III Carrera solidaria Corre Por Caritas. 31.01.2016.

Myöhän käytii tännää Sangonera La Seca'ssa kilpaa yrittelemässä. Nytte on kuitenki silmät jo senverta lurpallaan, että tekstityskonetta en ennää jaksa aukasemmaa ruveta tänäehtoona. Päivä, ja koko viikko oli kuitenki ihan parasta A-ryhmää, ja sen rapakossa uimisenki alkuviikosta oon jo lähes unohtannu. On tässä alkavassa Altshaimerissa hyvijäki puolija.

Nytte nyrjähytän itteni vaakatasoon hetekalle ja luulen, että unta ei kauvaa tarvi kytistellä.

Jatkan tätä tynkäjuttuani huomenna, jos herään....

Heräsin....jo ennen neljää, ja pomppasin keittimen testaukseen kun ei tuo väkisinmakuuttaminen kiinnostannu.

Nii tuo eilinen juoksuhan oli järjestetty Caritas'in tukemiseksi. Caritas on hyväntekeväisyysjärjestö, joka kerää rahallista- ja muunkinlaista tukea Ortodoksikirkolle.

Tällä aurinkoisella ryhmällä oltiin liikkeellä. Aamu oli viilee, mutta taas kerran päästiin nautiskelemaan päivällä yli 20 lupsakasta varjolämpötilasta.

Caffin vahvistuksena ekaa kertaa juokseva Teemu hoiti homman mallikkaasti. Teemu juoksi vitosen kisan. Toivottavasti liikuntahomma saapi Teemulla jatketta tulevaisuuvessakin.

Alussa juostiin lasten lyhkäsempiä matkoja ja sitte tarttasi vitonen ja kymppi. Mikko, Ola ja Uuno osallistu kympin kisaan. Marja hoiteli nyt vilmaushommaa.

Pikkusen myöhässä sitte pääs 5km ja 10km tarttaamaan. Lämpötila ehkä 17- 20, lähes tuuleton auringonpaiste. Vitosella lenkki kierrettiin kahteen kertaan ja kympillä neljään kertaan. Näin kympille mahtu Olan laskuopin mukkaan 64 kpl ysikymppistä mutkaa ja melkonen määrä ylä- ja alamäkipätkijä.

Hyvään juoksukuntoon kuntoutunnu Mikko lähti hyvällä kyyvillä ja en Mikkoo nähnny koko aikana. Mikko oli joutunnu jättämään kisan kesken vitosen kohilla. Ola ei täyvellä puristuksella ollu nyt liikkeellä, mut Uuno kuitenki yritti, ja vitosen kohilla vähän tyrittikin.

Vauhti oli ekalla kierroksella 4:25 kieppeillä ja Uunon kulku oli ihan mukavanolosta, mutta karmeen näköstä sivusta katella niinko aina.

Harvinainen kuva...Uunolla on molemmat jalat ilmassa. Olisko joku vähän retusoinnu kuvaa?

Toisella kierroksella painelin jo kierroksen puolvälin tasamaapätkällä Olan ohitte. No sitte vitosen maaliviivan jälkeen ison vaatekaapin kokonen polliisimies levitti jättirunkonsa ja moukarikätensä miun etteen ja kielsi jatkamasta juoksuu. Oli siinä jo muukin ihmismassa tukkinnu juoksuuran samasta syystä. Mie toppasin siihe ja äimistelin että tähänkö nyt jo lysti loppu, mutta suutani en auki saannu, että oisin kysynny mittää. No Olaki siihe sumppuun kohta sumppaantu. No sitte tuli Marja puhumaa järkee päihin ja sai kääkät jatkamaan matkantekoo pitkän "teetauvon" jälkeen.

Sitte kovasti masensi koko tuo tössiminen. Ola mäni alamäjessä ohitte, mut vielä kuitenki pysyin jotenki Olan kyyvissä mukana. Ylämäjethän on pumppuvajeen takija Olalle myrkkyvä, ja niissä sain kiinne sen minkä tasasilla ja alamäissä jäin.

Maaliinhan tultii alamäkeen ja kolmannen kierroksen jälkeen ja Uuno yritteli siinä Olan ohitte.

Viimesellä kiekalla sitte Ola veteli jo ylämäjetki semmosella vauhilla, että Uuno ei ennää perässä pysynny.

Pari kilsaa ennen maalii Ola ohitti kakkoseksi tulleen naisjuoksijan, mutta naine ei reitillä pysynny, vaan kilsa ennen maalii, tyttönen "oikasi". Maalissa tyttö oli paljon ennen Olaa ja Uuno vastaavasti paljon jälkeen Olan.

Kisan jälkeen ei oo loppuaikoja näkynny missään. Väliaikoja näkyy, mut lopulliset ajat uupuu niinku Uunoki teki. Ite oon ihan tyytyväine juoksuuni. Oma kalkylaattori sai ajaksi 47:56 ja matkaksi 10,87km. Jos viralliset ajat ilmaantuu sivustolle, aika tulee olemaan paljon huonompi tuon vitosen kohilla pijetyn "teetilaisuuven" takia.

Mukava siellä oli kuitenki kilipaa hilppasta ittijä paremmassa seurassa ja ilmassa.

Tulokset EHKÄ lötyy TÄÄLTÄ.

Beduiinijen skandaalit

Toissapäivän pyörälenkillä alko kuulumaa villarin tekniikasta kummallista napsetta. Mie enste luulin, että Uunon perälauvotusko se taas napsaa, mutta kyl se ääni lähti villarista. Tarkempi analyysi paikallisti napseen lähteeksi oikijan puolen petaalin eli polkimen.

Siks mie aamulla kympin jälkee lähin villarilla "napsuttelemaa" kohti Bikemanijan mainijota pyöräpuotija, jossa Uunonki kahen huippuvillarin valikoiman mitä ihmeellisempiin vikoihin on aina löytynny sopivanhintane korjausratkasu. Tänääkään Bikemanija ei pettymystä tuottannu.

Vaikka siellä oli mäneillään varaston inventointi ja ois ollu muutaki tähellistä tekemistä virman päätirehtööri otti Uunon ja Uunon pyörän heti käsittelyyn. Hommaa kyl saatto avittaa se, että karahutin napsuvehkeelläni liikkeen pariovista suoraan sissään maksutiskille saakka.

Mie olin taas avainsanaston opetellu ja sönkkäsin ongelmani epsanjalla ja hyvin hoitu tällä kertaa. Tirehtööri kysy, että onko seguro (varma), että vika on petaalissa. Mie sanoin, että on se ja petaalit vaihettii uusiin halpoihin, mutta hyvälaatusiin jo omanki käyttökokemuksen mukkaan.

Toinenki pikku vaihteensäätöjuttu hoijettii ripijästi, mutta paria muuta ei hoijettu, ku miulla oli jo suunniteltu villarille muuta käyttöö loppupäivälle.

Jarrupalat on vekottimessa niin iänekkäät, että puol Torree kyllä kuulee ku Uuno takajarruttelee ja vartti Torree ku etujarruttelen....parasta on vaan rasvata ite jarrut, ni eiköhän tuo ylimääräne ääntely lopu?

Toine juttu, mikä jäi tekemättä, on takalaakerin kirraus. Sen mie kyllä saan hoijettuu iteki, kun sopivat avvaimet käsiini saan.

Sitte maksoin 7€:n laskun ja lähin ilosesti vihellellen sataman ja keskustan kautta La Matan ja Guardamarin suuntaan kauravellilautasen voimalla.

Sen voimin pääsin hyvin Guardamariin, jossa kiersin rantaan ja rantakuppiloita väistellen jatkoin kalamajojen takkaa palmupuistoon ja siitä edelleen majakalle. Kovasti oli lauvantaipäivän viettäjiä ja muita kuleksijoita liikkeellä.

Mie ryttyyttelin huvijahtisataman lävitte ja Segurajoen vartta kaupungin toiselle laijalle. Keskustassa oli kova rytinä päällä ja jotkuu kinkerit männeillään, mutta en jäänny virsiä sinne veisaamaan.

Alko kyllä jo sitte vähäse raukomaan ja hirsiä oisin saattannu hyvinki jäähä sopivaan paikkaan vetelemään. No kuitenki jatkoin poleksimista, vaikka persuksetki alko vähän hangottelemaan vastaan polkemisen jatkamista.

Sitte jo alko Uunon suuta kuivamaan ja iso Beduiiniporukka Afrikasta alko nakkelemaan skandaaleita Uunon suuhun. Mie muistin, että kaupungin laijalla on Carrefourin pukkune kauppa, jossa oon jo aikasemminki käynny töpeksimässä. No kaupalle ku pääsin, sehän oli ilosesti kiinni, vaikka kyltissä mainostetaa, että se on sapattina ja juhlapäivinäki auki.

Appelsiinitarhan kohilla jo alko Beduiinijen heittokäsi olla niin tarkalla sihillä, että Uunon suu oli ihan kuiva ja niijen syylinkejä täynnä.

Viimone oljenkorsi oli ison hotellin kohilla oleva pikkune ainakiinnioleva puoti. No nyt se oli kuitenki auki ja syöksyin kaikkine sandaaleineni kylmäkaapin ovenripaan kiinne ja otin sieltä kylmän Mikkeliläisen.

Tiskille ku sen hiissasin ja kysyin tölkin hintaa, muori tokasi pokkana eurokakskytä, minkä hinnan se ilmiselvästi nykäsi hihastansa. Uunon silmät muljahti nurinniskoin ja vaivoin suustani kiskoin sanat: "Pikkuse" on kallista oluven hinnaksi!

Sitte se kysy, että onko euro parempi hinta. No mie sanoin, että on, vaikka kallis on vieläki, mutta olosuhteet huomijoijen hinta oli sopiva, vaikka vieläki kolminkertanen, mutta jollaki konstilla Beduiinisakista ja niijen skandaaleista piti nyt eroon päästä. Mie tein kaupat ja kylmästä tölkistä pijin hyvvää huolta ja hoivasin sen rantaan, jossa sen kurnuttelin kitusiini ja kattelin Välimeren laineijen liplatusta ja lämmittelin luitani hetkosen kirkkaassa auringonpaisteessa.

Sitte jatkoin matkaani yläkuolokohtaan ja Pinomarin ja La Matan kautta Pariisille ja edelleen mörskälle testailemaan kahvinkeitintä. Matkaa kerty esijuoksijaani 43km ja rapijat hyvin hitaalla ja väsyneellä vauhilla.

Kahvinkeittimen hakkerointija

Kuva on toissapäivän pyörälenkiltä Los Montesinon läheltä.

Mie tuossa aikasin aamulla herräilin hyvin nukutun yön jälkee ja luveksin uutisista semmosta, että hakkerit jo käyvät kahvinkeittimienki kimppuun.

Voi perhana, mikkään ei ennää oo pyhhää. Uutisen luvettuani, pomppasin oitis pystyyn ja räpläämään keitintä ja testaamaan, että toimiiko meijän keitin ennää. Hyvin meijän keitin vielä pelitti, ja Ola oli sitä yöllä jo pariinki otteeseen joutunnu testailemaan.

Jälkimmäisen testin kyllä kuulin, mutta en ite siihe jaksannu viel osallistuu. Sitte Ola lopetti omat testit, ja mäni hetkeksi hetekoimaan. Mie jatkoin testejä.

Suorittelin sitte muutaki kiinteistön huoltoo, eli rasvasin vessan oven saranat kiinanmiehen airosolirasvalla, jossa ei juuri muuta oo ku ponneainetta. No silläki sai oven kuitenki ainaki hetkoseksi hiljaseksi.

Uunonki veti vähäks aikaa hiljaseksi eilinen 18km:n lenkki. Hyvin siitä on kuitenki toipunnu uutta suunnittelemaan. No tän päivän lenkin tai lenkit viskelen satulan päällä jos suunnitelma viijään käytännön toteutukseen saakka.

Huomenna olis kympin kilpajuoksuun osallistuminen. Se sotketaa lävitte näijen rehkimisten lomassa ilman ylimääräsijä höyhentelyitä.

Tän päivän hommana on yrittää selvittää tuo meijän kahvinkeittimen salasana, ja vaihtaa se heti pitempään ja monimutkasempaan muotoon, jotta nuijen hakkereijen hyökkäykset saatasiin talttumaan.

Mörskällä iloset aamutoimet jatkuu....

Kyykähtääkö vai eikö?

Parina viime päivänä on ollu havaittavissa mörskällä positiivisen suunnan liikehintää ja yritystä. Tosin Uunon eilisen "päivälenkin" ajotus ei ihan nappiin männy, ja se toi tuohon vireeseen pikku lommon kuin myös Uunon henkiseen olemukseen.

Vettähän ei oo sadellu ku yhtenä päivänä joulukuun 12 päivän jälkeen, jollon tuo Ola tänne Iberijan mantereelle rantautu. Mie rantauvuin tälle talven kevätpuolen sessijolle tammikuun yheksäs päivä.

Eilen Ola heitti aamulenkin ajoissa ja kuivin jaloin. Uuno kieppu sillon vielä kyökin, veskin ja hetekan väliä, ja tennarit ja kintut hylki kovasti toisijaan.

Sitte jossaki kympin jälkeen mieki sain raihnarungon hilattua jollaki kepulikonstilla pyörän selkään ja tarkotus oli kierrellä suolajärviä "myötäkarvaan". Toppasin kuitenki vitosen jälkeen "Erkan baarilla" päivän toisilla kahvikupposilla. Mörskällä "kupponen"on kyllä iso "Tankke".

Dialprixistä käin hakemassa juomatölkin ja sitte jo rupes satamaan vettä. Mie olin nyt poikkeuksellisen keykäsillä varustuksilla liikenteessä ja koukkasin La Valetan viimesten korttelijen jälkeen rantaan, tarkotuksena kääntyy takasin mörskälle niin sanotusti "vellit housuissa".

No vettä kuitenki alko ropisemaa Uunon "paperinahkaan" senverta rapijasti, että toppasin yhen rannan kaislasta tehyn aurinkosuojan alle. Toisen suojan alle hiippaili rannalta engelsmannipariskunta.

Siinä kovasti toisillemme huuveltiin ja pijätettii kaatosajetta. Sitte jo alko heinäkattoki kastumaa läpi ja vuotamaa ja tiputtelemaa ilkijästi Uunon paperinahkoille.

Engelsmanni huuteli miulle että "It's impruuving". No miulle kyllä jäi epäselväksi kumpi siellä sen mielestä "parani" saje vai poutako, mutta pariskunta lähti kevyttä kenttähölkkää likkeellä olevan mörskänsä suuntaan. Uunon alaleukaaki alko jo vapisuttamaan senverta, että oli tehtävä jonkunmoinen ratkasu kahen vaihtoehon välillä.

Kyykähtääkö tähän märkijen kaislojen alle ja villarin viereen, vai lähteekö kaatosateeseen yrittämään kämpille ajoa halki viemäreiksi muuttuneijen kujien. Valintaa helpotti kintuissa olevat jo likomärät Adidaksen Boostit, joijen huokonen rakenne vetää itteensä kaiken lähellä olevan kosteuven ainaki viijen lähimetrin matkalta.

Mie valittin tuon jälkimmäisen ja lähin polkemaan lähes täyttä vauhtija mörskän suuntaan. Ei tarvinnu lammikoita enää väistellä, vaan vetelin niskat kyömyssä ja likomärkänä suoralla suuntauksella halki lammikoijen kurakaarettomalla maasturillani kohti mörskää.

Pariin otteeseen autojen renkaista lentävä kuravesisuihku täydensi tunnelmaa, ja normioloissa ois ollu aikaa "kansainvälisten" käsimerkkijenki näyttöön. Nyt ei sitä aikaa ollu, vaan mörskälle piti yrittää keritä ennenku kuolonkankeus iskee likomärkään runkorakennelmaani.

Kaikkista paska juttu oli se, että saje lakkasi reilun kilsan päässä mörskästä tuossa "Hullun rannan" jälkeen. Jos oisin vartin vielä kyyristelly "kaislahautapaikassani" oisin säilynny kuivempana. Kastunnu oisin joka tapauksessa. Siintä ois huolen pitänny kurakaareton maasturini.

No iltapäivällä sitte taivas selkeni ja Uunon niskaki kyömystä vähän oikeni ja aurinko alko paistelemaan ja sain vejettyy toisen lenkin sortsit jaloissa. Tennarit ja jalatkaan ei ennää toisijaan hylkinny ja suostuvat keskenään olosuhteet huomijoijen hyvään yhteistyöhön.

Nilkutuskokemus

Viimeyö vietettii koko mörskässä poikkeuksellisen syvillä unilla. Sumppeja ei tarvinnu pihistellä kertaakaan yön aikana. Aamulla nautiskeltiin ekat kupposet virkeinä.

Siintä oli seurauksena se, että molemmat ulostautu lenkille paljon ennen tulipallon nousuu.

Mie vetelin ylle vaan juoksusortsit. Mittari näytti +15 lukemia ja hyvin tarkeni lyhkäsissä ja ei kyllä Uunon hataraan muistiin ihan lähietäisyyveltä tuu yhtä mukavaa nilkutuskokemusta mitä tänaamunen oli.

Hyvin pelitti myös Uunon uunituore punanen pusakka, jonka Ola Uunolle lahjotti. Roskikselta oli sen löytänny ja pessy ja rässänny ennen Uunon mörskälle ilmaantumista.

Kyllähän Uunon kättee tarttu yks uunituore, pikkuviallinen matkalaukkukin jokunen päivä sitten ku kaupalta kämpille könyttiin. Myöhän se varttitunnin rassauksella saatettiin kuitenki käyttökuntoseksi. Oli siellä laukun sisällä muutakin kamaa, jonka nautiskelu ois pitänny tehä ennen viime viikonlopun Pyhän Olavin (Santa Ola) juoksukisaa. Tuon löytöpuseron luovutuksen takia kisan nimi pitäs pysyvästi muuttaa Santa Olan kisaksi.

Tuohon roskishommaan pitäs satsata vähä enempi muutenki, ja yrittää tasotella kulttuurisokkija, joka aina vaivaa Perslantijasta tulijoita.

Löytölaukku...toisesta Uunon "löytölapsesta" eli siitä puserosta en tähän kuvvaa saannu ku se on notkumassa tuolla terassin kuivatusnyörillä.

27a Mitja Marato Internacional Vila de Santa Pola. 24.01.2016

Kuva otettu juoksun jälkeen "kohtauspaikalla" suihkulähteellä. Kuva: Jorma.

Eilen oli sitte tuo Santa Polan puolikas. Olin ennakkoon ajetellu ottavani homman vähän löysemmin, mutta aamulla tekemäni parin kilsan kävely/VL - hölkkäilyn tuntemukset oli suotuisat ja kisatennarit vaihoin vähän keykäsempiin ja paijanki hihattomaan malliin.

Sitte jo lähettii hyvissä ajoin Jorman ja Hannen kyyvillä kohti Santa Pollaa. Autoja ei nytkään saatu oikeen liki lähtöaluvetta ku kansaa ja miliisijoukkuveita oli kaikki tiet täysi. Ei auttannu anelut ja autot oli jätettävä kilsan päähän. Sitte sovittii viimeset sotasuunnitelmat auton avaimien suhteen. Toissavuotinen kokemus kisan jälkeisen kylmäkuoleman niukka välttäminen ja kuolonkankeena vesisatteessa hölkkäily oli vielä hyvässä muistissa huonompimuistisillakin.

Keli oli ihan ok +15 ja lähes tuuleton auringonpaiste. Verryttelyn sain tehtyy normaalisti ja omaan lähtökarsinaan mänin ajoissa ja varasin oman paikkani ihan "narulta". Karsinoitahan oli kaikkijaan neljä: Kuuma ryhmä (25juoksijaa), oranssi (650juoksijaa), sininen (1400juoksijaa) ja viimesessä kaikki loput. Alkupään karsinoihin änkesi ennen lähtöö kyllä sakijasti ylimäärästä porukkaa.

Hirveesti oli pelejä ja desejä ilmassa ennen lähtöö ja kuuluttaja yritti kurkku suorana saaha jo muutenki ylläällä olevaa lähtötunnelmaa vieläki ylemmäs.

Sitte vejettii karsinoijen narut välistä pois ja koko 8000 juoksijan ryhmä rynnisti yhtenäiseksi ryhmäksi. Lähtölaukauksen erottaminen muista laukauksista on aina toivotonta ja iteki tössin ajanoton alotuksen. Omasta mielestäni painoin alotuksen ryhmän toisesta liikahuksesta eli n.15 s liian aikasin, verrattuna kuulemiini laukauksiin, mutta tulosten valossa olin ollu saman verran myöhässä?

Sitte lähettii matkaan hitaasti mutta varmasti. Eka kilsa oli n.50s hitaampi ku miun oma tavotevauhti 4:35. Onneksi en sitä kiinni yrittänny kuroa, vaan yritin juosta tasasesti. Kasin kohilla tosin mäni vähän laukalle ku oltiin maalin ja suurimman kannustuksen kohilla.

16 kilsan kohalla alko sitte vähäsen hiipumaan ja sitte ku käännyttii rantabaanalle ja kirkkaaseen auringonpaahteeseen loppu mäni aikalailla väsyneen kääkän hoiperteluksi ja viimonen kilsa oli hitain 4:57 ja keskivauhti tipahti arvoon 4:38.

Kilsoja kerty 21,389 keskivauhti 4:38 ja virallinen aika 1:39:17. Sijotus oli 18 kuuskymppisten ukkojen sarjassa, jossa maaliin saakka pääsi 113 käppänää.

Taso oli kova kautta linjan johtuen siitä, että kisa oli samalla Espanjan mestaruuskilpailu. Kämppis-Olan lokisivuilta löytyy kisan tasova koskeva tarkempi analyysi.

Yhen huonosti nukutun yön ja väliaikojen tarkastelun jälkeen oon kuitenki tyytyväine juoksuuni ja aika on kunnon mukanen. Henkisijä enkä vyysisijäkään vaurijoita nyt kehtaa käyvä tässä luettelemaan.


Caffin mitalisaldo ei tällä kertaa lissääntynny. Hyvin juossut Olli oli likkeellä ollen neljäs alta 1.30 ajalla ja Hanne myös neljäs sarjassaan. Marjan jalka ei kestänny juoksuu ja hyvä, että ei väkisin juossu vaan jätti 6km:n kohilla kisan. Tarja ja Heli tuli lähellä Uunoo maaliin. Jyrki joutu lähellä olleen leikkuulavettioperaatijon jälkeen ottamaan kisan löysemmin. Mikko juoksi ihan ok suorituksella kisan.

Takatullessa käytii La Marinassa kahvittelemassa jo tutuksi tulleessa kuppilassa, niinku eilenki.

Illalla väsähtänny ja vähävoimane "voimakaksikko" skippasi yhteimuonitustillaisuuven. Pitkin hampain ja hampaat irvessä kuitenki vääntäyvyttii illalla kävelylenkille kylälle....sieltä sitte iltakahvin jälkeen ajoissa hetekalle viettämään kisanjälkeistä "liskojen" yötä.

Mahtavan mukava oli kuitenki mukana saaha taas olla kaikesta väsymisestä huolimatta!

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.

Torsaalit

Meijän huominen Santa Polan juoksuryhmä. Kuvan otti valmentaja: Jorma

Viime yö mäni meijän mörskäläisiltä ihan putkeen. Miulle tuli unta kolmen tunnin verran kahessa pätkässä ja Olalle ei sitäkään.

Mie pomppasin valvomaan parin tunnin unijakson jälkeen ja tunnin päästä myös Ola. Sitte valvottiin usijampi tunti ja kahviteltii välillä.

Mie mänin hetekalle välillä valvomaan ja sitte ku ylös singahin Ola oli pupillit punasina rappusilla vetelemässä tossuja koiville ja siintä häippäsi yönselkään lenkille.

Mie häippäsin veskin jälkee takasi hetekalle. Tunniksi nukahin ja heräsin hirvijään painajaiseen. Asustelin huopakattosessa omakotitalossa ja katto vuoti kaatosateella ku seula....seinijen villat oli ihan märkijä ja siihen heräsin ku nyrkkijä työnsin täysin lahoneen suomuvuorilauvotuksen läpitte. Tuskasa oli herätys, mutta sitte laholatvaan pätkittäin palautu todellisuus ja rauhotuin ku vuotavaa kattoo ei näkynny ja ympärillä oli kivikovat petoniseinät ku valot roplasin päälle makuukammariini.

Sitte aamupäivällä lähettii Santa Polasta hakemaa torsaalit. Markkinat oli normaalit ja tuotetiskiteltta koluttii läpi muutamaan kertaan. Adidakset jäi ostamatta ku ei löytynny sopivia kokoja. Täytyy pärjätä vanhoilla "munkeilla".

Tullessa meijän autokunta oikasi La Marinan kautta ja pysähyttii kahvin verran marisemassa kylällä. Siintä sitte Torreviejaan ja usean tunnin vejätyksen jälkeen läskit pannulle ja makaryynit kattilaan ja muonan syöntiin.

Huominen minnuu vähän hirvittää. Mitenköhän perin sieltä jaksaa maaliin asti jarrutella?

Eikä ennää keulittu

Unettomuus pääs taas päälle painamaa. Kello varttii vaille kaks ja vajaat kaks tuntii oon nukkunnu, ja kello puol kahen teet juotu ja pisullaki kerkesin jo pistäytyä.

Aamupäivällä reilu 10km:n lenkki josta neljä km juoksemalla.

Lenkin loppuosaan sisällytin "pakollisen" tyrimistuokijon. Olin jo noissa kotikortteleissa omissa ajatuksissani kävelemässä, mutta käännähin yhtä korttelija liijan aikasin kotikujalle. Avaimet oli jo käsissä ja käjet ojossa jo sihtailin niitä väärän korttelin lukkoo kohti. No huomasin sitte erheeni ja sen että eihän tää pertsuikki oo se talo missä mie mörskääni ja joskus pieruuni pijättelen...useimmiten en pijättele.

Siintä kokosin itteni ja kirroilin itekseni sekopäisyyttäni, ja valuin pikkuhiljaa oikijalle portille. Kämppis on kuumemma jo kerinny testata senkin, että meijän avaimet käy koko korttelin ulkoportteihin...heh.

Iltapäivällä päätettii lähtee yhessä keskustan kujille kettinkijä kierittämään, ku oli niin makosa keli, ja isompiin pinnistelyihin ei nyt kannata ruveta ku Puolikas ois ylihuomenna juostavana Santa Polassa. Keskustan kujia pitkin sihtailtii ekaks aallonmurtajan kisuliinit katsastamassa. Sitte pujahettii satamaa kattelemaa "persaukinaisten" paatteja. Siinä tuumailtii naamataulut vähän vissiin vihreinä sitä, että onneks meijän tinarit ei yhteensäkään riitä ees noijen "jollijen" airojenkaan ostoon ja miten hankalaa paatin pitäminen muutenki olis. Pitäs maksella alvariinsa satamijen kassanhoitohenkilölle parkkimaksuja ja jynssätä jollan kylkijä päntijönään. Ja kaiken maaliman rahattomat pyöräilijät on niskat notkolla kurkkimassa jollan reelingin ylitte, heti ku selkänsä vaan vähänki kääntää.

Sataman sisällä ku vasenta laitaa ketjuja kiristeltii ni meijät meinas musta Pemari litistää letuksi. Siinä vähän kiristeltii sitte hampahija ja se oli meille merkki, että nyt "voimakaksikon" kannattaa vaihtaa maisemija ku vielä ajokuntosija ollaa molemmat.

Sitte taas keskustaan ajelemaan ykssuuntasija kahteen suuntaan ja välillä vastakarvaanki ku muuten ois joutunnu kartalta katteisiin.

Siintä sotkettii sitte Alzhaimerin ohitte Torreviejan suolajärven laitamien kortteleihin. Siellä oli ja aistittavissa samanlaine "tineroijen haju" niinku satamassakin. Kaikki mörskijen julkisivut oli korkeesti aijotettu ja hyvässä maalissa ja tasasessa sementissä. Nuo järvenreunatontit ei taija ja ihan ilmasija olla?

Sitte polkastii Carrefourin Litlin kohille ja mie käin hakemassa patonkin pätkän ja kämppis jäi pyörä- ja satulavahiksi.

Siintä jo sihtailtii Valensijanan ylitte Pariisija ja mörskää kohen. Valencianalla koitettii vähän "keulitella" pyörillä, mut nokka siinä hommassa meinasi luttaantuva. Loppumatkan kääkät ajeli hiljasta eläkeläisvauhtija mörskälle, eikä ennää keulittu.

Pyöräilyvä Perslantijan "helteessä"

Näkyy tuo pyöräily onnistuvan kesävetimissä Perslantijassakin, jos on asenne kohillaan ja tarpeeks vauhtija.

Kuivahkoa ja räkästä

Kuva on toissapäiväseltä pyörälenkiltä.

Kello on jo yks tiistaiaamuna. Uni ei tuu simmuun millään. Suurin syy unettomuuteeni on nyt se, että räkä ei taho pysyy nahkan sisällä, vaan tunkee ulos molemmista sierainaukoista. Vähän lenssahtava on olo lievästi ilmastuna. Tänään, eli siis nyt jo eilen kävin yrittelemässä pitempää juoksulenkkiä.

Aamupäivällä oli ulosvääntäytyminen normaalin väkinäistä ja vasta yhentoista maissa sain itteni ulkoilmaan. Liian paljon tuli kamppeita päälle ja meinasin muutaman satasen jälkeen kääntyy mörskälle takas, mut Ola ois siinä tappauksessa naurannu miut suoho, ja sitä ilova en sille nyt suonnu.

Vetelin täysvarustuksessa Masan mäkijä ylös ja La Matan suuntaan. Lankkupätkän jälkeen nykäsin Molina- puistoon ja pikkuliikenneympyrän kautta Luonnonpuiston portille. Siinä oli asuntoauto ja hollantilaispariskunta myös tankkailemassa. Mie hölötin siinä tovin uunoja ja kurlasin kituksiini vettä ja jatkoin hikistä nylkytystäni luonnonpuistoon. Ola tuli loppupäässä jo minuu vastaan shortsit ja pelkkä T-paita ja takatukka hulmuten.

Minnuu hikoilutti ja beduiinin skandaaleita oli suuvärkki täynnä, eikä yhtään vettä mukana. Luonnonpuiston päässä suorittelin 10minuutin normivenyttelysatsini ja alotin tulemaa takasipäin. Taas kun pääsin puiston portin vesipisteelle kurlasin kylmää vettä pitkät huikat.

Sitte jo alko kääkkää kävelyttämään ja jalotuttamaan. Välillä yritin juosta, mutta vähän päästä mäni jo taas kävelyksi. Mörskälle mieki sieltä viimein sain itteni raahattuva, ja kahvit laitettii tulille. Nokka rupes sitte vuotamaa ja vuoto on vaan lissääntynny tunti tunnilta. Tää yö näyttää jo pelatulta peliltä. No hätää ei oo, jos öitä vielä satuu jälellä Uunolla olemaan. Mie jatkeskelen iteksee turisemista ja lähen aamukahvin keittoon. Ei tässä nyt parempaakaan tekemistä taija olla tarjolla ku tuo voltin heittokaan ei enää luonnistu.

Taso on säilytettävä

 

Koville otti tuo kahen lenkin päivä. Hetekalle heittäyvyttii jo kaheksan maissa illalla ku silmät alko lurpsahtelemaa siihen malliin, että hereillä pysymine ois tuottannu liijan suurija ponnisteluita.

Kämppis oli heränny jo puolen yön maissa ensimmäiseen herätysaaltoon. Mie heräsin vasta toiseen aaltoon puol kolmelta. Keittelin saijuveet ja lijottelin pussit ja yöpalaksi söin yhen muhvinssin. Sitte reilun tunnin kattelin kattoo ja kaapin ovessa olevaa Sofin nauravaa naamataulua.

Sitte uuvestaa viltti korville ja täyvelliseen ja syvään nirvanaan, jota kesti puoleen yheksään asti.

Aamulla kahvin jälkeen varustelin pyörävarustuksen reppuun ja sotkemaa tuolla Rempulalla Guardamariin. Palmupuiston jälkee käännähin rakosellaan olevasta huvivenesataman portista sissään ja jatkoin Rio Seguran vartta 332:n suuntaan.

Sitte näky Rojalesin kyltti ja käännyin CV-91 pitkin sinne suuntaan. Sytkyttelin hiljaa ja hartaasti kylän lävitte ja jatkoin Benijofariin. Siinä mäni joku ripijämpikinttunen polkija ohitte hiilet ja kuijut pölisten kovalla tempolla. Mie seisahuin Benijofarin ylämäjen päällä ja temmoin vähän vettä kitusiini ja jatkoin hitaalla vauhilla Quesadan ohitte Torreviejan suuntaan.

Montesinosin liikenneympyrästä koukkasin oikijalle ja ajelin radanpohjaa Alzheimerille ja Rantapaanoja pitkin TorreTayn kohille ja edelleen mörskälle. 

Metrejä oli kertynny esijuoksijaan 44800, johon lisäsin varovaisesti 1000 kappaletta, ku Guardamarissa ajelin pikku pätkän kellottelematta....Uuno kun olen. Taso on säilytettävä, eikä yhtään reissuu ilman pakollista tössimistä....tälläkään kertaa.

Kahen lenkin päivä

 



Kovasti on ainaki saatu kohellusta aikaseksi, jos ei muuta. Puhetta on ollu jo monen päivän ajan mörskällä "kahen juoksulenkin päivästä", mutta ei tunnu olevan mitenkään helppo homma enää kääkkäosaston tehtäväksi.

 

Kaikenmoista kyykkimistä ja ikkunasta kyyläilyy ja lämpömittarin syynäystä on tehty vuorovejolla, mutta toiselle juoksulenkille ei olla "jouvettu", oli ilma miten hyvä tahansa. Muunlaista liikuntaa on kylläkin tehty pikkusen, mutta tennarit on hylkinny kovasti.

 

No tänää kyllä oli pientä edistystä havaittavissa, kun molemmat mörskän käppänät sai ketaransa ulos ennen valosan ajan alkuu.

 

Tänää olis sen puolesta hyvät mahikset saaha molempijen tuo kahen juoksulenkin päivä aikaseksi, vaikka vähän tihutteleekin vettä.

 

Voipihan se tietysti taas alkaa tuo pyörän satula, hetekka tai jalkakäytävä vettää puoleensa semmosella voimalla, että se jääpi tänäänki vaan kaukaseksi haaveeksi.

 

No met saamma nähä mite käypi?

 

Kuva on eiliseltä Jorman ja Hannen kahvivissiitiltä. Mie retusoin meijän tasapäihin uuvet kypärät peitteeksi, ku siellä ei juur muuta peitettä ennää kummallakkaa oo....

 

P.S. Kolme pistettä on kuulemma kääkän merkki. Mie pistin siks yhen vielä lissää....

Eilen

Eilen käin aamupäivällä vajaan 10km:n nilkutuksen heittämässä. Väsynyttä oli liikehtiminen.

Polkupyöränhaku onnistu sekin suunnilleen ennakoijun mukasesti, vaikka istuinputken alaosaan joutu vielä investoimaan reilun 10€:n häkkyrän lissää. No nyt pelittää, ja jos ei pelitä, voin viijä resupyörän takasin ilmaseen huoltoon.

Illalla käytii sitte kyläilemässä tuossa naapurissa Hansin, Heidin ja Irmeli-kisun tykönä. Kovasti oli vaikijaa kaksikon löytää oikija talo, vaikka se oli tuossa ihan likeellä. Hommaa ei helpottannu yhtään se, että samalla kadulla oli useita taloja samalla numerolla.

Mukava oli sitte jutustella ja vietellä iltaa ku viimein oikija talo löyty. Kotija ku sitte yönjuurella lähettii, meille pakattiin viikon muonat muovikassiin ja kaljujenkiillotusrasvat ja muut ainekset ja tarvekalut ja kypärät päihin rosmojen varalta. Senverta nyt jäätiin velan puolelle Hansin, Heidin ja Irmelin suuntaan, että velkataakan alla uni ei tahtonnu kunnolla Uunon silmissä pysyä.

Kiitos kovasti hyvästä huolenpijosta isäntäväelle ja turvallista kotimatkaa!

Laihutuskuntojuoma

 

Taas tuli kertaalleen todennettuva tuon kananjalkaliemen vaikutus juoksu- ja muuhunki kuntoon. On se vaan ihmeaine!

Viis viikkoo ku Perslantijassa piehtaroin, kunto repsahti ihan totaalisen alas. Ei siinä auttannu korvaavien liemijen ja liemiruokijen lipittely yhtään.

Ola oli jättänny litran tetran miun käyttöön ja parissa päivässä lipittelin tetran tyhjäksi.

Sehän on ns. hijasvaikutteine hiilihytraatti. Tulokset alkaa näkyvä vasta muutamien viikkojen jälkeen aktiivikäytöstä. Touppinkitestissä aine ei näy.

Nyt kurlaamani aine oli kyllä koostumukseltaan vähän poikkeava. Se oli pakkauksenki mukaan joku jouluversio, eikä siinä nyt lillunnu seassa niitä vaaleempia klimppejä, mitkä oli aikasemmin juomissani versijoissa ollu mukana. Tää liemi oli melko tasasen harmaata mössöö ja tetran alaosan kama oli vähän sakeempaa ku yläosan aine.

Kananjalkaliemi soveltuu myös mainijosti laihutusjuomaksi. Semmosessa käytössä sen teho perustuu sen oksettaviin ja yököttäviin ominaisuuksiin. Herkkävattasilta mänee pötsi sekalle ja ruoka ei maita eikä pysy mikkään sisällä.

Nyt mie lopettelen tän mainijon laihutuskuntojuoman mainostamisen ja lähen villarinhakuun, jos se sattusi jo olemaan kasaankyhättynä miuta oottamassa.

Vähäksi ajaksi syrjälleen

Yleensä "retkuilun" ensimmäiset päivät tuntuu kaikkista mukavimmalta, eikä tääkään retki tehnny siinä suhteessa poikkeusta, vaikka nuo Uunon "alatolpat" on aika "risasessa" kunnossa vähän joka kohasta.

Aamulla kiihyteltii Olan kanssa takatukat liehuen Bikemaniaan meijän resupyörillä. Toinen pyörä jätettii sinne vaihelaatikoijen vaihtoon. Hinta tulee olemaan maksimissaan 21€, mikä on tuosta hommasta halpa hinta.

Mie tulin sitte takasin villarilla ja käin samalla kaupassa. Ola halus kävellä lauhkeessa reilun 20 asteen lämmössä. Germaanikaupasta ostelin pääasijassa perinneruokatarvikkeita...patonkija, vettä, läskijä, tonnikalaa ja pullaa.

Iltapäivän puolella innostuin lähtemään vielä Guardamariin majakkaa ja kisuliineja kattomaan. Tolpat oli aika hapokkaat, mutta ketjut pyöri kuitenki yllättävän vauhikkaasti rattaijen ympärillä ja yli 20km:n keskivauhtija tuolla pyörällä Uunon ajamana voijaan pitää ihan hyvänä kyytinä.

Matkamittariin kerty reilun 30km:n lukema. Pinada Piitsin liikenneympyrän vahti oli jättänny vahtipaikkansa menomatkalla. Tyhjä tuoli oli jälellä, mutta takatullessa vahti oli paikalla ja alottannu iltahukinsa.

Mie kiihyttelin tolpat hapoilla ja selkä märkänä loppukilsat mörskälle. Illalla vielä jutusteltiin pitkän pitkät tovit elämän peruskysymyksistä ja muustakin ja saatiin maalimanki asijat senverta kohilleen, että voitiin käyvä hyvillä omilla tunnoilla vähäksi ajaksi syrjälleen...

10k Rotary Inaer, Elche. 10.01.2016

Alottelin eilen tän kevätpuolen tyrittämis- ja yrittämissessijon. Eilen matkasin tänne Epsanjan Torreviejaan. Matka mäni ratevasti ja Uunon romurahti suju mainijosti etenki täällä päässä lentoveneilyä. Kapsäkki lähes keulilta hihnalle ja pienen juoksupyrähyksen jälkeen Uunon haltuun....hienoo....ja siitä sutjakasti Kultasen Auton autovuokrauspisteen kautta Jorman ohjastaman auton takapenkille ja ripijällä kyyvillä Torreen. Ollihan oli jo vajaan kuukauven lämmitelly mörskää lämpöseksi ja hyvin tarkeni Uunokin nyt Perslantijan jääkausi-ilmaston jälkeen.

No viime yönä rutistiin kuulumiset ja ryystettii viimeset "yökahvit" yhen maissa ja ekat "aamukahvit" aloteltii jo ennen viittä. Vajaaksi jäi väsymiset viimeyönä.

Komija oli auringon nousu kolonnan kohtaamispaikalla.

 

Sitte jo alettii valmistautumaa Elcheen lähtöön. Siellä oli tarjolla 10km:n juoksukilpa. Sinne sitte sihtailtiin taas Jorman kyyvillä. Kokoontuminen usijan auton voimin tutulla parkkipaikalla Crevillenten tien kuppeessa, ja siintä Caffin autokolonna lähti valumaan Elcheen.

Vaikka oltii ajoissa liikkeellä parkkipaikan löytäminen oli vaikijaa, mutta meijänki kolonna vielä mahtu ihan urheilukentän reunalle. Dorsaalit ja juoksijan bolsat saatii nopeesti käsille ja takasin kolonnalle ja vähentelemään vaatekertoja ja verryttelemään.

Pikkusen jäi kaivelemaan bolsan sisältö. Liuhuletti-Ollin bolsaan oli eksynny melkone kokoelma erilaisija hiustenhoitotuotteita ja kaljunkiillotusrasvoja, vaikka sillä ei niille oo juurikaan käyttövä. Kalju-Uunon bolsasta niitä tuotteita ei nyt löytynny, ja siks juoksuki mäni ihan pipariksi ja masenti kovasti ku sai juosta kalju ja kurkku kuivana ilman minkäänlaista kiilloketta tai rasvaa, joka ois auttannu ilmanvastusta vähentämällä muutenki Uunon vaivalloista lenkutusta. No näillä oli eteenpäin nyt yriteltävä, ilman kiillokkeita ja vippaskonsteja.

Torsaalijonostaki selvittii ripijästi.

Kovasti oli porukkaa osanottamassa (yli 1000) nyt toista kertaa järjestettyyn tapahtumaan. Meitä Caffilaisijaki oli yheksän juoksemassa ja huoltohenkilöt päälle. Olosuhteethan oli ihanteelliset....16-17 astetta lämpöö ja pilvipoutanen ja tuuleton ilma.

Uunon juoksusta ei voi mittään puhua, ja mänö oli alusta saakka raskasta ja vaikijaa. Maalilinjan mieki kyllä pitkän oottelun jälkeen ylitin ajassa 46:47, jolla olin vihon viimosen kääkkäsarjan (F) seittemäs.

Suomalaisista paras oli kakkoseksi juossu kokenut Espanjan kävijä Jarkko Järvenpää.

Caffilaiset nousi myös pootijumittamaan ihan neljän hengen voimin. Marja, Tarja ja Hanne naispuolisista ja Liuhuletti- Olli miespuolisista jumittivat Caffille mainetta ja kunniaa. Kovasti Onnea!

Kovasti oli myös muut petrannu juoksuu. Hansi oli tietysti meijän porukan nopein ja Alpoki juoksi takuuvarmasti mutta erityisesti olivat parantaneet juoksuaan Mikko ja Petri, joka sujahti väsyneen kääkän ohi jossaki ennen puoltaväliä.

Miehän tössin tuon kamerani autoln, enkä ennää Jormaa halunnu vaivata ylimääräsillä avaimijen roplauksilla ja hakemisilla eli kisoistaki Uunon kuvallinenki anti jää nyt nirkoseksi.

Kiitokset taas kerran mukavasta päivästä, jonka Uunoki sai teijän kanssa vietellä!

Kisamaksuun sisältyvän ruokailun, rumputusesityksen ja pootijumijuhlallisuuksijen jälkeen lähettii kohti Torreviejaa. Meijän mörskän voimaton voimakaksikko vetäyty mörskällä molemmat vällyjen alle hetekalle vähäksi aikaa elpymään. Sitte Uuno lähti lompsimaan Pinomarin suuntaan toisen pyöränsä hakuun. Siltä reissulta ku parin tunnin päästä kerkisin iltatoimija jatkettiin puolilleöille perinneruuvan (riisi-tonnikala) kahvittelun ja sonnansuoltamisen merkeissä. Uunon aamutoimet alko normaalisti eli kesken sikkeimmän unen, veenheitolla.

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.