maanantai 6. helmikuuta 2017

Tiun verran


Nyt oli poikkeuksellinen viikonloppu, kun sopivia kisoja ei meille löytynny. No olipahan aika vejellä kipeetä lonkkaa ja hirsiä. Liikuntaakin tuli harrastettua kuitenki Uunon käsikirjan mukasesti.

Siihen kuulu tänää tiun mittanen jalkalenkki, josta 17,5km rimpuilin tuulen kanssa juosten ja loput tissuttelin kävellen. Illalla en tänää tissutellu.

Perhananmoine oli kyl tuuli. Harvon niin kovaa tuulee, että juoksemisesta ei mitään meinaa tulla, mutta tänään tuuli. Mie lähin varoiksi tuonne keskustan kujien suuntaan, jossa oli vähän helpompi talojen välissä nilkutella. Irtolippa oli päässä alkumatkasta, mutta keskustan toisella laijalla ku talot, ja niijen tarjooma tuulensuoja loppu, piti kaularätistä värkätä päähine ja ottaa irtolippis kätöseen riesaksi.

Sairaalan kohilla piti kääntyy takasi, ku jalatkaan levällään juosten ei haluttu juoksusuunta pysynny, vaan piti lyhtytolppaa ruveta syleilemmää puolipukeissaan. Tuli siinnä lyhtytolppija "pussaillessa" mieleen tuo asia, että miks täällä Espanjassa ei oo Pajero- merkkisijä autoja....heh...sen voipi jokahine sanakirjoista selvitellä.

No siintä siirryin myötätuuliosuuteen, mutta ei sekkää oikee mieltä hivelly ku tuuli oli puuskittaista ja suunta vaihteli kovasti. No nahkaa kyllä hiveli enempi, etenki rantaosuuksilla kun hiekkaa oli ilma ja silmät sakijana, vaikka okulaarit nokilla oliki vähän suojaamassa mykijöitäni.

Kasinon kulmilta kanttailin aallonmurtajan suuntaan ja puoleenväliin portille asti nilkutin aallonmurtajan "alakerrassa". Ylös ei ollu asijaa, kun sieltä ois saannu Uuno ilmasen kyyvin Afrikkaan pelkästään kätesä levittämällä.

Sitte ilahutin juottoloijen kanssaihmisijä kyykkäämällä rantapaseoo myöten Curan- rannan kauttta Locosin rannalle ja mörskän läheisyyteen. Vettäki tuli jo muutama tippa, mutta ei kastellu.

Sitte oli taas siirryttävä tuulen takija muutama kortteli rannalta ja jolkkasin kotikujaa pitkin ylös Torrejonille saakka. Siintä Aromatica- puiston viertä Pariisille, ja mörskän ohi Terveyskeskukselle. No senverta oli vielä voimija ja edelleen runko lähes pystyasennossa, että sinne ei sissään tarvinnu pyrkijä, ja niinpä käännähin takasin ja taas Parriisia alamäkkeen.

Rio- Röntgenikin on ollu nyt jo monet päivät rutikuiva ja sitä pitkin hiissasin itteni väsyksissä kotikujalle ja mörskälle. Laittelin heti kattilan tulille ja keittelin tiun verran munija. Keittelyt ku sain lopeteltuu, yhestä koekappaleesta manailun voimalla kuoret vaivalloisesti irti, ja päälle pari kourallista "voittosuolaa" ja munuainen suuaukosta sissään.

Hyväksi olin munat keittänny, ja "sopivasti" suolaa sekaan heittänny! Nytte on jo myöhä, ja runko hetekalla vaakasuorassa asennossa ollu reilut pari tuntui, mutta silmämunuvaisten päälle ei nahkalärpäkkeet meinaa millään asettuu. Pitäsköhän ruveta miettimään elämän peruskysymyksijä, ja niihin sopivia vastauksis, ni sais ajan kulumaan aamuun saakka?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti