tiistai 28. helmikuuta 2017

Hissisoppaa ja Marinaa

 
Eilen oli vähän vauhtia, joka piisas lähes koko päiväksi, vaikka loppupuolella alko jo hyytyymää ihan sananmukasesti.

Aamulla lähin pyörällä keskustaan toumittelemaan vuokra-asijoitani. No aikaa en ollu etukätteen sopinnu kenenkään kanssa ja homma jäi vielä vaiheeseen. No eipä kettään haitannu. Senverta oli tempoo päällänsä, että meinasin Peten ohi pyyhkii huomaamatta tuossa Locosin rannalla.

Kahvilla sitte istahin kahen kupin verran toisella puolen Torree, ja siintä mörskälle. No täähän on kerrostalo ja aattelin Kankeen jättää tienvarteen säppiin ja niin teinki.

Ovista ku sissään pääsin, sireenit ulvo ja hälyytyskellot kilkatti käytävässä, mut en siihe huomijoo suuremmi kiinnittänny. Ihan keskustan kortteleissa ku asutaa, niin ainahan täällä joku sirreeni tai seireeni ulvoo tai jonkun kello tai rouva kilkattaa tai kalkattaa.

Talossahan on neljä hissii rinnatusten, mut en niijen kyytii ihan satarosenttisesti luota...ja niin nytteki nilkutin rappuja myöten. Tänne yläkertaa viijentee ku pääsin, kilkatus vaan koveni ja sitte kuulu yhestä hissistä hätäsenolosta epsanjankielista mölyvä.

Sinne oli hissii jäänny joitakuita ihmisijä ja niillä oli jo hätä. No eihän siitä ohitte voinnu Uunokaan männä, vaan piti ruveta jelppihommiin. No ei niillä hissieläjillä suurempaa hätää ja paniikkija vielä ollu ja mie rupesin karjahtelemaa käytävillä oisko kettää paikalla, joka tietäsi mistä vois lisäjelppijä saaha ihmisten pinteestä pelastamiseksi.

Tuntu, että koko iso kerrostalo oli ihan tyhjentynny. Sitte kuitenki toisessa kerroksessa oli ovi rakosellaa ja mie koputtelin karmiin. No siellä oli pari vanhempaa mieshenkilöö muonituksessa ja toinen sitte lähti mukkaan vitoseen.

Siinä sitte setvittii asijaa ja saatii kohta huoltomiehet paikalle ja naapurin rouva ja poika pelastettuu hissistä, joka oli topannu kerrosten välliin.

Siintä sitte mieki ripijästi mörskän sissään ja pikamuonituksee ja takasi ulos ja Kankeen kyytille. Pinomarissa toppasin lahville ja makosalle Litlin omenapiirakalle ja taas Kankeella polkemaan. Guardamarin palmikkopuiston läpi majakalle ja siintä 332:lle ja La Marina de Elchen suuntaan. Marinassa koukkasin rantaan ja ajoin rantatörmän takana olevaa hiekkatietä niin pitkälle ku pääsin. Osalla tietä oli tuuli puhaltannu hienoo hiekkaa tielle niin paljo, että piti talutella Kankeeta.

La Marinan keskustaa kateltuna Red Velvet kuppilan terassilta.

Sitte tulin jo entuuvestaan tuttua reittiä Pinetin kautta La Marinan keskustaan pirun janosena. Toppasin Red Velvet kuppilaan jarrujuomalle ja kattelin siinä iltapäivän auringossa eläjien mänövä. Mittariin oli kertynny 31 km ja keskivauhti 21km/h plus aamupäivän 11km. Tästä oli reilut 20km takasin mörskälle.

Guardamarin linnake on tuolla mäen päällä.

No nokka kohti Torree ja kovaa vastatuulta. Guardamarin ohitin nyt 332:n vieressä olevan teollisuusalueen kautta....väsytti...

La Matassa meinasin männä Kyllikin ohitte moikkaamatta ku jo sekopäisenä veivasin ihan likeeltä ohi, mut en huomannu. Vaikka näköaisti oli jo männy, mut kuulo vielä senvetta pelitti, että kuulin ku Kyllikki Uunoo huuteli. Muutaman sanan jaksoin vaihtaa ja jatkoin kohti mörskää ja Pariisin ylämäkee. Mäen päälle ku pääsin Kankeella sitte oliki ennää pari kilsaa jyrkkää alamäkijä ja pikkune ylämäkipätkä ja mörskällä takasin. Viimene pinnistys sitte tuon Patarauta-Kankeen kanniskelu vitoseen....

sitte muona maitto, mut uni oli huonolla tolalla.

maanantai 27. helmikuuta 2017

Medio maratón Torrevieja. 26.02.2017

Torren puolimaratonin "tankkausaluetta".

Nytte miun on jätettävä eilen juostun kisan kommentoinnit minimiin. Siihe on pariki syytä. Ykkösenä se, että ulsterin sisukset on nyt ihan vinaalissa tän iltapäivän "liikehinnästä". Toine syy on se, että itehän mie en tarttiviivan lähtöpuolelle kyenny tuon "monivaivasen" vasurikintun takija.

Pytinkejä oli jaossa täys pöyvällinen.


Pasi voitti oman sarjansa Kympillä.

Hanne jatkaa hyvää "tolppasarjaa"


Matleena kakkosena tässä kuvassa. Voitto myös omasta sarjastaan, vaikka Uuno ei tulosta löytännykkää harittavilla silmillään.

Tiia tässä kakkosena pootijumilla...

Uunosarjan pootijumikolmikko. Kolmosena Gerald Evans päätä pitempänä muita.

Norbertoki vielä jaksaa kisata, vaikka vähän jalkavaivat vaivaa.

Matti, Hanne, Jore ja Tiia...heh ja Tiian kaveri jäi kuvan ulkopuolelle ko Uuno yritteli ekaa kertaa kuvanottoo "pillerillä", ja ilman rillejä....heh...en nähnny mitään. Sorry.

Muutamija suomalaistuloksia:

Pete Nivala 45.16 10k
Mikko Lanki 47.16 10k
Alatörmä Reijo 53.36 10k
Marko Kiiskinen 1.37.27 21k
Mikka Tast 1.42.53 21k
Matti Honkanen 1.49.27 21k

Ja loppuu mie vielä läjähytän kuvan mainijosta britti-skotista Gerald Evansista, jonka mie yhytin jo lauvantaina haahuilemassa Habanerasin yläkerrassa...ilman identity korttija, joka ois tarvittu torsaalin vastaanottoon. No kyllä homma selvisi ja Keralttiki sai torsaalinsa ja pääs osallistumaa.

Mukavaa siellä oli kattelupuolellaki, vaikka vähän apijalla mielellä Uuno siellä joutu olemaan.

KOVASTI ONNEE VOITTOISILLE JA KIITOKSET TAAS MUKAVISTA HETKISTÄ KAIKILLE!

Nytte mie läjähytän itteni jo viimein hetekalle....kyl oli "vähän" vaiherikas päivä....heh..."intensiivikielikurssija" myöten.

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.










Carnaval de Torrevieja. 25.02.2017

 
Lauvantaiehtoona lähettii mörskän kautta vauhikkaasti kattomaa Torreviejan karnevaalijen viimestä iltasessijoo.

Värikästä ja äänekästä oli meininki aikasempijen vuosijen tapaan. Kovasti tärryytti tärykalvoo ja pumpun vasentaki kammijoo ja ajottain silmijenki verkkokalvoja.

Hommahan piti alkaa kymmeneltä ja mörskältä ei ollu ku kivenheitto kulkuveen lähtöpaikalle. No ei se ihan kymmeneltä alkannu vaan vähäse myöhemmi.

Hommahan vejettii lävitte nyt yhen pysähyksen taktiikalla, ja se Tankin mittane pysähys oli lähtöpaikan tuntumassa.

Siintä jo sitte alko Uunonki täry- ja verkkokalvot senverta toipumaa, että oli aika lähtijä ettimää mörskää, johon sitte rapijasti puolen yön jälkee hiissauvuin.

Suuret kiitokset essiintyjille ja myös osanottajille mukavasta illasta!

Nytte lähen yrittelemää pyörällä johonki suunnalle, ku on niin mahtava kesäkeli. Iltasella jos vielä vääntöö piisaa yritän väsätä muutaman rivin eilen juostusta Torreviejan puolikkaasta.

torstai 23. helmikuuta 2017

Kankee ja jäykkä ilta

Hyvin on uuvellaki "mörskällä" viihtynny, vaikka Uunon loppumaton hinku on tuonne ulos vinkumaan.

Aamupäivällä lähin aamukahveelle ja samalla testasin yhteensä reilun kahen kilsan matkan jolkotellen tuota vasurikinttuu. "Outohan" se vielä on ja viikonlopun Torreviejan puolimara jääpi suosijolla vällii.

"Tauluu" vähän kihelmöipi siihen malliin, niinku se ois jotaki valohoitoo tänääki saannu jonkunmoisen annoksen, vaikka se koko päivän paisteli ohkasen usvaverhon takkaa.

Iltapäivällä sitte raijasin kankeen viis kerrosta alemmas ja istutin itteni satulan päällä olevan geelilämiskän päälle ja lähin polkemaa ilman suurempija päämäärijä.

Etugummi ohjasti miut Carrefourin ohitte Crevilenten tielle ja Los Montesiinosiin. Kylän läpi ajoin kokonaan, mutta sitte koukkasin takasi Torreviejaan mänevälle tielle, ku kettinki ei ennää suostunnu nousemaa suuremmalle kiekolle. Olin sotkennu keskimmäisellä jo lähes Carrefourista saakka, vaikka oli myötätuuli.

Kilsan verran tuulettelin loivaan alamäkeen Los Montesinosista, mutta sitte oli jo omat lömmöt noussu liikaa ja toppasin Kankeen ja väänsin kettingit vängällä suurimmalle eturattaalle.

Vauhti nousi operaatijosta johtuen lähes kymmenellä kilometrilla ja omat lämmöt laski liki satasesta kolmeenkymmenään seittemään.

Mörskälle ku sitte selvisin, ottasuonet pullollaan kanniskelin Kankeeta taas pakolliset viis kerrosta ylöspäin, ja saman talon vanhamuori pyöritteli päätään ku alakerrassa tuumailin, että tän "bicicleetan" kanssa on vähän vaikija asuva viijennessä "nivelessä".

Miulla oli vielä tarkotus lähtijä illansuussa kävelylenkille, mutta se ajatus häipy päästä, ku käin suihkussa ja sen päälle laitoin perinneruokaa, eli tonnikalaa riisihetekalla. Riisihetekan jälkee alko toinen hetekka vejellä kovasti Uunon raihnarunkoo puoleensa kovenevalla voimalla.

Mukavan letkee päivä, ja kankee ja jäykkä ilta.

tiistai 21. helmikuuta 2017

Katastrovaalinen ja kauhija

Tännää oli ihan mahtava päivä. Talikkohommista ei ollu tietoo koko päivänä ja toivottavasti nuo "kakkakasat" jättää Uunon vähäksi aikaa rauhaan, ni saapi vähän vetää henkee ja koota ittensä. No siltä nyt vaikuttaa tän päivän perusteella.

Koko päivän vejettii kuvaannollisesti etukenossa ja myötätuulessa, vaikka iltapäivällä Guardamariin männessä oli melkonen vastatuuli, mut ei haitannu Uunoo. Aamupäivä mäni viijestä lähtijen kamoja kasaillessa ja pakkaillessa ja kämppää siivotessa. Kurkku oli kovasti kippee herätessä ja nokka vuoti. Kämpässähän oli vähän "ulkoilmaongelmaa" , joka nähtävästi vaikutti vähän sisäilmanki laatuun, ja sitä kautta Uunonki rööreihin?

No Hessu tuli muutossa jelppaamaan ja sitte lähettii Heidin perässä ajelemaa uuvelle "mörskälle". Täällä ei kyllä tilanpuute, eikä muukaan puute, paitsi tineroijen, vaivaa.

Kolme makuuhuonetta ja pari vessaa ja pari kerrosta ja pari parveketta. Yläkerran vessa on ja semmonen, että vaikka siellä toisella puolella pierräpärähyttää, ni toiselle puolelle asti ei hajuhaitta varmaan ylety. Niin ainaki luulisin.

Sitte ku saatii kaikki kamat kannettuu ja muut hommat kondiksee, lähin hakemaa Kankeeta Bikemanijasta. Siinä oli erinäisijä jarrupuolen ongelmija, joista ei ilman varaosija ja työkaluja selvitty
Uunon keskikämmensormilla.

Kovasti oli hommaa siellä tehty Uunonki halpahallipyörän etteen ja taakseki, ja homma hoitu taas kerran ajallaan ja hinta-arvio oli tismalleen se mikä oli sovittu 19€....!!!

Kankeeseen oli vaihettu etu- ja takajarrupalat ja takajarruvaijeri, ja korjattu se Uunolle ylivoimane takajarruvaijerin "ylipyörivä" mutteri! Hieno homma ja suosittelen kyl tuota virmaa muilleki. Ja palvelu pelaa englannilla, mut Uuno hoiti nyt Espanjalla koko homman....entistä kovempi etukeno paino Uunon päälle.

Siintä koukkasin Suomibaarille, ja siellä istahin tutun suomalais-espanjalaisen pariskunnan pöytään, kurnutin Cortado-kahvin ja riisipiirakan kitusiin ja kiivasta polkemista uuvelle mörskälle... toiset rätit niskoille ja polkemaa kohti Guardamarija.

Majakalle asti en voinnu männä, ku aallot löi yli aallonmurtajan. Siinä oli espanjalaisen näköne vanhahko mies ja sanoin, että "es mui peligroso, no posiiple kontinuar". Ukko nyökkäili ja mie rutisin muitaki muistamijani "espanjanlitanijoita". Sitte ukko kysy, ku siinä aallonmurtajan puolessa välissä kökittii, että puhunko englantija. No mie siihe vastasin, että tottaha mie englantija pamlaan ja sitte juttua kyllä piisas vähintään vartin verran...heh...ukko oli Skotlannista ja Uunolla oli välillä vaikija pysyvä "skottiaksentin" jälessä, mutta lisäkysymyksillä asijat tuli selviksi....oli ukolla mainijot jutut ja tarinaa piisas vaikka minkämoista. Jemenin rajalla ku torrakot käsissä rauhaa puolusteli, oli kuulemma vähän hikiset oltavat ja ottanahkatki, mutta hengissä edelleen...

Erotessa sitte hyvää elämää toivoteltii, vaikka lopputulos lienee kaikilla yhtä katastrovaalinen ja kauhija....heh...mutta siitä viis myö veisataa.

 P.S. Tähän pittää kyl lisätä, että on tää Syomenkieliki aika vaikee, jopa ihan natiivillekin. Mitähän tuoki "vitosen veisaamine" oikeen tarkottaa? Mie en tiije?

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

IV Carrera Base Aerea de Alcantarilla

 
 
Tännää lähettii tuonne Murcian Alcantarillan lentotukikohtaan, jossa armeijan miehet oli järjestänny juoksukisat. Uunohan oli nyt pitkin, pitkin hampain lähtökarsinoijen katsomon puolella kattomassa muijen juoksemista. Matkoinahan oli 14,2km ja 5km.

Hanne juoksi tuon 14,2km ja Jore toimi kuljetus- ja huoltopäällikkönä, ja Uuno vaan muun joukon jatkeena ja riesana. Keli oli +15 tietämillä ja alussa lähes tyyni, mutta sitte jo "tuulahteli" 5-10m/s, ja lähes pilvinen taivas.

Uunohan oli myös hätäpäissään kerinny tänneki ilmottautuu ennen tuota viikon takasta lonkan lonksahusta, ja juoksijanpolsaa mieki lähin yrittelemää, vaikka aamun "ketutuskäyrän" takija, ku ei juoksemaa päässy, olin jättänny myös passinki kopijot kämpille, eikä kuvaakaa passista ollu "älyttömässä vasarassani".

Tiukassa oli polsa, mutta kyllä mie sen kanssa sieltä polsa-aluveelta militanttijen tiukan syynin ja kovan suunpieksämisen jälkee ulos linkutin. Englantija ei kukkaa ymmärtänny ja aika harvassa oli persoonat, jotka Uuno-espanjaaki ymmärti, mutta jokunen kuitenki senverta, että Uunoki sen polsansa ulos sai kiikutettuu, ja ilman aluksi vaadittuja tokumentteja.

Sitte käytii Cortado-kahveilla ja välillä autolla niinku lähtökuvijoihin kuuluu ja sitte vähän päästä Joren kanssa toisilla Cortadoilla. Nyt kävi kuitenki aika somasti, ku sattu olemaa Konjamiiniputeli ihan kahvimasiinan likkeellä ja helposti meijän silmijen ja tarjoilijan käsijen ulottuvilla, ja myökii siitä saatii pikkuset siivut laseihimme. Hyväne aika ku oli hyvvää.

Sitte kökkimää lähön ootteluun ja Hanne mäni karsinoimaan. Juoksijoita oli 1800 yhteensä, eli lähes maksimi osanottomäärä. Rajoina oli 500 5km:lla ja 1500 14,2km:lla. Sitte tapahtu lähtö, ja ukkoo ja akkaa, kättä ja jalkaa ja rullatuolija ja muuta kamaa oli ilma sakijana, kun kaikki koko kalusto yritti rynnistää keulapaikalle.

Hyvin hoijettuja puistoja piisaa täälläki.

Mie siintä lähin nilkuttamaa kilsan päähän Joren kanssa sovitulle 4:n ja 5km:n kohille, hyvälle katsastuspaikalle vanhan kuljetuskoneen juurelle. Hannella oli meno helppoo ku joskus heinähommissa jollakulla, vaan ei Uunolla.

Sitte tultii erinäisten vaiheijen jälkee takasi maali- ja lähtöaluveelle väenpaljouven ja runsaslukusen polliisi- ja militanttijoukon sekkaan.


Hanne oli paahtannu kovasti koko kisan ja voitti oman sarjansa. ONNEA KOVASTI!!!

Hannen mukkaan reitti oli vaativa ja vaihteleva ja hiekkapätkäki reittiin sisälty, ja lentokenttäalueella yltyvä tuuli haittasi...heh....Uunoki käi lisäämässä tässä välissä pyykkipoikija kuivumassa olevan takaparvekkeen "kalsarinäyttelyn" somisteeksi.

Sitte kateltii pootijumijuhlallisuuksia ja pikku hiljaa lähettii lompsimaa autolle ja keulat kohen Torreviejaa. Ennen liukenemista Uuno vielä käi onnittelemassa tutun F-sarjan kolmoseksi tulleen kolleekan.

Kiitokset Jorelle ja Hannelle mukavasta päivästä!

TULOKSET ilmaantuu varmaan TÄNNE?

keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Tyhjäpäisiä ihmisiä

 
Näyttää siltä, että tuo Mierdatalikko on liimautunnu nyt pysyvästi Uunon kässiin, eikä siitä irti pääse millään ja kasat senkun vaan jatkaa kasvamistaan.

Aamulla ku käin Kankeeta ja Vielä Kankeempaa katsastelemassa takaparvekkeella samalla ku haistelin tulevaa päivän kelijä, huomasin, että Kankeen etugummi oli ihan lutussa ja maailmat alareunasta poissa. Voi pertsuikki.

No sitte vejättelin lenkuralle lähtöö, käin ite WC:ssä lenkuralla ja toimittelin muitaki joutavia, enkä saannu itteeni mörskästä helpolla ulos.

Säkää oli kyl eilen ku iltapäivällä vetelin reilun 30km:n kauppareissun Guardamarin "Lisää-ja-Lisää- ruokakauppaan". Onneksi ei gummi sillon tyhjentynny.

Ennen puoltapäivää sain kuitenki lähettyy riehumaan kylille Vielä Kankeemmalla. Kummasti tuo aurinoinen keli oli saannu rantajuottolat täyttymää tyhjäpäisistä ihmisistä, jotka täyttelivät päitänsä kaksin käsin juottoloijen elämäneliksiirisammijoista semmosella tahilla, ku ois ollu tuomijopäivän aatto. Huomenna sitte selvijää oliko se. Tuskin oli.

Mie en sinne singahtannu, vaan ryttyyttelin Vielä Kankeemmalla sairaalan lähellä olevaan Aldin kauppaan. Läskikimpaleet ja Edamjuuston ku sain kiinni ja maksettuu, kyykkäsin satuloimalla mörskälle.

Taijan lähtee puistelemaa luontoo tuon Vielä Kankeemman kyytillä iltaehtoon ratoksi.

tiistai 14. helmikuuta 2017

Monotooni-Ropotti ja Vastuuvapautuslauseke

Nää viimoset päivät sunnuntaista lähtijen on männy enempi ja vähempi päin takalauvotusta, eli suomeksi sanottuna päin persusta.

Tuo mukana raahattava vasen takajalka on vähän onneton kapine tällä hetkellä. No eilen iltapäivällä kuitenki testasin, mitä se tuumaa Kankeen satulalla istumisesta....heh...ei tuumannu mitään, ihan ku koko kinttu ois riimakunnossa. No se oli mukava havaita, ja innoissani istuin tuonne Pinomariin saakka satulalla, vaikka mustat pilvenköriläät paino kohti ja muutama tippa tuli vettäki ja ukkonenki murahteli.

Kyllikkijä jututtelin hetken ja sitte lähin ketjuja kierrättämään kohti mörskää.

Aamulla sitte otin perspuoleni alle Vielä Kankeemman ja kiertelin mukavassa kelissä keskustan rantoja ja kujia. Kasinon kulmilta suunistin kalasataman ohitte aallonmurtajalle ja siellä tavotin jo aikasemmin viimoselle lenkilleen lähteneen Olan. Siintä jatkoin Altzhaimerin ja suolakinosten ohitte radanpohjan kaislikoille ja siintä koukkasin Crevilenten tien vierustalle ja Carrefourin suuntaan.

Sitte aattelin, että oikasen suoraan urheilukentän suuntaan ja Manchaa ja Piriisija pitkin mörskälle. No siintä sitte suojatien ylitte ku kiirehin ja yritin Vielä Kankeempaa taluttamalla ottaa yhen vaivasen, vähän kiivaamman juoksuaskeleen tapasen, ni vihlasi kyllä niin perusteellisesti, että oikeen silmijä kirveli.

Siintä sotkin suorinta tietä niskat kyömyssä mörskälle ja kanniskelin Vielä Kankeemman pilttuuseen.

Olallahan oli tännää kotijalähtöpäivä, ja mie lähin myös mukkaan kyyvittemää sitä Alicanten lentoveneasemalle. Jo Olan kämpillä suoritetun pakkausvaiheen aikana oli ennustettavissa tulevija vaikeuksija, ja ennakkotietoon perustuen, semmosia sieltä tulikin.

No Uunolla ei käynny sen paremmin iltapäivällä täällä mörskällä, ku pitkin hampain käin selvittelemää miun matkusteluvakkuutuksien kattavuutta koskijen tuota lonkan löyhentäjälihaksen kivulijasta toimintaa.

Mie siintä parin päivän mittasella henkisellä valmistautumisella iltapäivällä sitte soitin sinne vakuutteluyhistyksen toimistoo.....voi perhana.....näppylät sikijää jo nyt pintaa ja pumpusta ottaa ku tätä uuvestaa joutuu miettimää...no joo...pittää koota ittesä...nii, ensin mäni puhelu väärälle osastolle, vaikka satavarmasti siihe numeroo soitin mihin oli neuvottu...no puhelu sitte siirrettii toiselle osastolle, tai oikeemmin sille osastolle tulevijen puheluijen hännille....voi perkele...vartin ku olin kuunnellu niitä eri pimputuksija ja sen ukon konekielistä nauhotusta kiukku oli jo kohonnu ihan yli viimosen rajottimen....sitte sieltä jo vissiin ihmine vastas, vaikka miulle kyl puhelunki jälkee se ei ihan varmaa ollu. Saatto olla kyl vaikka Ropotti.

Mie selvitin enste monotoonisen äänen omaavalle henkilölle tai Ropotille miun henkilötunnukset, syntymäajat ja kalisonkijen värit ja sitte asijani, ja sitte Ropotti kysy ekan kysymyksen, ja siihe se selvittely sitte tyssäs miun kohalta. Se kysy, että ootko allekirjottannu VASTUUVAPAUSLAUSEKKEEN? Heh....mie siinä naureskelin ja tokasin, että minkä? No monotooniääni siellä toisessa päässä sano, että se pittää selvittää, oliko kisassa semmone lauseke vai eikö? Jos oli lauseke miun matkusteluvakkuutus ei semmosissa kisoissa sattuneita lonkan höyhentäjälihaksen vaurijoita korvaile.

Mie siintä jo senverta hikkeennyin, että sanoin ihan selvällä suomen kielellä, vaikkakin espanjaksi murtaen, että" nyt miuta on taas kusetettu", ja että "en taija nyt jaksaa tuota ruveta selvittämmää". MONOTOONI-ROPOTTI sano, että kyllä se kannattas selvittää. Mie siihe vielä tuumasin, että "palataa asijaan, jos jaksan sen selvittää", ja loppasin luurin kiinne.

Ropotin kanssa jutustelleesa selvis vielä sekin, että vuos sitte miulla oli semmone vakkuutus, ja vielä voimassaki, mikä ois homman korvannu ilman isompija rutinoita, ja tääki tieto sai miun yläkopan kihisemmää entistä enempi. Nytte ei semmosta vakuutusta voimassa ollu ku oli tarjottu halvempaa "karvahattuvakuutusversijoo".

Tuulimylly-Uuno on kyl joutunnu kaikenmoista selvittelemää Torrenvuosina, eikä tääkää mikään ylivoimane juttu oo selväksi tehä, mut se turhan Mierdan kaivelu ei jaksas nyt kyl yhtää kiinnostaa ja kyl miulla on semmone hytinä asijasta, että tuo Renuncia- lauseke siellä ilmottautumisen yhteyvessä on mahollisesti julki tuotu, ja ilman kyseisen lausekkeen hyväksyntää ei pääse osallistumaan. No ehkä tänki selvitän ku yön yli nukun jos nukun....?

maanantai 13. helmikuuta 2017

XIX Medio Maratón y 8K "Ciudad de Orihuela". 12.02.2017

Näillä männään seuraava viikko.

Mie käin eilen kokemusta hakemassa tuolta Orihuelan puolimaratonilta. Monelta osin mukava reissu taas, mutta toisaalta ois voinnu jäähä mörskän hetekalle rötköttelemää, jos etukättee ois tienny reissun yksityiskohat.

Myöhän lähettii Olan kanssa aamusella Vesan kyytii ja matkustammaa kohen Orihuelaa. Los Montesinosista sitte tuli mukkaan kahen auton letkaan Eira ja Ilkka.

"Pelipaikoilla" oltii ihan ajoissa ja pirssit saatii parkkii hyvin ja torsaalit ja polsat kässiin vauhikkaasti, mitä nyt Uunolla vähäse tankerointija nuijen numerolitanijoijen luvetteloinnissa.

Kelihän oli uhkakuvista huolimatta ihan ok, +17, 2m/s, pilvinen.

Eilistä "kisakalustoo"

Takasi pirssille ja kuorittii vaatekertoja vähemmäksi ja sitte yritettii kahville. No siinä mäni väenpaljouven takija kovasti aikaa ja hermo petti ja lähettii verryttelemää. Vettä tuli muutama tippa, mut satamaa ei onneksi ruvennu. Takasin autolle ja kuorimaa ylimääräset rättikerrokset kisavarustusten ympäriltä ja jolkottelemaa tarttiputkilon alle.

Mie mänin putken etupuolelta karsinaan ja pääsin ihan eturiviin. No siintä joutu kyl näillä hartijoilla kymmenen minuutin kökkimisen jälkee usijamman metrin pakittelemaa, mutta hyvä oli paikka. Ola joutu kiertämää sivuaitauksen ympäri ja oli paljo miun takana. Vesaki oli lähellä lähtöviivaa.

Sitte lähettii ja "ryysis" oli ihan mahoton. Pelko perspuolella ja kieli keskellä suuta toivoin, ettei joku tallaa Uunoo allensa. No ei tallannu, ja hyvin lähti juoksuki kulkemaa. Eka kilsa 4:27 ja ihan ok tuntuma, vaikka tuolla keskitahilla tuskin maaliin oisin jaksannu?

Rupesin yrittelemää jarrutteluu, mutta vauhti oli seuraavat kolme kilsaa samoilla lukemilla ja hyvin kulki muutenki. Ollihan oli männy jossaki kilsan kohilla miusta ohi.

M60- sarjan ykkönen ja kakkonen höystettynä Vesalla.

Vähän ennen neljää kilsaa oli kääntöpaikka ja kuulin Petrin huutavan Ollille kannustuksija....js sitte repsahti Uunon vasen lonkka, Uuno ja koko Uunon juoksu...vasenta jalkaa oli vaikija siirtää etteen päin ja jotta juoksemalla etijäpäin pääsis, pitäs siihen pystyy, ja vielä semmosella tahilla, että se juoksuksi tulkittaisiin. Nytte ei pystynny ja siihen lässähti ja lerpahti hyvin alkannu kisa Uunoselta.

Riuhoin numerolapun irti rinnuksiltani, vetasin niskat kyömyyn ja monasti Uunolle tuttu tappijomieliala valtasi koko Uunon ruumiin ja sielun.

Siintä hiljalleen rupesin ittijäni hiissailemaan hitasti nilkuttamalla maalialuveelle. Monta kertaa piti kysellä suuntaa, ku ei halunnu koko reiluu parijakymppijä tällä nilkutuksella kierrellä.

Kertaalleen lanssimiehistöki minnuu kyytillensä anoskeli, mut mie en vielä niin huonossa kunnossa tuntenu olevani, että vaaterissa ois kuletusta ruumis vaatinnu. Alaleuka kyllä alko jo vähäse väpättää ja suumuovit lonksutella toisijaan vasten kylmän vaikutuksesta.

Matleena pootijumilla keskellä ykkösenä, ja oikijalla monasti Olaa ja Uunoo jelpannu Tragamillasin pressa Paco.

Löyty se parin kilsan konttaamisen jälkee maalialuve, mutta siellä mie suunnistin telttailemaan ensiapupisteelle. Siellä sitte usijamman henkilön toimesta Uunon nivusta tutkailtii, jotaki vaksija siihe työnnettii ja pyyvettii johonki "vekselilankettii" nimi kirjailemmaa. No mie en ollu hanttiinlaittokunnossa, ja vetasin nimen paperiin ja pääsin maalialuveen karsinaan. Myöhempi tijaknoosiarvijo lienee vika lonkanlöyhentäjälihaksessa?.

Sitte suunnistin olutteltalle, ja siinä viivyin usijamman verran. Leuvat löi loukkua, ja piti lähtee vastavirtaan hakemaa juoksijoille kuuluva pyyhe, vaikka miehän en vaadittuja kilsoja juossukkaan.

Sitte alko kylmänvilakka Vesan ja Olan oottelu. Lisärätithän oli autolla ja auto säpissä ja säpin avaimet Vesalla.

Paikallista pootijumiporukkaa.

Sieltä ne "pojat" tuli molemmat maaliin. Olli voitti ylivoimasesti M60-sarjan ja Vesaki oli viijentenä omassaan. Molemmilla puolikas juoksumatkoina.

Matleena voitti myös oman 8km:n tyttösten sarjansa. Mikko ja Matleena oli pyöräpeleillä kisapaikalla. Petrin ja Mikon tuloksia en pinellä ettimisellä löytänny ja pääkopan tän hetken rajalliset voimavarat ei riitä isompiin ponnisteluihin.

Senverta nyt maanantaina ponnistelin, että nilkuttelin Varmasijasta hakemaan 20 kappaleen pillerisatsin. Ola tokas mörskälle tullessani, että "otit sitte vaan kolmen päivän kuurin".....heh....ku näki tuon "vähäsen" pillerimäärän.

Kyllähän myö eilen iltasella vielä nilkuteltiin Olan voittojuhlija ja Uunon tappijojuhlija viettelemää Kiinanmiehen kuppilaan. Sieltä sitte nilkuteltii mörskälle takasin kuitenki suupielet hymyssä ja tennarit ja silmät enempi ja vähempi vinossa vähän myöhempänä.

No mukava oli "mierdaa" jutella ja kuunnella....heh...hyvät oli jutut eilen päivällä ja illalla ja mukavat oli jutut.

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.
 

maanantai 6. helmikuuta 2017

Tiun verran


Nyt oli poikkeuksellinen viikonloppu, kun sopivia kisoja ei meille löytynny. No olipahan aika vejellä kipeetä lonkkaa ja hirsiä. Liikuntaakin tuli harrastettua kuitenki Uunon käsikirjan mukasesti.

Siihen kuulu tänää tiun mittanen jalkalenkki, josta 17,5km rimpuilin tuulen kanssa juosten ja loput tissuttelin kävellen. Illalla en tänää tissutellu.

Perhananmoine oli kyl tuuli. Harvon niin kovaa tuulee, että juoksemisesta ei mitään meinaa tulla, mutta tänään tuuli. Mie lähin varoiksi tuonne keskustan kujien suuntaan, jossa oli vähän helpompi talojen välissä nilkutella. Irtolippa oli päässä alkumatkasta, mutta keskustan toisella laijalla ku talot, ja niijen tarjooma tuulensuoja loppu, piti kaularätistä värkätä päähine ja ottaa irtolippis kätöseen riesaksi.

Sairaalan kohilla piti kääntyy takasi, ku jalatkaan levällään juosten ei haluttu juoksusuunta pysynny, vaan piti lyhtytolppaa ruveta syleilemmää puolipukeissaan. Tuli siinnä lyhtytolppija "pussaillessa" mieleen tuo asia, että miks täällä Espanjassa ei oo Pajero- merkkisijä autoja....heh...sen voipi jokahine sanakirjoista selvitellä.

No siintä siirryin myötätuuliosuuteen, mutta ei sekkää oikee mieltä hivelly ku tuuli oli puuskittaista ja suunta vaihteli kovasti. No nahkaa kyllä hiveli enempi, etenki rantaosuuksilla kun hiekkaa oli ilma ja silmät sakijana, vaikka okulaarit nokilla oliki vähän suojaamassa mykijöitäni.

Kasinon kulmilta kanttailin aallonmurtajan suuntaan ja puoleenväliin portille asti nilkutin aallonmurtajan "alakerrassa". Ylös ei ollu asijaa, kun sieltä ois saannu Uuno ilmasen kyyvin Afrikkaan pelkästään kätesä levittämällä.

Sitte ilahutin juottoloijen kanssaihmisijä kyykkäämällä rantapaseoo myöten Curan- rannan kauttta Locosin rannalle ja mörskän läheisyyteen. Vettäki tuli jo muutama tippa, mutta ei kastellu.

Sitte oli taas siirryttävä tuulen takija muutama kortteli rannalta ja jolkkasin kotikujaa pitkin ylös Torrejonille saakka. Siintä Aromatica- puiston viertä Pariisille, ja mörskän ohi Terveyskeskukselle. No senverta oli vielä voimija ja edelleen runko lähes pystyasennossa, että sinne ei sissään tarvinnu pyrkijä, ja niinpä käännähin takasin ja taas Parriisia alamäkkeen.

Rio- Röntgenikin on ollu nyt jo monet päivät rutikuiva ja sitä pitkin hiissasin itteni väsyksissä kotikujalle ja mörskälle. Laittelin heti kattilan tulille ja keittelin tiun verran munija. Keittelyt ku sain lopeteltuu, yhestä koekappaleesta manailun voimalla kuoret vaivalloisesti irti, ja päälle pari kourallista "voittosuolaa" ja munuainen suuaukosta sissään.

Hyväksi olin munat keittänny, ja "sopivasti" suolaa sekaan heittänny! Nytte on jo myöhä, ja runko hetekalla vaakasuorassa asennossa ollu reilut pari tuntui, mutta silmämunuvaisten päälle ei nahkalärpäkkeet meinaa millään asettuu. Pitäsköhän ruveta miettimään elämän peruskysymyksijä, ja niihin sopivia vastauksis, ni sais ajan kulumaan aamuun saakka?

torstai 2. helmikuuta 2017

Pyörimistä

Välillä pitää vääntäytyä tuon Kankeen tai Vielä Kankeemman selkään, riippuu siitä missä jamassa on lumpijo, ja onko pitempijalkasella Olalla Kankeenkäyttövuoro. Kankee on rungoltaan vähän kookkaampi kun tuo Vielä Kankeempi, ja miulle on sama kummalla vekottimella veivailen, ku nuo matkat on kuitenki lyhkäsempijä ku Olan retket.

No olosuhteisiin nähen on saannu nilkutuskilsoja ja -kertoja kerrytettyy ihan mukavasti. Alkuviikosta käväsin tuolla Guardamarissa kääntymässä Vielä Kankeemmalla. Tänään ehkä sama juttu? No sen näkee päivemmällä.

Eilinen toinen lenkki mäni vähän liijan myöhäseksi, ja sittehän ei oikeen uni tullu hetekalla silmään ja muutenki oli pelkkää "pyörimistä" koko hetekointiaika. Saatto olla, että tuo lenkin jälkeen pesemättä jäänny hikinen lenkkirättikasa vaikutti myös unen laatuun huonontavasti.

Nyt rätit on jo koneessa, mutta tuota kovaäänistä masiinaa ei naapurisovun takia vielä viitti pyörimään laitella. Meillä on vähän eri aikataulut espanjalaisen naapuripariskunnan kanssa. Ne kukkuu illalla ja myö nukutaa jo sillon ja vastaavasti myö kukutaa yöllä ja aikasin aamulla ja ne sillon nukkuu.