perjantai 30. lokakuuta 2015

Uunon uima-allas

Tännää käin katsastamassa ens kevväälle mörskää. Tarkotuksena oli käyvä kahta mörskää kattomassa, mut mie perhana jumitin heti siihe ekaan. Täähä vuokraan sisältyvä ulko-uimala ois voinnu pienempiki olla, mut hyväksyin tän isommanki ilman isompija ininöitä. Miulle ois hyvin piisannu tuo pikkune lapsosille ja uunoille tarkotettu pulahussammijo mikä näkkyy tuon ison altaan takana. No halvalla kun saapi ni aina on otettava. (vrt. punkku, valkkari tai rose 59cent/litra, 11%)

Mörskä itessäänki oli miun käyttöön sieltä luksuspäästä kaikkine kattoterasseineen ja merinäköaloineen. Pyörilleki löytyy sopiva säilöntäpaikka säpin takanta, ihan mahtavaa.

No yks suur ongelmahan Tässä on vielä ratkastavana....miten kääkkä pysys senverta näkökykysenä ja hengissä tammikuun puolväliin saakka, että tuosta kattoterassin Välimeren näköalasta pääsis kevväällä nauttimaan?

No hälläkö väliä vaikka kyykähtäsiki joku päivä kynnykselle ennen lähtöö. Pittäähän jo tuo tietosuus, että veneet ja mörskät on varattu, lipun puoltaväliä ylempänä. Jos tuuri lykästää ja sinne asti henki pihisee, on kyllä mahtavat mestat nyt luvassa.

Huomenna sensijaan on luvassa toisenlaista toimintaa...tuolla Orihuelan takana olevassa kylässä nimeltään Aparecida. Sinne lähetään yrittämään polkurattailla ja perillä 10km:n kisa ja alkuyöstä takasin mörskälle. Vauhikasta mänöö on tiijossa koko päiväksi....jos jaksaa?

torstai 29. lokakuuta 2015

Sisäilmaravintola


Uuno kävi tänään syömässä sisäilmaravintolassa. Halvat on siellä muonat ja aina listalla sitä, mitä mieli tekee.

Olis tuossa melkeen yhtä lähellä ulkoilmaravintolaki noijen kalterijen takana, missä on sielläki saman luokan hinnat, mutta kattauksen kanssa on vähän työläämpää ja oman hankaluutensa tekkee sinne mänöön nuo punaset kartiinit ja kalterit, jotka on nekkii roplattava aina auki, jos sinne ulkoilmaravintolan puolelle haluvaa telläytyä. Nytte oli jo senverta näläkä, että en kerinny ylimääräsiin roplauksiin ruveta.

Sisäilmaravintolassa on huippukokki, joka ei turhilla sörsseleillä retostele....monasti se lävähyttää vaan läskit pannulle ja potut kiehumaa ja se on sitte siinä....maittavaa ja edullista einestä Uunojen makuun...

Nytte mie tilasin kummeliturskaa (60cent) riisihetekalla (7cent), ja siihen lisukkeeksi 7kpl oliiveja ja pikku suolakurkku (yht. 20cent), salaatin lehdykkä (20cent), siihen vielä pari kourallista persikkahilloo (17cent) sekkaan ja ruokajuomaksi tilasin tölkin olutta (el águila negra =musta kotka)(23cent).

Nytte tuli vähän retosteltuu tuon ruokajuoman kanssa, ku tilasin tuota olutta. Sama määrä (0,33litraa) punkkuva, valkkarija tai rose- viinijä ois maksannu alta 20 centtijä, ja sitte jos nuo rosentit vielä huomijoijaa olueen verrattuna, ois hinta jo tippunnu rapijasti alta 10 centin.

Nopijasti laskettuna hinnaksi juomineen tullee Uunolaskuopin mukkaan 1,75 €.... Sanosin, että ko. sisäilmaravintola on kylän edullisin. Jos joku ilmottaa paremman paikan, oon valmis kyl vaihtamaan.

Senverta mukavaa väkijä tuo tarjoiluhenkilökunta, että mie niitä välillä jelpin kyllä ilman velotusta noissa tiskihommissa...

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Kakka lentää

Päivä taas pätkähti iltaan, ettei meinannu huomatakkaan. Ratevasti kupsahti jo kääkkä hetekalle. Vieläki oli vääntö vaikijaa ja puoltehosta...

Päivällä lukasin taas Uunolle mielenkiintosen jutun noista hallintarekistereistä...tai oikeesti luin sen useampaan kertaan.

Paljon on kakkaa tulossa tavalliselle tahvolle ja uunolle kun siinäki asijassa on kyse rahasta ja sitte ku sitä pankit alkaa ylläpitämään. Hommaa on perusteltu mm. sillä, että säilytyskulut pinenee nykysestä kolmannekseen...tällä hetkellä tavallisellekin uunolle säilytyskulut on tasan nolla, eli ilmasta...heh...eli ei kyllä oikeen paljo pysty halpenemaan, vaan todennäkösesti suunta on toisinpäin....tapahtuu ihan sama kun noijen ns. palvelumaksujen kanssa kävi...palvelut hävis mut maksut jäi ja nous.

Hommaahan on kannattamassa Finanssialan Keskusliitto, joka on pankkien ja vakuutusyhtijöijen etujärjestö....vastahankaan taas ovat mm. Polliisi, syyttäjäviranomainen, oikeuslaitos, verottaja, taloustoimittajat ay-liike, hallitusammattilaiset ja Osakesäästäjien Keskusliitto, jotka kaikki anto ritiikkijä asijalle....mut hommaa vaan viijää eteenpäin....MIKS?

 Miulla siintä on kyl oma vajavaine käsitys, joka perustuu vaan muijen kirjotuksiin, mut kirjotettuun sanaanhan pittää uskoo.

Mie kyl seuraan tätä hommaa suurella mielenkiinnolla jatkossaki.

Nytte mie yritän nollata omat yläosaston harvat rekisterit, jotka vielä välillä jotaki harvakseltaan rekisteröi...kaali tyynylle ja unta kaaliin...jos onnistuu?

tiistai 27. lokakuuta 2015

Palmuja

Eiline päivä mäni ketuille. Olin jo aamupäivällä lähössä liikenteeseen, mutta just ko vetelin vermeitä niskoille, alko satamaa, ja paperinahkanen Uuno tuli toisiin ajatuksiin....

Normaalisti tuo pieni saje ei ois Uunoo pijätelly, mutta veto oli vieteristä aika vähissä, enkä saannu itteeni vähällä vejolla liikkeelle.

No tänää oli sitte taas toisenlaiset kelit...25:n kantturoissa lämmöt ja aurinko paisteli koko päivän.

 
Mie hiippailin aamupäivällä ottamassa kuvia Torreviejan tornista ja palmuista vähän ympäri kylää.

Retken lopuksi hajin repullisen ruokaa Litlistä.



Iltapäivällä tekasin toisen lenkin, jossa juoksuu 5km ja muutama kävelyy. Oli vieläkin vetelää, ja siks en revitelly vauhikkaasti enkä pikästi viihtynny koko lenkilläkään.

Katellaa sitte huomenna, mikä on huohotuksen taso ja tahtotila...lepoo pitäs varmaan kääkälle saaha nyt pohjille ennen tuota syksyn viimestä pyöräjuoksukisaa, jossa tasotuspyöräilyy tulee nyt eteen liki 40km ja taakse samanverran...heh...siinä on sotkemista Uunolle kerrakseen.

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

V Carrera Popular 10km y II 5km Villa de Benejúzar. 25.10.2015


Hyvin hiljaseks ja hetekalle veti Uunon. Senverta tuo reilun viijen kympin seuhtomisreissu voimille ja vysiikalle otti. Ei oo ees ruokaa jaksannu laitella. Syyvä mäiskyttänny oon kyllä koko aika mitä kaappiloista oon kiinne saannu.

Illalla laittelin kaikki kamppeet valmiiksi, ja kaiken vähänki turhalta vaikuttavan jätin suosijolla pois.

Unet jäi nyt niukille. Vartin yli yks heräsin, ja sitte ei ennää uni tullu silmään. Viiteen asti kuitenki hetekalla testailin eri asentoja ja hyvää semmosta en löytänny ensinkään.

Sitte reppu ja takaparvekkeelta pyörä selkään ja menoksi. Muutama tippa tuli vettä ja aamu oli vielä sysimusta. Carrefouria ennen oleva Tisko oli vielä täyvessä juhlavalaistuksessa, ja jumputtava jytinä sieltä kaiku jo kauvaksi. Kyllä se nuoriso kuuluu täälläki jaksavan.

Mie jatkoin villarointija tihkusatteessa. Ekalle pysähys- juoma- ja kevennyspaikalle ku kerkisin suolajärvijen päähän alko jo päivä valkenemaa ja sajeki toppasi kokonaan.

Mäjen päällä ennen Quesadan likkenneympyrää yks engelsmanni lähti Uunon matkaan. Sillä puhetta ja juttua riitti ja mukavahan se oli Uunollaki reenailla muun reenin ohessa vieläpä ilmasiks ulkomaanki kieltä.

Benijofarin kylän jälkee engelsmanni käänty oikijalle Rojalesin suuntaan ja mie vasurille Algorfan suunnille.

Siintä siivuttelin AP-7:n ylitte ja edelleen Algorfaan. Siinä ei montaa katuva ristiin oo laitettu ja Uunoki veteli tänne asti ihan käsikopelolla. Kovasti oli ympärillä appelsiinipeltoja ja Orihuelan takana oleva vuori oli kasvannu kokoa aikalailla pyöräilyn alkuhetkestä.




No siintä ei pitkälti ollu ennää Benejuzariin. Sinne saavuin ajoissa ja polkulaitteeni laitoin säppiin semmosen merkin kohalle, jossa oli polkupyörän kuva ja punane poikkiviiva kuvan päällä.... Vissiin polkulaitteijen parkkipaikka?

Numeron ja teknisen paijan ja chipin käin hakemassa ja sitte käppäilin kujia tovin ja ryypiskelin. Sitte vein reppuni miulle osotettuun paikkaan ja sanoin, että olis hyvä juttu jos se vielä olis kisan jälkeeki tallella...no oli se, mutta ihan hyvin kuka tahansa ois sen sieltä hakemassa voinnu käyvä...ei niitä siellä kukkaa vahtinnu. Mieki omani sieltä hain ite.


Sitte normipärinät ja rutinat ennen lähtöö ja kova kiihytys alamäkeen ja ekaan mutkaan ja sitte vähän tasasta ja sitte alko niitä enempi ja vähempi nousevia nyppylöitä piisaamaan. Norberton ohitin jossaki 2 km:n kohilla. Nousuja on reiluun kahteen ja puoleen kilsaan saakka. Sitte alkaa laskuosuuvet. Lisäksi vajaan 4km:n kohilla on reilun 500m:n tasamaapätkä ja sitte oltiinki jo piiiitkällä laaaaskevalla loppusuoralla....ja väsyksissä.....mutta ei auttannu ku koittaa vaan jaksaa painaa ja toiselle kierrokselle.

Karmeesta esijuoksijastani ei tuossa kunnossa miulle juuri apuu oo etenkään vaihtelevalla reitillä, josta ei kilsan pätkää tasasta juuri löyvy. Se näyttää nyt viimesen kilsan keskivauhin ja sehän vaihtelee jossakin 4-5minuutin välillä, riippuen männäänkö tennarit ja keuhkot vinkuen alamäkkeen vai lahkeet laahustaen ylämäkkeen.

No kyllä mieki sieltä toiseltaki kierrokselta maaliin saakka kieriskelin ajassa 44:21. Siinä oli yli 40s enempi aikaa ku viime vuonna. Tuloksella yletyin neljänneksi sarjassani...heh...tuttuuki tutumpi sija Uunolle. Kolmanteen ei ois ollu mittää jakoa ees viimevuotisella ajalla.


Mukava siellä oli kyllä käyvä....ja takatullessaki, vaikka vähän jo matka pohkeissa painoiki, oli mahtavata nautiskella maisemista ja leudosta ilmanalasta...

Nytte on jo tarpeeksi tälle päivälle hetekoitu....taijan pistää potut kiehumaa ja ropsahuttaa tonnikalapurkin auki...

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.

KUVIA pistän muutamia TÄNNE.
 

Hively hyötykäyttöön

 
Kaikki valmistelut on tehty ja kohta satuloimaan. Esijuoksijasta ominaisuuveet vähenee...heh...on mahollista, ettei vekottimesta näe enää muuta kun mitä kuvassa näkkyy...luulin aluksi näyttölasin takana olevaa "usvaa" ja sameutta kosteudeksi, mutta sitä se ei taija ollakaan....

En tunne tuota hiplaustekniikkaaa, mutta olettaisin, että näytössä on useampia pintoja ja nyt siellä jollakin pinnalla on koko aika laajeneva "rosessi" käynnissä....

Vekotin on männy nyt monen monta kertaa ihan jumiin, eikä sitä saa edes sammumaan...

No eihän sitä kellolla juosta...pittää yrittää lyottaa ommiin jalkoihin ja koukkupolviin tällä kertaa, jos esijuoksijan hively ees jonkunmoiseen hyötykäyttöön ei onnistu...

lauantai 24. lokakuuta 2015

Aamulla aikasin

 
Huomenna olis suunnitelma lähtee aamulla kukonlaulun aikoihin pyörällä sotkemaan Benejuzar:in suunnille. Tarkotus olis sytkytellä Quesadan sivuitte ja sitte Benijofarin ja Algorfan kautta perille. Siellähän sitte osallistun M55- sarjassa 10km:n kisaan.

Tuon kisan reitti on viimevuotisesta kyllä hyvässä muistissa. Putkelta lähetään pikkupätkä alamäkeen. Sitte jyrkkä vasuri, jokunen matka tasasta, ja sitte ruvetaa tuuniin....eli kolmeen kilsaan saakka ylämäkee enempi ja vielä enempi....sitte loppu parikilsaa alamäkeen. Loppusuora on pitkän pitkä alamäkeen viettävä katu....

Ja sitte toinen kierros samaa latua....näky nuo kierrokset viime vuonna menneen aika tasaseen..eka 21:42 ja toka 21:55. Kisassa olin sillon kolmas M55 sarjassa.

Tasotusta tuon mahollisen ikätasotuksen lisäksi oon nyt pakotettu antamaan tissiliivijen, puhelimen, avaimien ja muutaman kympin euroja verran, koska pyörällä oon liikenteessä, ja eellälueteltuja romuja en säilytykseen anna ihan vaan siltävaralta, että Uunon polsa sieltä säilytyksestä katovaa. Ainakin saan ostettua lämpöstä päälleni, jos ei roskiksista satu löytymään päällepantavaa ja allelyötävää kampetta...

No on lähes varmaa, että siellä on miutaki vanhempija juoksijoita osallistumassa esim. tuo espanjalainen rautaukko Norberto De Wulf on aina kisaamassa, jos vaan jossaki on kisoja tarjolla.

No mielenkiintonen kokemus (tai koettelemus?) siintä Uunolle kyllä tullee...se on ainaki satavarmaa se....heh....ja aamulla luvassa myös vesisadetta...

perjantai 23. lokakuuta 2015

Levveillä evväillä

Lämmintä ja pikkusta kiirehtimistäki on pukkaillu, mut ei ressijä. Ressi on yks pirulaine, jos se päälle änkijää.

Tännää mie annoin lumpijoille välipäivän, enkä tossujani tantereeseen tömistelly juoksun merkeissä metrijäkkää. Pyörällä sipasin vajaan 40km kahessa pätkässä.

Aamupäivän siivu suuntautu keskustan kautta radanpohjan toiseen päähän ja Crevilentten tien vierustaa takasin. Toinen siivu suuntautu Petrin ja Sarin mörskälle. Siellä juteltii vajaa tunti ja sitte airingon laskun aikoihin takasin kotikorsulle.

Laittelin sitte itelleni juhlaillallisen. Se koostu kipollisesta riisijä. Petijä eikä muutakaan hetekkaa ollu kaapissa, minkä ois siihen sekkaan voinnu värkätä. Pari kanankivestä siihen viereen keittelin. Alkuruokajuomana oli nyt yks ryyppy maustekurkkupurkin lientä. Kurkut oli jo pari päivää sitte joku rohmunnu parempiin suihin, mut liemee oli vielä onneksi jälellä. Sitte patonkista leikkasin pikku pätkän ja halkasin sen kaheksi kappaleeksi. Päälle edamia ja salaatin lehdykät. Pääruokajuomana oli nyt kipollinen Mohitoo, jonka jo hommasin usija päivä sitte polttamaan reikää kaapin hyllyyn. Putelija olin jo monasti käynny hivelemässä, mut tännää korkin ropsahutin auki juhlaillalisen kunnijaksi.

Näille levveillä evväillä männää huomiseen...


Espanja talviaikaan su 25.10.2015 klo 03:00

Kovasti Uunoo kiinnosti tuo tieto, millon täällä siirrytään talviaikaan. No sen kaivoin tuolta Nokian vasaran syövereistä. Kellojahan on noustava lauvantain ja sunnuntain välisenä yönä siirtämään taaksepäin kello kolmelta.

Täältä sen virallisen tiedon nappasin:
http://www.kellonaika.fi/aikavyohykkeet.php

Mahtava oli tänään auringonnousun värittämä aamutaivas. Lumpijot on senverta jäähtynny, että taijan hypätä pyörän selkään, ku kahvit on juotu ja maha killillään patonkija. Viikon sääennuste lupailee 22-23 asteen lupsakkaa kelijä joka päivälle. Passeli lämpö kaikenmoiseen ulkona seuhtomiseen, ainaki uunoille.

torstai 22. lokakuuta 2015

Pysyvä päävamma ja paljon muuta

Uneksiminen ei oikeen viime yönä männy ihan putkeen. Vähän päästä joku outo ajatus miut herätti. Aamulla sitte kuuven maissa pomppasin ylös silmät ja jalat ristissä.

Pimmeetä oli ulkona ja sisällä. Kahvit keittelin ja vääntäyvyin olohuoneen rahille pitkäkseen ja aukasin uutiskanavan näköratijosta. Siinä aikani espanjan sanoja uutisista larailin vasarastani. Väsytti pirusti ja taas takasin unihuoneen hetekalle....

Tätä rataa mäni usijampi tunti ja aurinkoki kerkisi nousta ja välillä käin jo parvekkeella pällistelemässä aurinkoista aamuu...

Sitte tuumasin, että ei perhana tää aurinkoine päivä mänee nyt ihan kokonaa väsyessä...jottai muuta pittää kehitellä ja laitoin juoksuvehkeet niskoille ja hiippailin tuoho kilsan päähän Soomi-baarille kahville. Siinä hörpin Amerikaanon ja rutisin reilun puoltuntisen ja sitte hyökkäsin Masan mäkkeen. Menohan tuntu ihan kuitenki mukavalta.

Jatkoin La Matan "lankkupolun" päähän ja markkinapaikan läpi 332:n varteen. Siintä luonnonpuiston portin juomapisteelle. Siinä sitte oli mahollista kääntyy takas tai jatkaa edelleen...mie kuitenki jatkoin....ihan puiston toiseen päähän. Siellä 10 minuutin venytys ja takasin. Tulomatkalla en ennää La Mataan lähtenny konttailemaan, vaan tulin suorinta tietä Parriisia pitkin mörskälle...Vauhti mäni nyt laukan puolelle...4:59/km. Matka 21km + 1km kävelyy.

Retken vauriot on entiset...pysyvä päävamma ja paljo muuta...heh.

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Kätevästi käänty

Luonnonpuistoalueen alkupään näkötorni.

Kätevästi käänty kääkällä iltaan tääki päivä. Aika mänee ihan siivillä sivutte. Päivällä lompsuttelin hierontaan ja samalla käin Consumin kaupassa muonan haussa.

Kovasti on tuulta pukannu viimepäivinä. Pilvistä oli myös aamulla, ja Uuno vetasi vanhasta Perslantijan muistista pilvisen kelin vermeet niskoille. No hiki siinä pitkälahkeisessa mekossa tuli heti ko kartanolle pääs. Ei auttannu ku korttelin päässä heti vähentää vermeitä vähemmälle ja kanniskella niitä sitte käsissään pitkin kujia.

Eilinen seuhtominen kyllä jaloissa tuntu senverta, että käin illallaki vaan kävelylenkillä. Kello ei oo vielä puolta kymmentä ja kovasti vetelee jo puoleensa tuo hetekka.

Taijan lopetella tältä illalta kaiken järettömän toimintani ja heittäytyvä hetekalle...
 

tiistai 20. lokakuuta 2015

"Muistin väärin, sain väärän tiedon"

Voi perhana. Pitäs Uunosen lopetella ainaki täällä Iberijassa olon ajaksi noijen Perslantijan uutisten lukeminen noista iltapäivälehistä.

Iltasanomijen mukkaan oli julkipolliitikko taas muistannu väärin asijoita.

Ritiikkijä on aina helppo julkasta, mut miks kaikki huonomuistiset änkijää noita meijän yheisijä asijoita hoitelemmaa? Uunonki hyvin, hyvin vajavaine ja puutteelline järki sannoo, että kannattaa tällä muistilla yrittää kaikin konstein jo vältellä toisten asijoijen hoiteluu. Onko nuo huonomuistiset sitte vielä Uunooki huonompijärkisijä....jos näin on niinku näyttää, kannattasi harkita jotaki muuta hommaa ku toisten asijoijen hoiteluu....omijen asijoijen hoitelussa on tarpeeksi hommaa meillä vähempijärkisillä.

Näppylöitä pukkaa ja närästää...

Garmin Forerunner 610

Käin aamupäivällä yhteensä 12km kävelemässä luonnonpuiston alkupäässä ja La Matassa. Vauhti oli alle 10min/km ja hikkoiluttamaa se rupes.

Iltapäivällä sitte vajaa 12km keskivauhilla n. 4:53....hyvältä tuntu...

Joo tuo Garmini ei nyt pelitä ku puoliksi. Nyt siitä voi Uuno lukee matkan, harjotuksen kestoajan ja viimesen kilometrin keskivauhin...eikä juur mittää muuta Uunolle käyttökelposta. Laskemallahan siitä saa koko reenin keskivauhin.

Garminin tuki ja takuut on pelittänny miun kokemuksen mukkaan mallikelposesti. Miulla oli ongelmaa tuon laturin kanssa. Toinen kytkentänavoista oli painunnu sissään, eikä saannu kontaktia...ne lähetti sieltä uuven laturin.

Ripeästi sain vastauksen nykyseenkin ongelmaan...ja nipun ohjeita, joilla vois yrittää ratakasta vikaa. No kaikki muut temput tein, paitsi päivitystä en tällä omalla "älyvapaalla" pysty (tai osaa?) tehä.

Ongelmana on nyt noiden kahden hiplausnäytön näppylän toimimattomuus (historia- ja asetus- näppylät). Näyttäsi myös vähän sil, että kapineen sisään on päässy ylimäärästä kosteutta.

Suomessa laitteella on 24kk:n takuu. Täällä Iberiassa takuu on 12kk. Suomessa ilman takuuta saa vaihtokapineen 99€:lla. Iberian hinnat voi olla erilaiset...

Miun laitteella pitäs olla vielä miun Perslantijanki paluun jälkeen vajaa 2vk takkuu voimassa, että tuskin täällä kannattaa sitä mihinkään lähetellä?

Sitä lähettämättä jättämistä puoltaa myös se, että viimeset maholliset kaks kilpailuani on puolikkaita, ja juoksen "nuorisosarjoissa" ja otan ne enempi tunnustelun kannalta ku huippuvirreessä ei Uuno oo ja tulleeko ennää olemaankaan? Se jääpi nähtäväksi tulevana talvena.

Ens viikonlopun kympin kisa kuuluu myös samaan kastiin...aamulla lähen aikasin "yönselkään" polkemaan Benejuzariin, ja sitte juoksen sen kisan ja takasin samalla vekottimella.

maanantai 19. lokakuuta 2015

Bolsa de Corredor ja Madridiin

Hyvänä esimerkkinä hyvästä ponsoroinnista täällä Iberijassa toimii myös tuo San Fulgencion jokaiselle osanottajalle lahjotettu "juoksijan pussi- Bolsa de Corredor".

Oliko osanottomaksu tarkalleen se 7€, mutta niillä kantturoilla, ja se sisälsi yhen juottopaikan vesitarjoilun, maalissa sai kitata kokista tai Aguarius urheilujuomaa niin paljo ku kituset sissäänsä veti ja lisänä oli appelsiineja jos eellämainitut ei sisällä pysyneet.

Sitte jokahine sai tuon "bolsan", eli kassin, joka sisälsi oman valinnaisen koon hyvälaatusen teknisen paijan, Kalenjin urheilusukat, hunajapullaletin, banaanin, omenan, palautusjuomapussin, omenamehutetran, okulaarijenputsausrätin ja muutaman alennuslipun...jos niitä ostelemaa rupijat ei onnistu ainakaan tuolla osanottomaksun hinnalla... Perslantijassa on toinen meno ja toiset paljo suuremmat menot.

Miun tänpäiväset päämenot kohistu tuonne Zenia Bulevartilla olevaan Decathlonin sporttikauppaan. Netistä olin tonkinnu tiijon, että kysseisessä liikehuoneistossa on Garmeen esijuoksijan mallija 610 huolto ja edustamo.

Miullahan on nytte esijuoksijassani semmone vika, että näytön vasemman puolen historia-ja asetukset- valikot ei pelitä ollenkaan, vaikka niitä hivelet ja hiplaat miten ja millä tahansa.

Ohjeen mukkaan oon kaikki temput tehnny mitkä oon pystynny, mut tuon vian takija ei kaikkia oo ees mahollista temputtaa.

No mie syklasin sinne auringon paahteessa. Välillä moikkasin poikia ku pelasivat lentsikkapallova rantahietikolla, mut sitte jatkoin syklaustani.

No perille ku pääsin letti märkänä ja kuuppa kuumana, laitoin pyörän säppiin ja satulan otin mukkaan yhtä satulaa "viisaampana"niinku asijaan kuulu ja änkesin puotin sissään.

Sitte joku palveluhenkine ohjas miut nuoren tyttösen pakeille, ja mie rupesin hommaa espanjaksi selvittämmää ja mukana oli myös selvitystä varten pitkä pätkä rautalankaa...homma siintä alko rautalangan avulla selkiintymää, mutta sitte tokasin jotta "estee es aoora mui komplikaado. Aapla usteed inglees?"eli suomeksi: "este on nytte melkosen kinkkinen. Puhut sie engelskaa". Se puhu ja sitte sönkättii sitä kieltä ja välillä otin rautalangan avuksi.

Sönkkäyksen yhteenvetona sanosin, että vähän paska juttu. Esijuoksijan paperit on Perslantijassa. Miulla ei oo tietoo onko takkuu voimassa. Laite pitäs lähettää 10? päiväksi Madridiin matkaamaan, ja hinnasta ei oo mittää tietoo mitä se tullee maksamaan. Mitä se tuo 10 päivää sitte Perslantijan päivissä on, sitä ei varmaan tiije naapurin Jose eikä Juankaan takanaapurin engelsmannista puhumattakaan.

Asijan etteen oon muitaki verkkoja viritelly, mut saa nähä tulleeko saalista vai sotkeentuuko Uuno niihin verkkoihisa ite, ja hengen pihinä ja ahistus ja muukin meno lopahtaa tähän.

Sitte lähin niskat kyömyssä tulemaa takasin. No pojat oli pallon pelaamiset lopettannu vähän etuajassa?

Uunon viisastelureissulle tuli rapijasti yli 20 kilometrii hintaa, ja homma ei juuri eteenpäin nytkähtänny senttijäkään. Jos sen esijuoksijan sinne Madridiin joutuu lähettämään, sillo ei varmaan ennää senteistä puhella vaan isosta määrästä euroja on kyse...




sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Uunojen hommaa...

 
Sanokaa mitä sanotte, mutta Uunojen hommaa koko touhu...

V Carrera Popular Villa de San Fulgencio. 18.10.2015

 
Myöhän lähettii tännää kolmemiehisen joukkuveen voimilla San Fulgencioon (Petri, Pertti ja täys-Uuno). Huoltojoukkuveen vetäjänä toimi Sari. Petrin ajelema kyyti tuli Uunoo hakemaa ihan kotiportilta.

Illallahan mie olin kerinny vajaatoimisen Garminin nollailemaan huonolle tolalle, ja samalla omatkin ottalohkot kävi alkuyöstä kuumana. Aamulla viilensin ottalohkojani vajaan kilsan VL-setillä ynnä pätkällä kävelyy.

Mukavassa tunnelmassa ajeltiin kohti jo osalle tuttua kisakylää. Pertti oli ekaa kertaa juoksukisaan osallistumassa.

 
Petri pokkasi palkinnon heti kättelyssä kun torsaaleita kyseltiin tiskiltä....heh...oli voittannu hajuvettä ja jotaki levitettä, vissiinki naamaan levitettävää? Hyvin alko Caffin väeltä homma....

Sitte kisakalsarit jalkaa ja verryttelemää ja pusikossa käymää pisulla. Käin ihhailemassa mahtavia vuorimaisemia kylän reunalla ku oli jo entuuvestaan tuttu paikka.

Tällä rautaryhmällä juostiin tällä kertaa.

Kymppihän juostaan täällä kahtena lenkkinä, ja eka kilsa on jyrkähköö laskuu ja loppua kohen, ennen 90:n Celsiusasteen mutkaa, jyrkkenee entisestään. Lämpötila oli +22 ja aurinko jo porotteli täyveltä laijalta.
 
Huoltojoukkue keskellä painavine setelireppuineen.

Mie änkesin taas itteni lähes eturiviin, ku siitä on hyvä lähtee ommaa kyytijä pitelemää. Sitte lähettii tärykalvojen päristessä matkaan alamäkeen...laukalle mäni Uuno...senverta sain Garminista tihrutettua etusilmien verkkokalvolle näkymän 3:48 ekassa mutkassa ku kilsa oli juostu. Takasilmä ei Uunolla mittää näe, mutta kaasuu ei sieltä nyt onneksi ylenmäärin vuskannu, ja tehot pysy sisuksissa. Ekoihi ylämäkinyppylöihi ku tultii, tuntu siltä, että seinä oli vastassa ja vuorikiipeilykamppeet ei ollu matkassa...harmitti.

Norberto huohotti vierellä vielä, mut 3-4 kilsan kohilla alko jäämään. Eka kierros oli jotaki 21:50 pinnoissa, ja huono väliaika paino niskoja vielä enempi kyömyyn, mitä ne normaalisti on. Onneksi tappijomieliala ei kokonaan vallannu Uunoo.

Toisen kierroksen ylämäissä rupesin sitte saamaa kiinne harmaatukkasta juoksijaa, ja aattelin, että vois olla juoksija myös koukkupolvisarjalaisija, ja niin oliki. Kaveri oli engelsmanni, Manchesterista kotosin ja Michael nimeltänsä.

Viimesessä ylämäjessä yritin kovasti engelsmannija kiinne saaha, mutta ei onnistunnu...no maalissa sitte pieksettii pienen puhaltelutuokijon jälkee suuta kovasti.

Uuno ylitti maalilinjan ajassa 43:58, ja se on lähes 40s huonompi ku viime vuonna...kesän ongelmat ajassa näkkyy. No sillä kuitenki pääs jumittamaa pootija ykköspaikalle (FM60).

Petri ja Pertti oli juossu porukassa, mutta sitte oli Pertti intoutunnu hyvästä kisatunnelmasta ihan hirmuseen loppuvetoon....hyvin mäni ja molemmat oli tyytyväisijä.

Vanhemman koukkupolvisarjan (GM65) "pallistit". Voittaja Michael Curley ja kakkosena Norberto De Wulf. Kolmosena Juan Miguel Bleda Martinez.

Uuno jumittelee jumissa olevin polvin ja poskin. Edelliset hitaasti juoksemisesta ja jälkimmäiset liijasta sonnan suoltamisesta. Kakkonen Antonio Ruz Lucena ja kolmonen Jose Sanchez Manchon.

Sarille kovasti kiitoksia avusta ja kannustuksesta...heh...vaikka Uunolle velkaa jäitkin uunolaskuopin mukkaan n. 2970€...😅. Ja muille mukavasta kyyvistä ja seurasta.

Mukavata oli koko kympin osanottomaksun verran ja ylittekin.

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.

KUVIA laitan lissää TÄNNE.

III Milla Urbana Villa de Los Montesinos. 17.10.2015

Käin siellä Los Montesinosissa niitä kisoja kattelemassa auringonlaskuun saakka. Kovasti oli lähtöjä eri ikäsille ja oli kehitysvammasilleki oma kisansa. Kuvassa paikallista nuorempaa juoksijasukupolvee. Mukava oli olla vaihteeksi tuolla katsomon puolellaki.

Tuolla edellisellä "juustohöyläjutullani" kaivoin taas verta nenästäni ja onnistuin siinä mukavasti...heh...pitäs pittää joskus huulet rullalla ja rulla sitten taskussa. No tokko tääkään "Casa" tuosta takaiskusta kaatuu, mutta työtä se ainakin teettää vähintäänki yhen Zenia Bulevartille pyöräilyn verran, ja jonkunmoiseen dineroijenki luovutukseen pittää varautuva. Ite en ehkä ihan kokonaan hommaa tössinny, mut väkevän olosen loppusilauksen ja munauksen tein ihan ite....mie jatkeskelen tätä "Garmeeta" juttuu ehkä huomenissa, ku raskasta sanasen arkkuni kantta en nyt jaksa ennää rakosellaan pittää...öitä...

Aikasin aamulla aamuyöverryttelyyn ja kympiltä on startti San Fulgenciossa.

lauantai 17. lokakuuta 2015

Vaikeeta...heh...tosijaan vaikeeta

Joku saattaa kuvitella, että elo täällä on yhtä ruusupusikossa valssaamista. No se ei pijä paikkaansa alkuunkaan.

Tähän mennesä ylivoimasesti suurin ongelma on se, että juustohöylä rupijaa ruostumaan sananmukasesti kässiin. On siinä Uunolla kestämistä...heh...nyt ollaa ihan Uunon sietokyvyn äärirajoilla.

Kohta lähen kaupoilla pistäytymää, sitte läskin syönti ja ritsalla kohen Montesinosta...sieltä sitte sytkyttelen takasin illansuussa.

Velttoilua

Eilen viettelin pääasijassa velttoilupäivää. Kittasin kahvii terassilla urakalla ja toimittelin tyhjää eli rättisulkeisija ja tiskiä/siivousta mörskällä.

Iltapäivällä olin sopinnu uuven mörskän katsastuksen ens kevvääksi. Lentoveneethän mie oon jo tilannu kevvääksi mukavan halpaan hintaan. Tää kämppä ois kyl ihan ok, mut joku muu on vuokrannu tän jo kevääksi.

On kyllä yks pienehkö haittakin. Uunohan kuuluu tuohon omistavaan kansanluokkaan ja kahen "Carrefourin ritsan" omistamisesta on omat harminsa. Jos ritsat ois tuota hiilirunkosta mallija, homma ois kyl paljo helpompaa.

Näijen patarautarunkosten ritsojen raahaaminen tänne ylös kappeita rappuja myöten ei innosta ihan pikkuselle ritsapolulle lähtöön.

No tännää on kyl tarkotus lähtee Montesiinosiin kattomaan mailin juoksukisaa...

torstai 15. lokakuuta 2015

Ilolintujen ja alumiininärhien laulu


Mukavasti sain tänäänki persukseni ja aikani kulumaan koko aurinkoisen päivän. Aamulla poleksin toiselle Soomi baarille ja Zarikolle makselemaan velkojani. Mennen tullen koukkailin venesataman kautta.

Sitte ajelin Nobelia pitkin Torren puistoon maisemija möllistelemää niinko turisti konsanaan. Siintä polin entisen San Jaimen suuntaan ja kipasin Lidlissä.

Toisen lenkin tein juoksemalla. Kyykkäsin Parisin mäjen päälle ja siitä San Jaimen ja pulukoppien vierestä luonnonpuistoon. Ihan päässä en nyt käynny.

Takatullessa laskevan auringon viimoset sätteet kultasi uunon hikisen kaljun, ja kova vastatuuli kuivasi mukavasti Uunon räkästä nokkaa. Ilolintujen ja alumiininärhien laulu engelsmannibaarilta korvissa soiden kanttailin sitte väsyksissä takasin Pariisille. Raatokärpästen lauma kyttäsi helppoo saalista kun rappusia ylös konttasin kotikorsulle runko rispaantuneena vajaan 15km:n juoksun päätteeksi...

Silti ihan mahtava päivä...

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Aurinko

Ylläolevan kuvatuksen räppäsin mörskän "ykkösparvekkeelta" ennen iltalenkille lähtööni puolen seittemän maissa. Se on hyvä aika 20 asteen lämmössä lähtee nilkuttelemaa, jos intoo siihen piisaa. Nytte Uunollaki piisas.

Yöllä kahelta heräsin ku kova vesisaje pärisytti räppänöitä ja siintä syntyvät äänet Uunon rumpukalvoo ja korvakäytävän alasinta. Aattelin, että nyt myrkyn lykkäsi ja 4:n hoon mittaseksiko nyt jäi tän yön unoset. No onneksi saje lakkasi noppeesti ja Uunoki simahti puolen tunnin hetekallapiehtaroimisen jälkeen uuvestaan. Siintä siivuttelin 9:n hoon mittaset siivut, vaikka lopputunnit ei ihan täyttä "nirvanaa" ollukkaan.

Toimittelin kaikenmoista turhaa, ennenku sain itteni aamusiivuille. Kilsan juoksin ja pistäyvyin Soomibaarilla kahvilla. Tunti varmaan vierähti heimolaisten pöyvässä turistessa. Sitte jatkoin Masalle ja Norskibaarin nurkilta alas kotikujaa takasin mörskälle, matkaa kerty reilut 4km.

Läskit mörskällä pannulle ja samantien ruokatötteröö kohen ja siintä jatkoin "himohommillani" eli tiskillä, pyykinpesulla ja rättijen levityksellä. Selällääki kerkisin hetken hetekoija ketarat pystyssä taivasta kohen.

Illalla sitte lähin kipasemaa luonnonpuistelualuveen portilla juomassa vettä. Sinne tullee reilu 5km matkaa. Kahessa pätkässä juoksin 8,5km Uunolle ripijällä vauhilla eli 4:45 pintoihi olevalla keskivauhilla. 1,5km kävelin. Homma mäni mukavasti vaikka polvee jurmii. Positiivista virettä kyllä silti ilmassa tän melkosen mukavan keksinnön, eli AURINGON takia myös ottalohkoissa.

Viikonloppuna on kuitenki vuorossa 10km:n kisa San Fulgenciossa. Siellähän Uunollaki on ihan passeli tuo sarja eli M60. Jos reitti on entinen ni se juostaa kahtena lenkkinä, ja alku reilu kilsa vejetää aikamoisee alamäkee. Siinä on hyvä sauma "tappaa" ittesä ja totaalisesti tössijä koko juoksu....heh...

tiistai 13. lokakuuta 2015

Nukkumisen yrittämistä

Aamulla oli olotila pikkusen nuutunnu, ja räkääki tunki nokan toisesta reijästä enempi ku normaalisti. Aikani paloteltuani aamuu, päätin kuitenki lähtee sinne Guardamariin pyöräilemmää. Ilma oli pilvinen mut lämpöne ja sajetta oli luvattu, mutta Uunon niskoille ei Esteri nyt vettä laskennu.

Pinomarissa piipahin talonmiehen tointa tekemää ja tupatarkastusta. Suustani jäin kiinne pitkäksi aikaa juttelemaan naapurin Germaanipariskunnan kanssa.

Siintä jatkoin sitte pitkää ylämäkkee ja päällä olevan autiotalon nurkalle ja räppäsin muutaman kuvan ku Vasarassa oli vielä vilmijä jälellä.

Siintä siivuttelin appelsiinitarhan ohitte ja heti ekasta mahollisesta risteyksestä oikijalle ja rantaan. Kuppiloijen kautta "kalastajamökkirivistölle", vaikka ne taitaa nykysin olla loma-asuntoja.
 

Palmupuiston läpi majakalle on aina mielunen paikka Uunolle polkija ja kulkija. Kissat ja onkimiehetki oli tallella majakalle mänevällä aallonmurtajalla. Satamassa en nyt luuhaamassa käynny.


Takasin ajelin sitte keskustan kujien kautta. Sitte ku olin ison hotellin kohilla, janotti jo pirusti ja päätin koukata rantaan. Siinä välillä oli pikkune kauppa ja siintä ostin yhen Mikkeliläisen jarrujuoman ja limpsan. Ne kurnuttelin kitusiini kaupan eessä olevilla tuoleilla ja kettelin mieltä rauhottavvaa merimaisemaa appelsiinitarhan ja leirintäaluveen suunnille.

Siintä lähin kattomaan rantaa. Hyvältä näytti ja muutaman kuvan jälkeen lähin työntelemää pyörääni tielle ja hotellin suunnille.
 

Siinä oli vanha espanjalaispariskunta miun eellä ja mie tervehin ja sitte ne rupes jutustelemaa oikee urakalla. Mie kuuntelin urakalla ja vetelin vartissa kaikki litanijat tiskiin mitkä osasin ja pari ylimäärästäki heittoo, mitkä ei varmaan nekään oikeen männy, mut välijäkö hällä. Tardekset kuitenkii viskattii toisillemme ja mie notkahin siintä jatkamaa satulointijani.


Vajaan kilsan siitä eteenpäin pääsin ku taas jäin suustani kiinne. Siinä oli kaks kaverusta pyörillä tulossa sitä kiharaista mäkee alas ja ne oli vähän empivän näkösijä. Mie huikkasin englannilla että mihin ootte mänössä. Ne sano että halu ois kiertää suolajärvet..mie sanoin, että pittää männä takasin ylös ja sitte liikenneympyrästä sisämaahan eli Montesinosiin päin.

Ne lähti siitä sitte miun mukkaa ja könyttii mäjen päälle. Sitte siinä selvis, että toine oli lähtösin Sodankylästä....heh...ja sitte sönkkäämistä riitti....välillä yrittelin ruottijaki rautalangasta väännellä sille toiselle, joka ei suomee puhunnu.

Ei ne sitte kuitenkaa ennää järvienkiertoon lähtenny, vaan peräkkäin ajeltiin takatukat hulmuten aina Norskibaarille asti. Siinä mie toivottelin hyvät päivät ja jatkoin kotikujaa ja alamäkijä mörskälle.

Petri käväsi illansuussa turisemassa kilpurivehkeellään mörskällä. On ne vekottimet kyllä keykäsijä...siihen ei hiilen sekkaan kyl kuituja ennää paljon sovi....mukava oli päivä ja ehtoo kanssa...josko yrittelis taas tuota tympivää nukkumisen yrittämistä...

maanantai 12. lokakuuta 2015

El dia de Hispanidad


Tännäähä täällä vietettii kansallista juhlapäivää "El dia de Hispanidadia". Kolumpus kuulemma 12.10 asetti jalkapohjansa ekan kerran Amerikan mantereen kamaralle.

Madridissa oli Kunkku ja sen Mimmi ja muksut myös juhlistamassa tilaisuutta Plaza de Colonilla. Näky siellä olevan myös Rahoihi kiinni päässy henkilö ja muitaki poliittisija merkkihenkilöitä.

 Jonkunmoine mökä oli täällä noussu Kunkun Mimmin jakun pittuuvesta tai tarkemmi sanottuna sen jakun lyhhyyvestä, ku se muutama päivä sitte osallistu johonki kulttuurijuhlaseremonijaan. Ei se miusta kyl liijan lyhkäne ollu, mut noilla Rojalisilla taitaa olla eri mitat mekkojen suhteen ku muilla.

Kunkku ja koko perhe ovat kyllä kovasti tykättyjä ihmisijä täällä, eikä vissiin ihan syyttä.

Mie vietin juhlaa kattelemalla muijen juhlimista töllöttimestä ja jäähyttelemällä iltalenkillä ylikuumentunutta lumpijotani....

Siitä huolimatta: Viva España!

Mietiskelin tuossa issekseen ennen hetekalle mänövä jo huomisija. Pari vaihtoehtoo ois huomisen vietolle, jotka mielessä on pyörähelly. Eka ois tehä pitkä kieppi luonnonpuistelualuveen päähän, ja toka ois sytkytellä villarilla Guardamarin majakalle. Tuo ylikuumentunnu polvenräppänä puoltasi tuota Guardamarin keikkaa. No molemmat kuitenki sangen mielusia tekemisiä tälle päälle....

Aamu on näköjään iltaa tyhmempi....nokka vuotaa nyt senverta tuolta "reikäsen poskiontelon puolelta", että eiliset suunnitelmat voipi muuttua...

Huvikseni


Mukava on täällä elellä. Ei tarvihe välihousuja jalkoihi nykijä, eikä ottasuonetkaa sillee nyi ku Perslantijassa. Vaikka tuo "aamulenkki" muuttuki pitkijen unien ja kauppareissun takia päivälenkiksi ja hiki oli jo ennen lähtöö. Lämpötila oli tännää 25:n lämpösemmällä puolella.

Lenkin jälkee leppuutin kinttuja terassilla hetkosen, ja sitte nyrkkipyykki hikisille rättilöille. Takapihan puolella asustelevan engelsmanni pariskunnan kanssa olin ekaa kertaa juttusilla....heh....siintä ei meinannu loppuu tulla millää. Ikkää miehellä oli jo aikamiehen verran (80v) ja kotosin oli Lontoon keskustasta, vaikka oli kovasti elonsa aikanna seuhtonnu muuvallaki Austraalijaa ja Kauko-Ittää myöten.

Miehellä oli keuhkojen kanssa aina ongelmaa Lontoossa ku majaili, mutta nyt 13 vuuven Torreviejassa olon jälkee keuhkot pelittää ku nuorella pojalla.

Meinasin vielä toisenki jalkalenkin tehä, ihan vaan huvikseni...

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Dolores. 10.10.2015


Doloresin "pyörä-juoksukisa" saatiin eilen kymmenen maissa onnellisesti päätökseen. Naapurin espanjanmies oli auttamassa ku Uuno otta- ja muutkin suonet pullollaan raijasi viimestä Via Doloroosaa eli kapeita rappuja pitkin pyörää ja itteesä mörskälle raskaalta retkeltä.

Homma helpottu alkusuunnitelmasta huomattavasti, kun Petri ajeli sopivasti moottoripyörällä maisemiin euroopan halki, ja lupautu Uunon kannustus- ja huoltojoukon vetäjäksi kisaan. Petri ois tarjonnu autokyytijäki kisapaikalle, mut Uuno halus testata perspuolensa niklausten kestävyyttä ja mäni kisapaikalle pyöränrotiskollansa alkuperäsen suunnitelman mukasesti.


Lähin mörskältä kymmenen yli kolmen sihteilemaan kohti Doloresia. Vasara ehotti reittiä: Balearis- Quesada- Benijofar- Rojales- San Fulgensio- Dolores, ja sillä mäntiin perille. Aurinko kuumotti selkämystä, jota kuitenki myötätuuli mukavasti männessä jäähytteli. Hiljakseen polin perille ja toppailin muutaman kerran juomaan ja Nokian vasarasta tarkistelin, olinko oikijalla polulla.

Hyvin mäni matka ja ennen viittä perillä. Kisapaikka ei tosin siinä ollu, missä piti, mutta metelin mukkaan oli sekin helposti vielä löyvettävissä.

Kovasti oli sakkija kylällä ja dorsaalit ja osallistumispaijan hain ja kattelin nuorempijen sarjojen juoksuja. Välillä käin kaupasta hakemassa lissää juomista ku omat alko uupumaan.


Sitte sopivasti kuuven pintoihi tuli Petri ja siinä juteltii kuulumiset ja Uuno jätti reppunsa Petrille säilytykseen kisan ajaksi ja mie lähin verryttelemää. Miun lähtöhän oli seittemältä.

Pitkään ei tarvinnu hikee ootella 23 asteen lämmössä ja 6m/s tuulessa. Sitte jo oottelemaa lähtöputkilon alle lähtöö ja möykkeen volyymin kasvamista. Lähtö viivästy 3 minuutin verran jostaki syystä, jota Uunon vieläki "vähän" vajaalla toimiva kielikorva ei kuulutuksesta selvittänny.

Kohta jo päästii kovalla ja Uunolle taas liijan ripijällä vauhilla kujille. Kisahan juostiin kolmena lenkkinä. Alussa pyyhittii lähelle neljän kilsan keskikyytijä. Eka kilsa 4:13. Siintä se sitte alko hiipumaa ja toisen kierroksen loppupuolella keskivauhti oli jo jossakin vaiheessa hyytynny 4:21 lukemiin. Kolmannelle kierrokselle ku lähettii, Petrin kannustuksen ansijosta sain kuitenki juonesta kiinni ja vauhti parani. Hommaa autto myös se, että aikasemmista kisoista tuttuja saman sarjan "kaljupäitä" oli sopivasti näköettäisyyvellä ja kiinni otettavana.


Toisiks viimone kilsa mäntii keskivauhilla 4:14 ja viimesellä kilsalla sain kirivaihteenki päälle ja se mäni keskivauhilla n. 4:01 (958m/3:50). Kisan keskivauhiksi tuli 4:17 ja matkaa esijuoksijani mittasi 6,958km. Aikaa se mittasi kulutetuksi 29:50. Tulostauluu sitte pimenevässä illassa koitin ilman rillejä tihrutella, mutta en siitä selvää saannu ja piti parempinäköseltä kysästä mikä oli sijotukseni. Vastaus oli 7. omassa sarjassani.

Juoksuuni olin tyytyväine, ja se oli näistä kolmesta tän syksyn espanjan kisoistani paras. Kyl se tästä petraa (heh...EHKÄ).

Sitte kiittelin Petrii kovasti avusta ja lähin vähän syrjemmälle striptiisijä harrastamaan ja vaihtelemaa kuivempaa päälle ja ettimää pyörääni ja sen satulaa.

Molemmat löyty ja siinä oli Alicanten Apollanan tuttujani ja naureskeltii Uunon lukkovirityksille. Lukkoja oli nyt pyörässä kaks ku toisen lukon avaimet on jäänny Perslantijaan ja hampaillakaan ei sitä auki saa.


Kiinnitin satulan ja persukset sen päälle ja arpomaan sysimustaan ja lämpöseen iltaan tietä kohti San Fulgencion kylää. Yösuunnistus mäni nytkin ilman virheitä, vaikka Benijofarin maalisuoran varren lukusat kuppilat avoimin ovin ja kilisevin oluttuopein minnuu koittivat houkutella oikijalta kotipolulta sissäänsä...jatkoin kuitenki päättäväisesti mörskälle. Kilsoja pyörällä kerty yhteensä 49. Persuksien niklauksetki kesti kiitettävästi, mutta nälkä oli hirmunen. Se herätti miut vielä uuvestaa jo ennen kolmee, ja nyt on parituntinen vietähtänny mutustellessa ja Nokijalla vasaroijessa...

Muutaman kuvan pistän TÄHÄN.

Tulokset löyttyy TÄÄLTÄ.

perjantai 9. lokakuuta 2015

Hätävarasuunnitelma


Rouva-Uuno joutu lähtemää aamulla aikasin Perslantijaan vilvottelemaan näijen kolmen helleviikon jälkee. Herätys oli vartin yli kolme. No sen jälkee heikompi hermosen Uunon oli turha unta ennää yritellä. Ei onnistunnu millään.

Sitte suorittelin valmisteluita huomisillan pyörä-juoksuretkelleni. Rättijen pesu ja niijen nyörille virittelyhän on lähes jokapäivästä hommaa...mitä enempi liikehtii, sitä enempi on sitä kovasti "mielenkiintosta" ja "mukavaa" hommaa tarjolla. Tekijöistäkin on jatkuva ja huutava pula.

Pikkusen oon tuota pyörä-juoksuretkee varten yrittänny tankata myös täkäläisen kielen avainsanastoo, jotta säkin saapi johonki säilytyksee rosmottavaksi. Kovasti jää kyllä Uunon kisavarustukseenkin nyt ylimäärästä romuu kannettavaksi hätävarasuunnitelman takija. Siltä varalta, että kapsäkki viijää, pittää seuraavat romut jaksaa kantaa koko kisan lävitte mukana: Mörskän avaimet, pyörän avain, tissiliivit sisältäen Nokian vasaran ja pari kymppijä rahhaa kuivan puseron ostoon. Hyvä, että on tullu noita hakaneuloja säästeltyy....nyt niille on käyttöä...


Kohta heittelen eilisen pinaattihetekan jäännökset pannulle ja sitte suuhun ja itteni ulos ja kauppaan...

torstai 8. lokakuuta 2015

Kääkän kylkiluut

Torreviejan "sadepäiväksi" tänpäivänen oli normaali. Vettä oli ennusteltu satavaksi koko päivän...heh...aamupäivällä tuli kolme tippaa tai vähän alle ja sitte jo aurinkoki pilkisteli välillä pilvijen rakosista. Lämmintä reilut 20 astetta.

Sössittyäki tuli varmaan ainakin päivän keskivertosatsi, jos ei ylitteki, mut henkiset voimavarat ei riitä nyt siitä avautumaan...heh...kyl vanhuus on "hienoo" aikaa.

Muonituspuolella käytii "omassa kuppilassa" (eli syötii mörskällä) illastamassa. Päivän menyy käsitti Kummeliturskaa pinaattihetekalla (eli Merluzaa pinaattipedillä).

Iltapäivällä köpöteltii Habanerasille ja kävästii Kiinantytön puotissa. Miun käjet iski Tuhannen käyttötarkotuksen öljyyn (Aceite de 1000 usados) ja Nokian "vasaran" suojakoteloon. Vasara on lennelly lattijoihin jo niin monta kertaa, että ihme on ettei näyttö oo jo säpäleinä. Kauvan oon muutaman euron koteloo pihistelly ja jättänny ostamatta. Liki satanen heilahtaa korjauskuluihin, jos vasaranäytön säpäleiksi saapi.

Huomiseksi on sitte taas ennusteltu aurinkoo, josta kääkän kylkiluut tykkää.

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Vääräoppinen?

 

Aamupalottelun jälkee eilen lähettii toimittelemaa tyhjää ja vähän muutaki tuonne keskustaan ja toisen Suomibaarin suunnille.

Samalla reissulla käin lyhentelemässä vuokravelkojani Zarikon toimistolla. Takatullessa sitte käveltii sataman kautta niinku monasti ennenki.

Miehän oon näitä Torreviejan kujia ja katuja kuleksinnu kymmenen vuotta, talikkohommissa ku vielä olin ni sillo lyhkäsempijä aikoja ja nyt pari vuotta koko rospuuttokauven parissa pitemmässä erässä. Kaikenmoista on kujilla käynny ja monenmoista tineroijen nyhtäjää on vastaan tullu.

Nyt kävi tämmönen tapaus. En tosin voi väittää, oliko henkilö oikijalla asijalla vai väärällä. Asijan ois kyl voinnu todentaa ku ois ollu "luuri" matkassa ja ottannu sillä kuvan, mut nyt sitä ei mukana ollu, ja todentamine jäi....

Homma mäni seuraavasti. Vastaan lompsi joku kolmekymppinen mies, jolla oli joku lista mukanaan. Kaveri näytti listaa miulle ja halus miun lukevan englanninkielisen tekstin. Mittää se ei puhunnu (oli vissiin kuuro ja mykkä...heh tai sitten ei ollu kumpaakaan?).

Mie lukasin hätäsesti tekstin ja katoin nimilistaa, jossa oli n. 5 kipaletta allekirjotuksia, postinumerot ja postitoimipaikat. No ymmärsin tekstistä sen, että listassa kerätää nimijä kuurojen ja mykkien hyväksi johonki tarkotuksee ja sehä on hyvä asija ja miekii rupesin nimijäni siihe väsäämään. Mykkä oli pitänny listaa sillee käjessään, että ku se sitä esitti, viimone sarake oli sen käjen peittämänä ku se sitä miulla luvetti.

Sitte ku se paljasti sen viimesen sarakkeen, jossa oli 10-20€ merkintöjä, miun yläkopassa alko herätyskello soimaa, ja vetasin jarrut päälle ja liinat kiinne ja tokasin, että NO ja tinerot jäi miun ommaan lompsaan.

No vähän jäi mietityttämää, oliko mykkä mykkä vai kuuro ja oliko oikijalla vai väärällä asijalla. Ite oon taipuvaine nyt kyl uskomaa tuohon väärään. Harmi ku ei sitä kameraa mukana ollu. Tuskin vääräoppinen ois antannu listasta ja itestää kuvaa ottaa? Mäne ja tiije?

maanantai 5. lokakuuta 2015

Tissiliivijen testi


Viikon pitemmän lenkin vaihtoehot oli tehä lenkki tänää tai huomenna. Molemmille päiville oli luvassa 30 asteen lämpötiloja, ja valitsin tän päivän tuon homman tekoon. Samalla oli mahollista tehä Doloresin iltakisaki huomijoiden Uunon tissiliiveille testiä. Samalla testattii myös Rouva-Uunonki tissiliivijen kestävyyttä ääriolosuhteissa. Rouva-Uuno lähti pyörällä matkaan ja Uuno juosten.

Testi alotettiin lapikoimalla Pariisija pitkin La Matan luonnonpuiston suuntaan. Lompsutteluni jatku La Matan liikenneympyrän kautta Lunnonpuistelualuveen portille. Siinä portilla on vesi piste, jossa täytettiin juomanassakat ja ryypättii vettä. Kilsoja oli takana reilut 5 kipaletta.

 
Luonnonpuisto on kyllä semmonen paikka mikä Uunoo vetelee ihmeesti aina puoleensa.
 
Alkumatkasta tuli vastaan heimokansan sauvakävelyjoukkue, ja siinä meijän testiryhmän ohittaessa sauvakävelijät joku huusi, että "Uunohan se sieltä tullee". Minnuu hymyilytti ja tervehin ilosesti joukkuetta ja testi siitä jatku helteisissä merkeissä luonnonpuistelualuveen toisessa päässä olevalle näkötornille. Kilsoja oli takana 10-11 tässä vaiheessa. Nyt suoritin 10 minuutin normisatsivenyttelyt jaloille.
 
 
Sitte jatkettii takasinpäin luonnonpuistoaluveen portin vesipisteelle. Nyt viijen kilsan matka taittu 5:13 kilometrivauhilla.
 
 
Testistä oli enää vaativin reilu vitonen jälellä. Helkkaristi janotti ja aurinko ei armoo antannu, enkä mie sitä anelemaakaa ruvennu...ei ois auttannu. Pariisin viimosessa ylämäjessä piti huutaa huoltojoukkuetta pysähtymmää ja juomaa tarjoilemmaa, ku kieli oli kuivunnu toisee poskee kiinne. Juomisen jälkeen sain itteni jollaki konstilla Parriisin mäjen päälle ja reilu 2km oli alamäkkee jälellä. Sen sain vyöryttyä mörskälle. Siellä kurnutin pari litraa juomista, joka koostuu pääosin veestä ja vissystä. No tais siinä männä puol litraa Mikkeliläistäki.
 
Testin tuloksena voidaan todeta, että molempijen tissiliivit pelitti ääriolosuhteissa kiitettävästi, mutta Uunon tissiliivijen sisukset ei ihan loppuun saakka riimakuntosena pysynny. Pääsyynä lienee ollut nestehukka? No nyt sekkii on kyl jo taltutettu...