torstai 16. marraskuuta 2017

Contraato, järki ja kypärä


Eilen sain vihdoin päätökseen tuon mörskän vuokraukseni ensi kevääksi. Homma oli työläs ja aikaa vievä toimitus. Toissa iltana hiiviskelin Torren kujia kaupungin toiselle laijalle neljän kilsan päähän kattomaa kevään asuntoo. No hinta- laatusuhde oli miun useijen satojen Casojen kattelun jälkee kohillaan ja jopa alareunalla ja niinpä sitte sovin Unkarilais- Venäläisen välittäjätytön kanssa, että vuokrasopimus tehtäisiin eilen illalla Inmobilarian toimistolla. Toimisto sijaitsi Orihuela Costalla, ja täältä sinne tuli matkaa 11km. Mie lähin sinne Kankeen kyyvittämänä. Kyyti oli aluksi kylmää pimmeessä ja viileessä ilmassa, kun kulkuneuvossa ei oo lämmityslaitetta, mutta koska se toimii kaura- ja ohraporemoottorin voimalla muutaman hetken päästä yleensä tarkenee...niin kävi nytkin.

No pimmeessä tuo Inmobilarian sijainti ei ollu ihan tarkalleen tavottannu Uunon ottalohkon karttaosastoo, ja niinpä siinä mäni aiottuu kauvemmin aikaa, ku vähän päästä piti "Nokian vasara" kaivaa kapsäkistä ja tarkistella sijaintia. Vähäsen myöhästyin, ja osasyy myöhästymiseen oli se, että täällä ensimmäinen kerros on aina toinen kerros, ja mie käin ekaks alakerrassa väärässä toimistossa pikavisiitillä. Seki toimisto sattu olemaa Inmobilaria ja seki osaltaa sotki entuuvestaa sekalla olevia Uunon molempia ottalohkoja.

No kyl mie sitte sen suoranki toimiston löysin toisesta kerroksesta ja siellä istuskeli eilisestä asuntoesittelystä tuttu välittäjätär.

Tällä kertaa sopimuksen tekoon osallistu meijän lisäksi kaks näkymätöntäki henkilöö, nimittäin välittäjättären esinainen ja asunnon Bulgarialainen omistaja, joka on tällä hetkellä Sofiassa.

Sitte käytii tekemää sopimusta. Se väännettii kahella kielellä, englanniksi ja virallinen versio on espanjaksi. Välillä puhelimella neuvoteltii omistajan kanssa ja välillä neuvoteltii esinaisen kanssa sanamuodoista, sisällöstä ja muotoseikoista. Tarkasti käytii läpi joka kohta ja Uunovuokralaisen ja vuokranantajan oikeuvet ja velvollisuuvet ja Orihuelan kunnan asijaa koskevat lakipykälät...välillä revittii vääriä versijoita ja rintattii ja allekirjotettii uusia. Lopuksi asian osaavan ja tehokkaan olosen välittäjättären esinainen sitte esitti Contraatoon haluamansa muutokset, ja ne käytii vielä lävitte ja sitte allekirjotettii nelisivusen lanketin kaikki kuvaliitteet ja jokahine sivu.

Hommassa mäni kaikkijaan kaks ja puol tuntii ja kaks isoo kuppii kahvia ja pari keksijä. Puol kymmeneltä lähin sitte polkemaa pimmeessä kohti Torreviejaa ja sen toisella laijalla olevaa nykymörskääni.

Takatullessa tuossa ennen Valetaa olevan palmupuistikon kohilla Uunon meinasi ottaa ohraleipä. Kankeen perspuoli oli varustettu punasella kiinanmiehen vilkkuvalolla, joka ei nyt jostaki syystä oikee vilkuttannu. Mie kun siitä Orihuela Costan viimesestä liikenneympyrästä selvisin hengissä, käänsin palmupuiston tikkusuoralla loivasti alamäkeen viettävällä pyöräpaanalla Kankeen kauramoottorin tehot ja vaihteet kaakkoon ja lähes täyvessä vauhissa rupesin pimmeessä vilkuilemaa vilkuttaako perspuoli...sitä ei ois järki-ihmine männy tekemään, vaan Uunopa teki. No sehän vinttasi miut metrin, pari syrjään asvalttipintaselta pyörätieltä puolen metrin syvyseen ojaan, jonka pohjalla painoin n. 15metrin matkan täyvellä liike-energialla koko aika vaan toivoen, että pimeessä ojanpohjassa ei mitään isompaa estettä osus eturenkaaseen, josta ois väistämättä seurannu pitkä ilmalento ja sen perrään huonommassa tapauksessa täys hiljasuus ja paremmassa ankara kirroilu ja luijen rutina ja kinttujen tutina. No nyt oli Uunolla tuuria, sain kovasti Kankeen kääntökahvoja puristaen sen käännettyy loivasti ja kaatumatta takasin pyörätielle....pikkusella kinttujen tutinalla ja kätösien vapinalla selvisin.

No senverta sekasin olin vielä seuraavassakin liikenneympyrässä, että vetasin sepelikölle, mut siinä ei mitään vaaraa enää ollu. Dialprixin kohilla oli jo töppösten ja kätösten vapina vaimentunnu normaalille kuusnelosen tasolle....

Mitä tästä opimme. Todennäkösesti Uuno ainakaan ei mitään, mut järki ja kypärä pitäs olla päässä. Nyt ei ollu Uunolla niitä kumpaakaan.

5 kommenttia:

  1. Näkyypä Uunollekin jo viimeinen väri partaan tulemassa, nuori mies?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tekkee ja sehän tässä jo vähän kiirettä pukkaakin ku tiimalasin hiekka tuntuu vähenevän kiihtyvällä vauhilla. No sitte viimosella hetekalla on kyllä aikaa leppuutella raihnasta runkoo....joten nyt vaan liuhulettili liehahtelemaan ja liikenteeseen ku vielä muutama hiekkajyvänen on tallella.

      Poista
  2. Kylläpä Uuno on kansainvälistynyt. Käy vaativia, pitkäkestoisia sopimusneuvotteluja Espanjassa, unkarilaisten, venäläisten ja bulgarialaisen kanssa ja allekirjoittaa monisivuisia sopimuksia useilla kielillä ihan tosta vaan. Minä en tuollaiseen pystyisi vaikka ottaisin tulkin ja juristin avukseni.
    Eikä se mikään paha moka ole jos maastopyörällä välillä ajelee pitkin ojan pohjiakin, sehän on juuri maastopyöräilyn ideakin. On sitä tapahtunut lähipiirissä sellaistakin, että keskellä kirkasta päivää tasasella tiellä selvin päin ajaa itsensä sairaalakuntoon ja naamansa aika ruman näköseksi. Isona lohtuna toki se, että rumahan se äijän .naama oli jo ennestäänkin. Tiedät ketä miestä tarkoitan, joten ei mainita nimeä.
    Koitahan pärjäillä.
    Koitahan pärjäillä.

    VastaaPoista
  3. Heh...meinasin katketa naurusta kun illalla rättiväsyksissä mörskälle Kankeen kyyvillä könysin ja kommenttiasi luin. Taustoists vähän tietävänä se oli "metkasti" kirjailtu.
    Joo on Uuno kovssti kansainvälistynny...allekirjotus hoituu jo vaikka hepreankielisiin sopimuspapereihin ja pari tuntii sujuvasti pystyy kuuntelemaan vaikka "vinkuintian" kielistä esitystä...heh...ja hyvä oli varmuudeksi laittss kahteen kettasn tuo pärjäilemistoivotus tälle ottalohkovajakille....yrittäkää sielläkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No loppu mäni näköjään ihan hepreaksi tuossa tekstailuyrityksessäkin....

      Poista