lauantai 30. heinäkuuta 2016

Uunon ressitestit

 
Viikko vierähti Kemijokivarressa sukuloijessa. Siihe sisälty kaikenmoista aktiviteettijä. Monen monta yötä täyshoijoissa mukavijen immeisten vieraana.

Jakson alkupäivinä Uuno pääs juoksijoijenki kyyvillä kilpaa hilppasemaan Lohijärvelle.

Sitte pari yötä oltii kattelemassa Veikko- Veikkosijen touhuiluja, käytii Kemijoen saaressa uimassa. Uuno ei uinnu, mutta kahlaili turvakenkäset ja sukat jaloissa lämpösessä rantaveessä. Sitte jo Uuno pääs (heh...joutu) parin sekunnin veneenkäyttökurssin jälkee vesihiihtoveneen kippariksi ja isäntä tuli suksilla perässä. Ekalla yrityksellä lähtö ei onnistunnu, mut tokalla jo painettii takatukat hulmuten pitkin kuoppasta Kemijoen pintaa. Sitte ku rantautumista yritettii, hitonmoista kyytiä lähestyvä ranta sai Uunon helpottamaa kaasun liijan aikasi, ja suksiosasto joutu uimaa pitkän matkan rantaan....no hengissä selvittii molemmat rannalle vapisemaan.

Varsinaine Uunon ressitesti alko sitte viimosessa kyläpaikassa. Puhelin pärähti usijan kerran ja Kouvolaa kohen piti ruveta ratsastelemaa. Meripäiväjuoksu ja samana päivänä juostu Iittihölkkä mäni sivusuun, mut aattelin sitte lähtijä lauvantaina Hämeenlinnaan juoksemaan puolikkaan.

Perstaina sitte päivällä ku ratsastuksen rasituksista tolpilleni hetekasta virkosin, rupesin kattelemaa Hämeenlinnan Kaupunkimaratonin kisasivuja. Niitä plaratessa sattu sitte silmiini tuo jälki-ilmottautujan hintataulukko....voi perhana...perseellee lennähin ja ratsastuksesta vieläki väsyneitä silmijäni hieroin kaksin käsin ja kymmenin sormin, mutta taulukossa olevat lukemat ei pienemmiksi muuttunnu.

Täyven maratonin viimesten päivijen hinta 85€, puolikkaan 80€ ja kympin 70€. Vertailun vuoksi Espanjassa kallein puolikas on ollu parin kympin kantturoissa ja kympin hinnat alta 10€! Ruttokansantuotteessa meillä on parinkymmenen rosentin ero Suomen hyväksi.....eli "oikea" hinta puolikkaalle olisi 25€ ja kympille 12€. Sitte ku vielä otetaa huomijoon Perslantijan kisojen palkinto- ja tarjoilupuoli ollaa jo aikalailla ryöstöhinnottelun puolella.

Siihe tyssäsi Uunon tän viikonlopun kisainto ja rupesin nysväämään kisajärjestäjille roihukivenkatkusta palautetta.

Nytte tässä käi kyllä sillee, että Uuno ei oo läpässy ressitestijä ja testi ja ressi jatkuu alkuviikosta ja ottasuonen poksahustakkaa en ihmeenä kyllä pijä.

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Heinähölkkä 23.7.2016, Lohijärvi

 
Lohijärven kisan maalialuetta.

Viikonloppuna rällyytettii takalauvotus ja ottanahka punasena tänne Rovaniemen suunnille. Hellettä oli luvassa ja sammakkomiesten ennustukset piti paikkansa ja matkustus oli hikinen souvi. Ranuan koe-elänpuiston kohilla polliisitäti lykkäsi etuikkunasta sähkötupakin miun suuhu ja halus tehä puhallustestin ja mie puhalsin täyven palkeellisen keuhkoilmaa tupakkiin. Kelpasi näytepuhallus ja matkanteko jatku.

Lissää sitte hikoiluva oli luvassa Lohijärvellä lauvantaina ku oli mahollisuus osallistuu kilpajuoksuun. Matkahan oli reilu 16km, ilma +26, aurinkoinen ja 2m/s tuulta.

Olli oli miut jo ennakkoon ilmotellu kilpaan ja Teppo tuli hakemaa narisevanivelisen kaksikon Ollin kämpiltä puolenpäivän jälkeen. Siintä ajeltii nelostietä ja Aavasaksan risteyksen kohilta käännyttii oikijalle suo- ja mettämaiseman ympäröimälle tielle.

Rovaniemellä taivaalla oli vähän pilvijä, mutta kisapaikalla jo lähes täysin selkijä hellesää.

Pikkusen verryttelyn jälkee sitte jo lähettii juoksemaa alamäkkeen. Mikkelin täyvellinen simahtaminen vielä jo nykysin "vähän" hatarassa muistissa, Uunon lähtö oli hitaan ja erittäin hitaan välimaastossa ja hyvä oli tällee lähtee.

Muutaman juoksijan ohi kuitenki yrittelin, kun 600m:n jälkee vasurille käännyttii. Pikku pätkän jälkee kuitenki toinen ohittamistani mäni ohitte (no:58). Sitte mäntii vuorovejolla tuonne vajaaseen kymppiin ja eellä mänevän juoksijanki (no:55) selkä vähäsen läheni.

Sitte alko kuitenki Uunon tennarijen sisällä olevat kintut tuntumaa raskaammilta ja Viiskasiin alko tulemaa rakoo. Viiskasi ohitti viisvitosen ja viimosen vasurimutkan jälkeen seuraavassa alamäkipätkässää Uunoki sai Viisvitosen lähes kiinne, mutta ennen maalija olevassa ylämäkiosuuvessa alko hyytymää taas mänö ja sinne mäni Viiskasi, Viisvitone ja vielä joku nuorempiki juoksija, joka paineli kevijällä jalalla ohitte ennen pelastavaa kalkkiviivotusta.

Mitalikaksikko Teppo ja Olli. Teppo oli ykkönen ja Olli kolmonen. Vaajakosken mies oli kakkosena.

Lysti oli käyvä kisaamassa kummiski, vaikka Uunon tennarit ja kalsaritki on jo vähän ruosteessa ja huonossa terässä. Harvakseen on täällä "Keski-Suomessa" kisoja tullu nykysin kierrettyy, mutta muutama tuttuki vielä täälläki oli kisaamassa.

Uunon mittarit näytti keskivauhtii 4:51, matkaa: 16,0km ja aika 1:17:40....heh...sillä oltiin ehkä vähän alta kymmenen sijalla.

Kiitokset Tepolle ja Ollille mukavasta seurasta.

Tulokset Heinähölkkä 2016:

Miehet 16,1 km
1. Teppo Ronkainen   1.00.45
2. Tommi Leinonen    1.03.48
3. Olavi Peura       1.07.35
4. Seppo Koivisto    1.09.32
5. Jyrki Risto       1.12.45
6. Jarmo Juuso       1.16.47
7. Martti Hast       1.17.18
8. Tommi Nieminen    1.17.29
9. Jukka Villanen    1.17.39
10.Pasi Huhtalo      1.18.42
11.Reima Viiri      1.30.03
12. Kuisma Suopela   1.32.28
13. Jari Yrjänheikki 1.45.29

Naiset 16,1 km
1. Anni Hemminki     1.07.10
2. Elli Hallikainen  1.26.28




lauantai 16. heinäkuuta 2016

Uuno ja akrekaatti


Uunolla ei oo oikeen minkään pelin kanssa tuuri ollu myötänen, oli se sitte meno- pip- tai sähköntuottopeli eli akrekaatti.

Männäviikolla nysväsin tuon sähköntuottopelin kanssa oikeen tosissaan ja pärettä kärventy monta korillista. Oluttaki ois tärvääntynny, mut varasto oli kuivunnu, eikä siihe päreijen kärvennyksee hakija kerinny.

Siinähä käi sillee, että miulla oli tuonne päätuvalle muutaman listan tekemine. Tää on senverta perstautinen virma, että listojenki laittaminen alkaa puun kaatamisella ylleensä.

Nyt kuitenki jostaki kaivettii muutama sopiva rima, mutta osa oli raakalauvasta sahailtava ja höyläiltävä ja viimesilaus epäkeskopelillä hiomalla... Ja täällä ku ei töpselisähköö oo, ni isompi sähkö on tuotettava akrekaatilla.

Hiissattii painava peli tuoho "peliareenalle", ja rupesin sitä sitte käynnistelemää. Hikijä pukkasi pintaan ja tarkastin pentsiinitilanteen tankissa ja jatkoin riuhtomistani....ei syty...

Sitte kuitenki ennen tulppasouvija lisäsin litran uutta pentsiinijä...jo tarttasi ja Uuno oli ilonen. (Ihan liijan aikasin taaskin rupesin ilakoimaan!)

No alottelin karvasesta lauvasta listan tekova...välillä piti pentsiinin säästämiseksi pelaaminen lopettaa ja sammuttaa masiina...no sitte muutaman hetken jälkeen taas nykäsin tarttinaruva ja ROPS...vetokahva ja pätkä naruva jäi kätteen. Jos oisin tulevan tienny, oisin harkinnu vahvasti narun kietasuva omalle kurkkuletkulleni, mut onneks en tienny.

Pärettä siinä käryttelin ja ilta oli jo pitkällä, ja venhon moottorinki varanaru oli Kouvolassa, eikä sieltä sitä tän rojektin takija hakemaa kannattannu lähtee.

Kiroilin sisäänpäin issekseni, heitin hanskat tiskiin ja itteni hetekalle oottelemaan seuraavaa päivää ja meteoriitin kallooni kopsahtamista. Ei kuulunnu yön aikana meteoriittija, ja heräsin hetekalta normaaleihin vanhuuven vaivoihin.

Sitte senverta oli ottalohkot levähtänny, että jostaki aivosolun syövereijen takkaa kimmahti ahhaa-elämys, ja muistin, että venhossa on sopivaa nyörijä ja siinä on ylimäärästäki paljon...ei kun sieltä hakemaa, varoiksi otin parin metrin pätkän.

Sitte tuli taas lunta tupaan joka rakosesta...en saannu kiintoavaimillani vetonarupelin koppaa auki, vaikka lyhin kiintoavain oli vain viitisen senttii pitkä...piti purkaa ilman suodatin....no ei sekkää auttannu.

Sitte oli jo taas luovutettava ja herätettävä naapurista apuvoimia. Turhaa herätin...jos oisin heti männy varastoon, sieltä ois sopiva hylsy löytynny. Korpesi ja kovasti, mut löyty sopiva avain ja homma pääs jatkumaan...

Joo kopan sain auki ja merkkasin narun kiertosuunnan, mut perhana olin sen vetokahvan jo kerinny hävittää...perkele alko pääkoppaa kiristämää ja hermo renkkaamaa oikeen tosissaa ja pärekorit väheni ihan silmissä.

Vaikka kuinka etin, en sitä kahvaa löytänny ja pitkän ajan kuluttua luovutin ja rupesin sitä vetokahvaa vuolemaan puusta.

Kahvan ku sain valmiiksi, löysin heti sen oikijanki kahvan varastosta. Siinä vaiheessa oli jo viimene päre mänössä, ja tuikkasin sen kirroilun säestämällä sumeilematta tuleen.

Hetkoseksi istahin kannon nokkaan ja pullistelin ottalohkojani ja huokailin syvvään ja laskin yheksäänkymmeneen. Se autto vähäsen, ja rupesin kasailemaan sitä vetopelijä sillä uuvella narunpätkällä.

No siinä ei onneksi ennää muuta vastoinkäymistä etteen tullu ja silläki uhalla, että se naru satavarmasti katkee huomenna sanon, että nyt se TOIMII MAINIJOSTI!

Eilen kävi täällä saunomassa mukavaa työikästä väkijä, ja Uuno sai nyt lahjukseksi semmosen pelin, että mettä nyt raikaa muustaki ku Uunon ja moottorisahan pärinästä. Suuret kiitokset vissiitistä ja PELISTÄ.

Lenkkijä oon koittannu heitellä polvet turvoksissa päivittäin ja välillä illemmallaki.