Media Maraton y 10k-Ciudad de Cartagena.2.3.2025.

Hanne teki ison työn juoksemlla vesipitosen puolikkaan. Onnittelut!

Aamulla hiippailin Joren ja Hannen asunnolle. Sieltä singahettiin Cartagenaan Urheiluhallille, jossa oli tarjolla puolikasta ja kymppiä juostavaksi. Petri ja Sari olivat jo männeet paikalle eilen. Hanne juoksi puolikkaan, Petrille ja miulle piisas 10k.

Keli oli todella "hastava": Vettä sato, välillä kaatamallakin, ja läpötila jossaki 12-13°C, ja tuulta 5-6m/s. 

Torsaalien hakujono oli sata metrii pitkä, ja ulkona sateessa vähän tuskanen toimitus. Verryttelemään siitä kyl sitte kerkis hyvin, kun koko parituhatpäinen, jo karsinoissa oleva joukkio komennettiin Urheiluhallin suojiin. Meille ei selvinny syy? Akustiikka hallissa on onneton ja kuulutuksista ei saannu mitään selvää. No selvänsaantia ei kyl edistänny tuo kova taustametakkakaan yhtään.

Jore, Petri ja Uuno pijättelee sajetta ennen lähtöö. Ei meijän pijättely auttannu yhtään. Kuva: Sari.

Sitte piti vielä rynnätä ulkona oleville Bajamajoille toimitukseen, kun jo kuuluteltiin taas lähtökarsinoihin. Majat oli semmosessa paikassa, että mie jäin aikalailla joukon hännille tietämättä ees sitä missä karsinassa kököttelin.

Petrin kanssa kyl päästii verryttelemää vähän ennen löhtöö. Sitte reilun puolen tunnin viivästyksen jälkeen päästii jo aiheeseen, eli matkan tekoon. Mie jökötin melko pitkään ihan paikallaan, enneku pikkuhiljaa alko kaikkien jalat toimimaan ja juoksijamassa kiihytti menoaan. Vajaan kilometrin päästä oli jalat jo ihan läpimärät, ja lammikoita joka puolella. Uimaräpylöillä ois ehkä päässy suunnilleen samaan vauhtiin pahimmissa paikoissa ku läpimärillä pomppukengillä.

Torsaaleijen jonossa toljottamista nyt piisas.

Vaikeeta oli meno, ja alun 5:24 kilsan päästä toinen ja kolmas kilsa mäni alle vitosen keskitahilla, mutta sitte mäntii yli vitosen paitsi viimenen vajaa kilsa alle Petrin ansiosta. Sain Petrin kiinni ihan lopussa, ja juostiin samaa matkaa viimeset pätkät.

Juoksu meni kyl ihan hyvin olosuhteisiin nähen, ja tuloksena oli toinen sija M70-sarjassa. Aika tais olla 50:20. Petri samoissa haminoissa. Hannen osa oli kova. Hattuu nostan ja kaljuu kiillotan uroteosta, jonka Hanne teki. Aika oli hyvä ja ilosena kelistä huolimatta maaliin.

Pyttyseremoniat viivästy nekin ja takkuili koko ajan. Syytä ei siihenkään myö tiijetty? Joren kanssa sitte juoksun jälkee käytii vetasemassa pieni duetto pyörivässä kamerahärvelissä. Ja jarrujuomaa mäni kyl muutamia kulhollisia, että senkin puoleen selvää parannusta Uunon toimintaan.

Takasin ku Torreviejaan päästiin, oli jo keli poutaantunnu, vaikkakin lähipäivät ennusteijen mukaan epävakaiset. Kämpälle ku teppailin, keräsin kaiken maaliman muonat lautaselle, ja hotkin ne nahkan alla, ja köllähin hetekalle, ja nukahin heti. Nyt taas virkosin, ja taas kyl pitää laittaa ruokaa, ja sitte hetekalle yrittelemään loppuyön unisessioo....saa nähä onnistuuko?

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.

XII Carrera Popular Colegio Los Olivos, Molina de Segura, Murcia. 22.2.2025

 

Liisa boodijumilla...onniitelut Liisalle

Nyt tullee vähä pitkät sepustukset, mut pitkä ja kertakaikkisen metka oli retki kokonaisuuvessaanki. Ilmottauvuin alkuviikosta otsikon kisaan. Oli kovasti tehtävää, suunnitella majotukset ja kyyvit ilmottautumisen jälkee. Eikä oletuksenakaa ollu, että siitä mitään Strömssöön retkee tulee. Kaikki voipi männä takalauvotusta kohen, ja siihen ko lisätää vielä Uunon "lievähkö" synnynnäinen taipumus sössimiseeen, ni lopputulos on aina takuuvarma. Ei varmasti onnistu suunnitelman mukaan.

Niin siinä kävi tälläkin kertaa, erityisesti tuo perstain matkustuspäivä oli tapahtumarikas ja ilman Strömssöötä.

Miehän lähin käppäilemää yön pimijään selkään perjantaiaamuna puol kuus Torreviejan keskustassa kököttävälle linja-autoasemalle. Meno-paluuliput hommasin jo samaselta asemalta paria päivää aikasemmin. Se kävi kyl kähevästi ku asemahenkilökunta näpytteli tarvittavat tiedot sinisen koneen sisälmyksiin, ja sieltä sitte suoltautu ulos oikijat liput oikeille päivämäärille. Pakkaukset oli torstaina mietiskelty viimosenpäälle, ja mukaan otin isomman repuistani, ni sai kaikki kamat sopimaan reppuun. Siintä sitte seiskalta alettii 1h40minuuttia kestävä "bussailu" Murciaan. Liput makso yhteensä jotaki reilun kympin verran. Mukavasti matka jatku Murciaan. Siellä linja-autoasemalla mänin infotiskille heti kyselemään jatkoo, vaikka miulla oliki jo suunnitelmat valmiina. Saman ohjeistuksen sain, että kävele Plaza Circularille, josta hyppäät bussiin no: 37, joka mänee Al Caynaan, joka oli miun "destino". Sieltä oli mörskä varattu yheksi yöksi kävelymatkan päästä kisapaikalta.

Lompsin halki kiireisen Murcian keskusta Plaza Circularille, jossa olis sitte hypättävä siihen Al Caynaan mänevään bussiin. Aikaa oli rutosti tärvättäväksi, ja käväsin kahvilla Plaza Circularin keskellä olevassa kuppilassa, jota pitivät pari Kolumbialaista kaveria. Niiltäki koitin kysellä La Alcaynaan menevästä bussista, ja erityisesti bussipysäkin sijainnista. Ei ollu tietoo, eikä ollu tietoo yhellä espanjalaisasiakkaallakaan. Kahvit join ja heittelin uunoherjoja, ja sitte lähin kollamaan kaikkia Plaza Circularin pysäkkejä läpi löytyskö sieltä numeroo 37 mistään...no ei löytynny...kävin läpi koko laajan liikenneympyrän kaikki pysäkit, ja sivuteidenki pysäkit...ei ollu numeroo 37 merkittynä mihinkään tolppaan.

Murcian Plaza Circular.

Sitte piti vaihtaa taktiikkaa, ja rupesin kyselemään tietääkö kukaan Al Caynaan menevästä bussista ja sen pysäkistä....ei tietänny kukaan. Siinä oli välissä jo pari engelsmannia, mut ei tienny nekään. Nillä oli vähän sama ongelma ku miullaki oikijan bussin löytämiseksi.

Sitte piti taas vaihtaa taktiikkaa, ja rupesin kyselemään bussikuskeilta samaa asiaa. Toisella kerralla tärppäsi ja sain "satavarman" tiedon bussin no:37 lähtöpaikasta ja ajasta. Siihen sitte änkesin oottelemaa oikeeta bussia. Siinä oli kymmnenkunta oottelijaa, ja oikee oli kyselyjeni mukaan paikka.

Bussi tuli, mut numero oli 36, ja siks varmistin vielä kuskilta et oon nousemassa oikeeseen bussiin. Oltiin viitisen minuuttia etuajassa, mut Iberiassa viitisen minuuttia ei oo heitto eikä mikään ku jostaki aikataulusta puhutaan, joten en siitä ollu huolissani ja tunkeuvuin bussiin sisälle muun joukon seassa, ja maksoin 1,4€:n piljetin.

Sitte seuraavalla pysäkillä autoon tuli lisää väkiä, ja olin kuulevinani jonkun sanovan nimen Archena. Siellähä mie oon joskus käynny kylpylässä ja laitoin karttaohjelman pyörimään ja totesin, että juu....hyvä suunta muuten, mutta väärä ja vääräässä bussissa ollaan menossa väärään paikkaan. Uunon korvissa lausuttuna La Algaida ja La Alcayna ei oo ku yhen kirjaimen ero ja sitä eroo en ollu erottannu espanjalaisten muutenki ripijästä artiguloinnista. Oltii Molina de Seguran keskustassa, menossa Archenaa kohti.

Mänin siintä sopivassa paikassa kuskin juttusille, ja selitin tilanteeni. Kuski sano, että jättää miut sopivaan paikkaan, josta pääsee La Alcaynaan. Joo, hyvä ajatus, ja kun se paikka tuli, Uuno pomppasi ulos kyyvistä ja lompsi kohti sinistä pikkubussia, joka oli miulle osotettu, että se bussi mänee La Alcaynaan. Siintä mänin sinisen bussin kuskii haastattamaan, ja se sano, että kävele Kunnantalon pysäkille oottamaan, ja että hän menee puol yheltä La Alcaynaan siltä pysäkiltä.

Molina de Seguran puistoja.

Uunolla ei nyt vielä tässä vaiheessa ollu mitään kiirettä ja käppäilin kunnantalolle kysymällä monelta immeiseltä missä se on. No oikee paikka löyty suht helposti, ja aikaa kun oli kävin suihkulähteet ja puistot käppäilemässä ja kertaalleen kuppilassa kahvilla. Olin ootellu jo varmaan reilu pari tuntii ja vartin päälle yli sen ilmotetun ajan, kun se sininen pikkubussi tuli siihe pysäkille. Kysyin siltä samalta kuskilta, että männäänkö sinne La Alcaynaan...heh....sano, että ei vielä jouva, et männää kakskyt yli kahen....sanoin, että männää vaan, mut kun se pikkubussi oli lähtenny, siirryin heti suunnitelmaan B, ja lähin lompsimaa kohti lähintä taksiasemaa. Olin sen sijainnin jo siinä ootellessa kyselly.

Lompsin taas kymmenisen minuuttia ja taksiasemalta otin kumijalan alleni ja johan pääsin suht vähillä kipuiluilla ja helposti La Alcaynaan oikeeseen osotteeseen. Kipuilun hinnaksi tuli jotaki 11 egee. Katoin oikeen talon, ja lähin käppäilemään kohti lähellä olevaa Mercadonaa ja kattelemaan lähitienoita muutenki. Sitte vuokraemäntä jo kyseli viestillä, että ootko jo saapunnu. Sanoin, että oon, ja oon asunnolla viijen minuutin päästä. Asunnolla sitte laitoin viestin, että oon asunnolla. Emäntä viestitti, että "llama" eli soita. No soitin, miulle aiemmin annettuun numeroon, mut vastausta ei kuulunnu, mut sitte äkkäsin, et tarkotti varmaan tuota portin pielessä olevaa kelloo....heh...

Kellonappulan painamisen jälkee tuli emännän parikymppinen poika kohteliaasti aukasemaa portin ja esittelemää ja ohjeistamaa kaikki vempaimet ja vekottimet ja muut ohjeet, mitkä asuntoon liitty. Täähä oli Uunon eka AirBnB:n kautta tehty mörskän vuokraus. Kämppä oli uunituore ja kaikki oli ok.

Vähä aikaa leppuuttelin ja sitte ennen pimijän tuloo käppäilin vielä kisapaikalle, ja tuon "alkumäen" päälle ja vähä  muualleki kisareitille. Takasin kämpän kautta Mercadonaan, josta hommasin kehnohkon valmispizzan, jonka käristin kämpän yhteiskeittiön mikrossa ja söin puolet ahnaasti. En enää jaksannu baarille männä muonia tilailemaan. Ysin maissa unten maille. Hyvin sain nukuttuu, yheltä yhen kerran heräsin, ja heittelin pakolliset veet ja nukahin uuvestaa ja nukuin kelloon pistämääni herätykseen saakka.

Aamulla kisakassiin kamojen keräilyy. Yks banaani ja keksi aamupalaksi ja kylmää kahvia, vettä ja urheilujuomaa...niillä kisapaikalle. Olin majoittajan kanssa sopinnu, että saan jättää suuremman repun kämpälle, ja kisailun jälkee käyvä vielä suihkussa...mahottoman hyvä. Kävelin palipaikalle vartin verran, kyselin dorsaalin itelleni. Juoksun ajaksi oli...heh..vähän hankala löytää tavaroilleni säilytyspaikka kun olin niin ajoissa paikalla, että ohjaajatkaan ei ollu vielä tullu. Joku henkilökuntahenkilö sano, et se on keittiöllä. Sinnehän mie säntäsin naurattamaa immeisiä uunoespanjallani. Kyl se sieltä löyty, vaikka ei nyt ihan keittiöstä kuitenkaan.

Myöhän käytii tässä samasessa kisassa joskus viitisen vuotta sitten Olan ja Kaken kanssa, kun oli vuokrattu 500cc:n Fiiatti kulkupeliksi. Muistissa reitistä oli tuo 800m:n mittanen alkunousu. Siinä on hyvä uunoilla ja pilata koko juosku liian ripijällä kiihytyksellä. Lähin siihen ylämäen kupeeseen tuntii ennen alkuu verryttelemään, ja suhmuroimaan sen dorsaalin kiinnityksen kanssa. Väki vähän ihmeissään katteli Uunon dorsaalin "liimausta", ku mie päälimmäiset rikoot puolitangossa sitä virittelin kohilleen. Täähän oli nyt Uunolle ns. tissiliivikisa, joka tulee eteen sillon ku ei oo autokyydillä liikenteessä, ja arvoesineet, kortit, rahat, passit, puhelimet ja avaimet on raijattava kisan aikana mukanaan siihen hommaan vartavasten viriteltyihin "tissiliiveihin" laitettuna. Ongelma oli nytkin se, että dorsaali piti laittaa mahollisimman alas, jotta tissiliivien kiinnitysnauhat ei peitä dorsaalia. Sain homman tehtyy, ja jatkoin verryttelyäni.

Sitte nakkasin kassin säilytyspaikkaan ja shortseilla ja rinkkapaijalla oli hyvä lähtee yrittämään juoksuu, tissiliivit lisättynä kisavaatetukseen. No rättihän pitää päässä olla lähes aina "talvikelillä". Hanskoja ei tarvittu ku lämpötila oli +14°C:n kieppeillä ja vähätuulinen keli muutenkin. Oltii jo kökkimässä lähtöputken siimeksessä ku kellon perhana teki temput....tuli tuo sininen kolmio ja esijuoksijani alko tekemää jotaki pakkopäivitystä...no sen se sai tehtyy, mutta sitte oli alotettava jonkun harjotuksen tekeminen, eikä miulla ollu enää aikaa ruveta sitä enempi roplaamaan ku lähtö oli muutaman sekunnin päästä. Ajanotto, matkanmittaus ja kaikki muukin jäi tekemättä, ko masiinasta tunki vaan herjoja liian kovasta vauhista ja muusta, jotka koski tuota harjotuksen tekemistä.

No se oli ehkä hyväkin juttu, kun nyt alotin ihan viilispohjalta ja visusti varoin laskemasta ittiäni laukalle ja liian kovalle alkuvauhille. Homma tuntu nyt onnistuvan, Sitte kohta pikkusen alamäen jälkee käännyttii sinne kivikkoisille puistikon poluille, jossa pikkusia ylä- ja alamäkiä koko ajan. Sitte taas asvalttia ylös ja alas ennen toiselle kierrokselle lähtöö. Miehän osallistuin 10km:n kisaan, jossa vitosen lenkki juostiin kahteen kertaan. Maalipaikalle ku saavuttii, jatkettii taas siihen 800m:n ylämäkeen. Sen vielä vähän säästelin, mutta sitte aloin jo kiristelemää juoksuani ja hampaita, ja homma tuntu mänevän kiitettävästi ja ohittelin hätäsemmin lähteneitä. Lopussa vielä pätkä alamäkee ennen hengen ahistusta helpottavan maaliputken alitusta. Hyvin mäni sessijo. Tulostaululta sitte tiirailin aikani 51:15, jolla heltisi 1. paikka M-70 sarjassa...heh...loppuunjuosseita oli sarjassa "ainaki" kaks. Matka oli vajaa 10km? Harmi ku ei tuo oma matkanmittauskaan nyt onnistunnu. Norberto oli ilmottautunnu, mut ei näkynny paikalla?

Uuno jumissa. Naamoista päätellen Uuno-vitsitki joskus puree sopivassa porukassa.

Tarjoilut oli kisan jälkeen mahtavat, ja pöyvät notkollaan. Nykysin on tapana, että annetaan juomakuponki, jolla saa vaan yhen juoman, mutta ei niitä kuponkeja kukaan kyselly. Mie tyyvyin yhteen servojuomaan täl kertaa. Kassin nouto ja lisää retonkia päälle, ja sitte sinne pootijumijuhlallisuuksiin. Ottelin niistä muutamia kuvia, ja sovin yhen espanjalaisen kanssa, että ottaa kuvan Uunonki patsastelusta ku Uunon huki kohta tulee. No siinä huomasin, että Liisa ja Markkuki olivat kisapaikalla ja Liisa pootijumilla....kuvan ehin ottaa, mut sitte oli miun huki jumitella, enkä enää nähnny heimolaisia oman jumin jälkeen.

Miun piti lompsia sitte sinne kämpille hakemaa isompi reppuni, kipasta suihkussa ja sopivasti tuli vuokraemännän poika just kotia, ku mie olin lähössä, ja sain jötettyy avaimet oikijalle henkilölle, ja kiiteltyy hyvästä huolenpijosta.

Siintä suunta lähellä olevalle Mercadonan pysäkille, josta bussi no: 37 menee Murciaan. Miulla oli määränpäänä Plaza Circular, tai parempi vaihtoehto Avenida de Constitucionalin pysäkki, josta ois ollu lyhyempi kävelymatka Murcian bussiasemalle.

Siihe tuli nuorempi tyttö, ja kyselin, että onko tää oikee pysäkki, oikee tienpuoli ja paikka Murciaan menolle. Oikee oli, ja tyttö lupas kysyy kuskilta mikä olis sopiva pysäkki, jossa Uunon sais heitettyy ulos kävelemään kohti Murcian bussiasemaa. Bussi tuli ajallaan klo 13:30, ja tyttö kysy kuskilta Uunon asiaa...nyt lykästi Uunoo...kertakaikkijaan. Bussin kuljettaja Mari Carmen lupas ajaa miut bussilla perille asti...ihan mahtava juttu, jo senkin takia, että alko satamaa vettä. Bussilipun hinta oli 2€.

Tyttö jäi pois kyyvistä jossaki välipysäkillä, ja keskustassa, Murcian katedraalin lähellä kaikki muutkin asiakkaat. Sitte Mari Carmen veivasi ison bussin monen kujan ja mutkan kautta bussiasemalle, ja vettä sateli vielä, ja Uunon jalat edelleen kuivat. Kiittelin kovasti erittäin ystävällisestä ja poikkeuksellisesta teosta ja lupasin kirjottaa kiitokseni myös nettiin vihreen bussilinjan sivuille...oli muistaakseni Movibus tuon linjan bussiyhtiö...sain tuon kiitoshomman äsken tehtyy Interbus sivustolta.

Murcian bussiasema on kyl kattomisen arvone pakka, jossa elämä on melko värikästä, kaikin puolin. Mie säntäsin ekana infopisteelle varmistamaa miltä laiturilta lähtee Torreviejan bussi. Infohenkilö oli kyl kaikinpuolin oikeessa paikassa, ja ties kaiken aikatauluista ja muusta tarpeellisesta. Miun laiturin se merkkas lippuun, ja se oli 22-23. Aikaa oli 1,5 tuntii käppäiltävänä asemalla. Vähän nestehukka vilutti, eikä nuo reikäset pomppukengätkään kaikkein lämpösimmät oo näin "talvikäytössä". Käväsin taas kahvilla, välillä istahin toviksi kattelemaa värikästä asemaelämää, ja suurimmaksi osaksi jalottelin ympäri asemaa.

Sitte tuli Torreviejan bussi ja 20min enne lähtöö jo pääsin omalle paikalleni numero 33 istuskelemaan lämpöseen bussiin. Elo oli kohillaan. Torreviejan keskustaan ku tultiin yks puhelimeen arabiaa puhuva nuor mies kyseli hädissään miulta espanjaksi ollaako lähellä bussiasemaa. Sanoin etä kilsan päässä ollan ja kohta perillä. Kyl se bussi pyöritteli viel pari kilsaa keskustassa ennen asemalle tuloo.

Vettä sato Torreviejassaki, ja bussista ku hyppäsin ulos, ja mietiskelin jatkoyhteysvaihtoehtoja. Avanzan linja-autokortti oli jäänny kotia, ja taksi ois ollu houkuttava vaihtoehto, mut sitte aattelin, että "nautitaan" nyt makosasta retkestä koko rahalla ja valitsin "virkistävän" sateessakävelyvaihtoehon helpommista vaihtoehoista. Mikä sen parempi ku väsyksissä tehty reilun tunnin mittanen kävely vesisateessa. Ensimmäisen katoksen alla Habanerasilla pysähyin ja vetäsin verryttelypuseron päälle mukanani olevan sajetakin.

Siintä hiippasin "Rio" Röntgenille, jonka ylitys uimataidottomalta ei onnistu, jos kovasti sataa, mut nyt ei ollu vielä vettä niin paljon keräytynny, et ois uimaan pitänny ruveta. Consumin kohilla aattelin palkita itteni kahella "ylipitkällä" Mahoulla ja sipasin sinne ostoksille. Muistin myös, että sipulit oli loppu ja ostin kaks pitkää Mahouta ja kolme sipulii. Kassalla sitte sanoin, että hyvät aamupalat huomiseksi ja vähän muttaki. Tuloksena mahoton naurunremakka, ja miullaki ilonen mieli. 

Kotia ku pääsin oli vesisajeki jo lakannu ja ropsahutin Mahoun auki ja rupesin väsäämään valtavaa muonalautasta. Sitte hetekalle ja kohta olinki jo ilosesti taju kankaalla....mahottoman mukava oli reissu. Kieltä sai kylvetettyy vähän liianki kanssa, mut se tuli todistettuu, et Uunollaki on mahollisuus pärjätä hyvin, huonosti tai hyvin huonosti tällä Uuno-espanjalla, jota ei kovin moni osaa...heh...Henkisesti kannattaa varautuu takaiskuihin, eikä Strömssöön tapaseen retkeen oo juuri millonkaan Uunolla mahollisuutta. Aina sattuu jotaki oman sössimisen tai muun ilmiön takia. Matkailulla on kyl avartava vaikutus, mietiskelee Uuno, 70 ja yli vuoden rapijat päälle.

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.

Konttaus Cruz de la Muelalle

Tänää lähettii eläkeläiskolleegan kanssa jo pitkään mietitylle retkelle Cruz de la Muelalle. Sehän on se Orihuelan takana olevan vuoren huipulla oleva rautaristirakennelma. Meinasin ens kirjotella, että " pitkään suunnitellulle retkelle", mut tuo ilmasu ei ois ehkä ihan pitänny paikkaansa, eikä kuvannu oikeesti retken tapahtumia.

Kolleega oli kyl selvittänny paljon asioita, aiottuja mahollisia reittejä, ja auton parkkimahollisuuksia ja muuta tarvittavaa ihan silleen niinku se oli tommoselle retkelle tarpeelista ja yleensä mahollista. Myöhän on molemmat sinne ristille jo vaellettu lukuisia kertoja tuolta Montepinarin puolelta, ja jokunen kilvanjuoksentaki sinne oli jo aimin tehty, että sinänsä tuttu ja ennen nähty paikka molemmille.

No nyt ei kyl "tötterö" ollu törröllään meijän yritykselle, ja ennalta arvaamattomia vaikeuksia oli löytää oikialle polulle. Auto saatii tunnelin jälkee halutulle paikalle ja ei muuta ku tien yli ja vuorelle. Siintä joku polun tapanen löyty ja suunta oli oikia eli ylöspäin. 

Meijän löhtöpaikka oli Uunon esijuoksijan mukaan n. 100m:n korkeuvella meren pinnasta laskettuna. Käveltiin ylöspäin vaikijakulkusessa maastossa "oletettuu" polkuu pitkin. Kohta alko näyttää siltä, että eessä oli lähes pystysuora kallionseinämä, ja polkuakaan ei juuri enää erottannu. Eihä siinä auttannu muuta ku lähtee patikoimaa alaspäin ku hakut ja muut kiipeilyvehkeet ei tullu mukaan. Kävästiin jossakin 215m:n korkeuvella ja patikoitiin takasinpäin ja alaspäin jonnekin 50m:iin saakka. Sitte haahuiltiin hautausmaan takaa menevää tietä ja löyvetti oikee lähtöpaikka. Siellä oli joku kyltti missä varoteltii metsästysaikana mänemästä koko vuorelle. No nyt ei semmone aika ollu ja myö jatkettii vielä sitkeesti matkaa.

Tunti oli jo talsittu ja ei oltu saatu muuta aikaseksi ku viitisenkymmentä metriä alaspäinmenoo...heh...kumpikaan ei sanonnu, mitä ajateltiin molemmat siinä vaiheessa, että "eihän sinne oo pakko tänäänkään päästä". Siitä keskusteltii sitte siellä ylhäällä, että mielessä se ajatus kävi molemmilla siinä vaiheessa.

Siintä kuitenki yhen rauniotalon nurkalta lähettii kapuamaan ylöspäin aina vaan vaikeakulkusemmaksi käyvää louhikkoa pitkin. Kolleega paineli eteenpäin kiviä väistellen ku kärppä, ja Uuno konttasi nelinkontin perässä. Hanskatki oli pakko ottaa välillä käteen, ettei kätöset rispaanu korjauskelvotttomiksi. 

Kyllä myö sinne ylös ristille sitte vihdoin päästiin, ja mukanamme tuomat jarrujuomat, kahvit ja muut eväät teki hyvin kauppansa. Korkeus merenpinnasta on esijuoksijan mukaan jotaki 480m siellä ylhäällä. Montepinarin suunnasta sinne tuli muutakin väkeä. Sitte oli molemmilla vielä senverta järki päässä, että tuumattiin, että alaspäin meno samaa reitiä on vielä hankalampi homma ja vähän väsähtäneenä ei ehkä ihan turvallinenkaan, ja kateltiin takasinmenoreittiä Montepinarin suunnilta. No semmonen löyty, ja siitä lähettii sitä Montepinariin mänevää helppokulkusempaa polkuu takasin. Muutamassa kohtaa valittiin oikopolkuja, jotka matkallisesti ehkä oikasi, mutta ne oli hankalampia ja jyrkempiä ku varsinainen reitti. Sitte oltii jo alhaalla ja matkanteko jatku useamman kilometrin teitä pitkin auton suuntaan. Vielä oikastiin palmupuistikon läpi, ja edessä oli vielä yhen harjanteen ylitys ennen autolle löytämistä.

Ilo oli suuri, kun sinne päästiin, ja voitiin todeta että " myö tehtii se". Todennäkösesti oli Uunon ensimmäine ja viimone nousu Ristivuorelle ainaki täältä Orihuelan puolelta. En tiije mitkä kolleegan ajatukset on? No kolleegalle kiitokset kuitenkin mainijosta retkestä ja mukavista jutuista sinne Cruz de la Muelalle. Hyvä oli jotos myös harjoitusmielessä ja pituutta tarpeeksi...heh...4h50min. Aika sisältää kyl myös ylhäällä suoritetun pienen elpymisen.

Meijän tän päivän haahuilut pitkin Orihuelan takana olevaa vuorta.

10k Rotary Elche 2025. 9.2.2025

Siellä se Uunoki jäykistelee maalisuoralla. Kuvien ottamine jäi nyt nollille, ku yritin juosta...heh...ois pitänny vaa keskittyy täl kertaa kuvien ottamiseen.

Kävästii tänää kilpajuoksussa Elchessä. Pääsin Jarmon ja Riden kyyvillä pelipaikoille, jossa koko autolline oli jo aikasempina vuosina kinkkailu ja kilvotellu useita kertoja aikasempinaki vuosina. Ajoissa oltii liikenteessä. Mie hyppäsin kyytille tuosta nurkan takaa Samperin Jose Garcialta, ni ei tarvinnu kenenkää koukkiloija tänne Valkosen Myllyn ykssuuntasille kujille.

Hyvin saatii auto parkkii Avinguda de Jubalcoin aveniidalle. Siintä sitte lähettii heti Atletismo Manolo Jaen urheilukentälle torsaalijen hakuun. Siellähän jo kytisteli tuttuja saman heimon väkee: Heltsu, Eka, Riitta ja Jyrki. Jyrki oli saannu kiusakseen lenssun, eikä voinnu nyt juoksuun osallistua, harmi juttu. No Riitta, Ride, Jarmo, Eka ja Uuno osallistu myös reitiltään mainijoon kisaan. Osanottajamäärä oli rajattu 1200 juoksijaan, ja kaikki paikat oli täytetty.

Kelihän oli taas kohillaan, auringonpaistetta, tuulta ei juuri yhtään ja lämpötila rapijat kymmenen astetta lähtöhetkellä, ja lämpesi siitä vielä lissää juoksun aikana. Reittihän on helppo, ja mutkia vähän. Satasen lähtöpaikalta kierretää vajaa kierros urheilukentällä, sitte parin liikenneympyrän verran vasurille, takasin kentän kupeeseen ja siitä vingutetaa tennareita 4km:n verran Elchen yliopiston Avinguudaa pitkin, ja sieltä sitte Avinguudan toista laitaa takasin. Joku ties kertoo, että tuo alun parin ympyrän koukkaus on joskus ollu kisan lopussa.

Sitte siihe omaan tyrimiseen. Miehän tein taas monennenko kerran jo pitkän pitkäksi perinteeksi muodostuneen "Uunon erikoisen". Paljo siihe suorituksee kuuluu yleensä myös välivaiheita, mutta lyhkäsesti ilmastuna siinä on pari ydinvaihetta: Alussa pää ei kestä, ja lähetää ihan liian kovaa, ja lopussa sitte tulee kova hyytyminen. Sillee käi nytki. Verryttely ja kaikki muu tuntu ennen lähtöö ihan mahottoman hyvältä, ja juoksuinto oli ihan tapissa. Lähtö tais olla melkolailla myöhässä jostaki syystä, ainaki reilut 5 minuuttia. Sitte lähettii ripijästi matkaa tekemään, Uunolle ihan liian ripeesti. Parisataa metrii ku oltii juostu, mie vilkasin Esijuoksijan näyttöö, 4:30 tahti...joo, se oli sitte siinä Uunon juoksu. Koitin siinä hidastaa vauhtii, ja hidastinki, mut jalat tuntu olevan ihan hapoilla ja raskaat ku uppotukit.

Jossaki reilun kilsan kohilla saavutin 50 minuutin jäniksen. Siinä ois ollu mahottoman hyvä paikka juosta, ison purukan mukana ja keskitahti oli sitä miun tavotekeskitahtia 4:59 mut parin kilsan jurnuttamisen jälkee Uuno alko siintä jäämää, ja juoksu tuntu entistä raskaammalta...tää peli oli pelattu ja pilattu jo heti lähössä, ja niskat kyömyssä ja tappijomieliala päällä kyykistelin mänemää. Viimesellä kilometrillä kulutin negatiiviseen "loppukiriin" aikaa jo 5:20 verran. Virallinen lippuaikani 51:35, jolla olin sijalla 17 M60 sarjassa, oman kellon keskitahilla 5:05. Matkaksi kello näytti 10,12 km keskisykkeellä 150, mikä on viikontakasta nappijuoksuu 4 pykällää korkeempi arvo.

Jarmo juoksi taas tasaseen ja hyvin 43 minuutin pintoihin, vaikka oli viikko sitten sadas maratoonirypistys siellä Murciassa. Eka, Ritva ja Riittakaan ei vissiin ihan yhtä tosissaan ollu ku joku uunoilija? Onnittelut meille kaikille juoksussa mukana olleille ja huolto- ja kannustusjoukoille Heltsulle ja Jyrkille. Ja kiitos autokyyvistä ja mukavista jutuista. Lystii kyl piisas yhelle päivälle, vaikka muovihampaijen kaikkiin koloihin jäi ehkä jotaki tästäki retkestä Elcheen.

TULOKSET linkitän TÄHÄN.

TotalEnergies Maratón Murcia Costa Cálida 2025. 2.2.2015

Ei näytä askel painavan sadannen maratoninkaan jälkee. Jarmon tuuletusta ennen maratonin maalia. Onnea kovasta suorituksesta!

Pitihän se vielä korkata ainaki kertaalleen tää kilvankoheltamine. Siihe sain hyvän mahollisuuven ku hyvät ystäväni jo vuosien takaa, Eka ja Heltsu tarjosivat kyytiä tänne Murciaan. Varasin mörskän täältä ihan likeeltä torsaaliennoutopaikkaa, Hotelli El Churrasta. Tästä on kisapaikalle kilsan verran. Mörskä oli kyl positiivine yllätys Uunolle. Kaikinpuolin ihan ok paikka ja helppo on tästä tallustella kisapaikalle Avenida de la Constitucionia pitkin.

Torsaalit käytii hakemassa, ja se toimitus hoitu ripijästi. Eka ja Heltsu lähti jalottelemaa omalle mörskälleen, ja mieki lompsuttelin omaa mörskää kohti, ja etiskelin pasta-, spagetti- tai pitsapaikkaa ennen hetekalle oikasuu. Ei oikee löytynny ku pissapaikkoja ku oli siestat ja sikijät vissiin mäneillään. No kyl mie sitte löysin pizzerian ja sain nokkani alle muonaa, kahvia ja aquaa. Käväsin sitte oman mörskän kahveteriassa vielä siemailemassa toiset kahvit ja sitte kolmantee kerroksee omalle tuvalle.

Torsaalien hakupaikan meininkejä.

Aamulla on sovittu, että ennen ylösnousuu kirmasen pimeessä Ekan ja Heltsun mörskälle, ja heivaan reppuni sinne niijen autolle toimitettavaksi. Vähän vajavaista tää kyl on ilman Olan mukavaa seuraa. Mukavampi oli aina sössijä porukassa, ku siitä sössimisestä ei tullu omalle kontolle ku puolet aina kerrallaan. Nyt ku sössii ni tullee aina omaan piikkiin kokonaine kerralla. Ola anto vinkin, että Torreviejassa olis maaliskuussa pariki kisaa? No pitää kattoo ens tuo huomine, miten vaikijaa se on, ja miettii vasta sitte jatkokirmailuita...kello jo rallattelee yheksää, ja taijan yrittää hetekalle oikasuu. Saapi nähä tulleeko uni? No ei heti tullu. Puolen kahentoista maissa vasta väsähin.

Kujilla aamuyöstä...

Sitte heräsin puolen viijen aikoihin. Kuppilat respan mukaan sulkeutuu neljän aikoihi, ja kujalla oli kovaäänistä keskusteluu, ja yökyöpeleijen kiljahteluva, joka sitte miutki herätti. No ihan hyvä suoritus Uunolta ku tukkiunta tuli kuitenki 5 tuntia. Aikaa oli mukavasti ruveta valmistautumaa kisavirittelyihin.

Olin aikatauluttannu alkuaamun työt ja menot tarkoin, ja mukavasti ajoissa saavuin Ekan ja Heltsun hotellille. Kohta ne jo näkyki aamupalan syöneinä respassa. Miun aamupala oli banaani, ja kylmää kahvia, jonka olin attanu mukaani jo Torresta. Kympin lähtöhän oli varttii vaille yheksän, ja Maratonin ja Puolikkaan puol kymmenen.

Hyödynsin nyt väljän aikataulun tunnin mittasella verryttelyllä. Porukka vielä aika harvassa.

Sitte mie lähin verryttelemää ku oli Huoltaja-Heltsun kanssa sovittu kaikki hommat. No myöhemmi selvis kyl, et Uunon kanssa sopiminen ja käytännön tekemine on kaks eri juttuu. Liikaretongit sain luovutettuu ennen lähtöö hyvin ja muisti ei siinä kohtaa vielä pätkinny. 

Verryttely jatkuu...

Sitte ooteltii lähtöö, ja aika läheltä pääs lähtemää ku karsinoijen välit otettii pois. Miullahan oli kolmoskarsina, joka määräyty tuon oman aika-arvion (52min) perusteella. Ilma oli ihanteellinen +8°C, vain vähän tuulta ja aurinkoista. Yritin lähtiä isompia koheltamatta rennosti liikkeelle. Täähän oli eka startti pitkiin aikoihin, ja jännitti kyl oma selviämiseni ehjänä. Eka kilometri meni 5:18 tahilla, ja toka 5:03. Loput sitte mäniki kaikki 4:55 molemmin puolin ja kellon mukaan viimene 150m mäni 4:20 keskitahilla. Neljän kilometrin kohilla kyl mietiskelin, että oon aika lailla tavotettani eellä ja epäilys ja väsymys alko kalvaa ottalohkoja....käykö taas Uunon entiset, eli liian kova alku ja vielä kovempi loppuhyytyminen? No ei nyt kyl käynny onneksi, vaan jaksoin loppuun saakka.

Maalissa sitte heti jatkoin pienen kakomistauon jälkee kävelyy muun porukan mukana, ja ihmettelin, että olipa aika keykäset tarjoilut täl kertaa. Katedraalin kujilta ku tultii ulos rupesin oottelemaa Heltsulla olevaa vaatesäkkiäni...ootteli...oottelin ja oottelin.

 Alko jo vähä olemaa vilu, ja sitte vasta muistin, että täällähän on eri paikassa se virvokealue. No siellä oli sakkia jo kaikki paikat täynnä, ja hätäpäissäni suuntasin kohti oluttynnyritelttaa. Ei onnistunnu sekään, ku ei ollu lippua...voi hitsi...no siintä sitkeesti jonottelemaa olutlippua. Viimein onnisti ja sain oluven ja heittelin sen janoseen helttaani hetkessä. Pois yritin jo alueelta useampaan kertaan huonolla menestyksellä, mut sitte näin Heltsun ja ulosmenopaikan. Heltsu ilmotti et olin kisan keulilla ja viel kerkisin poodijumilleki housut vähän nilkoissa. Jumittelu oli nut vain juoksijoille varatulla virvokealueella. Ei meitä ollu jumittelemassa ku kaks kääkkää, vaikka sarjaan oli 21 ilmottautunutta. Maaliin ei ihan kaikki yltänny.

JARMO JUOKSI SADANNEN MARATONINSA, MIKÄ ON HATUNNOSTON ARVONEN, JA PALJON TYÖTÄ VAATIVA SUORITUS!!!!

Suomalaisjoukkue. Kuvasta puuttuvat Hanne ja Jore, ja Petri ja Uuno on kameramiehinä.

Hanne, Petri, Eka ja Rovaniemen mies juoksivat kaikki puolikkaan. Oli siellä muitaki suomalaisia mukana. Nyt ei jaksa käyvä enää tuloslistoja pläräämään ku väsy vetasi rennonvetelään ruumiiseen. Onnittelut ja suuret kiitokset mukavasta päivästä mukana olleille! Mitenköhän kävi Vesalle Alicantessa?

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.

Santa Pola ja ohraleipä

Kävästii viime viikonloppuna Santa Polan puolikkaalla. Yks juoksi ja loput ei juossu. Jarmo oli se, joka juoksi, ja Heltsu Eka eikä varsinkaan Uuno juosseet. Mukava reissu hyvässä porukassa ja samanmoisessa aurinkoisessa ilmassa.

Jarmo juoksi komiasti alle viimeaikasten tulosten alle 1.35:n aikaan. Juoksijoita oli taaskin melkonen määrä, yli 6000, ja keulilla oli taas joukko tummahipijäisiä ammattijuoksijoita tuolta välissä olevan meren lämpösemmältä puolelta. Alle tuntiin mentiin keulilla.

Otti tuon Garminin Esijuoksijan (malli 235) kanssa ohraleivoksen. Tai tarkemmin sanottuna sen sykkeen mittauksen kanssa. Eilen ihmettelin ku aamulenkin jälkeen ilmotti leppuutusajaksi vaan 5h, ja syke oli siinä 90 tietämissä. Normaalisti tuommosen satsin jälkeen laite on ilmotellu 120-130 keskisykkeitä. Sitte iltapäivällä toisella satsilla ei enää mitannu ollenkaan sykettä, eikä laitteen perspuolen vihree valo enää syttynny ollenkaan. Siitähän jää nyt monet toiminnat puuttumaan kun ei syketietoo ole saatavissa.

Sitte nyt yöllä ku heräilin puol kolmen aikaan ja en saannu unen päästä enää kiinne, rupesin kattomaa tuota vekotinta rillijen kanssa vähä tarkemmin. Syy siihen valon palamattomuuteen lienee ihan selvä. Tuossa vihreetä valoo lähettävässä kohassa on selkee halkeema, eli näyttää kyl siltä, että siihen en omilla Uunotempuilla saa sitä valoo sinne taijottuu takasin mitenkään. 

Laite on ollu miulla käytössä jo varmaan yli 10 vuotta. Yhen kerran oon rannehihnan joutunnu vaihtamaan, mutta muuten se on pelittänny koko aika kiitettävästi, ja tuo pikku lasin halkeeminen kyl johtuu siitä, että se on tippunnu useita kertoja advalttiin ja kivilattijoille, eikä semmosta kestä mikkään lasista valmistettu osa.

Taitaa tulla Decathlonin reissu tänään Uunolle

 Kankee on siihe retkeen hyvä vekotin, jos vaan kumit ja Uuno kestää. Harkihen myös vahvasti 10km:n juoksuun osallistumistani Murciassa reilun viikon päästä. Siellä oos tarjolla myös täyven Maran ja puolikkaanki juoksumatkoja parempikuntosille.

Kattelin tuossa netin syövereistä Garminin kelloja. Habanerasin ForumSportissa näyttäs ja vekottimia olevan, ja suunnilleen saman hintasia, esim Forerunner 255, joka saattas olla hyvä miun lompsalle maksaa reilut 200 €. Taijan syöksyy sinne heti ku niijen saluunan ovet aukijaa aamupäivällä? Takuuhan niissä lienee 2v ja ostokuitin ku säilyttää ni toimii takuu myös Suomessa.

El Campello 5k. 12.1.2025

Hanne ja Liisa tänäänkin boodijumilla.

Kävästiin tänää El Campellossa. Suomijoukkiosta juoksivat Hanne, Liisa ja Vesa. Markku ja Uuno oli joukon jatkona huoltajina, ja valmennuspäällikkö joutu jäämään kotiin lenssun takia.

Hanne vauhissa.

Vesahan lupautu Hannen hakemaan kotiovelta, ja mieki pääsin siinä siivellä mukaan kattomaan toisten juoksua. Ite en lahtenny keuhkojani rasittamaan vielä, kun vasta muutaman päivän on pystynny juoksun tapasta tekemään sairasteluijen takia.

Sitte oltiinki jo perillä ja auto parkkiin ja dorsaaleita jonottelemaan.

Liisa palauttelee.

Ilma oli mukavan sopiva +15°, mutta navakka tuuli haittasi vähäsen. Matkanahan siellä oli 5km, mut juoksijoilta saadun palautteen ja aikojen perusteella se ei ihan niin pitkä ollu? Reitti kulki rantapaseoo pitkin reilun kilsan päähän, ja sitten takasin. Homma tekastiin kahteen kertaan.

Vesa vääntää.

Norberto vaimoineen oli myös kisaamassa, ja sönkkäsin kurkun kähiäksi ennen lähtöö samaa ikäluokkaa olevan espanjalaisveteraanon kanssa. Sitte kisan alussa alko jo aurinkoki paistamaan ja lämmittämään mukavasti luita ja niijen ytimiä. Lähtöö saatiin suoritettuu, ja myö siirryttii Markun kanssa rantapaseolle seuraamaan kisaa. Se mäni nopijasti läpi ja kohta piti siirtyy takasin maalialueelle.

Norberto notkistelee.

Vesa toi virvokejonon jälkee Uunolle kylmän olusen ja Hanne kohta perään toisen. Luovutin toisen Markun hoijeltavaksi. Siinä sitte setvittii tuloksia ja parin reklamaation jälkee saatii Hanne ja Liisa poodijumille, mut Vesan neljännen sijan kirous jatku vielä tällä kerralla, mut sekin oletettavasti kohta loppuu?

Onnittelut juoksijoille ja Vesalle kiitos kyyvistä ja kaikille mukavasta päivästä El Campellossa. Valmennuspäällikölle pikasta toipumista!

Tulokset löytyy TÄÄLTÄ.