perjantai 30. syyskuuta 2016

Harmillista

Miulla oli meininki, jos oisin muistannu, osallistuu huomenna järjestettävään kotikylän Alzheimerijuoksukisaan tuossa Luonnonpuiston krematoorion liepeillä.

Tänää aamulla tuli sitte viesti, että järjestävän organisaatijon ulkopuolisista syistä, tarvittavat luvat ei ollu kunnossa ja kisa on peruttu....voi rähmä.

Jos viesti ois tullu eilen, oisin vielä kerinny ilmottautuu Rojalesin kympille, joka sekin juostaan huomenna. No aina ei voi voittaa, eikä näköjään ees osallistuukaan...heh.

Viestissä sanottiin, että 8€:n osanottomaksu palautetaan....minnuu kyl vähä ihmetyttää se, että mihin se palautetaa, ja noijen rahojen lunastusoperaatijoista on senverta jo täälläki kokemusta, että nyt en taija tuota kaheksaa euroo lähtee takasin perimään. Satanen ku ei siihe perintään tuu riittämään, ja aikaakin siihen saattaa männä usijampi päivä tai viikko.

Harjottelu on ollu Uunolla aktiivista ja liikuntaa on tullu "riittävä määrä" kuuskolmoselle päivittäin. Ilmat on kohillaa, eikä "rättilöitä" tarvihe peseksijä ku rinkkapaita sortsit ja sukat. Yölläki lämpötila on majaillu rapijasti yli PLUS 20:n asteen ja illalla lyhythihasessa pärjäilee mainijosti.

Mie lähen tästä pijättelemää sajetta kirkkaaseen auringonpaisteesee tennariloijen kanssa.

No ennen lähtööni vielä huutelin mukavalle naapurin Rafaelille ja pyysin vähäse "aijuudaa" eli apuva. Pyysin Rafaa lukemaa tuon viestin, jossa ilmotettii kisan perumisesta. Rafa luki sen ja kisaa ei todellakkaa huomenna ole. Harmi, että Uunotulkkaus ja naapurin jelppi tuli samaan lopputulokseen....kisaa ei huomenna oo.

tiistai 27. syyskuuta 2016

Nokosille

 


Hyvin kierti Carrefourin Kankeen kiertokanki tänään. Aamun alottelin kahvilla ja reilun puolen tunnin voimailusetillä. Kyseine setti pitäs viijä läpi pari kertaa viikossa koko loppuvuuven ajan.

Puoliltapäivin hiissasin Karmeen alas ja lähin poleksimaa Pariisinmäkee ylös. Leonin ykssuuntasta väärään suuntaan ja siintä Carreteran varteen ja luonnonpuistoon.

Täällä ollessa on joutunnu perehtymään vähäsen tuohon viinirypäleijenki viljelyyn. Täällä ne viinirypälekasvit istutetaan juuret ylöspäin ja hyvin kasvaavat. Perslantijassa ei oo kukkaa älynny tuota kokkeilla ja viinin viljelemine siellä ei onnistu. Kannattasi jonkun kokeilla tuokin homma ni saatasi Perslantijan maatalouski samalla kannattavaksi ja kuntoon.


Lämmintä oli ja aurinkoo ja hikoilutti kovasti. Suolajärven toisessa päässä toppasin ja rupesin ryypiskelemään.

Siinä tuli Hollantilaispariskunta pyörillä samalle näkötornille ja pienen jutustelun jälkee mie jatkoin radanpohjalle, toisen suolajärven reunalle.

Keskustan ja aallonmurtajan kautta ajelin sitte vastoin lakeja ja asetuksia rannan jalkakäytäviä pitkin Locosille ja sitte käin mörskän hetekalle nokosille ja valmistautumaa päivän juoksusessijoon.

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

CARRERA POPULAR VILLA REDOVAN 5K Y 10 K. 25.09.2016

 



Ensimmäine osallistumine tän syksyn Espanjan kisoihin tuli sitte tehtyä tänään. Kovasti oli tiukka rutistus Perslantijassa ennen tänne tuloa. Yheltä yöllä piti lähtee ajelemaan Helsinkiin ja ihan loppuun asti koko yöksi riitti vielä setvimistä ja muuta toimintaa.

Mörskälle ko sitte täällä aamupäivällä päästii, unta piisas 16 tuntija kahessa pätkässä.

No siitä Perslantijasta on jo kyllä nyt toivuttu Uunojen kirjoihin takasin hyvin, ja täällä kaikki tuntuu olevan entisellään.

Olin ilmottautunnu tuonne Redovanin kympille, ja sinne lähin poleksimaan tuolla "Carrefourin Kankeella". Kankeehan on Carrefourista vajaalla yheksälläkympillä kolme vuotta sitten ostettu maastopyörä. Olli on sillä sotkennu varmaan jo usijamman tonnin, ja Uunonki "liikuttelumetrit" lissääntyy, jos terveyttä piisaa. Vaihelaatikkohan siihe on kaikkine lisärojuineen vaihettu, mutta niijenkään käyttö ei nytkään mittää lasten askarteluva liene? Runko siinä lienee raskasta "patarautaa" ja kaikki muukin säätely ja liikuttelu vaatii ponnisteluja, niin fyysisiä kuin henkisiäkin.

Sillä mie kuitenki varttija vaille kuus lähin "hiostamaan" kohen Redovanin kisapaikkaa. Reittihän kulki suolajärvien välistä Quesadan ohi Benijofariin. Siintä edelleen kohti Benejuzaria ja Gallosa de Seguran ohi Redovaniin.

Kuva on ennen Gallosa de Seguraa.

Säkkipimmeessä sytkyttelin yli puolet 33,3km:n matkasta, mutta ennen Segura-joen ylitystä alko jo vähän päivä sarastelemaa.

Hyvissä ajoin lähes ekana olin Uunolle entuuvestaan tutussa kisapaikassa. Hain heti Dorsaalin ja kisakassin, joka nyt sisälsi teknisen paijan, pari energiapatukkaa, CD:n ja popcornilevyn joka on kyllästetty tankkausaineilla.


Perslantijan Uuno ja Elchen Tomas. Toinen vasemmalla ja toinen oikeella.

"Kankeen" pistin parkkiin ja lukkoon näkösälle paikalle lähtöputken tuntumaan. Olin myös varautunnu erinäisin virittelyin siihen, että kisapaikalla ei oo Uunon kapsäkille sopivaa ja turvallista säilytyspaikkaa, mutta semmonen löyty myös kisa-aluveelta. Tomas Elchestä jelppasi sen löytämisessä ku paikkaa sekopäisenä etiskelin ja kyselin.

Tomas ja ystäväpariskunta.

Sitte jo rakettijen räiskeessä ja karmeessa savupilvessä lähettii taittamaa matkaa. Raskas oli jalka ja painava oli pää. Kymppi vejeltii kahtena lenkkinä. Miulle ois piisannu tuo ykskin, mutta tallustelin sitte toisenki ku kahesta olin maksannu. Hinta oli vaan 8€, mikä on ihan ok hinta kaikki huomijoijen. Maalissa oli sitte tarjolla vaikka mitä. Oli, vettä, urheilujuomaa, banaania, suolasta ja sokerista ym. , mut mie suunnistin olutteltalle yhelle porejuomalle. Siintä vierestä sai mukavasti Burgerin.Vaikka siinä oli kovasti porukkaa, Uuno sai omansa ripijästi. Sitä varmasti autto se, että mie olin ennen kisan alkuu otellu kielikylpyjä tarjoilukaksikon kanssa.

Porejuomaa oli nyt myös tarjolla kisan jälkee. Sillo se kyl maistuu erityisen makosalta.

Lämpötila oli +24, aurinkoinen ja tuulta 0m/s. Loppuaika 46:40, Sijotus 10. (M50, Vet. D). Tomas oli sijalla 4. kuin myös Tomaksen ystävä ja sen kaveri niin ikkään.

Mie siinä nautiskelin antimija pitkät tovit ja kattelin pyttyseremonijoita ja lähin sitte hakemaa kamat ja hinkkaamaan "Kankeen" selässä kohen Torreviejaa.


Matkan vanhetessa Uunon silmämunuaiset rupes kaipailemaan kämpille jättämiäni okulaareja, kannikat uutta kämpillä myös olevaa satulan Geelipäälistä ja olkapäät reputonta aikaa. Kämpillä nää kaikki sain kohilleen.

Tulokset löytyy TÄÄLTÄ.

lauantai 3. syyskuuta 2016

Lenkurakatto

Huvialuveen yhen rakennuksen katolla on tullu viihyttyä viime päivinä kiihtyvällä vauhilla. Vuotava "paffikatto" oli tullu elinkaarensa päätepisteeseen ja se piti päällystää läkkipeltikatteella.

Homma on ollu aika tuskasa ja tukala kaikkijen siihen osallistujien kannalta, ja tänää esitettii semmonenki varteenotettava vaihtoehto, että puretaa koko ylivoimasen työllistävä ja monimutkane kattorakennelma ja tunkataa vilmivanerilattija toisesta reunasta vähä vinoo, ni ei haittaa yhtää, vaikka katto vuotaski. Vesi valuu vinoo lattijaa myöten ulos kämpästä, eikä haittaa mittää...harmi juttu, ku ajatus ei mahotonta naurunremakkaa suurempaa kannatusta saannu allensa, ja jatkettii ropelikaton oikomista.

Kyllä joutu monessa kohtaa oikomaan muutenki, mutta hyvälle mallille saatii lenkurakatto kummiski.

Vieraita varte on kuitenki hommattava erikoisvalmisteiset niskatuet, jotta pää ei vaakatasosta käänny ylös yhtään eikä pääse katon alaosaston tekelettä katsastamaan.

Nytte mie oon ihan ylivoimasen väsähtänny ja tajuttomuustila valtaa kaalin heti ku valot sammutan...ei ku hetekalle.