Joulua!!!

Paluu ja pidätys

En oo vieläkää oikee toipunnu järkytyksestä, minkä tää Perslantijaan palluu aina aiheuttaa. Lähtövalmistelut kesti pari täyttä päivää. Paljon  oli tehtäviä ja toimiteltavia asijoita. Rättilöitä pestii monta koneellista ja kamoja pakkailtii ja lattijoita ja astijoita pestii. Hessu miut nakkasi ystävällisesti Alicanten lentovenekeskukseen. Tällä kertaa olin lähössä issekseen, ilman saattajaa ja käjestä pitäjää, mikä ois jo nyt aina Uunolle tarpeellinen apu. Nyt oli pärjättävä ilman.

Jos on viis toimitettavaa hommaa, niistä joku aina tuppaa unohtumaan, ja nyt niitä oli paljon lukusampi määrä....välihousut piti ottaa mukkaan, hanskat saataville sukat ja kengät jalkoihin...mielummin oikein päin, niinku nuo päällimmäiset vaatekerrat muutenki. Alimmaiset voipi olla vaikka nurinniskoinki. Omat maletat sain kuitenki toimiteltuu omasta mielestä oikijaan koneeseen ja lähin siitä laukkomaan tuonne aina yhtä epämiellyttävään "turpatarkastukseen". Senverta oli noita työkohteita jo asmullaki ollu tehtävänä, että olin jo valmiiksi jonkunverran sekopäisenä ku sinne kuontalonarvijointikoneen läpi lähin yrittelemää. Pää oli jo tyhjä ja taskuni tyhjentelin ja"pillerin" ja kännykän otin repusta niinku asijaan kuuluu, ja laitoin ne muovikiulun pohjalle ja repun siihen päälle, ja päälytakin erilliseen kiuluun. Kahen kiulun taktiikalla yritin lävitte niinku ennenki jo varmaan muutaman sadannen kerran.

No yks homma pääs unehtumaa, ja se oli tuo metallisolella varustettu vyö. Se perhana unehtu irrottaa. No siintähä oli taas seurauksena jo monennnenko kerran Uunon pidätys ko sirrat rupes ulvomaa ja valot vilkkumaa. Mie ekaks luulin, että se johtu miun metallisolkisista kengistä, jotka joskus on laukassu pidätysmekanismin, mutta sitte muistin vyön. No eipä se muistamine tässä vaiheessa mittää auttannu, ku mekanismin olin jo taas laukeemaa saannu. Ei siinä auttannu muu ku käskystä "manot""arriva", ja seisoma-asennoksi ehotettii kevyttä haara-asentoo. No asentovaihtoehot oli nyt Uunolla vähissä ja kevyt haara-asento tuntu nyt ylivoimaselta asennolta ku vellit oli jo pöksyissä.

Sitte taas normaalit hivelyt ja ihmiset katteli ihmeissään Uuno-eläimen pidätyksen etenemistä. Hivelykäsittelyn jälkee sitte repun valaisija sano, että pilleri ja kännykkä ei saa olla samassa kiulussa repun kanssa, eli miun kahen kiulun taktiikka oli pykälijen vastane, ja siihe ku erehyin sanomaa, että "pasa nada", ni repun valasija riemastu vaan lissää ja linttasi muin elektroniikkaa pullollaan olevan repun takasin valolaitteen suuaukolle. Sitte oli jo parasta pittää Uunon kuontalo jo soukemmalla lisähankaluuksijen välttämiseksi. Uunovitsit ei aina joka tilanteessa pure, sen oon huomannu monesti jo aiemminkin. No kyllä mie vielä kaikesta riesasta huolimatta kiitokseni pidätyksen lopuksi julkasin, ja läksin kamoja ja housujani pijellen syrjemmälle kokoamaan itteni ja kamani.

Itsenäisyyspäivää ja tätäki päivää on juhlittu 2-vuotijaan ja 4-kuukautisen tyttölapsen kanssa...heh....siinä on ollu mukavampaa toimintaa. Tännää käytii sitte elokuvissa itkiä tirahuttamassa. Kuva oli Aki Louhimiehen Tuntematon Sotilas....suosittelen.

Viimosta iltaa

Joopa-joo, kuka vanhoja muistelee sitä kepakolla persuksille. Viime vuoden Torreviejan puolimaratonin juotto- ja syöttöaluetta.

Käytii iltasella viettelemässä viimosta Torreviejan iltaa Uunon mörskän nuoriso-osaston kanssa. Niillä on huomenissa, loppuyöstä Perslantijaan lähtö, ja Uunolla parin päivän päästä. Mukava on ollu, ku pääsivät kääkkää ilahuttamaan. Uuno ei oo ihan jokahisee tiskorientoo osallistunnu, eikä ihan joka toiseenkaa, mut mukavaa on ollu koko ajan.

Käytii Habanerasin Kallen kiinalaisessa, jossa on käyty viimesinä vuosina aina viimene atria nielemässä. Myöhä mäntii sinne liijan aikasee, niinku aina ennenki, ja piti sitä enne käyvä Irlannin miehen ravitsemusliikkeessä yhet irlantilaisittain valmistetut kahvit juopasemassa. Hyväne aika ku oli hyvvää vilposessa kelissä.

Takatullessa oijottii kylän keskustan hikisijä kujia myöten suorinta tietä mörskälle . Väliin mahtu pikku pätkä kilpailuluontosta kävelyyki. Jopa rupes veri kiertämää ja sukkaki kenkäsessä hiertämää, ainaki Uunolla.

Muuta en voi tehä, ku toivotella kaikkee hyvää tulevaisuuteen nuorisolle, joka Uunomörskällä vietti elämänsä alkutaipaleesta jokusen viikon. Kiitos vissiitistä, ja turvallista kotimatkaa....toivoo Uuno.

Mahottoman mukavaa

Viimosia kuvia Uunomörskän kattoterassilta äsken otettuna.

Eilen alottelin jo lähtövalmisteluitani Perslantijaan. Vuosi on ollut tähän männessä huonoimpia miesmuistiin. Uunomuisti on vuotta lyhkäsempi ajanjakso, mutta miesmuisti on jo kymmeniä vuosia ja naismuisti lienee vielä tätäkin pitempi ajanjakso?

Ajelin Jäykimmän Pinomariin ja sieltä ei ilman kahvija oo tarvinnu lähtee juuri koskaan.  Eikä tääkää retki poikkeusta tehnny. Kiitokset taas Kyllikille ja talon isännälle. Siintä kävelin kuuven kilsan matkan mörskälle ja välillä poikkesin Aromatica puistossa venymässä. Sitte oli vuorossa tunnin hierontasetti tuossa puolentoista kilsan päässä. Samalla vein Vielä Kankeemman uuteen kotiin. Senki kyyvittämänä on monet retket rymytty, ja luita rikottu ja hampaitaki lennätetty....no vähänhän se vikuri oli, mutta em muistele yhtään pahalla. Mainijo kulkupeli hintaansa nähen. Jäykin on uusin, mutta miusta huonoin ajettava, ja vieläki vikurimpi ku tuo Vielä Kankeempi.

Tunti mäni siinä mukavasti, vaikka välillä vähän hikijä pintaan pukkasikin kun lähes jokaine lihaksenpaikka oli hellänä. Olin varustautunnu juoksuvermeillä, ja tarkotus oli sessijon päälle vähän hölkätä, mutta sovittii, että ei ehkä kannata heti päälle hikijä nykästä ja niinpä tulin mörskälle vaan muutaman juoksuaskeleen verran kävelleenä. Hyvä oli olotila kuitenkin.

No nyt aamulla sitte kovassa tuulessa ja auringonpaisteessa käväsin viimesiä investointeja tekemässä Kiinanmiehen kaupassa. Sitte mörskälle ja  kohta takasin paanalle....nyt yritin juosta...heh...pitkästä aikaa homma maistu erittäin mukavalta  ja mielusa oli koko yli 5 kilsan kokemus. Masan, LaMatan kautta 332:n varteen ja siitä Aromatica puistoon ja Pariisille.

Parriisin ylimmästä kohasta ku täyvessä auringonpaisteessa ja kovassa myötätuulessa kylällepäin aloin kaahata, piti vaihtaa uunotyyli Vainijon takakenoksi, jotta pysy raskastekone Uunon runko pystyssä ja jalkakäytävän puolella....mahottoman mukavaa pitkästä aikaa....velat oli sastavia...ja muutaki metkaa.

Hetekalle heitti

Hoh-hoija. Kävin sunnuntaina pyörimässä tuolla Quesadan suunnalla. Sitte senjälkee ei oo muualla pyöritty ku hetekalla...yöt ja  päivät. Välillä kyllä veskissä piti pyörähellä, ku takalauvotus petti ja hetekalla kierislyä ei ollut aikaa jatkaa yhtää sekuntia. Homma alko sunnuntai-iltana ja se eka yö oli pahin. Kuumetta ei ollut juuri puolta astetta enempää, mutta hyvin kyllä muuten vatkoitti sillee että kaksin käsin piti välillä pijellä hetekan takalauvasta kiinne ja yritellä pittää oman takalauvotuksen sulkijalihas mahollisimman kirijänä, että ei vielä nyrkkipyykkihommiin tarvisi ruveta näin horkkasena.

Vasaraki hajos ku sitä uutta Kankeen tankoon laitettavaa vasaratelinettä testailin siellä Quesadassa. No tään reissun jälkeen oisin kyllä sen vasaran vasaroinnu tuusan nuuskaksi muutenki, mutta oishan se somempaa ollut, jos sen ois saannu tehä hillitysti ja hallitusti. Siinä mäni nyt kaikki tiijot Uunon päästä parin viime vuuven ajalta....että niistä on Uunolta turha kysellä mittää. Miehän en mitään päkflässijä enkä mitään muutakaan sevenuppija oo siitä vasarasta otellu. Se on ollu miulle vaan pelkkä työkalu, josta on otettu sormiotteella kiinne ja sitten yritetty sillä nuijia mitä nuijittavissa on millonki ollu ...tää vuos on kyllä ollu tähän mennessä basso- ja hanurivoittonen, johtuiko tuosta vaarasta? Mäne ja tiije...

Kuviakaan ei laitettavaksi nyt kuivanrapsakan, pierunhajusen tekstin sekaan oo, ja vaikka oliski, kyseenalasta on, taipuuko tää sipasupilleri ja Uuno niijen laitteluun näijen kokemusten jälkeen.

Kymijokiviesti 9.6.2018

Uuno on ruvennu pikku hiljaa talviunestansa heräilemään, ja Kymijokiviestiin juoksijoita keräilemään. Juoksuhan juostaan 8 hengen joukkueen viestinä, ja Uuno on ilmottannu 2 joukkuetta viestiin. Tällä hetkellä pääsee mukaan 15€:lla/juoksija. Mikäli innokkaita on yli 16, ilmotetaan 1 joukkue lisää, ja hinta kaikille sillon vähän nousee.

Eli jos oot ite innokas lähtemään mukaan viestiin, tai tiijet, että joku muukin haluas tulla, otathan yhteyttä Uunoon. Juoksutasolla, iällä, suvulla, eikä puolellakaan oo väliä. Molemmat joukkueet on nyt ilmotettu Avoimeen sarjaan, eli ovat sekajoukkueita.

Lisätietoja Kymijokiviestistä löytyy viestin kotisivuilta:
http://www.kymijokiviesti.fi/

Testit

Testi meneillään mahtavassa urheiluhallissa.

Vielä oli kääkällä senverta kintuissa voimia jälellä, että sain kierreltyy Kankeen kiertokankee reilun 10km:n kyläretkelle. Päätepisteki löyty helposti, kun tuolla Los Altosin ja Los Balconesin suunnilla muisti alko palautua pikku pätkissä, ja oivalsin, että näähän on miulleki entuuvestaan tuttuja paikkoja, joissa hiippailtiin Kassupojan ja Olan kanssa 12 vuotta sitten ekalla Torren reissulla.

AP-7 oli vasta tekeillä ja sen takapuolen hiekkatiet oli sillon kovassa käytössä ainakin Olan toimesta. Uuno sillon vasta alotteli tätä uutta 12 vuoden kestänyttä "tulemistansa". No nyt kyllä siinä taitaa jo takaraja olla vastassa?

Mukavaa seutuu tuo Torreviejan suolajärven toisen sivustan mäki.

Kyläpaikassa mehun jälkeen lähettii katsastamaa mukavan isäntäväjen ikioma urheiluhalli. Ihan mahtava paikka, ja välineistö oli riittävä meijän testeihin. Halli oli täysilmastoitu ja lämmitetty. Vakiolämpötila on nyt säädetty +22-23 asteeseen ja talvemmalla säästösyistä pijetään muutaman asteen vilposempaa lämpöö yllä. Valaistus pijetään tässä hallissa ihan tapissa kaiken talvee, eikä siinä pihistellä tippaakaan.

Testit saatii suoriteltuu lepposasti, ja tulokset kirjattuu ylös, ja stte mäntii kokolihan ja nahkan rillaukseen. Mukava oli rutista menneitä ja suunnitellla vähän tuleviakin.

Sitte mie usean tunnin jälkee lähin kierimään vatta killillää kohti omaa mörskääni.

Kiitos hyville ystäville mukavasta iltapäivästä. Toivoo Uuno.

Tyhjäkäyntiruuvi

 

No eipä taas tuo uni meinaa kaaliin nyt tarttuu millään. Kello jo raksuttelee pikku hiljaa puolta kolmee, ja Uunon ottalohkot vielä on täyvessä työssä.

 

Kaikenmoista ajatusta pukkaa ilmoille, mutta unta ei millään.

 

 

Päivällä mietiskelin tuota pentsiinillä kulkevien kulkuneuvojen kehitystä. Moni homma on siinä menny parempaan suuntaan, mutta ei ihan kaikki.

 

Kaura- ja ohraporekäyttösen Kankeen kyyvissä ku jouvuin liikennevaloissa aina toppailemaan ni panin merkille noissa pentsavekottimissa yhen vakavan vian. Kaikissa uuvemmissa masiinoissa oli tyhjäkäyntiruuvi jätetty liijan pienelle, ja ne sammuasykähti joka masiina. Luulis nyt huollossa tommosen asian huomaavan? Vanhemman vuosimallin masiinat savutti ihan mukavasti koko vihreenootteluajan, mutta uuvemmat sammahteli poikkeuksetta ja joka valoissa.

 

Toivottavasti Uunoki jo kohta sammahtasi, tai sitte huomisen pelit tuli jo pelattuu nyt tässä yön tunteina ja hetekointi jatkuu päiväsaikaan liijasta väsymyksestä johtuen.

Toisella reunalla

Kuva Torreviejan toiselta reunalta.

Eilen käin kyykistelemässä reilun 21km jalkapelillä. Juoksuu tuli 6,5km, josta pisin hölkkäpätkä oli n. 500m. Reitti mäni La Matan kautta luonnonpuioston päähän ja pulukoppien ja Quironin kautta mörskälle.

No tänää käin baarilla rutisemassa reilun tunnin ja sitte Kankeella vähän kaupunkipyöräilyy. Suunnitelmissa oli vielä pikkunen juoksupätkä, mutta hetekan vetovoima on voittannu muut kivistykset, ja tais tältä illalta lisätallustukset olla tässä, vaikka vieläki kyl ehtis?

Öilen

Öilen käin Guardamarissa leppuuttamassa silmijäni. Pirun pilvistä on ollu koko syksyn.

Kankeella lähin kankeesti puoliltapäivin öilen liikenteesee. Pinomarissa kävin jutustelemassa joutavia, ja syömättä ei päässy nytkään matkaa jatkamaan. Sitte vielä tuli isäntäväki kokonaisuuvessaan kottii, ja kahvitki juotii.

Sitte jatkoin täyvellä masulla Kankeen ja jalkojeni kiertämistä aurinkoisessa kesäkelissä Guardamarin suuntaan. Sinne ku pääsin, ajoin ekasta mutkasta rantaan ja suoraan rantahietikolle saakka. Hermo ja silmä ja Uunoki lepäsi mukavassa maisemassa.

Guardamarin palmikon suoraa on mukava poleksija tai patikoijakkii ja puolimaran reittihän tästä myös mänee.

Jatkoin kaura- ja ohraporemoottorin käyttöä lähes tyhjäkäynnillä rantakuppiloijen kautta, ku entuuvestaa tiesin, että tähän aikaan iltapäivästä siellä ei tungosta enää oo....eikä ollukkaan.

Sitte ku tultii rannalla viimoseen liikenneympyrään ykssuuntasta tietä vastakarvaan, kepittelin vähän isompaa vaihetta silmään palmupuiston ja "kalamajojen" suoralla. Siintä mänin huvivenesataman poikki Seguran varteen lempeessä iltapäivän auringossa.

Uunonki venho joutasi Kivijärveltä jo tänne leuvompiin keleihin.

Seguran vartta ajelin Rojalesin ohi Benijofariin, ja sen "maalisuoran" ylämäkee kohti Quesadaa ja Torreviejaa.

Quesadan mäjellä oli jo aurinko melko alhaalla.

 

Siintä jatkoin La Siestan Mercadonan ohitte matkantekoani Uimahallin ohitte Manchalle ja Leijonakujalla olin auringonlaskun aikoihin.

 

Hyvä on mörskällä sitte tiirailla auringon laskuja ja nousujaki, ja ootella samalla kaikessa rauhassa tiimalasihiekan valumista.



Contraato, järki ja kypärä

Eilen sain vihdoin päätökseen tuon mörskän vuokraukseni ensi kevääksi. Homma oli työläs ja aikaa vievä toimitus. Toissa iltana hiiviskelin Torren kujia kaupungin toiselle laijalle neljän kilsan päähän kattomaa kevään asuntoo. No hinta- laatusuhde oli miun useijen satojen Casojen kattelun jälkee kohillaan ja jopa alareunalla ja niinpä sitte sovin Unkarilais- Venäläisen välittäjätytön kanssa, että vuokrasopimus tehtäisiin eilen illalla Inmobilarian toimistolla. Toimisto sijaitsi Orihuela Costalla, ja täältä sinne tuli matkaa 11km. Mie lähin sinne Kankeen kyyvittämänä. Kyyti oli aluksi kylmää pimmeessä ja viileessä ilmassa, kun kulkuneuvossa ei oo lämmityslaitetta, mutta koska se toimii kaura- ja ohraporemoottorin voimalla muutaman hetken päästä yleensä tarkenee...niin kävi nytkin.

No pimmeessä tuo Inmobilarian sijainti ei ollu ihan tarkalleen tavottannu Uunon ottalohkon karttaosastoo, ja niinpä siinä mäni aiottuu kauvemmin aikaa, ku vähän päästä piti "Nokian vasara" kaivaa kapsäkistä ja tarkistella sijaintia. Vähäsen myöhästyin, ja osasyy myöhästymiseen oli se, että täällä ensimmäinen kerros on aina toinen kerros, ja mie käin ekaks alakerrassa väärässä toimistossa pikavisiitillä. Seki toimisto sattu olemaa Inmobilaria ja seki osaltaa sotki entuuvestaa sekalla olevia Uunon molempia ottalohkoja.

No kyl mie sitte sen suoranki toimiston löysin toisesta kerroksesta ja siellä istuskeli eilisestä asuntoesittelystä tuttu välittäjätär.

Tällä kertaa sopimuksen tekoon osallistu meijän lisäksi kaks näkymätöntäki henkilöö, nimittäin välittäjättären esinainen ja asunnon Bulgarialainen omistaja, joka on tällä hetkellä Sofiassa.

Sitte käytii tekemää sopimusta. Se väännettii kahella kielellä, englanniksi ja virallinen versio on espanjaksi. Välillä puhelimella neuvoteltii omistajan kanssa ja välillä neuvoteltii esinaisen kanssa sanamuodoista, sisällöstä ja muotoseikoista. Tarkasti käytii läpi joka kohta ja Uunovuokralaisen ja vuokranantajan oikeuvet ja velvollisuuvet ja Orihuelan kunnan asijaa koskevat lakipykälät...välillä revittii vääriä versijoita ja rintattii ja allekirjotettii uusia. Lopuksi asian osaavan ja tehokkaan olosen välittäjättären esinainen sitte esitti Contraatoon haluamansa muutokset, ja ne käytii vielä lävitte ja sitte allekirjotettii nelisivusen lanketin kaikki kuvaliitteet ja jokahine sivu.

Hommassa mäni kaikkijaan kaks ja puol tuntii ja kaks isoo kuppii kahvia ja pari keksijä. Puol kymmeneltä lähin sitte polkemaa pimmeessä kohti Torreviejaa ja sen toisella laijalla olevaa nykymörskääni.

Takatullessa tuossa ennen Valetaa olevan palmupuistikon kohilla Uunon meinasi ottaa ohraleipä. Kankeen perspuoli oli varustettu punasella kiinanmiehen vilkkuvalolla, joka ei nyt jostaki syystä oikee vilkuttannu. Mie kun siitä Orihuela Costan viimesestä liikenneympyrästä selvisin hengissä, käänsin palmupuiston tikkusuoralla loivasti alamäkeen viettävällä pyöräpaanalla Kankeen kauramoottorin tehot ja vaihteet kaakkoon ja lähes täyvessä vauhissa rupesin pimmeessä vilkuilemaa vilkuttaako perspuoli...sitä ei ois järki-ihmine männy tekemään, vaan Uunopa teki. No sehän vinttasi miut metrin, pari syrjään asvalttipintaselta pyörätieltä puolen metrin syvyseen ojaan, jonka pohjalla painoin n. 15metrin matkan täyvellä liike-energialla koko aika vaan toivoen, että pimeessä ojanpohjassa ei mitään isompaa estettä osus eturenkaaseen, josta ois väistämättä seurannu pitkä ilmalento ja sen perrään huonommassa tapauksessa täys hiljasuus ja paremmassa ankara kirroilu ja luijen rutina ja kinttujen tutina. No nyt oli Uunolla tuuria, sain kovasti Kankeen kääntökahvoja puristaen sen käännettyy loivasti ja kaatumatta takasin pyörätielle....pikkusella kinttujen tutinalla ja kätösien vapinalla selvisin.

No senverta sekasin olin vielä seuraavassakin liikenneympyrässä, että vetasin sepelikölle, mut siinä ei mitään vaaraa enää ollu. Dialprixin kohilla oli jo töppösten ja kätösten vapina vaimentunnu normaalille kuusnelosen tasolle....

Mitä tästä opimme. Todennäkösesti Uuno ainakaan ei mitään, mut järki ja kypärä pitäs olla päässä. Nyt ei ollu Uunolla niitä kumpaakaan.

Pitkälettisen kyykytysvara ja kakstoikkone elo

Tallustelun päätepiste. Guardamarin kunnantalo. Penkillä näkyy Uunon reppu.

Kiivasta oli kyyti heti hetekalta ylösnousun jälkeen. Mörskää piti kiillottaa ja toimitella kaikenmoisia kiinteistöpisneksiä. Se homma on jatkunnu jo useamman päivän, mutta tulosta alkaa tulemaan vasta muutaman päivän päästä, jos sillonkaan? No jääpi nähtäväksi löytyykö sopivanhintasta mörskää kevääksi, vai onko voimakaksikko tammikuussakin vielä puiston penkillä.

Mörskän kiillotuksen ja puolenpäivän jälkeen oli lähettävä nuoriso-osaston hakuun Alicanten lentoasemalta. Alkumatkan tuonne Guardamarin kunnantalolle saakka olin suunnitellu tallustavani jalkapelillä reppu selässä. Matkaahan täältä mörskältä sinne tulee 11-12km, ja sinne lähin yrittelemään.

Pinomarissa toppasin Kyllikin keittämillä kahveilla, ja kun selkäpuoli oli jo 5km:n kyykkäilystäni kostunnu, join myös yhen servojuoman vauhin hillitsemiseksi. Sitte jatkoin hikistä reppusulkeistani taukoja pitelemättä Guardamarin kunnantalolle, josta jatkoin Hessun avustuksella Alicanten lentovenevalkamaan.

Vähän aikaa ooteltiin ennen parkkipuomeille menoa ja sitte ihan nappiajotuksella valkaman puomeista sisään masinan suoltaman pahvilapun kanssa. Kyytiläiset oli jo valkaman ulkopuolella oottelemassa, ja autoon mänijöijen kamat kyytii ja keula kohti Torree. Valkamasta jos alle 15 minuutissa kerkijää ulos, ei tarvi maksaa tineroita ollenkaan.

Myö jäätii jälkikasvun ja sen ison kapsäkin kanssa oottelemaa linjapelikyytiä. Käi nimittäi sillee, että muutama sekunti liijan myöhää älyttii, että meillä on kiire. Linjapeli Torreviejaan kerkis just ennen meitä lähtee.

No seuraava lähti tunnin päästä, ja sitä jäätii vuottelemaan. Se tuli ja lähti ajallaan ja myöki nyt kerittii siihen. Oishan siinä ollu taksikyytimahollisuus 50-60€:n maksua vastaan, mutta nyt linjapeli makso 7€/lärvi ja Torren linjapeliasemalta otettu taksikyyti 9,50€. No siinä saatto olla jokunen euro pikälettisen kyykytysvaraa, tai sitte jotaki iltalisää, mutta en ruvennu kinailemaan, enkä kyselemäänkään mitään, kun jo vähän oli ramaseva olo.

Mukava oli ku nuoriso-osasto tuli Uunon kakstoikkosta eloa ilahuttamaan.

Uunon matkaopaspisnes

Kari ja Marja Segurajoen suulla olevan vanhan majakan kuppeella.

Jep, tuolla Seratonin melskeessä Rouva-Uunon kanssa temmeltäessä tavattii pariskunta, jotka oli innokkaita muutenki liikehtimää ku pelkästää parketilla, ja ne kyseli oisko Uunosta pyörällä tapahtuvaan retkiopastukseen. No Uuno lupautu homman tekasemaan, ja tännää oli sovittu sen tekasupäivän olevan.

Yheltätoista mie kiisin reppu selässä, kalju kiiltäen, ja renkaat ja Uuno ulvoen pitkin Pariisija ja Manzaa kohti Mercadonaa, joka oli miittinkipaikaksi sovittu.

Kari ja Marja tuli sovitulle paikalle, ja lähettii siitä sytkyttelemää La Matan suunnille Parque Aromatican sivuitse. Sitte poikettii La Matan luonnonpuiston alkupään Desajuuno-paikalla, ja jatkettii matkaa kohti Guardamaria. Sitte poikettii Pinomarin hiekkarannalla ja parin kuvan verran patsasteltii hietikolla.

Patsastelua Pinomarin rantahiekalla. Kuva: Kari

Mäntii edelleen pitkin vakiouunoreittiä rantaan ja sitte rantakuppiloijen välistä palmupuistoon. Siintä siivuteltii majakalle ja se kierrettiin pari kertaa ihan huvin vuoksi...Unolla on edulliset huvit aina, niinku sanassaki sanotaan (vrt. Hulluilla on halvat huvit).

Sitte mäntii huvijahti satamaan. Siellä jahattii enste vessaa, mutta eka jahti ei tuottannu tulosta, ja sitte mäntii siihe takimmaisee kuppilaan kahville, ja siellä jo vessajahtiki eteni tarpeijen verran.

Jatkettii sitte Segurajoen vartta ylävirtaan, ja nää täkäläiset joet on suuaukolta kilsan matkan päässä jo kaislikkomeriä, eikä Seguarakaan poikkeusta siinä tee. Torren Los Locosin rannan toiselle puolelle laskevassa "Rio Röntgenissä" voi olla vettä monin verroin enempi tulvaaikana, kun Segurassa kuivan ajan tienoilla. Siintä on viime talvena omakohtane kokemus ku persukset märkänä kroolailin kauppaan Rio Röntgenin ylitte.

Mie pistäyvyin leivänkannikan, patukoijen ja juoman ostossa Masymas'issa ja pienen juomatauvon jälkee jatkettii matkaa vähän ali 332:n, ja katsastettii Seguran ylityspaikka, josta mänemällä ei tarvihe Carreteraa pitkin ajella, kun siellä on kallon litistymisvaara noijen autojen takija.

Siintä lähettii ajelemaa Guardamarin keskustan lävitte kohti Torree. Pinomarissa hain Hessun ja Tuulan hoivista verkkapuseron, jonka olin taas unohtannu autoon muistiharhasena eilen. Sitte poikettii vielä Torre de Moron pikkupuistossa kattelemassa merimaisemaa. Torre Tayn kohilta käännyttii sitten Uunomörskälle. Siinä pikku hetki jutusteltii Leijonakujalla, ja sitte erkaannuttii askareillemme. Uuno rättijen ja ittesä pesemiseen ja muonan laittoon.

Kiitokset suuret opastettaville mukavasta päivästä!

Sitte piti hyökätä Pariisin ja Manzan risteyksessä olevaan apteekkiin naurattamma apteekkaria ja myyjää...heh...vaikka toiset ja Uunoki välillä sanoo, että uunovitsit ei aina oikeen pure, mutta nyt tuntu purevan, vaikka Uuno ei joka lausetta ollu vitsiksi meinannukkaan. Mie ku lävähytin muistilapuni tiskille ja rupesin yskänrokkoon Zoviraksia kyselemään ni apteekkari ja myyjä oli lähes kaksikerroin maassa ja miusta näytti, että ne nauro. Voi olla, että ne itkikin, mutta lystijä niillä kyllä oli ja kovasti. Katteeksi vähän kävi....heh...no se ilo minkä miun tankeroespanja sai aikaan saatto johtuu siitä, että tuo espanjankielinenki sana viittaa herpekseen, ja se voipi olla muuallaki ku huulessa....heh....no mie juttelin siinä pitkään ja hartaasti ja sain rokkoseen yskääni kaipasmani Zoviraksin ja kutijavaan korvaani tippoja.

Semmosta tännää ja huomisesta en huolta kanna.

Torren mato murahti

 

Eilen illalla tuo maan alla möyrivä Torren mato vähän liikahti lepopaikaltaan. Siintä oli seurauksena Uunon mörskän lattijan, astijoijen ja Uunon alaleuvan tärinä ja housunpunttijen vapina.

Matosen majapaikan keskus oli tällä kertaa tuolla Torreviejan sairaalan tienoilla. Tärähys oli voimakkuudeltaan 2,3, ja asteikko lienee tuo Richterin avoimena jatkuvasti pitelemä? Monasti oon kyllä miettinny, miks ei Richteri tai joku muu saa asteikkoo suljettua. Sen levällään, ja kaiken kansan tollotettavana piteleminen on energian haaskausta.

Täälläki yölämpötilat on laskennu jo 10 asteen tienoille ja kaikki luukut, sermit ja räppänät on parasta illalla sulkija. No siihen pääsyy lienee tuo pohjoistuuli joka sitä viileempää yöilmaa sitte tänneki raijaa.

Pari päivää sitte tuli noijen räppänöijen sulkemisen kanssa pieni johtoajatuksen katkeeminen. Iltapäivällä Rouva-Uuno tuli yläkerran terassilta nahkan lämmityksestä alas ja sulki vaan kalterioven. Mie siinä illalla sitte ihmettelin, että kylläpä on vilposta ja vetosta ja laitoin ilmalämpömasiinan tulille ekan kerran. Ei sekään tuntunnu oikeen auttavan. No yöksi se kuitenki sammutettiin. No sitte aamulla kattelin, että mikä perhanan valo tuolta terassille mänevästä rappukäytävästä paistelee....ei oo aikasemmi paistellu. No homma selvis. Oli pelkästään kalterit lukossa. Räppänä ja sisäovi molemmat sepposen selällään ja aurinkohan se sieltä valoo anto käytävään ja tuuli puhalteli koko oviaukon leveyveltä mörskän sissään...voi näitä vanhuuven "iloja".

Liikunta on ollu lähes päivittäistä, mutta vaivat ei oo vähentynny. Pyörävalikoima sensijaan on yhellä "Carrefourin Jäykällä" lisääntynny. Kolme omistuksessani olevaa pyöräähän on nimetty seuraavasti: Kankee, Vieläkankeempi, ja Jäykkä. Yhestä pyörästä jouvun luopumaan 3.12.2017.

Mie jatkan tallustustani, niin kauvan kun tietä piisaa.

Carrera de la Luz. 21.10.2017. Santa Pola

 

 

Liikuntaa on harrastettu lähes joka päivä, mutta ketarat tökkii kovasti vastaan, kun tuota juoksuu yrittelee. Vaikija laji ikäihmiselle.

 

Toissa aamuna kuitenki taas kyykkäilin jo ennen auringon nousua tuonne Masan mäjelle ja Torre del Moron puistoon. Sieltä on hyvät näköalat merelle, ja muutenki hieno puistikko.

 

Muutaman kuvan räpsäsin Nokian vasarallani. Siellä oli jo muitaki jalkeilla. Espanjalaisukko minuu lähesty, ja mie heittäyvyin juttusille. Euroohan se vaille oli, jota ois aamukahvii varten tarvinnu, mutta eihän miulla tineroita mukana ylleensä oo ku kujilla pimeeseen aikaan kuljeskelen. No vapinasta päätellen euro ois saattannu männä muuhunki ostokohteeseen, ja oisin sen kyllä miekkoselle ilomielin luovuttannu, jos mukana ois ollu, mutta nyt en voinnu sitä tehä.

 

Saattohan se vapina kyl johtuu viileähköstä yöstäki. Sillon oli yöllä "vaan" 15 astetta. Normaalisti on nyt ollu yli kahenkympin, niinku oli viimekin yönä.

 

Iäkseen ukko sano 50, mutta lärvin perusteella oisin veikannu kyllä parikytä vuotta vanhemmaksi. No sitte mie toivottelin kaikkee hyvää ja jatkoin Torrejonille, ja Norskibaarilta käännyin alas Gabriela Mistralii myöten Leijonakujalle ja mörskälleni.

 

Eilen illalla oli "Sonta" Polassa iltakilpailu. Tartti oli vasta klo 22. Iteki aattelin lähtee kattomaan Kankeen satulan viemänä, mutta tuo myöhänen ajankohta muutti aatokset toisiksi. Unien puolesta valinta ei nyt muuttannu mitään, kun klo 3:n aikoihin heräsin, ja sitte on oltu siitä lähtien silmät ristissä ja väsyksissä valveilla.

 

Kisassa oli mukana muutamia pohjosen heimonki henkilöitä. Vanhempi henkilö oli huhujen mukkaan vetänny ittensä piippuun jo alkukiihytyksessä...no semmosta kyl sattuu aika usein ku pohjolan seuvuilta tulee ja ekaa kertaa lapun rinnoillensa asettelee täällä ihanneolosuhteissa.

 

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.

Kisuliinin pelastus

 

Viime yön vietteli Uuno, sekä muutki naapurit puolivalveilla. Syy siihe oli pikkusen kisuliinin poikasen mouruaminen. Mite voi niin pienestä elukasta lähtiä niin iso ääni? No kyllä näköjään voipi ja se kesti usijamman tunnin.

Aamulla ko sitte ulostauvuin huoneistoni ovesta hyvin valvoneena, ja huonosti nukkuneena silmät ja jalat ristissä, naapuri aukasi oven samanaikasesti, ja kyseli, että nukuttiko? Heh...heillä oli ollu samoja vaikeuksia kisuliinin takia.

No en asiaa sitte enempi ajatellu, mutta iltapäivällä sydäntähyytävä konsertti sai meijät kaikki hätäännyksiin. Oliko elukalla kaikki kohillaan ja kunnossa.

Naapurit oli jo johonki soitellu, mutta asia ei tuntunnu edistyvän, ja kisuliinikonsertti jatku. No mie sitte aattelin ja ottaa yhteyttä Zarikoon, jonka kautta oon asuntojani viimevuosina vuokrannu. Miun kyselyyni tuli heti vastaus, ja Heidi tuli ite hoitamaan homman reilun vartin päästä miun yhteyvenotosta ja hakemaan kissanpoikasen lekuriin ja hoitoon. Siintä oli kaikki kovasti tyytyväisiä ja mielissään, eikä vähiten kisuliini.

Heidille antasin kyllä nyt positiivista palautetta, kymmenen pisteen ja papukaijamerkin verran ripijästä ja esimerkillisestä toiminnasta. Kerkisi vielä tämänki homman hoitaa pitkän työpäivän päätteeksi.

Uunollahan on yleensä aina ollu jotaki rutisemista...millon on ollu sukka tai otta kurtussa, tai jotaki muuta ongelmaa...heh...nyt on sen positiivisen palautteen aika...

Kiitos Heidille ja muullekin Zarikon väelle, ja naapureille hyvästä yhteistyöstä kisuliinin ja meijän kaikkien yöunien pelastamiseksi.

Petanque- kisa

 

Tän kauden perinne- ja tapahtumarikas Petanque- koitos alotettii nyt uintireissulla Pinomarin mahtavalle rannalle.

 



Sinnehän päästää kyykkäämällä muutama sata metriä peliareenalta pinjametikön lävitte rannalle. La Matan markkinapaikalta alkaa hiekkaranta ja sitä piisaa Guardamariin saakka.

 

Toiset kaikki käi veessä, mutta Uunon jo ryppyselle ulkonahkalle +25- asteinen vesi on vielä liijan kylmää ja märkää. Veen lämpötila pitäs olla +36,7 astetta, jotta se ois miulle passelija. Mie pysyttelin koko aika yli kahen metrin päässä vesirajasta oman vesirajani kanssa, ja vahtailin toisten kamppehia niijen uintireissun aikana, Kyllikin mekko päälläni osan aikaa.

Sitte mäntii tasottelemaa peliarenaa huippupelin vaatimaan kuntoon.

 

Ilma oli nyt "sattumalta" kohillaan muuten "normaalisateisen", ja "normaalivilposen" syksyn lopulla. Eli ihan normi-Tiempo.

 

Pelihän oli kiivasta ja kiukkusta koko aika, ja siinä taisteltii tän syksyn mestaruuvesta "verissäpäin", niinku aina on ollu. Siinä ei vistsi lennä, ja tosissaa pelataa...heh Uuno nyt taitaa pistellä pahasti omiaan.

 

Ammattilaisten tyylinäyte.

 

No voittajajoukkue kyllä tälläkin kertaa selvisi, ja sitte siivottii baaana ja lähettii murkinalle ja vähäse viininki lipitykseen. Meijän Cochineero ja Cochineera olivat taas pistelly pöyvät notkolleen herkkuja. Siinä vierähti usijampi tunti niitä nautiskellessa ja pimmeessä sitte kyykkäiltii ajan kanssa Leijona- kujan mörskälle.

 

 

Suuret Kiitokset taas Pinomarin baarille kaikesta kestityksestä!!!

 

t.Uuno ja Rouva-Uuno

 

Tänää sitte oli hyvä tempo ja tiempo taas päällä Uunolla. Aamupäivällä nilkutin pikkusen juoksuyrityspätkän. Iltapäivällä voimailin vähäsen ja lähin sitte pyörällä kipasemaan Guardamarin majakalla nollapysähyksen taktiikalla tällä kertaa. Hirmune oli tuuli ja lerppu aika pahasti Uunon ylähuuli.

 

 

 

 

 



IV Carrera del Gato, Elche. 8.10.2017

Hanne ja Jorma kisamainoksen kupeessa ennen kisan alkua.

 

Kyykkäsin aamuhämärissä ulos ennen auringon nousuu. Tarkotuksena oli lähtee kattomaan Elcheen 10Km:n juoksukisaa...kyyti sieltä tuli sovitulla ajalla ja loikkasin sissään autoon. Elchessähän on kyllä kateltavaa muutenki, hieno kaupunki ku on mutta nytte keskityttii kisoihin, eikä "kalosseihin", joista paikka on kovasti kuulusa.

Hanne ja Jorma haki numeron ja juoksijan säkin ja mie pieksin suutani Norberton ja kaverinsa kanssa. Norberto jo "pääsee" seittemänkymppisiin ens vuonna.

Patsastelua ennen tarttija.

Numeroijenhaun jälkee käytii yksillä Cortado-kahviloilla kuppilassa. Tarjoilija oli kyl ystävällinen ja kerkesi joka pöyvän käyvä läpi siinä baarimikon työn ohessa meijän reilun vartin mittasella kahvitteluajallakin, vaikka se oli ihan täys sporttisen näköstä porukkaa.

Hienoa "Juopon Suden" kuivunutta jokiuomaa.

Ilma oli jo helteinen ja pilvet jo häippäsi kaikki kisan alkuun mennessä. Lammikoita oli vielä jälellä viimeyön sateen jäliltä, eli juoksijoille oli ootettavissa hikiset oltavat.

Hanne lähti lämmittelykierroksille ja myö lähettii nilkuttelemaa koht Viinaan mänevävän Suden lähes kokonaan kuivunutta uomaa (Riu Vinalopo), vaikka tuo Uunosuomennos ei sanatarkka, eikä juuri muutenkaan tarkka liene....heh...kaukana siitä (Rio=joki, Viina on viina vähän joka kielellä, ja Lobo=susi).

Reittihän kulki muutamien kilsojen matkan jokiuomassa, niinku monien muijenki Elchen jouksukisojen reitit on kulkennu. Hieno on kyllä uoma ja tuohon soveltuu mainijosti. Ulkoilijoita siellä vilisi kovasti, ennen kisaporukan sinne rynnistystäkin.

Norberto ja kaverinsa Riu VinoLopon ylittävällä sillalla.

Rovaniemen Jätkänkynttilän- tyyppisellä sillalla kateltii juoksijoijen rynnistelyy, ja sitte siirryttii Viina-Suden uomaan tähyilemää lissää. Sillalla oli nuori juoksija keulilla, mutta jokiuomassa oli jo saannu rinnalleen vanhemman näkösen
juoksijan huohottamaan. Nuoremman juoksijan huohotus säily kuitenki hyvänä loppuun saakka, ja sillä huohotuksella heltisi koko kisan voitto.

Hanne jälleen ykkösenä!

Hanne valitteli väsymystä heti alusta asti, mutta hyvin sieltä maaliin tultiin ja taas sijotuksella nro: 1. Aika 51:15. Se sijottu nyt näiden kolmen perättäisen viikonlopun kisojen väliin.

Hanne ja Kisuliinipatsas.

ONNEA HANNE!

Kyllähän nämä espanjan juoksukilpailut vejetään läpi juoksijoijen ehdoilla, katsojia unohtamatta. Kattelin noita kisasivuja, ja 10 ensimmäistä ilmottautujaa pääsi kisaan mukaan 1€:n hinnalla. Sitte oli 7€:n hintasia ja viimehetken ilmottautuminen makso 9€.

Sitte ku otetaa vielä huomioon tuo juoksijanpolsa, kisanjälkeiset tarjoilut, hierontapalvelut, liikennejärjestelyt ym.

Kisan voittaja. Vielä nuori mies.

Perslantijan liikennejärjestelyistä pelkästään tulee jo yleensä semmonen rutina, että ei taho onnistuu millään. Täällä kylässä kun kylässä, ja suuremmissakkin kaupungeissa, lähes poikkeuksetta kaikki liikenne pysäytetään juoksureiteiltä. No mie taas unohin, että miehän oonki nyt Epsanjassa. Eikä tää Elche oo kyl ihan pikkukylä tämäkään Petslantijan mittatikun mukkaan mittailtuna.

Hanne ystävällisesti haki huoltajaoluet meillekin ja sitte ruvettii oottelemaa kilpantojen jakoa.

Tässä välissä pari gentlemannia leikkeli kaikkien sääntöjen mukaan ja kunnioittavasti Serrano- kinkkua kilpailijoille ja yleisölle tarjottavaksi. Meillekin sitä herkkua piisasi parin lautasellisen verran.

Serrano-kinkun siivuttelu on taidetta!

Sitte jo tuli Hannen vuoro hakia hieno Kisuliinipatsas, ja siitä sitte pikkuhiljaa alettii valumaan kohti autoo.

Tällä vehkeellä mieki saattasin jaksaa 10km:n matkan kulkia, mutta maaliinpääsyssä luotan emempi toistaseksi edelleen jalkoihini.

Kiitokset mukavasta kisaretkestä, vaikka Uunolta nyt lipsahti retki "velan puolelle", ja raskas velkataakka painaa jo muutenki kyömyssä olevia niskoja entistäkin kyömympään.

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.

Ylimäärästä suhinaa

En ihan voittannu tänäänkään muuta kun itteni. Se oli ihan kelpo suoritus tälle päivälle.

Aamupäivällä aattelin, että lähen pyörälenkille ja samalla käyn kaupassa. Mänin Kankeen tykö, ja totesin, että etu- ja takarenkaissa on ilmavajetta ja taas alapuolella, ja niinpä palasin mörskälle ja hakasin pumppunysäni, ja pumppailin hikipäässä gummit pullolleen.

Ekaksi pumppasin etugummin ja ylimääräsiä suhinoita ei mistään kuulunnu pumppauksen jälkeen. Hyvä! Ja sitte samat operaatijot takagummille. Ei hyvä! Ylimäärästä suhinaa kuulu jostaki. Sitte tarkastin vuskaako oma takalauvotus. Ei vuskannu hajun, eikä äänen tulosuunnan perusteella. Paska juttu, takagummihan se sillä pihisi ja puhisi. No siinä se pyöräretki sitte oli tältä päivältä. Paikkaamaa ei kannattannu ruveta, ku päälyrengaski on jo "entinen".

Läksin lompsimaan reppu selässä, tappiomieliala päällä ja niskat kyömyssä baarille. Kahvikupillisen ja pullan ja sonnan suoltamisen jälkee suunnistin Mercadoonaan ostoksille.

Mörskälle ku pääsin, kanniskelin Kankeen huoltopaikalle, otin paperille rengaskoon ja repun tyhjennyksen jälkeen kymmenen kilsan kävelylenkille Bikemaniaan sisärenkaan, ulkorenkaan ja paikkaustarvikkeijen hakuun.

Siellä oli tutut myyjät vastassa ja kieliki taittu nyt ilman rautalankoja. Takasin tallustellessa reppu selässä ja päälyrengas käsissä Jorma ja Hanne oli autolla liikenteessä ja oisvat tarjonnu väsähtäneen oloselle Uunolle autokyytii, mutta mie aattelin ottaa ilon irti tästäki sessijosta ihan loppuun saakka ja en kyytii männy, vaan jatkoin tuon viimosenki kilsan mörskälle. Kiitos kuitenki kyytitarjouksesta.

Mörskällä heitin rätit likoamaan ja virkistävään suihkuun. Sitte nakkasin pari päivää sitte ostamani "Salmonellan" häntäpalan pannulle ja käristin sen ja nakkelin viiniräpylöijen, salaatin ja paprikan kanssa pötsiini.

Huomenna on sitte aamulla alkuverryttelyksi takarengasrojektia tiijossa.

Hoippuroimista

Hoh-hoijaa, hyvin ramasee. Käin tänää pisimmän "juoksu-lenkkini" miesmuistiin. Jos nyt Uunoo vielä ihan mieheksi voijaa laskia, ni kuitenki Uunon muisti harvon ylettyy enää näijen uusijen asijoijen kyseessä ollessa eilistä päivää pitemmälle.

Kämpillä "käyskennellessä" puolet ajasta tahtoo männä tavaroita etiskellessä. No sitte viimestää Uunon uhkarohkijat retket tänne Katalonijan kupeeseen loppuu, ku ei enää muista missä tänhetkinen mörskä sijaitsee.

No Suomi-baareilta sitäki voi käyvä kyselemässä, jos ei ite oo vielä baareilla. Kaikenmoista on sattunnu ja tapahtunnu täälläki, ja se pitää mielen virkiänä ja hermot pinkijänä...heh...

Tänää se Uunon "mies"-muistin pisin lenkki oli 7km. Lenkinhän tein tuonne luonnonpuistoon. Sinne kinkkailin Pariisin, Quironin ja Pulukoppijen kautta.
Vettä en mukaa ottannu, ku lenkki oli kuitenki lyhyehkö, vaikka oli päivän kuumin hetki ku lähin liikekannalle.

Olin kuitenki siihe varautunnu, että luonnonpuiston portilta siirrerty vesipiste olis juomakunnossa, heh ja olihan se. Tästä tulee reilu 4km vesipisteelle, ja aurinko porotteli "kuuppaa" silleen, että vettä ois kaivannu.

No pisteelle ku saapuilin jo janosena ja muutenki jo läkähyksissä, vesipisteen oli taas kerran vallottannu ampijaiset. Perhana sentään. Ei pitäs mitää jättää sattuman varaan.

Niitä oli niin perhanasti siinä, että mietiskelin siinä janosena, että kumpi olis miulle edullisempi vaihtoehto. Ottaa persuksiin parikymmentä ampijaisen pistoo, mitkä oli helposti saatavissa jos osaki tuosta pörräävästä vesipisteenvallotusporukadta sillee päättäsivät, vaiko yrittää vielä jatkaa kurkku rutikuivana juoksuu.

Päätin jättää tuon vesihomman väliin ja yrittää "kuivettua". No jatkoin sen vaaditun 3km vielä lönköttelyäni. Sitte käännyin takasin ja armahin ittijäni kävelyllä.

Harmitti kyllä kovasti ku ei tullu ees pikkulompsa mukaan , ni ois voinnu jossaki kostuttaa rutiryppystä kurkkuani. No milllonkaa ei voi voittaa enää nykyvään.

No jotenki sain itteni hoippuroituu pulukoppijen ja Quironin ohitte Pariisille, ja siinä jo ihan kotinurkulla Manchan ja Pariisin risteyksessä piti ruveta lähimmäisten jelppihommiin.

Manchan ku sain ylitettyy, toppasi vierelle musta city-maasturi. Murteesta ja muustaki päätellen sisällä istu hyvin syöneen- ja juoneen olosija mahollisesti itä-suomalaisija. Enste en ääntämis- tai kuulemisongelman takija ymmärtänny, mikä oli ropleema, mutta sitte ku nykäsin taas rautalankavyyhin takataskustani selvisi, että Quironin sairaalaan ja apteekkiin oli kova hätä.

No kätösellä näytin, että apteekki on kymmenen metrin päässä tien toisella puolella ja Quironiin on matkaa n. 1,5km. Mäki ylös ja vasurille. No veikkoset oli kovasti innoissaan ja osa rupes hoippuroimaan kohti apteekkija ja mie jatkoin hoippuroimistani kohti lähellä olevaa mörskääni.

XV 10Km y 5,8Km Villa de Rojales

Eilen käytii Rojalesissa juoksukisoissa. Tän raportin kirjailemine jäi vähä myöhäsee, ku oli tähellisempää toimiteltavaa aamupäivästä. Hanne juoksi ja valmennuspäällikkö ja mie kateltii sivummalta ja kannusteltii juoksijoita. Porukkaa oli hirmuset määrät juoksemassa, sekä kattelemassa ja iltaa viettämässä vieläki hirmusemmat määrät.

Hanne ohittelee hittaamipa.

Rojaleshan on tässä reilun 15Km:n päässä Torren mörskältä. Kisahan oli iltakisa, vaikka Uunolle oli sen asijan ymmärtäminen vähän "kannon alla". Olin lähössä kisapaikalle jo aamulla...heh...uuno kun olen.

Ilonen veteraani Mariaano oli nyt kolmosena.

Ilta oli kosteen kuuma ja nihkee, eli hikinen reissu oli juoksijoille tulossa. 10Km:n ja 5,8Km:n startti oli klo 19, ja lukusat lasten ja nuorten sarjat alko tarttailemaa jo klo 17.

Juokseva espanjalaispariskunta, joka on tuttu näky lähes joka kisassa. Kuvassa vasemmalla myös nuoremman polven espanjalaisjuoksija.

 

Autolle oli vaikija löytää leposijaa kisan ajaksi runsaan osallistujaporukan takija, mut pienen "kunnijakierroksen" jälkeen jätettii auto n. 0,5Km:n päähän lähtöpaikasta.

Vanha kunnon sateenvarjomies kuuluu myös kisojen vakiokalustoon.

 

Hanne haki numeron ja jokaiselle osanottajalle jaetun "polsan", ja lähti vartiksi verryttelemään. Hiki oli jo pelkästä kattelemisesta pinnassa ja niinpä myö kipastii kipsakasti oluttiskille josko huoltajilleki ois tarjolla ponsoriolutta. No olihan siellä...

Sitte kyykättii reitin varrelle lähtöpaikan etupuolelle kattomaa ku massiivinen juoksijajoukko rynnisti liikenteeseen. Kisan seuraamisen kannalta reitti on mainio. Ei tarinnu ku ylittää kuivahko, uunomainen Segura-joen uoma siltoja pitkin, ni pääs seuraamaan kisan ja juoksijoijen etenemistä parin kilsan välein.

Uunon sarjalaisia oli muitakin katsomon puolella. Tässä yksi heistä. Nimmee en muista.

Hannella oli hyvä tempo päällänsä koko ajan, vaikka mie jo sitä epäilin 5,8km:n väliajan perusteella, ku luulin harhasesti, että ollaan 5,0 km:n kohilla.

Hanne bootijumilla.

Hannen aika parani viikon takasesta rapijasti, vaikka tän päivän reitti oli paljon kiharampi kuin viikko sitten. Aika oli 50:45, ja sijotus nyt ykkönen.

Onnea Hannelle!

Illan pimetessä pidot vaan parani. Ekalla yrityksellä ei ollu näillä hartijoijen leveyksillä mitään mahollisuuksia päästä tukostaululle näköetäisyyvelle, toisella jo Jorman hartijat piisas tulosten lukemiseen.

Valmennuspäällikkö ja jaksaa kisoissa käydä. Myös Grupo Finlandesan vakiokalustoa näillä kylillä.

 

Kiitokset kyyvistä ja mukavasta illasta. Kankeella kyylkistely kisapaikalle ois ollu vieläki hikisempi.

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.

Aamutoimia

Heräsin aamulla kuuven maissa. Kahvit tulille ja yhen Diggestiivi-keksin voimin lähin parvekkeelle kattelemaan kahvituksen jälkee auringon nousua.

Sitte nousin iteki Kankeen selkään ja lähin huvikseen pyöräilemn ja kattelemaan toisten aamulkijoijenki liikehtimisiä.

Kovasti oli hälkkääjiä ja muitaki höperöitä miun lisäksi liikuskelemassa. Keli oli mitä mainioin ulkoilemista ajatellen. Lämpötila oli jökötyänny eilisissä iltalukemissa koko yön eli +22:ssa.

Ajelin rantaan ja siitä Nobelia pitkin Masalle ja siitä ales LaMatan puolelle. Koukkasin alamäjen alla rantaan ja vetelin palkeisiini lämmintä ja kosteaa meri-ilmaa. Palkeet ja kallo siitä tykkäsi kovasti.

Siintä sitte jatkeskelin rantaa pitkin LaMatan "lankuille" asti. Siinähän ei pyörällä sais ajella ja mieki koukkasin siitä Pariisille. Lankutuksen alkupätkähän on nyt saatu korjattuu, ja lankkujen tilalla on nyt laatotus.

Siintä hinkkasin takalauvotustani Moreran Kallee pitkin, ohitte Parque Molina del Aguan puistikon kohti LaMatan keskustaa. Keskustasta kiihyttelin luonnonpuiston portille ali 332:n ja sitte hidastelin kilometrin mittasen sepelikkoylämäen pulukopeille. Entisen San Jaimen eli nykyisen Quironin sairaalan ohitte ja 332:n ylitte, ja siitä kohti uimahallija. Siitä sitte taas Manchaa myöten yli Pariisin ja edelleen Jellona-kujalle ja mörskälle.

Täällä sitte homma jatkuu syöpötellen ja juopotellen ja rättijen pesulla....heh...ja sitte on esissä se mukava noin 5 minuuttia kestävä rättien kuivatus yläterassin kaivatusnyörillä.

Illalla on tarkotus tehä sitte muuta ja siintä lissää ehkä tuonnempana?

Kalsarijen kuivatus

 

 

Moni tärkiä asia täällä Iberiassa on paremmalla tolalla kuin Perslantijassa. Otetaa nyt esimerkki ihan sieltä tärkeimmästä päästä vaikkapa kalsarijen kuivatus.

 

Täällä se pääosin tuosta positiivisesta ilmanalasta johtuen hoituu varsin kätevästi näin syksyisinkin vielä. Nyörille ku nyrkkipyykin saa viriteltyä, toisesta päästä nyöriä saapi ruveta jo irrottelemaan rutikuivia kalisonkeja silitykseen...heh...ihan mahtavaa.

 

Kyllä tuo ilmanala toisessa merkityksessä vaikuttaa myös vähempimerkityksellisiinkin asioihin. Esmerkiks tuoho kallon sisäosan toimintaan. Täällä ei normaalisti tarvihe murehtija Uunonkaan onko lippa vinossa, jalat suorassa tai retonki rypyssä. No nyt on sanottava, että ottan vetää vähän normaalija enempi ryppyyn tuo Perslantijasta mukana tuomani satasivunen "lakikirja", johon lupasin paneutua.

 

Tässä iltasella istuskelen pimeessä yläterassilla ja mietiskelen etupäässä menneitä. Mukavan lämmintä on ja retonkia ei juuri niskoilla tarvihe pijellä.

 

Nyt viikonloppuna tuon naapurikommuunin Katalonian porukat on meinannu äänestelemään ruveta omasta itsenäisyyvestään. Keskushallinto on semmosista pyrkimyksistä kärmeissään ja polliisimiehistöö on raijattu "tonnitolkulla" paikalle estelemään moiset äänestelyt. Tonnitolkulla tarkottaa tässä yhteyvessä lihakilomäärää ja kappalemäärää (toimituksen huomautus).

 

Tännää oli vuorossa jalkalenkkkipäivä. Kilometrejä hölkäten kerrytin 6,5km:n verran. Taijan vaihteeksi keitellä saijut ja sitte harkihen hetekalle heittäytymistä. Öitä!

Mierda

Viime yönseutuna tuli valvottuu kolmeen saakka. Kyökin kahvinkeittimessä tirahti usijammat kahvit.

 

Pääsyy valvomiseen oli kyl varmaan vanhuus ja säännöllinen elämänrytmi, johon ite ajoittain sorrun päivittäisen parin-kolmen liikuntasessijon tuottaman väsymystilan takija.

 

Toinen syy oli taas varmaan kaljuuntuvaa päälakeani vaivaavat "Mierda"- ajatukset. Espanjan "avainsanasto" alkaa olla jo hyvin hallinnassa. "Pierut", "pimpit" ja muu asiaan liittyvä on syytä opetella ihan ekana, ni tietää mistä naapuripöyvissä puhutaan. Tää "Mierda" kuuluu siihen samaan "avainsanastoon".

 

Se jäi mieleeni yhestä uutislähetyksestä, kun haastateltiin vanhaa ja sairaalloisen olosta politiikkoa Jordi Pujolia. Jordi tokasi siinä haastattelussa miun korviin tarttuvat suunnilleen seuraavat sanat: "Toda la mierda del mundo para mi", joka todella vapaasti Uunon käännöskoneesta ulostettuna tarkottaa:"Kaikki maailman paska miun niskaani"....heh...mukavasti sanottu.

 

Tänää "välipäivänä" jäi liikkumiset pariin pyörälenkkiin. Eka kympin pätkä tuonne toiselle puolelle "kylää" La Valetan suunnille, ja toka auringon laskun aikoihin tuonne luonnonpuiston, radanpohjan ja Alzheimerin ja keskustan suunnille. Toiselle tuli matkaa 22 km ja rapijat.

 

Siinä oli tohelointia ihan tarpeeksi tälle päivälle. Vielä on ruvettava ropeloimaan kahvinkeitintä tulille, ku uni ei meinaa silmiin iskee millään.

Vanhuuven ja nuoruuven ero ja illallinen

Kovasti koitin kaikenmoista toimitella tännääki ja kaikki tähellinen ja tähetön tuli toimitettuu, mitä meinasinki.

Iltasella aamulenkin, sähkömiehen oottelun, voimailusessijon, pyöräilypätkän, pikku iltalenkin, kaupassakäynnin, astianpesun ja rättijen pesun jälkee mänin yhen oluven pierussa ja pimmeessä yläterassille nautiskelemaa toista olutta ja soittamaa mussiikkija puhe-elimelläni.

Juu-tuupista valkkailin Laila Kinnusen kesäyötä, Jimi Henriksin Woo Doo Childia, Steppenwolffin Born to be Wildia ja Mariska Varesia (Shocking Bluen solisti).

Siinä oli mukava yli kahenkympin lämpötilassa ja pimeessä muistella vanhoja ja männeitä ja kuunnella hyvvää mussiikkija. Mieleen tuli Tepon kanssa pelatut kiihkijät "Kvällens mästare"- koronapelit, joita Kuhilaskujalla pelailtii pienen kelamankan soitellessa Jimiä ja muita eellämainittuja.

Siinä samalla tuli mieleen ilmiselvä ero, mikä on nuoren ja vanhan immeisen välillä. Nuorena tässä tilanteessa ois miettinny "mitä nyt tehhää?, mutta ylivanhana miettii mitä tehtii ennen...heh ja vastaus siihen, että mitä nyt tehhää on ilmiselvä....käyvää nukkumaan. Semmonen vaihtoehto ei nuorempana ois tullu ees mieleen...

Soittelut ko lopetin oluven loputtua, hiissasin itteni kerrosta alemmas ja söin maittavan illallisen, kuus kipaletta oliiveja.

Espanjalaisnaapurit lähti "sisämaakotiinsa", ja mie lupasin vähän "päällekatella" myös niijen "casaa", ja ilmotella jos jotaki ongelmaa ilmaantuu.

Aamulla taas pari tuntii lupasin kytiskellä niitä sähkömiehiä, tai - naisia. No miulla on aikaa ja päreitäki nyt ootella "viimoseen tappiini" saakka sitä niijen ilmaantumista, enkä nyt oo aikonnu pahastuu, vaikka eivät ilmaantusi esille koko syksynä. No ei ne tänääkään Uunon näkösälle ilmaantunnu.

Tääkää ei oo Uunolle nyt mikkää ongelma...heh...henki tässä lähtee, vaikka eivät ilmaantusikaan.

Se on kuitenki varma, että ennen huomista kytistelyäni, koitan, jos suinkin mahollista, kyykätä muutaman MUKAVAN juoksukilsan sortsiloissa ja tee-paijassa!