs löytyy tulkkausapuva. No sinne sitte kämpis-Olan kanssa ysiksi hipsittii. Aimoki ootteli nurkilla, ja sitte reippaasti sissää kattomaa mite äijien käypi.
Lievästi "Itä-Suomen" murteella hyvvää englantia puhuva, ja hyvin asiansa osaava naishenkilötulkki oli alotellu aamun kahvilla, ja sitte ilmaantu myös pelipaikalle. Onneksi myö tultii ajoissa roikkumaan laitoksen ovenkahvaan, ja päästii pelaamaan heti. Meijän "informe policial"-peli päästii pelaamaa ihan keulilla. Kysseinen peli piti tehä yhen nimissä, ja mie änkesin sille paikalle heti.
Olli ja Aimo jäi tuvan puolelle, ja mie, tulkki, ja miliisi mäntii kyökkiin kynäilemään. Milliisi ties jo heti sen, mikä eessä oli, ja nykäsi liijat pusakat yltänsä, ja kääräsi hihat, ja sitte alettii naputella. Miliisillä sormet sinisenä, ja Uunolla niska punasena jatkettii kolme tuntii lankettijen täyttöö.
Tulkki vietti pitkät tovit jossaki jalotelen, ku huomasi, että Uunon kielitaito tän kolmen tunnin tehokurssin aikana kasvo ihan silmissä ja korvissakin. Homma kyllä eteni, mutta rotokollan mukkaa piti edetä, ja se vei aikaa...välillä piti monneen otteeseen pyytä Olli ja Aimo nimijänsä poikittain ja pitkittäin vetelemmää, ja muuten varmistammaa Uunon höpinöitä. Sitte alko jo porukkaa kassautummaa tungokseen saakka pikkuseen tupaan, ja myö vaan paahettii hiki pinnassa pelijä etteenpäin. Sitte viimein alettii leimasinta lätkyttämää, ja vartin lätkytyksen jälkee vejeltii toinen vartti nimijämme lätkytettyihi lanketteihi.
Pitää kyllä suuret ja julkiset kiitokset miliisille ja tulkille antaa. Ilman niijen apuva meillä ei nyt olis kotomörskän tauluksi ja kehystettäväksi mänevää taijeteosta kellään.
Sitte siirrytäänki tässä tekstissä sujuvasti eiliseen päivään, josta siitäkään ei tän mörskän sillosille eläjille mittään menestystä tullu. Miehän lähin aamulla sinne Pinomariin hakemaan autoo, jolla oli Olli tarkotus kyörätä Alicanten lentoveneasemalle. Olli oli paikannu Uutukaisen takakumin, ja samalla sääjettii takajarruja. Ne perhanat oli vähän liijan ulkona, eikä pyörän takajarru pitänny ensinkään. Ilkijä oli ilman takajarruu tällä tuurilla lasetella Parriisin alamäkkee La Matan suunnille.
Siellä sitte pyörä ystävijen patijolle passiin. Auton avaimet ja paperit oli jo hajettu haltuun aikasemmin, ja tarttailemaan autoo. Ei perkele inahtannu juur ollenkaan....just juu...tää se vielä tästä uupuu. Sitte ystävijen kanssa miettimään.....tuloksena se, että Uuno veteli hetken päästä taas Uutukaisella Alicanten tietä kiivaasti tukka hulmahellen kohen lähintä gasoliiniasemaa.
Siellä sitte etittii ja löyvettiiki käynnistyskaapelit....heh...kantapäästä saadulla kokemuksella tiesin jo entuudestaan, että niihin halvempiin ei kannata käsijään suuntailla. Ne kun ei virtaa läpi laske, ja sanoin myyjäle että nuo halvemmat joutaa Guardamarin Segura-jokkeen....
Kiivasta polkemista ja naapurin Germaanimies lupas antaa sähköö, ja homma saatiiki onnistummaa ja auto käyntii. Sitte mörskälle, ja Olli autoon. Se oli lähes ilkosillaan, ku rosmot oli tavarat vienny. No asemalle pästii parin kilsan ylimääräsellä ajoharjottelulla. Ilkijä oli Olli sinne Perslantiaan täältä laskija...oishan täällä kahestaa paljo somempaa ollu.
Sitte mörskälle, ja vielä oli vähän vääntöö jälellä ja rupesin hölmöyspäissäni ja vähän jo väsyksissä Perslantijan vakuutusvirman vaatimaa sepustusta tekemään. Siinä loppu usko ihmiselämään, ja kovasti horju jo usko Uunonki elämään. Semmone oli tiedostoviidakko esissä, ja lopuksi nyt jo toisen kerran kun olin yli tunnin setvinny asiaa kone ilmoti, että miut on lempattu ulos jo aikoja sitte......
Senverta pinnistelin, että sain yhen liitteen liitettyy, ja niijen valitusosaston osotteen kaivettuu ylös ja tulikivelle katkuavan lyhytsanasen tiedotteen lähetettyy.....
Sitte mänin parvekkeelle, mukanani toisessa käjessä riittävän pitkä nyöri, jonka toisen pään olin sitonnu kaulalleni, ja toisessa käjessä nyörin liukastamiseen tarkotettu rasvapurkki, ja lugeri merkkinen pyssy, jolla tehhään ylleensä asijoille varmistus, jos hommat ei mäne suunnitellun käsikirjan mukkaan.....pari minuuttija kuitenki vielä vuntsin asijoita ja hipsin siitä pimmeeltä parvekkeelta sissään ja hetekalle toivomaan auringon nousua....ja sehän nousi niinku se täällä lähes aina tekkee...ja vielä jopa näkösälle.....
tiistai 6. tammikuuta 2015
Laulumies ja laulu-uuno
Homma mäni nyt "pillerin " pyöritykseksi Uunolla tuon rosmoilun takia. Ollilta onneksi saan lainaksi tuon "pillerin", eli tapletin, kun oma hipelöintiväline rosmottiin. Nyt pysyy sähköposti hengissä, vaikka kyllä eilen illalla laulettiin yhteislauluna usijampiki "riemulaulu", ku tätä sähköllä toimivaa postija yriteltii henkiin saatella, vaikka tässä kämpässä ei asu ainootakaan laulumiestä eikä yhtään laulu-uunookaan. Saatiin kuitenki yön kynnyksellä homma pelittämään.
Varmaan kaikki Torren miliisi-ja muutki laitokset on koluttu läpi, mut tulokset on ollu aika ohkasija. Huomenissa ehkä uuteen hyökkäykseen asijoijen paremmalle tolalle saamiseksi. Uunollahan ei kiirettä ole, ku mie oon eläkkeellä nykysin. Ja kyl miulla jo kytee ajatus Uutukaisen varustamisesta siihen kuntoon, että sillä pääsis tuonne Callosa de Seguraan saakka, kun siellä on asioijen selvitys pahasti vielä kesken. Takasin sen selvittelyn jälkeen kyllä pääsis miliisikyyvillä ainakin Torren laitoksen sisätiloihin asti. Sieltä ulospääsyyn pitäs kyl sitte varata pitempi aika....voi olla, että muutama kisakin väliin jääpi, ja kotijalähtö venähtää kesän puolelle?
No katotaa huomenna miten asiat kehittyy.....Uutukaisen rengas on jo paikatttu ja kettingit rasvattu ja isompaa reppua etsiskellään varastetun tilalle. Pyöräilyhenkee ei kohotella enää tarvii. Se on ihan ylätapissa jo muutenki. Rengashan poksahti eilen, ku takatukka suorana lasettelin pitkin Avenida de Pariisin alamäkee pimmeessä illassa, ja rautatappi suhahti renkaan sissään kesken kiivaimman kirmaamisen. Ei tarvinnu mietiskellä sitä, että rupeenko pumppaamaan, ku tappi sojotti kahesta kohtaa renkaasta ulos. Lenkkivehkeet ja voittosuolapussin otan reppuun evääksi, ihan siltä varalta, että hommassa mänee usijampi viikko ajaksi kutsutulla asijalla ilmastuna. Tuon asijan merkitys miulle muuttuu entistä merkityksettömämmäksi, ja terveyven merkitys vaan kasvaa ja kasvaa...
Varmaan kaikki Torren miliisi-ja muutki laitokset on koluttu läpi, mut tulokset on ollu aika ohkasija. Huomenissa ehkä uuteen hyökkäykseen asijoijen paremmalle tolalle saamiseksi. Uunollahan ei kiirettä ole, ku mie oon eläkkeellä nykysin. Ja kyl miulla jo kytee ajatus Uutukaisen varustamisesta siihen kuntoon, että sillä pääsis tuonne Callosa de Seguraan saakka, kun siellä on asioijen selvitys pahasti vielä kesken. Takasin sen selvittelyn jälkeen kyllä pääsis miliisikyyvillä ainakin Torren laitoksen sisätiloihin asti. Sieltä ulospääsyyn pitäs kyl sitte varata pitempi aika....voi olla, että muutama kisakin väliin jääpi, ja kotijalähtö venähtää kesän puolelle?
No katotaa huomenna miten asiat kehittyy.....Uutukaisen rengas on jo paikatttu ja kettingit rasvattu ja isompaa reppua etsiskellään varastetun tilalle. Pyöräilyhenkee ei kohotella enää tarvii. Se on ihan ylätapissa jo muutenki. Rengashan poksahti eilen, ku takatukka suorana lasettelin pitkin Avenida de Pariisin alamäkee pimmeessä illassa, ja rautatappi suhahti renkaan sissään kesken kiivaimman kirmaamisen. Ei tarvinnu mietiskellä sitä, että rupeenko pumppaamaan, ku tappi sojotti kahesta kohtaa renkaasta ulos. Lenkkivehkeet ja voittosuolapussin otan reppuun evääksi, ihan siltä varalta, että hommassa mänee usijampi viikko ajaksi kutsutulla asijalla ilmastuna. Tuon asijan merkitys miulle muuttuu entistä merkityksettömämmäksi, ja terveyven merkitys vaan kasvaa ja kasvaa...
maanantai 5. tammikuuta 2015
XXIV Carrera de Navidad Ciudad Callosa de Segura. 04.01.2015.
Tännää käytii köpöttelemässä kilpajuoksukisoissa tuolla Gallosa de Segurassa. Perspuolelle vahvasti päivä käänty kisan jälkeen, tai jo kisan aikana ja rahallisetkin menetykset oli Uunolla tonnin luokkaa...ei tää pari kautta kestänyt ammattilaisjuoksu-ura oo oikeen näkkileiville lyönny, ainakaan vielä, vaan enempi reisille.
Segurahan tarkottaa Perslantijan kielellä varmaa/turvallista, mutta tuo paikka oli kaukana turvallisesta ja satavarmaa on ainoastaan se, että tonni mäni ja itku silmään tuli, ku kämppis-Olan kanssa lainavehkeissä kynkättiin mörskää kohen niskat kyömyssä, ja tappiomieliala päällä viilenevässä Torren illassa.
Siinä ei paljo mieltä lämmittänny ees Caffin mainio menestys M55 sarjassa, jonka Kimmo voitti, Olli kakkonen, Aimo kolmonen, Uuno nelonen ja Retu kutonen. Mikko oli Retua vähän eellä ja Petri juoksi myös hyvin kisan.
Kisailma oli ihanteellinen. Aurinkoinen, pilvetön +8 astetta ja tuuleton keli. Kisahan juostiin kahtena 4km:n lenkkinä. Uunon alku oli hiukan liian kova, vaikka loivaan alamaastoon mentiinkin (3:54 eka kilsa). Olin heti Aimon, Kimon ja Ollin takana. Olli ja Kimmo paineli tasatahtija. Aimo vähän jäi, ja mie olin pikkasen Aimoo jälessä. Viimeset kolme kilsaa jäin vähän Aimosta lisää, ja ero oli maalissa 21 sekuntia.
Sitte ku autolle haahuiltiin mukamas kuivija vehkeitä vaihtaman ja vaatetta lisäämään, eipä ollu ennää mitä lisätä...ainuva omaisuus mikä oli jälellä, oli märkänä päällä. Auton etuikkuna oli sälöinä ja säpäleinä ja kaikki kassit ja muukin mukana ollut omaisuus oli juossu jonnekin, mutta mihin....siitä meillä ei ollu mittää havaintoo...siinä mäni Uunolta älytön puhelin, ja muuta omaisuutta liki tonnin arvosta. Ja eniten ottaa päähän, että Uunon Ruskamaratonilta saatu suosikkirätti mäni myös, mutta Ollin rätti jätettii viemättä...
Retu lainasi Uunolle paijan ja Kimmo Ollille. Hyvä, että mie oon Retun kanssa saman mittanen, mutta päätä lyhkäsempi, ni vaate oli "sopiva" miulle. Käytii latistuneessa palkintojenjakotilaisuuvessa ja polliisimiestäki ooteltii toiseen kertaan tulevaksi vaan eipä tullu. Alkuharavointia tehtiin porukalla, mutta ei vietyjä romuja löyvetty. Samalla myös suljettii puhelinliitäntöjä ja mietittiin jatkoo muutenki. Meiltähän mäni myös mörskän avvaimet molemmilta, mikä litisti myös muutenki latteeta olotilaa.
Sitte lähettii köröttelemää kohti Torreviejaa hyvin tuuletetulla avoautolla. Vuokranantajan edustaja saatiin kiinne, ja vara-avaimetki kätevästi kätösiin, ja märkinä ja lainavehkeissä painettii Torren kujia pitkin ihmiseläinten katellessa ihmeissään meijän niukkaa ja hikistä ja muutenki sopivankokosta lainavaatetusta.
Kämpillä oli sitte heti vaihettava lukkopesä oven lukkoon, ettei tää alkanu tauti pääsee enää levijämmään. Olli vaihto kätevästi pesän ja mie huutelin kannustus- ja muita huutoja vieressä (=kirroilin).
Sitte lähettii Milliisilaitokselle ilmotusta tekemää....eihä se siellä onnistunnu...olivat kuulemma miliisijen ulsterit väärän värisijä...ois pitänny olla vihrijät popliinit päällä, mutta niillä oli mustat. Sitte kutenki saatii toine osote linjuriaseman viereen, ja sinne sitte sännättii sillä avomalliseksi tänään muutetulla autolla.
Siellä ei myöskään alkuu pitemmälle päästy, ku ei ollu soivaa kieltä puhuvaa persoonaa nyt illalla ennää paikalla. Perhana tästä nyt riesa ja rytke ilmaantu usijammaksi päiväksi...
Kisan tulokset löytyy täältä:
http://www.chiplevante.net / 2015CNCALLOSA / clasificaciones.asp
Ei tuo linkkikään näytä toimivan, mutta se on tän päivän ilouutisista pienimpiä.
Segurahan tarkottaa Perslantijan kielellä varmaa/turvallista, mutta tuo paikka oli kaukana turvallisesta ja satavarmaa on ainoastaan se, että tonni mäni ja itku silmään tuli, ku kämppis-Olan kanssa lainavehkeissä kynkättiin mörskää kohen niskat kyömyssä, ja tappiomieliala päällä viilenevässä Torren illassa.
Siinä ei paljo mieltä lämmittänny ees Caffin mainio menestys M55 sarjassa, jonka Kimmo voitti, Olli kakkonen, Aimo kolmonen, Uuno nelonen ja Retu kutonen. Mikko oli Retua vähän eellä ja Petri juoksi myös hyvin kisan.
Kisailma oli ihanteellinen. Aurinkoinen, pilvetön +8 astetta ja tuuleton keli. Kisahan juostiin kahtena 4km:n lenkkinä. Uunon alku oli hiukan liian kova, vaikka loivaan alamaastoon mentiinkin (3:54 eka kilsa). Olin heti Aimon, Kimon ja Ollin takana. Olli ja Kimmo paineli tasatahtija. Aimo vähän jäi, ja mie olin pikkasen Aimoo jälessä. Viimeset kolme kilsaa jäin vähän Aimosta lisää, ja ero oli maalissa 21 sekuntia.
Sitte ku autolle haahuiltiin mukamas kuivija vehkeitä vaihtaman ja vaatetta lisäämään, eipä ollu ennää mitä lisätä...ainuva omaisuus mikä oli jälellä, oli märkänä päällä. Auton etuikkuna oli sälöinä ja säpäleinä ja kaikki kassit ja muukin mukana ollut omaisuus oli juossu jonnekin, mutta mihin....siitä meillä ei ollu mittää havaintoo...siinä mäni Uunolta älytön puhelin, ja muuta omaisuutta liki tonnin arvosta. Ja eniten ottaa päähän, että Uunon Ruskamaratonilta saatu suosikkirätti mäni myös, mutta Ollin rätti jätettii viemättä...
Retu lainasi Uunolle paijan ja Kimmo Ollille. Hyvä, että mie oon Retun kanssa saman mittanen, mutta päätä lyhkäsempi, ni vaate oli "sopiva" miulle. Käytii latistuneessa palkintojenjakotilaisuuvessa ja polliisimiestäki ooteltii toiseen kertaan tulevaksi vaan eipä tullu. Alkuharavointia tehtiin porukalla, mutta ei vietyjä romuja löyvetty. Samalla myös suljettii puhelinliitäntöjä ja mietittiin jatkoo muutenki. Meiltähän mäni myös mörskän avvaimet molemmilta, mikä litisti myös muutenki latteeta olotilaa.
Sitte lähettii köröttelemää kohti Torreviejaa hyvin tuuletetulla avoautolla. Vuokranantajan edustaja saatiin kiinne, ja vara-avaimetki kätevästi kätösiin, ja märkinä ja lainavehkeissä painettii Torren kujia pitkin ihmiseläinten katellessa ihmeissään meijän niukkaa ja hikistä ja muutenki sopivankokosta lainavaatetusta.
Kämpillä oli sitte heti vaihettava lukkopesä oven lukkoon, ettei tää alkanu tauti pääsee enää levijämmään. Olli vaihto kätevästi pesän ja mie huutelin kannustus- ja muita huutoja vieressä (=kirroilin).
Sitte lähettii Milliisilaitokselle ilmotusta tekemää....eihä se siellä onnistunnu...olivat kuulemma miliisijen ulsterit väärän värisijä...ois pitänny olla vihrijät popliinit päällä, mutta niillä oli mustat. Sitte kutenki saatii toine osote linjuriaseman viereen, ja sinne sitte sännättii sillä avomalliseksi tänään muutetulla autolla.
Siellä ei myöskään alkuu pitemmälle päästy, ku ei ollu soivaa kieltä puhuvaa persoonaa nyt illalla ennää paikalla. Perhana tästä nyt riesa ja rytke ilmaantu usijammaksi päiväksi...
Kisan tulokset löytyy täältä:
http://www.chiplevante.net / 2015CNCALLOSA / clasificaciones.asp
Ei tuo linkkikään näytä toimivan, mutta se on tän päivän ilouutisista pienimpiä.
lauantai 3. tammikuuta 2015
Pikku-Peikolla
Tää aurinkoine ja lämmin päivä mäni kämpillä notkuessa lähes kokonaan tuon viimeyön valvomisen takia. Ku ei nukuttannu ni ei nukuttannu.
Senverta iltapäivällä kuitenki virkosin, että käin Uutukaisella Litlistä muonaa hakemassa.
Ihan koko päivän olin kyllä aika "notkeessa" kunnossa ja nuokahtelin oman hetekan ja olohuoneen rahin välillä, ja kummassakaan ei hyvä ollu, eikä päivälläkään uni silmään vielä tullu.
Huomennahan on Callosa de Seguran 8km:n kisa ja meitä Kohvilaisia on 8 lähössä myös juoksemaan. Ois kyl aika hyvä, jos sais muutaman tunnin nukuttuu tänä yönä, mutta nytte tuntuu olo taas olevan pirtee kun pikku-peikolla.
Kisassahan on viimenen sarja M55, eli ylivuotisena siellä "liuhuletti" äheltää, ja minnuu vieläki enempi antaa tasotusta kämppis-Olli. Olli oli viime vuonna toinen ja Uuno viijes tässä kilpailussa.
Nytte pittää muistaa kiskoo nuo tennarin nyörit semmosille umpisolmuille, ettei niitä kesken laukkaamisen tarvihe kiristelemään ruveta. Se kun alkaa kiristelemää ottalohkoo semmonen...
Rantakaupan Repajaiset
Laitoin sähköhammasharjan latautumaan, ja se rupes pätkittäin kiilumaan latautuessaan, ja sitte se kiiluminen alko vaivaamaan tuota ottalohkon uniosastoo silleen, että piti pompata ylös se mykistämään.
Tää unettomuus kyllä johtuu osin noista kahesta kovasta reenisetistä, jotka tänään tein taas varmaan liijan kovalla teholla.
Jalkoja jurmii ja pumppu tykittää vielä ripijällä tahilla, vaikka pitäs olla jo raukeempi tahti tähän kellonaikaan.
Tuossa illansuussa kateltii meijän tennaririvistöö, ja todettii, että 10 paria lenkkitossuja on sopiva määrä kahelle tälle reenijaksolle. Aamulla ei ollu ku kaheksan paria, nyt on se kymmenen... Kolkytä vuotta on etsiskelty sopivia juoksukenkiä ja nyt semmoset löyty tuolta rantakaupan Repajaisista...(=alennusmyynti)
torstai 1. tammikuuta 2015
Etuisku
Miehän oon tän lyhkäsen elämäni aikana kohannu useita takaiskuja, mutta tänään tuli vaihteeksi etuisku. Isku kohistu tuohon oikijan jalan sääriluuhun ja siintä tällistä oli seurauksena se, että jalka oli kokonaan käyttökelvoton pikku pätkän.
Käi nimittäi sillee, että kolmen ja puolen tunnin aamu-unista huolimatta lähin pyörälenkille. Sotkin Guardamarin majakalle ja takatullessa ku ketjut pyöri vielä ihan mukavasti, aattelin että kierrän vielä tuolta La Matan puoleisen suolajärven ympäri mörskälle. Sitte tuosta Tuulimyllypuiston ohitte ajelin ja vähän ennen Carlosia ku tie on kapija ja kovasti pörräsi autoja jouvuin hyppyyttämään Uutukaisen jalkakäytävälle. No siinä oikija jalka lipesi polkimelta ja vasurijalka pyöräytti täyvellä painolla sen alta livenneen polkimen oikijan jalan sääriluuhun....kirosin katkerasti ja hetken jo siinä manailun lomassa luulin että nyt tuli luuvaurio, mutta kyl se sitte muutaman satasen jälkeen alko pelittämään...
Pitäs jo kuusykkösen pysytellä tukevammalla kamaralla ja pelkästään vaskasuorassa asennossa hetekalla ni välttysi tän lajin ruhjeilta ja lisäkolotuksilta...
Käi nimittäi sillee, että kolmen ja puolen tunnin aamu-unista huolimatta lähin pyörälenkille. Sotkin Guardamarin majakalle ja takatullessa ku ketjut pyöri vielä ihan mukavasti, aattelin että kierrän vielä tuolta La Matan puoleisen suolajärven ympäri mörskälle. Sitte tuosta Tuulimyllypuiston ohitte ajelin ja vähän ennen Carlosia ku tie on kapija ja kovasti pörräsi autoja jouvuin hyppyyttämään Uutukaisen jalkakäytävälle. No siinä oikija jalka lipesi polkimelta ja vasurijalka pyöräytti täyvellä painolla sen alta livenneen polkimen oikijan jalan sääriluuhun....kirosin katkerasti ja hetken jo siinä manailun lomassa luulin että nyt tuli luuvaurio, mutta kyl se sitte muutaman satasen jälkeen alko pelittämään...
Pitäs jo kuusykkösen pysytellä tukevammalla kamaralla ja pelkästään vaskasuorassa asennossa hetekalla ni välttysi tän lajin ruhjeilta ja lisäkolotuksilta...
Pässi mikä pässi
Harvonha mie mitään töpeksin, mut eilen tuli vähän iltapäivällä tehtyy sitäkin.
Olin muistavinani, että tänä syksynä on jostakin kisakassista löytynny myös huulirasvaa. Miullahan oli huulet vähän Perslantijan viimosesta lyhkäsestä ulkoilusessijosta rohtuneet, ja aattelin, että tuommosta tikkuhuulirasvaa ku hivelee niihin ni johan homma hoituu hetkessä kuntoon.
Sitte sipasin korkin auki rasvatikusta, mut ei oikeen hyvältä tikku maistunnu vaan maku oli "myrkkynen". No aattelin ekaks, että se on vaan vanhettunnu, mutta sitte rupesin tarkemmin tikusta tihruttamaan ilman laseja mitä siinä kylessä mahollisesti lukee.
En oikeen saannu selvää ja hajin rillit silmille ni jo rupes teksti selvijämään. Siinä luki tikun kylessä, että LIIMAPUIKKO. Sitte jo miulleki pikkuhiljaa valkeni syy tuohon outoon makuun. Voi perhana. Olin sivelly huuleni liimalla....
Sitte vessaan kiivaasti syleksimään ja lankkaamaan suuvärkin ympärystä saippualla ja veellä....pässi mikä pässi....hyvä ettei kyseessä ollu syaniiditikku tai muu vastaava myrkky.
Olin muistavinani, että tänä syksynä on jostakin kisakassista löytynny myös huulirasvaa. Miullahan oli huulet vähän Perslantijan viimosesta lyhkäsestä ulkoilusessijosta rohtuneet, ja aattelin, että tuommosta tikkuhuulirasvaa ku hivelee niihin ni johan homma hoituu hetkessä kuntoon.
Sitte sipasin korkin auki rasvatikusta, mut ei oikeen hyvältä tikku maistunnu vaan maku oli "myrkkynen". No aattelin ekaks, että se on vaan vanhettunnu, mutta sitte rupesin tarkemmin tikusta tihruttamaan ilman laseja mitä siinä kylessä mahollisesti lukee.
En oikeen saannu selvää ja hajin rillit silmille ni jo rupes teksti selvijämään. Siinä luki tikun kylessä, että LIIMAPUIKKO. Sitte jo miulleki pikkuhiljaa valkeni syy tuohon outoon makuun. Voi perhana. Olin sivelly huuleni liimalla....
Sitte vessaan kiivaasti syleksimään ja lankkaamaan suuvärkin ympärystä saippualla ja veellä....pässi mikä pässi....hyvä ettei kyseessä ollu syaniiditikku tai muu vastaava myrkky.
XXVIII San Silvestre Internacional Crevillentina. 31.12.2014.
 |
Meillä loppu viime vuos nyt mukavasti kilpajuoksuun, josta mie oon viime vuosina ammentannu sen verta voimija, ettei tuo latvus oo tän enempää tutisemaan ruvennu. Puntit ja muutkin paikat kyllä jo ihan omiksi tapeiksi riittävästi jo tutiseevat muutenki. Ilman tuota harrastusta (ja sen mukanaan tuomia hyviä ystäviä) oisin jo todennäkösesti kuukahtannu omaan näppäryyteeni, tai rasvannu elämän epätoivon hetkillä nyörin ja värkänny siitä kiikkustuolin ja leppuuttannu siinä viimoset hetkoseni niskojani.
Nytte ei silleen oo tarvinnu tehä, ja muutenki välillä tuntuu elämä ihan elämisen arvoselta.
Crevillenteen ajeltiin kolmen auton voimin illan suussa. Kämppis-Ollin kanssa mietittiin juostasko täl kertaa pitkämallisilla vermeillä, ja sillee tehtiin. Tällä vältettiin liijallinen kisanjälkeinen alaleuvan louskutus, joka usijasti ilmenee nestehukan ja iltakisojen yhteydessä. Kelin puolesta ois kyllä voinnu laukkoa lyhkäsissäki.
Mie olin tässä kisassa ekaa kertaa, mutta kova rytke ja rytinä ei muista espanjan kisoista poikennu ja porukkaa oli kaikki karsinat pullollaan.
Pari "harjotuslähtöö" tehtiin , ja joka lähöllä päästiin lähemmäs lähtöputkiloo. Kolmannella sitte päästii irtaantumaan alamäkeen koko riehaantunnu lauma yleisön kovassa kannustuksessa.
Jossakin ennen kahta kilsaa mänin alamäjessä Aimon ohitte, ja Aimo huuteli, että männää vuorovejolla. Aimon perässä en ylämäjessä pysynny kuitenkaan ja alamäissä sain kuitenki kurottuu raon kiinne. Sitä kesti tuonne kuuven kilsan kohille.
Mie naureskelin ennen lähtöö Ollin Chipin pystysuoraa kiinnitystä ja arvuuttelin että näiköhän pysyy kiinne koko matkan. Heh....sitä ei ois kannattannu tehä....miulta iteltä aukesi tuossa ennen kuutta kilsaa olevassa alamäjessä oikijan tossun nauha oman huolimattoman solmutekniikan ansiosta ja sitä piti siinä tungoksessa ruveta solmuilemaan toisten jaloissa.
Aimoo ei enää näkynny, mutta suht hyvin juoksu kuitenki kulki nuo loputki kilsat kovasti vaihtelevalla ja mutkasella reitillä.
Tällä kertaa Caffilaiset ei pootiumeilla tuuletellu kaljujaan, mut ens kerralla, joka on jo ens sunnuntaina, yritellään taas uuvestaan paremmilla sarjajaoilla.
Sitte mäntii vähäksi ajaksi mörskälle leppuuttamaan, kohta sitte viime vuuven viimesen illan eli Noche Viejan viettoon, saunan ja muun mukavan ohjelman merkeissä.
Ennen puolen yön Sotaharjotuksia siirryttiin sitte myöki parempiin asemiin juhlatalon kattoterassille, josta oli mukava katella sotaharjotusten etenemistä.
Sitte vielä puhuttiin usijampi tunti joutavia hyvässä porukassa ja hetkonen täyttä asiaakin.
Onneksi ei männy kovin myöhäseen vaan päästiin nukkumaan aikasin tänä aamuna kello viijen jälkeen.
Kiitos kaikille Caffilaisille ja isäntäväelle kestityksestä!!!
Kisan tulokset löytyy TÄÄLTÄ.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)