Mökkihöperön lahottajasieni

Tänäänkää en aikaseksi saannu juur mittää järkevää. Aika mäni näijen perustarpeijen tyydyttämisissä. Niitähän on janon ja nälän taltuttaminen ja lämmön ylläpito. Siihe vielä vois lisätä, että nykyihmisellä hammasmuovijen hinkkaus ja perskohtane hygienia.

Tuli kyl vähä nokille lissää tännääki, ja siihe miulla on ihan "veenpitävä" selitys, ja se selitys on lahottajasieni.

Uunohan on tänä vuonna joutunnu niskat kyömyssä ja tappiomieliala päällä kyykkimään monet kerrat. Siintä on ollu seurauksena se, että Uunon tehollinen pittuus on lyhentynny, ja sillon ku ollaan lähempänä tannerta, pääsee maassa viilettävät lahottajasienien itiöt ampumaan kiinne paljo herkemmin.

Monelle nuoremmalle ihmiselle kyl käypi myös sillee, että ku ne kävelee nokka pystyssä, ni sillo ilmassa viilettävät sieni-itijöt iskee kiinne, ja alkaavat lahottamaan latvusta ennen aikojaan. Tää "latvalaho" on havaittavissa jo silmämääräsellä tarkastelulla, mutta erityisesti korvamääränen tarkastelu paljastaa lahon, kun jututtaa sieni-itijöijen vaivaamaa ihmistä. Uunoista näkee latvalahon jo kaukaa ilman korvamäärästä tarkasteluva.

Miun lahottajasienitartunta iski nyt jo selkään. Tänää ku käin hankkimassa pyörällä nälän taltuttamiseen tarvittavaa aineistoo Taavetin keskustasta, huomasin, että jo tää pyörän selässä kyykistely tekkee oikijalle takaselälle "eetvarttija", ja saunavesijen kantelu oli kivulias urakka.

Se eilinen vajaa viiskymppinen pyöräilyki oli jo liikaa. Nuorempana voi hyvin vejellä sykloonilla Mikkeliin- Savonlinnaan- ja siitä Lieksaan ja parin päivän päästä Joensuuhun ja seuraavana päivänä yhtä soittoo Kouvolaan. Eikä siitä mitään ylimääräsiä voihkimisia seurannu...pikkusen vaan pari päivää mukavasti nukutti. Nyt on kaikki jo toisin. Aamulla on herätessä hirmune kitinä ja narina, vaikka iteksee herräisi. Äänet kuuluu riutuneesta, ylivuotisesta rungosta.

 No syy on kyllä ilmiselvästi se, että liikaa on niskat kyömyssä tänä vuonna joutunnu mänemää, ja sitä kautta ollaan oltu lähempänä maata ku tavallisesti. Toinen ilmiselvä syy on se, että oikia Nokian talvisaapas, joita pitelen kesät talvet täällä saaressa mökkihöperöijessä, on ruvennu vuotamaa. Siintä on nuo lahottajasienet päässy sissää ja nyt ne on jo alaselän tasolla....heh...se on nyt vissiin Uunolla jo mänövä?

No ennen sitä "mänövä" mie yritän vielä keitellä alkuyökahvit, ja jos ei nukuta, ni keittelen toiset vielä perrään.

Juupa-juu...kello jo hitaasti lähestyy puolta kahta, eikä vieläkää nukuta. Pittää viskata ittesä ylös ja ruveta vissiin valvomaan ku uni ei tuu millään nyt Uunon silmiin.

Kangasvuokko

Harvinaista "herkkua", Kangasvuokko. Sehän on rauhotettu eläin.

Aamupäivästä seilasin mantereelle "syklooni" taas kyyvissä. Nipponin Rusinalla vähän keventelin vaatekertoja niukemmaksi ja Nokian huopasaappaat vaihoin vähemminhaiseviin ja keykäsempiin jalkineisiin. Kätösiini, joita vasemmonpuoleista aina palelee, pistin talvirukkaset.

Keli oli koleahko, vähätuulinen, mutta polla paisto lähes pilvettömältä taivaalta. Sitte tälläsin takalistoni sykloonin satulan päälle ja rupesin jalkojen veivuuseen ja ketjujen pyöritykseen.

Satulla istuin kahvikupposen verran ja lueskelin päivän ylleensä pilaavia uutisia. Uuvestaa sykloonin selkään ja kohti Taavetin centrumia. Savitaipaleen tielle kuitenki käännyin ennenku keskustan tungos miut tallo jalkoihinsa ja ajoin Huopaistenvirralle.

Siinä oli joku asunto-auton kanssa parkissa, ja mie en siihe nyt ittijäni ängenny toisten parkkirauhaa häiriköimään, vaan jatkoin syklonointijani. Sitte kohta toppasin ja hierasin silmijäni. Olinko nähnny oikein, vai näkyjäkö jo näeskelen. Olin näkeväni tien vieressä Kangasvuokkoja?

Piti ruveta pakittelemaan ja siristellä näköelimijäni tarkemmalle. Kyllä oikein olin nähnny. Siinä ihan tien poskessa oli puolenkymmentä Kangasvuokkoo "nuokkumassa" ku oli niin kuuli keli.

Sitte kohta käännyin oikijalle reilun parinkymmenen kilsan veivuun jälkeen. Viis kilsaa Lemin suuntaan ja sitte taas oikeelle Kotalahentietä jo Risulahen suuntaan. Kotalahessa käin sitte yrittelemässä visiittiä Torren tuttujen mökillä, mutta ei ne siellä ollu kotosalla.

Kutostielle ku pääsin, jäähyttelin vähän Kahvipakarin nurkalla sykloonin ketjuja ja perskannikoitani yhen pullan verran. Siintä jatkoin Jurvalan kauppaan ja täytin jo tyhjentyneen reppuni ruuvilla ja muutamalla "Servolla".

Loppumatka vajaa vitonen mankeloitiin hyvää kyytiä, ja Rusinalla lisää ryysyjä niskoille, syklooni venhoon ja venho vesille ja konevoimalla saareen ja saunan ja illallisen lämmitykseen.

Kuikka, joka on tuoho likkeelle värkänny pesäpuunsa, ei oikeen tykkää näistä miun saunarojekteista, mut kyllä myö on senki kanssa sovussa elelty, vaikka miun puusouvi nyt siirty syksymmälle sen pesintähomman ajaksi.

Kananjalka, yks peruna, ja puolikas sipuli paketoitii ja vietii kiukaalle kypsymään. Sitte saunaa ja pari sylillistä puita korsuun ja kaminaan tulet ja kananjalan kimppuun. Sen kimpussa ei tarvinnu tuon sykloonireissun jälkeen kauvan mutustella....hyvvää oli ja riittävästi.

Kahvit on vielä keiteltävä ja ittesä hetekalle sitte jo heiteltävä. Toivoo Uuno.

Saatiiha myö

Kuva Huopaisten virralta, jossa monasti istuskelen issekseen.

Saatiiha myö sitte vihdoin voimaan tuo laki Hallintarekisteristä, vaikka "asijantuntijoilta" välillä rosentit mäni sekasin ja kaikki muukin. Lakiesitystähän vastusti muistaakseni kaikki polliisit, palokunta ja kaikki muutkin instanssit. Rosmot oli ainuita, jotka ei vastustannu ja rosmoilla en tarkota pelkästää kalterijen sisäpuolella olevaa porukkaa. Ulkopuolella on vielä määrältään melkonen sakki, joka sinne joutasi, uunot mukaanlukien.

No lakijen mukkaanhan täällä pittää toimia, ja mieki kääntelen kaikki sukanvarret ja tyynynpääliset ja tyhjentelen kaikki säästöpossut ja teen ekselillä oman rekisterin, ja linttaan killingit sinne, jos se tineroijen hallinta rekisterissä kerta laillista on. Loput pistelen kertaalleen käytettyyn kirjekuoreen piiloon.

Siinä saapi sitte verotoimiston väki niitä etiskellä Espanjan Torreviejasta, Taavetista tai Göteborgista, jossa ehkä tulevana suvena myös pistäyvyn, ja yhen sukallisen sinneki jemmaan. Aina "Peruspositiivinen" Uuno on kyllä ihmeissään Perslantijan meiningeistä....heh.

No saatii myös molemmat Uunojoukkueet kasattua Kymijokiviestiin. Se oli hyvä juttu. Toivotaan, että porukka pyssyy terveenä ja juoksukykysenä.

Mie lähen seilaamaan mantereelle tuon pyörävekottimen kanssa ja syherrän enste Satun Makijoille kahville ja sitte Huopaisten virralle....ku tennareilla ei kärsi nyt muuten kyykkäillä.

Mainijota päivää kaikille, myös verotoimistoon!

Heinäsirkkoja on suojeltava!

Tällä lähinnä heinäsirkan olkapäijen leveyvellä on 64 vuuven aikana törmänny monenlaiseen seinään ja sattumukseen. Oman elintilansa on kyl joutunnu ite kampailemmaa ja tunnustammaa jääneensä tappijolle usijammassaki jonossa, nuoruuven nakkikiskan jonot mukkaan lukijen. Apuja ei oo pahemmi tarjolla ollu, eikä niitä pahemmin kyllä tän ikäluokan kääkät kyllä pyytelekkään.

Tännää kyl törmäsin taas semmoseen "sattumaan", että päsähti pintaan väistämättä nuo nuoruuven kaikki muistissa olevat epämiellyttävät sattumat.

Myöhä oltii Rouva-Uunon kanssa hellepäivän ja kolmenkympin pyöräreissun päätteeksi lähössä tänne Luumäjelle mökille möhlimään. Lähtijessä huomattii, että muutama artikkeli vielä puuttu, ja aateltii, että käyvää Ropparissa (entine Robin Hood ja vissiin nykyne Tokmanni) hakemassa puuttuvat "tikkelit".

Mie kurvasin Kossilan autotallijen (vissiin nykyne Savon linjan alane kiinteistö?) jälkeen vasemmalle vanhasta muistista havaitakseni, että siintä ei ennää pääsekkään Tokmannin pihhaan niinku aikasemmin on päässy ku Tokmannin puolella on joku remontti mäneillään.


Kysäsin Rouva-Uunolta onnistuuko siltä nuo artikkelit hakija yksin. Sano, että hyvin onnistuu ja mie jäin siihe lähes "täpötyhjän" ja suuren aluveen sivvuun oottelemaa Rouva-Uunon paluuta reiluksi viijeksi minnuutiksi kolmen muun, ilmeisesti samoilla asijoilla olevan henkilöauton kanssa.

Sitte jo tuli Rouva-Uuno takasi ja mie loikin koko heinäsirkan kokone ruumiini mukana Rouva-Uunon kantamistaakkaa keventämmää. Tuon reilun viijen minnuutin aikana siintä lähti tasan yks julkinen kulkuneuvo, jonka keula oli suoraan eteenpäin ja ohitti miut noin viijen metrin etäisyyveltä. Tuskin Uunon Nipponin Rusinasta, eli Rosinantesta suurta haittaa oli liikenteelle? Ja sitä varte mie siinä ite könötin, että oisin heti tarvittaessa siirtänny helmaruttusen Rosinanten siintä sivvuun. Omat niklaukset on vähintääki yhtä rutussa jo ku Rosinantenki, ja takatukkaki liehahteli hilpijästi lämpösessä hellekelissä.

Oisinhan mie tietysti voinnu heti kiertää koko tuon ison autotallihallin ympäri ja rutata Rosinantee lissää mänemällä uuvestaa Pikkupalomäen kavulle ja Karjalankavulle ja siintä Lehtomäjenkavulle ja edelleen Ropparin pihhaan. Tätä hommaa en kuitenkaan tehny, ku jalkasin oli parin metrin matka suorittaa tää sama homma....

jatkuu saunan jälkeen...

No sitte siihe aluveelle, julkisten kulkuneuvojen eli linjapiilijen huolto-hallin ovijen etteen pörähti musta "maaseuvun" maasturi, ja sen ohi ajaessa kuski pyöritteli päätään ku mie mänin Rosinanttesta jelppaamaan Rouva-Uunoo kassijen kannossa. Näytti siltä ku se ois miulle niskojaan nakellu, mitä kovasti ihmettelin. Sitte ku maaseutumaasturi toppasi ja ulos ulostautu kovalla kiireellä minnuu paljo isomahasempi ihmine, homma varmistu, että miulle se oli nakellu niskojaan.

Ainuvat sanat, mitkä se ylimieline ja minnuu paljo isomahasempi ihmine huuteli vieraisiin autoihin oli seuraavat ihan sanatarkasti ilmastuna: "Onko tää julkine parkkialue"?

Miusta kyl näytti, että kaikesta sen minnuu isompimahasen ihmisen toiminnasta näki sen, että se ties tuoho kysymykseensä ite vastauksen, mutta mie heinäsirkan kokone Uuno en sitä aikasemmi tienny, mutta nyt se miulleki valkeni. Samalla kyl miulla oli "satane lasissa", ja pyytelin pariin kertaan anteeksi omaa parkkeeraamistani, ja lopuksi sanoin, että en ikinä ennää tähä parkkeeraa, niinku meinaan myös tehä, ja mielessä oli myös lausahus, että en kyllä ikinä meinaa tuon virman linjapiiliikää kyllä käyttää. No sen viimosen lausahuksen kyl jätin visusti omaan koppaani. Ei miulla oo tarkotus ehdoin tahdoin rasittaa minnuu isompimahasia, eikä pienempimahasempijakkaa ihmisijä.

No kyl vois olettaa, että on mahollista, jos parkkialuveella on parkkeerattuna julkisia kulkuneuvoja, on myös mahollista, että ollaa julkisella parkkialuveellaki. No kyl mie sen tiesin, että tuo alue ei välttämättä julkine parkkialuve oo, ja siintä viisminuuttisesta minkä tuossa "laittomasti" ja ilman kenenkään lupaa "lymysin" oon valmis vastuuni kantamaan rahallisestikin, jos siintä haittaa jollekin taholle aiheutu.

Isomahasempi ihmine lähti siintä linjapiilijen tallijen ovvee kohti, ja myö lähettii siintä Luumäjen ja Satun Makijoijen suuntaan. Satulla oli jo "lasini" laantunnu ehkä ysiysiin, mutta korventi kyl kanssaihmisen käyttäytymine minnuu kovasti.

Sattu aika somasti, ku silmäilin kahvin lomassa Satulla tän päivän Kauppalehtee, ka siinä sanottii, että linjapiirivuoroja on liikaa tarjontaan nähen. Oisko tässä ollu osasyy minnuu isompimahasen lähimmäisen tökeröön käytökseen? En tiije, mutta ite oisin kyllä yrittänny vastaavassa tilanteessa toimija toisin, vaikka jo toisen ihmisen ulkomuodosta oisin nähnny heti, että uunohan se on...tai heinäsirkka.

Perslantijassa euron muona...ihan tosi!

Kääkkä käpsähti herreille jälkikasvun-jälkikasvun viteopuheluun yheksän maissa. Mukava oli seurata puoltoistakesäsen söhellystä. Samalla tappaa se mäni Uunonki päivä iltaan ja yöhön saakka, söheltäessä. Myöhäseen heräämiseen oli usijampiki syy. Ainakin vanhuus ja viimeöisen lätkäpelin tapittamine viimoseen piikkiin.

Sitte keittelin kahvit ja varustelin itteni veneilyyn ja mantereella tapahtuvaan pyörällä liikehtimiseen. Asijoita oli muutamia toimiteltavana, mutta ekana syklasin Uunolle vartavasten kyhättyä asvalttitietä pitkin Satun Makijoille munkkikahville. Satuva ei ite paikalla ollu, mutta satuloin silti itteni pyörän satulalle ja karahutin aurinkoisessa kelissä hyvällä vauhilla ja erinomasella tuulella itteni Keskustaan. Kipasin kirjastoon ja sain luvan kanssa jättää loput "Jarrun" miulle jakoon antamat Kymenlaakson juoksutapahtuma- lehtiset sinne. Lupasivat jonkun kappaleen toimitella myös Jurvalan pisteeseen. Kiittelin kovasti ja hölöttelin reilun vartin joutavia toimistohenkilön kanssa ja lähetin terveisiä Laurilan Arille ja vaimolleen.

Sitte singahin siintä Seurakuntakeskukseen. Siellä homma jäi puolitiehen tai ei ihan sinnekään, ku ei ollu tarpeellista määrää käteisvaluttaa mukana. Muoviläpyskä ku ei sinne maksuvälineeksi kelvannu. Kiittelin avusta ja lupasin palata ja ottaa seuraavalle kerralla repullisen käypää valuuttaa mukkaan.

Sitte mänin Ossuuskaupalle muonan hakkuun. Kallis ei Uunon visiitti ollu ku mukaan tarttu vaan pottuja, roilerin kolme koipee ja neljä panaaninnuljaketta.

Sitte paahoin taas hyvällä vauhilla rantaan ja seilasin taaskin hyvällä tuulella, mutta nyt vastasella Uunon huvialuveelle.

Siellä sotkin usijamman tunnin Kymijokiviestin järjestelyitä ja koitin saaha hommat hyvälle tolalle, edelleen hyvällä, jollei ihan mainijolla tuulella.

Muonitus ja saunarojekti jäi tosi myöhäseen, mut Uunon ei ennää tarvihe kellon perässä onneks kiihytellä. Saunan tuikkasin tulille vasta ennen kaheksaa ja kiukaalle jo aikasemmin "paketoimani", reilun euron hintasen päivän päämuonan...

Saunassa lijottelin kantapäitäni vuoroin kylmässä saavissa ja vuoroin lämpimässä.

Uunon euron menuu koostu roilerin kintusta 0,80€ (kolme maustettuu kinttuu makso 2,40 €) ja kahesta pienestä potusta, hinta-arvio 0,20€ (uuniperunaksi tarkotettu lajike 0,87€/kg). Omalle työlle, mitä on joutunnu tekemää saunan kiukaan lämmitykseen tarvittaville puille, puolikkaalle sipulille, hyppyselliselliselle suolaa ja tilkalle ruokaöljyy en laskennu mittään arvoo. Todennäkösesti pohjosempana asuvat poijaat kattoo tuon sipulin lähinnä ruuvan tärväämiseksi, mutta suolan terveysvaikutuksethan on kaikille tuttuja ja tunnettuja. Verenpaine laskee ja verisuonisto tykkää suolasta, erityisesti "voittosuola" on niijen lääkintään täyvellistä....
Pätkä vessapaperija, joka on noijen työvälineijen alla, on vaan tarkotettu tän keykäsen kattauksen hivenen raskaammaksi tekemiseksi, vaikka tuon paperin ansijosta paino, eikä arvo juuri lissäännykkään.

Nytte jo Uunon eläimistö ja silmäluomet sannoo, että on jo hetekalle mänö likeellä, ja lähes valmiiksi tuli maailmakin. Ei muuta ko unta kaaliin...

En malta olla lissäämättä tätä poikkeuksellista tän päivän sivulataushistoriaa. Nyttehän on ollu pari päivää joku Kyperkinkeri mäneillään. Taitaa liittyä siihen? Ainakin maittain esitetty sivulatausjakauma on täysin poikkeuksellinen???????

Avautuminen

Pittää jo vissiin ruveta avautummaa lissää pikkuhiljaa tän Perslantijaan laskeutumisen jälkee. Monta lommoo ja iskuu on Uunon nokkaa kohen tullu viimosen kuukauven aikana, ja moni on osunnukki. Viimonen tuli tännää ku puita pilkoin tuossa rantaviivan tuntumassa ja kalikka irtosi "lohkastavana" olevasta pölkystä, ja kiihytteli lentoansa kohen Uunon nenänvierustaa. Kerkisin kuitenki senverta karvareuhkan päälystämää yläkoppaani siirtää sivvuun, että kalikka viuhahti ohi ohimoni, ja nokkaki säily entisellä vinolla paikallaan. Vilposta on ollu sähköttömässä korsussa täällä saaressa, mutta mahottoman viihtysää ja mukavaa. Mie perhana tästä ossaan nauttija täysin tissein, niinku työikäset työssäolosta!

Uunojoukkuveijen Kymijokiviestin tilanne näyttää senverta hyvältä ykkösjoukkuveen kohalta, että ootettavissa on noin 10 minuutin aikaparannus, ja sillä ollaan jo lähellä pootijumipaikkoja, eikä viimevuosijen kilpakumppanista, FIXUS, oo ennää mittää vastusta meijän rauvanlujalle joukkuveelle....heh...vaikka niillä tuo "juottopuoli" onki matkan varrella paremmi hallinnassa ku meillä.

Uunollahan ei millään laskutoimituksella, eikä kepulikonstillakkaan ykkösjoukkuveeseen oo mittää asijaa, vaikka kovasti yritin kaikki konstit siihe käyttää...lailliset ja laittomat.

Tuossa saunan jälkee tiirailin tuota turvonnutta, jo kolmisen viikkoo juoksuttamatonta (yks 3km:n testaus)ehjemmän jalan akillesjännettäni, ja totesin, että ei kai tässä muu enää näijen kotikonstijen (Voltaren , ibuprofeiini, kylmähoito) jälkeen auta muu, ku turvautua "eläinlääkäriin".

Paska juttu, ku minnuu ei voi noijen "lekurien" ystäväksi millään muotoo sanoa. Pysyttelisin mielummin niijen vastaanotto- ja muistaki tiloista mahollisimman kaukana, mutta sen mieki ymmärrän vielä tälläki latvuksen olemattomalla päättelykyvyllä, että ihmisijä nekkii on, eikä uunoja.

Joopa-joo.

Sairauvenhuoltojärjestelmä

Kuva on Quironin sairaalan etupihalta.

 

Miulla oli meininki torstaina osallistua Suijankosken juoksuun, mutta iltapäivällä tuli muutos suunnitelmiin.

Iltapäivällä selvisi se, että Uunon "tulkkaushommat" sai jatkoa, ja samalla oli myös mahollista tehä lähemmin tuttavuutta Perslantijan nykyseen kunnallisen puolen Sairauvenhuoltojärjestelmään.

Torstai-illan kuuven tunnin "tutustumissessijon" jälkeen Uunolle oli selvää, että jotenkin kuitenkin toimiva aikasempien vuoskymmenijen järjestelmä on täysin romutettu...ei toiminnu mikkään ja tän "tulkkauskäynnin" jälkeen varsinkaan Uunon hataralla pohjalla jo muutenkin ollu latvus.

Päämieheni oli käynny Terveystalolla ja saannu lähetyslistan Kuusankoskelle Sairaalanmäelle, jossa oli mäntävä jonottamaan ensiapuun ja mahollisesti suoraan leikkuulavetille?

Perkele sentään ku Uunolla teki pahhaa katella sivusta sairaijen ihmisten tuntikausien ootteluu siellä vastaanotossa, eikä se "terveellekään" mukava koettelemus ollu. Rullatuolissa istuva naishenkilö oli tullu puol kaks iltapäivällä paikalle, ja kymmenen aikoihin joutu saattajaki jo lähtemään, ja myö lähettii yhentoista maissa kotija, mutta rullatuolihenkilö ei voinnu vieläkään lähtee pyynnöistään huolimatta, ku työvuoro ja lääkäri olivat vaihtumassa.

Yks Mäntyharjulta ambulanssikyyvillä "puol pierussa" tullu potilas, jolta oli sormi puolvälliin poikki lähti livohkaan tuntien oottelun jälkeen. "Puol pierusta" oli varmaan ylimäärästä haittaaki potilaalle ku näytti sivusta siltä, että muutama ilmottautumisvuoroki mäni sivu suun.

Meillä mäni siellä ootellessa kuus tuntia aikaa, ja täysin turhan takia...lähetetyt kuvat oli kateissa ja otettii uusia ja päivystävä lääkäri kysy päämieheltä, että miks yleensäkään täällä ootte?

No tuo kaaos, mikä tuolla Kuusaanmäjellä torstai-iltana vallitsi ei välttämättä oo siellä työtään tekevien vika, mutta erittäin huono on tuommone homma sairaan ihmisen kantilta katottuna...

Omien kantapäijen korjaamiseksi käin apoteekista noukkimassa satsin ipuprofeiinijä, ja niitä alan huomenna pureksimaan muijen hoitojen lisäksi ja juoksutennarit pijän ainaki kaks viikkoo lukkojen takana.

Kauhulla oottelen tuota Perslantijaan tulevaa uutta SOtilaallisen TEhokasta terveyvenhoitojärjestelmää, jossa terveillä on mahollisuus valita. Minnuu vaan huolettaa kovasti se, miten meille sairaille tullee siinä uuvessa järjestelmässä käymään?