Carrera de la Luz. 21.10.2017. Santa Pola

 

 

Liikuntaa on harrastettu lähes joka päivä, mutta ketarat tökkii kovasti vastaan, kun tuota juoksuu yrittelee. Vaikija laji ikäihmiselle.

 

Toissa aamuna kuitenki taas kyykkäilin jo ennen auringon nousua tuonne Masan mäjelle ja Torre del Moron puistoon. Sieltä on hyvät näköalat merelle, ja muutenki hieno puistikko.

 

Muutaman kuvan räpsäsin Nokian vasarallani. Siellä oli jo muitaki jalkeilla. Espanjalaisukko minuu lähesty, ja mie heittäyvyin juttusille. Euroohan se vaille oli, jota ois aamukahvii varten tarvinnu, mutta eihän miulla tineroita mukana ylleensä oo ku kujilla pimeeseen aikaan kuljeskelen. No vapinasta päätellen euro ois saattannu männä muuhunki ostokohteeseen, ja oisin sen kyllä miekkoselle ilomielin luovuttannu, jos mukana ois ollu, mutta nyt en voinnu sitä tehä.

 

Saattohan se vapina kyl johtuu viileähköstä yöstäki. Sillon oli yöllä "vaan" 15 astetta. Normaalisti on nyt ollu yli kahenkympin, niinku oli viimekin yönä.

 

Iäkseen ukko sano 50, mutta lärvin perusteella oisin veikannu kyllä parikytä vuotta vanhemmaksi. No sitte mie toivottelin kaikkee hyvää ja jatkoin Torrejonille, ja Norskibaarilta käännyin alas Gabriela Mistralii myöten Leijonakujalle ja mörskälleni.

 

Eilen illalla oli "Sonta" Polassa iltakilpailu. Tartti oli vasta klo 22. Iteki aattelin lähtee kattomaan Kankeen satulan viemänä, mutta tuo myöhänen ajankohta muutti aatokset toisiksi. Unien puolesta valinta ei nyt muuttannu mitään, kun klo 3:n aikoihin heräsin, ja sitte on oltu siitä lähtien silmät ristissä ja väsyksissä valveilla.

 

Kisassa oli mukana muutamia pohjosen heimonki henkilöitä. Vanhempi henkilö oli huhujen mukkaan vetänny ittensä piippuun jo alkukiihytyksessä...no semmosta kyl sattuu aika usein ku pohjolan seuvuilta tulee ja ekaa kertaa lapun rinnoillensa asettelee täällä ihanneolosuhteissa.

 

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.

Kisuliinin pelastus

 

Viime yön vietteli Uuno, sekä muutki naapurit puolivalveilla. Syy siihe oli pikkusen kisuliinin poikasen mouruaminen. Mite voi niin pienestä elukasta lähtiä niin iso ääni? No kyllä näköjään voipi ja se kesti usijamman tunnin.

Aamulla ko sitte ulostauvuin huoneistoni ovesta hyvin valvoneena, ja huonosti nukkuneena silmät ja jalat ristissä, naapuri aukasi oven samanaikasesti, ja kyseli, että nukuttiko? Heh...heillä oli ollu samoja vaikeuksia kisuliinin takia.

No en asiaa sitte enempi ajatellu, mutta iltapäivällä sydäntähyytävä konsertti sai meijät kaikki hätäännyksiin. Oliko elukalla kaikki kohillaan ja kunnossa.

Naapurit oli jo johonki soitellu, mutta asia ei tuntunnu edistyvän, ja kisuliinikonsertti jatku. No mie sitte aattelin ja ottaa yhteyttä Zarikoon, jonka kautta oon asuntojani viimevuosina vuokrannu. Miun kyselyyni tuli heti vastaus, ja Heidi tuli ite hoitamaan homman reilun vartin päästä miun yhteyvenotosta ja hakemaan kissanpoikasen lekuriin ja hoitoon. Siintä oli kaikki kovasti tyytyväisiä ja mielissään, eikä vähiten kisuliini.

Heidille antasin kyllä nyt positiivista palautetta, kymmenen pisteen ja papukaijamerkin verran ripijästä ja esimerkillisestä toiminnasta. Kerkisi vielä tämänki homman hoitaa pitkän työpäivän päätteeksi.

Uunollahan on yleensä aina ollu jotaki rutisemista...millon on ollu sukka tai otta kurtussa, tai jotaki muuta ongelmaa...heh...nyt on sen positiivisen palautteen aika...

Kiitos Heidille ja muullekin Zarikon väelle, ja naapureille hyvästä yhteistyöstä kisuliinin ja meijän kaikkien yöunien pelastamiseksi.

Petanque- kisa

 

Tän kauden perinne- ja tapahtumarikas Petanque- koitos alotettii nyt uintireissulla Pinomarin mahtavalle rannalle.

 



Sinnehän päästää kyykkäämällä muutama sata metriä peliareenalta pinjametikön lävitte rannalle. La Matan markkinapaikalta alkaa hiekkaranta ja sitä piisaa Guardamariin saakka.

 

Toiset kaikki käi veessä, mutta Uunon jo ryppyselle ulkonahkalle +25- asteinen vesi on vielä liijan kylmää ja märkää. Veen lämpötila pitäs olla +36,7 astetta, jotta se ois miulle passelija. Mie pysyttelin koko aika yli kahen metrin päässä vesirajasta oman vesirajani kanssa, ja vahtailin toisten kamppehia niijen uintireissun aikana, Kyllikin mekko päälläni osan aikaa.

Sitte mäntii tasottelemaa peliarenaa huippupelin vaatimaan kuntoon.

 

Ilma oli nyt "sattumalta" kohillaan muuten "normaalisateisen", ja "normaalivilposen" syksyn lopulla. Eli ihan normi-Tiempo.

 

Pelihän oli kiivasta ja kiukkusta koko aika, ja siinä taisteltii tän syksyn mestaruuvesta "verissäpäin", niinku aina on ollu. Siinä ei vistsi lennä, ja tosissaa pelataa...heh Uuno nyt taitaa pistellä pahasti omiaan.

 

Ammattilaisten tyylinäyte.

 

No voittajajoukkue kyllä tälläkin kertaa selvisi, ja sitte siivottii baaana ja lähettii murkinalle ja vähäse viininki lipitykseen. Meijän Cochineero ja Cochineera olivat taas pistelly pöyvät notkolleen herkkuja. Siinä vierähti usijampi tunti niitä nautiskellessa ja pimmeessä sitte kyykkäiltii ajan kanssa Leijona- kujan mörskälle.

 

 

Suuret Kiitokset taas Pinomarin baarille kaikesta kestityksestä!!!

 

t.Uuno ja Rouva-Uuno

 

Tänää sitte oli hyvä tempo ja tiempo taas päällä Uunolla. Aamupäivällä nilkutin pikkusen juoksuyrityspätkän. Iltapäivällä voimailin vähäsen ja lähin sitte pyörällä kipasemaan Guardamarin majakalla nollapysähyksen taktiikalla tällä kertaa. Hirmune oli tuuli ja lerppu aika pahasti Uunon ylähuuli.

 

 

 

 

 



IV Carrera del Gato, Elche. 8.10.2017

Hanne ja Jorma kisamainoksen kupeessa ennen kisan alkua.

 

Kyykkäsin aamuhämärissä ulos ennen auringon nousuu. Tarkotuksena oli lähtee kattomaan Elcheen 10Km:n juoksukisaa...kyyti sieltä tuli sovitulla ajalla ja loikkasin sissään autoon. Elchessähän on kyllä kateltavaa muutenki, hieno kaupunki ku on mutta nytte keskityttii kisoihin, eikä "kalosseihin", joista paikka on kovasti kuulusa.

Hanne ja Jorma haki numeron ja juoksijan säkin ja mie pieksin suutani Norberton ja kaverinsa kanssa. Norberto jo "pääsee" seittemänkymppisiin ens vuonna.

Patsastelua ennen tarttija.

Numeroijenhaun jälkee käytii yksillä Cortado-kahviloilla kuppilassa. Tarjoilija oli kyl ystävällinen ja kerkesi joka pöyvän käyvä läpi siinä baarimikon työn ohessa meijän reilun vartin mittasella kahvitteluajallakin, vaikka se oli ihan täys sporttisen näköstä porukkaa.

Hienoa "Juopon Suden" kuivunutta jokiuomaa.

Ilma oli jo helteinen ja pilvet jo häippäsi kaikki kisan alkuun mennessä. Lammikoita oli vielä jälellä viimeyön sateen jäliltä, eli juoksijoille oli ootettavissa hikiset oltavat.

Hanne lähti lämmittelykierroksille ja myö lähettii nilkuttelemaa koht Viinaan mänevävän Suden lähes kokonaan kuivunutta uomaa (Riu Vinalopo), vaikka tuo Uunosuomennos ei sanatarkka, eikä juuri muutenkaan tarkka liene....heh...kaukana siitä (Rio=joki, Viina on viina vähän joka kielellä, ja Lobo=susi).

Reittihän kulki muutamien kilsojen matkan jokiuomassa, niinku monien muijenki Elchen jouksukisojen reitit on kulkennu. Hieno on kyllä uoma ja tuohon soveltuu mainijosti. Ulkoilijoita siellä vilisi kovasti, ennen kisaporukan sinne rynnistystäkin.

Norberto ja kaverinsa Riu VinoLopon ylittävällä sillalla.

Rovaniemen Jätkänkynttilän- tyyppisellä sillalla kateltii juoksijoijen rynnistelyy, ja sitte siirryttii Viina-Suden uomaan tähyilemää lissää. Sillalla oli nuori juoksija keulilla, mutta jokiuomassa oli jo saannu rinnalleen vanhemman näkösen
juoksijan huohottamaan. Nuoremman juoksijan huohotus säily kuitenki hyvänä loppuun saakka, ja sillä huohotuksella heltisi koko kisan voitto.

Hanne jälleen ykkösenä!

Hanne valitteli väsymystä heti alusta asti, mutta hyvin sieltä maaliin tultiin ja taas sijotuksella nro: 1. Aika 51:15. Se sijottu nyt näiden kolmen perättäisen viikonlopun kisojen väliin.

Hanne ja Kisuliinipatsas.

ONNEA HANNE!

Kyllähän nämä espanjan juoksukilpailut vejetään läpi juoksijoijen ehdoilla, katsojia unohtamatta. Kattelin noita kisasivuja, ja 10 ensimmäistä ilmottautujaa pääsi kisaan mukaan 1€:n hinnalla. Sitte oli 7€:n hintasia ja viimehetken ilmottautuminen makso 9€.

Sitte ku otetaa vielä huomioon tuo juoksijanpolsa, kisanjälkeiset tarjoilut, hierontapalvelut, liikennejärjestelyt ym.

Kisan voittaja. Vielä nuori mies.

Perslantijan liikennejärjestelyistä pelkästään tulee jo yleensä semmonen rutina, että ei taho onnistuu millään. Täällä kylässä kun kylässä, ja suuremmissakkin kaupungeissa, lähes poikkeuksetta kaikki liikenne pysäytetään juoksureiteiltä. No mie taas unohin, että miehän oonki nyt Epsanjassa. Eikä tää Elche oo kyl ihan pikkukylä tämäkään Petslantijan mittatikun mukkaan mittailtuna.

Hanne ystävällisesti haki huoltajaoluet meillekin ja sitte ruvettii oottelemaa kilpantojen jakoa.

Tässä välissä pari gentlemannia leikkeli kaikkien sääntöjen mukaan ja kunnioittavasti Serrano- kinkkua kilpailijoille ja yleisölle tarjottavaksi. Meillekin sitä herkkua piisasi parin lautasellisen verran.

Serrano-kinkun siivuttelu on taidetta!

Sitte jo tuli Hannen vuoro hakia hieno Kisuliinipatsas, ja siitä sitte pikkuhiljaa alettii valumaan kohti autoo.

Tällä vehkeellä mieki saattasin jaksaa 10km:n matkan kulkia, mutta maaliinpääsyssä luotan emempi toistaseksi edelleen jalkoihini.

Kiitokset mukavasta kisaretkestä, vaikka Uunolta nyt lipsahti retki "velan puolelle", ja raskas velkataakka painaa jo muutenki kyömyssä olevia niskoja entistäkin kyömympään.

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.

Ylimäärästä suhinaa

En ihan voittannu tänäänkään muuta kun itteni. Se oli ihan kelpo suoritus tälle päivälle.

Aamupäivällä aattelin, että lähen pyörälenkille ja samalla käyn kaupassa. Mänin Kankeen tykö, ja totesin, että etu- ja takarenkaissa on ilmavajetta ja taas alapuolella, ja niinpä palasin mörskälle ja hakasin pumppunysäni, ja pumppailin hikipäässä gummit pullolleen.

Ekaksi pumppasin etugummin ja ylimääräsiä suhinoita ei mistään kuulunnu pumppauksen jälkeen. Hyvä! Ja sitte samat operaatijot takagummille. Ei hyvä! Ylimäärästä suhinaa kuulu jostaki. Sitte tarkastin vuskaako oma takalauvotus. Ei vuskannu hajun, eikä äänen tulosuunnan perusteella. Paska juttu, takagummihan se sillä pihisi ja puhisi. No siinä se pyöräretki sitte oli tältä päivältä. Paikkaamaa ei kannattannu ruveta, ku päälyrengaski on jo "entinen".

Läksin lompsimaan reppu selässä, tappiomieliala päällä ja niskat kyömyssä baarille. Kahvikupillisen ja pullan ja sonnan suoltamisen jälkee suunnistin Mercadoonaan ostoksille.

Mörskälle ku pääsin, kanniskelin Kankeen huoltopaikalle, otin paperille rengaskoon ja repun tyhjennyksen jälkeen kymmenen kilsan kävelylenkille Bikemaniaan sisärenkaan, ulkorenkaan ja paikkaustarvikkeijen hakuun.

Siellä oli tutut myyjät vastassa ja kieliki taittu nyt ilman rautalankoja. Takasin tallustellessa reppu selässä ja päälyrengas käsissä Jorma ja Hanne oli autolla liikenteessä ja oisvat tarjonnu väsähtäneen oloselle Uunolle autokyytii, mutta mie aattelin ottaa ilon irti tästäki sessijosta ihan loppuun saakka ja en kyytii männy, vaan jatkoin tuon viimosenki kilsan mörskälle. Kiitos kuitenki kyytitarjouksesta.

Mörskällä heitin rätit likoamaan ja virkistävään suihkuun. Sitte nakkasin pari päivää sitte ostamani "Salmonellan" häntäpalan pannulle ja käristin sen ja nakkelin viiniräpylöijen, salaatin ja paprikan kanssa pötsiini.

Huomenna on sitte aamulla alkuverryttelyksi takarengasrojektia tiijossa.

Hoippuroimista

Hoh-hoijaa, hyvin ramasee. Käin tänää pisimmän "juoksu-lenkkini" miesmuistiin. Jos nyt Uunoo vielä ihan mieheksi voijaa laskia, ni kuitenki Uunon muisti harvon ylettyy enää näijen uusijen asijoijen kyseessä ollessa eilistä päivää pitemmälle.

Kämpillä "käyskennellessä" puolet ajasta tahtoo männä tavaroita etiskellessä. No sitte viimestää Uunon uhkarohkijat retket tänne Katalonijan kupeeseen loppuu, ku ei enää muista missä tänhetkinen mörskä sijaitsee.

No Suomi-baareilta sitäki voi käyvä kyselemässä, jos ei ite oo vielä baareilla. Kaikenmoista on sattunnu ja tapahtunnu täälläki, ja se pitää mielen virkiänä ja hermot pinkijänä...heh...

Tänää se Uunon "mies"-muistin pisin lenkki oli 7km. Lenkinhän tein tuonne luonnonpuistoon. Sinne kinkkailin Pariisin, Quironin ja Pulukoppijen kautta.
Vettä en mukaa ottannu, ku lenkki oli kuitenki lyhyehkö, vaikka oli päivän kuumin hetki ku lähin liikekannalle.

Olin kuitenki siihe varautunnu, että luonnonpuiston portilta siirrerty vesipiste olis juomakunnossa, heh ja olihan se. Tästä tulee reilu 4km vesipisteelle, ja aurinko porotteli "kuuppaa" silleen, että vettä ois kaivannu.

No pisteelle ku saapuilin jo janosena ja muutenki jo läkähyksissä, vesipisteen oli taas kerran vallottannu ampijaiset. Perhana sentään. Ei pitäs mitää jättää sattuman varaan.

Niitä oli niin perhanasti siinä, että mietiskelin siinä janosena, että kumpi olis miulle edullisempi vaihtoehto. Ottaa persuksiin parikymmentä ampijaisen pistoo, mitkä oli helposti saatavissa jos osaki tuosta pörräävästä vesipisteenvallotusporukadta sillee päättäsivät, vaiko yrittää vielä jatkaa kurkku rutikuivana juoksuu.

Päätin jättää tuon vesihomman väliin ja yrittää "kuivettua". No jatkoin sen vaaditun 3km vielä lönköttelyäni. Sitte käännyin takasin ja armahin ittijäni kävelyllä.

Harmitti kyllä kovasti ku ei tullu ees pikkulompsa mukaan , ni ois voinnu jossaki kostuttaa rutiryppystä kurkkuani. No milllonkaa ei voi voittaa enää nykyvään.

No jotenki sain itteni hoippuroituu pulukoppijen ja Quironin ohitte Pariisille, ja siinä jo ihan kotinurkulla Manchan ja Pariisin risteyksessä piti ruveta lähimmäisten jelppihommiin.

Manchan ku sain ylitettyy, toppasi vierelle musta city-maasturi. Murteesta ja muustaki päätellen sisällä istu hyvin syöneen- ja juoneen olosija mahollisesti itä-suomalaisija. Enste en ääntämis- tai kuulemisongelman takija ymmärtänny, mikä oli ropleema, mutta sitte ku nykäsin taas rautalankavyyhin takataskustani selvisi, että Quironin sairaalaan ja apteekkiin oli kova hätä.

No kätösellä näytin, että apteekki on kymmenen metrin päässä tien toisella puolella ja Quironiin on matkaa n. 1,5km. Mäki ylös ja vasurille. No veikkoset oli kovasti innoissaan ja osa rupes hoippuroimaan kohti apteekkija ja mie jatkoin hoippuroimistani kohti lähellä olevaa mörskääni.

XV 10Km y 5,8Km Villa de Rojales

Eilen käytii Rojalesissa juoksukisoissa. Tän raportin kirjailemine jäi vähä myöhäsee, ku oli tähellisempää toimiteltavaa aamupäivästä. Hanne juoksi ja valmennuspäällikkö ja mie kateltii sivummalta ja kannusteltii juoksijoita. Porukkaa oli hirmuset määrät juoksemassa, sekä kattelemassa ja iltaa viettämässä vieläki hirmusemmat määrät.

Hanne ohittelee hittaamipa.

Rojaleshan on tässä reilun 15Km:n päässä Torren mörskältä. Kisahan oli iltakisa, vaikka Uunolle oli sen asijan ymmärtäminen vähän "kannon alla". Olin lähössä kisapaikalle jo aamulla...heh...uuno kun olen.

Ilonen veteraani Mariaano oli nyt kolmosena.

Ilta oli kosteen kuuma ja nihkee, eli hikinen reissu oli juoksijoille tulossa. 10Km:n ja 5,8Km:n startti oli klo 19, ja lukusat lasten ja nuorten sarjat alko tarttailemaa jo klo 17.

Juokseva espanjalaispariskunta, joka on tuttu näky lähes joka kisassa. Kuvassa vasemmalla myös nuoremman polven espanjalaisjuoksija.

 

Autolle oli vaikija löytää leposijaa kisan ajaksi runsaan osallistujaporukan takija, mut pienen "kunnijakierroksen" jälkeen jätettii auto n. 0,5Km:n päähän lähtöpaikasta.

Vanha kunnon sateenvarjomies kuuluu myös kisojen vakiokalustoon.

 

Hanne haki numeron ja jokaiselle osanottajalle jaetun "polsan", ja lähti vartiksi verryttelemään. Hiki oli jo pelkästä kattelemisesta pinnassa ja niinpä myö kipastii kipsakasti oluttiskille josko huoltajilleki ois tarjolla ponsoriolutta. No olihan siellä...

Sitte kyykättii reitin varrelle lähtöpaikan etupuolelle kattomaa ku massiivinen juoksijajoukko rynnisti liikenteeseen. Kisan seuraamisen kannalta reitti on mainio. Ei tarinnu ku ylittää kuivahko, uunomainen Segura-joen uoma siltoja pitkin, ni pääs seuraamaan kisan ja juoksijoijen etenemistä parin kilsan välein.

Uunon sarjalaisia oli muitakin katsomon puolella. Tässä yksi heistä. Nimmee en muista.

Hannella oli hyvä tempo päällänsä koko ajan, vaikka mie jo sitä epäilin 5,8km:n väliajan perusteella, ku luulin harhasesti, että ollaan 5,0 km:n kohilla.

Hanne bootijumilla.

Hannen aika parani viikon takasesta rapijasti, vaikka tän päivän reitti oli paljon kiharampi kuin viikko sitten. Aika oli 50:45, ja sijotus nyt ykkönen.

Onnea Hannelle!

Illan pimetessä pidot vaan parani. Ekalla yrityksellä ei ollu näillä hartijoijen leveyksillä mitään mahollisuuksia päästä tukostaululle näköetäisyyvelle, toisella jo Jorman hartijat piisas tulosten lukemiseen.

Valmennuspäällikkö ja jaksaa kisoissa käydä. Myös Grupo Finlandesan vakiokalustoa näillä kylillä.

 

Kiitokset kyyvistä ja mukavasta illasta. Kankeella kyylkistely kisapaikalle ois ollu vieläki hikisempi.

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.