keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Torren mato murahti

 

Eilen illalla tuo maan alla möyrivä Torren mato vähän liikahti lepopaikaltaan. Siintä oli seurauksena Uunon mörskän lattijan, astijoijen ja Uunon alaleuvan tärinä ja housunpunttijen vapina.

Matosen majapaikan keskus oli tällä kertaa tuolla Torreviejan sairaalan tienoilla. Tärähys oli voimakkuudeltaan 2,3, ja asteikko lienee tuo Richterin avoimena jatkuvasti pitelemä? Monasti oon kyllä miettinny, miks ei Richteri tai joku muu saa asteikkoo suljettua. Sen levällään, ja kaiken kansan tollotettavana piteleminen on energian haaskausta.

Täälläki yölämpötilat on laskennu jo 10 asteen tienoille ja kaikki luukut, sermit ja räppänät on parasta illalla sulkija. No siihen pääsyy lienee tuo pohjoistuuli joka sitä viileempää yöilmaa sitte tänneki raijaa.

Pari päivää sitte tuli noijen räppänöijen sulkemisen kanssa pieni johtoajatuksen katkeeminen. Iltapäivällä Rouva-Uuno tuli yläkerran terassilta nahkan lämmityksestä alas ja sulki vaan kalterioven. Mie siinä illalla sitte ihmettelin, että kylläpä on vilposta ja vetosta ja laitoin ilmalämpömasiinan tulille ekan kerran. Ei sekään tuntunnu oikeen auttavan. No yöksi se kuitenki sammutettiin. No sitte aamulla kattelin, että mikä perhanan valo tuolta terassille mänevästä rappukäytävästä paistelee....ei oo aikasemmi paistellu. No homma selvis. Oli pelkästään kalterit lukossa. Räppänä ja sisäovi molemmat sepposen selällään ja aurinkohan se sieltä valoo anto käytävään ja tuuli puhalteli koko oviaukon leveyveltä mörskän sissään...voi näitä vanhuuven "iloja".

Liikunta on ollu lähes päivittäistä, mutta vaivat ei oo vähentynny. Pyörävalikoima sensijaan on yhellä "Carrefourin Jäykällä" lisääntynny. Kolme omistuksessani olevaa pyöräähän on nimetty seuraavasti: Kankee, Vieläkankeempi, ja Jäykkä. Yhestä pyörästä jouvun luopumaan 3.12.2017.

Mie jatkan tallustustani, niin kauvan kun tietä piisaa.

4 kommenttia:

  1. Hyvät nimet pyörillä ja noudattaa vahvasti suosittuja pyörille annettuja nimiä. Sama asia esim: koirien nimissä: Musti, Peni, Rekku ym. Puistosedille on usein osunut Arska, Pera, Repa jne. Armeijan polkupyörää kutsuttiin Vekaranjärvellä "väkisin väännettäväksi" . Tietää Pate

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perinteitä on syytä kunnioittaa ja pitää esiisijen ja -äitien opit ynnä muut mielessä. Kyllähän noilla alta satasen "rempuloilla" on monet gummit jo vaihettu ja paikkailtu ja rassausta on piisannu. Jäykkään jo eka etukumin paikkaus sillon ku se oli vielä naapurin omistuksessa ja hallinnassa. Kankeesern eli tuohon vanhimpaan on kilometrejä kertynny eniten ku myö sitä väännetään Olan kanssa vuorovedolla. Terveiset Patelle. Uunonki tietomäärä on joissakin asijoissa lisääntynny, mutta kokonaistietomäärä vääjäämättä vähenee, kun kukkula lähenee...heh.

      Poista
  2. Vai oli terramoto tullut ihan kylille tärisemään.
    Se tuollaiselle vaurastuneelle paha ongelma, nyt jo kolmen pyörän loukussa olevalle menee yksi päivä jo muttereita keräillessä, kun kankeet, jäykät ja vielläkankeemmat tärinästä säikähtää.
    Täällä talvikelit menneet tuollaiisiksi nollanpinnassa oleviksi paskakeleiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep kyllä nyt on Uunonki vaurastuminen alkannu lissääntymään näin viimemetreillä. Täällä aurinkokelit jatkuu ja eilen kävin Segurajoella Kankeen kuljettamana. Se oli tän sysksyn eka Torren Mato, minkä Uunon Seismolokijakeskus rekisteröi. Pitäs nuo kaapissa olevat konjamiinilasit laittaa millin lähemmäs toisijaan, ni sais varmaan rekisteröityy vähän etempänäki olevat Matosen liikahukset? Samaan pohjosen heimoon kuuluvien paluumuuttajien suusta on kuulunnu kaikilta samaa. Kelit on siellä Perslantijassa ihan kuralla ja vettä on roikkinnu lähes joka päivä. Mörskän etinnässä ei uutta, mutta pyydyksiä laitellaan lisää...t.uuno.

      Poista